Mikä on kohdallasi vaikuttanut myöhäiseen ikään saada lapsi?

Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä on yksilöiden tarina sille, miksi ensimmäinen lapsi saadaan myöhään tai sitä ei saada ollenkaan.

Itse olen nyt 32 ja lapsen yritys on aloitettu. Tämä on tosin mahdollista vain, koska kohdalleni sattui ihan uskomaton tuuri.

En uskaltanut tehdä lasta ilman koulutusta ja työpaikkaa. Lapsi pitää elättää enkä todella uskalla suunnitella koko taloudellista tulevaisuuttani miehen varaan; koska kukaan tai mikään ei pakota miestä minua elättämään. Jos työelämässä taas on katko alle 30 vuotiaana eikä suhteita, joiden avulla työllistyy aina (omissa työpaikoisssani nuorena lapsena tehneet ovat työllistyneet ja pitäneet työpaikkansa sukulaismiesten turvin), voi olla äärimmäisen vaikea saada enää jalkaa oven väliin.

Koulutus ja työpaikka on nyt olemassa minulla.

Kumppanin löytäminen on sitten ollutkin yhtä tuskaa ja kipua. Miehillä ei juuri ole mitään paineita yhsteikunnan eikä biologian puolelta perustaa perhe. Miehiä ei missään nimessä kannusteta siihen missään vaiheessa eikä ihmetellä lapsetonta sinkkua 35 vuotiasta. Kävin 3 pidempää suhdetta läpi miehiä, joille lapset olivat vain kaukainen "sitten ehkä joskus" tavoite. Ketään en suostu enkä aio isäksi huijata, joten suhteet menivät poikki.

Nyt kuin ihmeellä tapasin miehen, joka haluaa naimisiin (itse en välitä, olenko aviossa vai en) sekä lapsia. Naisen on tärkeää varautua myös yh elämään, koska on melkein todennäköisempää joutua siihen tilanteeseen joskus kuin olla joutumatta.

Tässä oma tarinani, vielä pitäisi ylipäätään voida raskautta. Pelkkä stressin tekemä tuho terveydelle on nähtävissä kroonisessa sairaudessa, mutta toivon parasta. Olen valmis myös adoptioon, jos se on enää mahdollista. Hyvin mahdollista myös, että jään lapsettomaksi.

Mikä teidän tarina?