Onko teillä erikseen "aikuisten asiat"?

Mua häiritsi se, että mies ei tajunut tuota ollenkaan. Jos esim. puhuin hänelle ruotsia tai englantia, ettei lapsi ymmärrä jotain, niin mies sanoi suomeksi "äi mitä"? V*ttu mikä idiootti, ois jatkanut vieraalla kielellä vaan. Tulin sitten siihen kyllästyneenä puhuneeksi usein lasten kuulle asioista, joiden arvelin kuormittavan heitä :(

En tiedä miksi tein niin, ehkä siksi, ettei mies ollenkaan tuntunut arvostavan lapsia niin, että olisi halunnut rajat heidät pois siksi aikaa, itseasiassa tuntui, että lapset menivät aina edelleni ja koska mun oli pakko saada puhua vaikeistakin asioista, niin en yksin jaksanut olla se vastuullinen, joka siirtää lapset muualle tai raahaa miehen kuuntelemaan eri paikkaan. Minusta mies oli tuossa vastuuton, minä sentään yritin ja tajusin, että ei ole hyvä lapsille. Mieskin kuitenkin kuunteli minua, eli vaikkei ollutkaan itse useinkaan puhujana, niin luulisi ymmärtävän vastuunsa aikuisena, mutta ei :(

Samoin kun idiootti-mies katsoo tv-uutisia, ei välitä ovatko lapset huoneessa. Tai radiouutisista. Kaikki usan ja euroopan kouluampumiset ja väkijoukkoterrorismiuutiset lasten korville vaan :((

Mies on täysi pska.

Meillä ei esim. uutisia katsottu lapsen ollessa pieni ja hereillä. Isovanhemmilla oli lieviä vaikeuksia muistaa tätä, kun pitihän niitä uutisia katsoa noin tunnin välein.

Itse olen tehnyt aina siten, että ne aikuisten jutut tapahtuu silloin kun lapset eivät ole paikalla, esim elokuvat katsotaan silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai vaikeista asioista puhutaan silloin kun lapset ovat ulkona. Ei ole tullut mieleenikään sanoa lapsille, että menkääs nyt pois, kun tapahtuu jotain aikuisten asioita. Sehän vasta heitä alkaakin kiinnostaa. Aikuiset elävät tässä kohtaa lasten ehdoilla, eikä lapsia tarvitse laittaa mihinkään hyllylle, vaan nämä sovitetaan arkeen jollain muulla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt aina siten, että ne aikuisten jutut tapahtuu silloin kun lapset eivät ole paikalla, esim elokuvat katsotaan silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai vaikeista asioista puhutaan silloin kun lapset ovat ulkona. Ei ole tullut mieleenikään sanoa lapsille, että menkääs nyt pois, kun tapahtuu jotain aikuisten asioita. Sehän vasta heitä alkaakin kiinnostaa. Aikuiset elävät tässä kohtaa lasten ehdoilla, eikä lapsia tarvitse laittaa mihinkään hyllylle, vaan nämä sovitetaan arkeen jollain muulla tavalla. 

Ei mua ainakaan lapsena kiinnostanut. Tajusin, että jos kuulisin niistä tulisin luultavasti vain onnettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt aina siten, että ne aikuisten jutut tapahtuu silloin kun lapset eivät ole paikalla, esim elokuvat katsotaan silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai vaikeista asioista puhutaan silloin kun lapset ovat ulkona. Ei ole tullut mieleenikään sanoa lapsille, että menkääs nyt pois, kun tapahtuu jotain aikuisten asioita. Sehän vasta heitä alkaakin kiinnostaa. Aikuiset elävät tässä kohtaa lasten ehdoilla, eikä lapsia tarvitse laittaa mihinkään hyllylle, vaan nämä sovitetaan arkeen jollain muulla tavalla. 

Ystävälläsi on kriisi ja hän saapuu luoksesi vailla tukea. Miten ratkaiset ongelman?

Jujuhan "aikuisten asioissa" on se, että ne markkinoidaan jo pienille tosi tylsänä juttuna. ;)

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt aina siten, että ne aikuisten jutut tapahtuu silloin kun lapset eivät ole paikalla, esim elokuvat katsotaan silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai vaikeista asioista puhutaan silloin kun lapset ovat ulkona. Ei ole tullut mieleenikään sanoa lapsille, että menkääs nyt pois, kun tapahtuu jotain aikuisten asioita. Sehän vasta heitä alkaakin kiinnostaa. Aikuiset elävät tässä kohtaa lasten ehdoilla, eikä lapsia tarvitse laittaa mihinkään hyllylle, vaan nämä sovitetaan arkeen jollain muulla tavalla. 

Ei sulla mitään lapsia ole. Liian paksua tuubaa kommenttisi. Tolla metodilla aikuisella olisi omaa aikaikkunaa tasan lasten nukahtamisesta omaan nukkumaan menoon ja sekin äänettä :D

Tottakai lapselle kuuluu esim. elokuvista selittää ikärajat. Milläs muuten sanot 4-vuotiaalle ettei 7-vuotiaalta kielletty ohjelma käy? Vai mentäiskös tässäkin "lapsen ehdoilla" ja valvotaan sitten yöllä liian jännän ohjelman jäljiltä?

Mikä teidän hapsenkakkiaisten ongelma kieltojen ja sääntöjen kanssa ylipäätään on? Viimeistään peruskoulussa pitäisi kyetä edes jossain määrin toimimaan aikuisten ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt aina siten, että ne aikuisten jutut tapahtuu silloin kun lapset eivät ole paikalla, esim elokuvat katsotaan silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai vaikeista asioista puhutaan silloin kun lapset ovat ulkona. Ei ole tullut mieleenikään sanoa lapsille, että menkääs nyt pois, kun tapahtuu jotain aikuisten asioita. Sehän vasta heitä alkaakin kiinnostaa. Aikuiset elävät tässä kohtaa lasten ehdoilla, eikä lapsia tarvitse laittaa mihinkään hyllylle, vaan nämä sovitetaan arkeen jollain muulla tavalla. 

Ystävälläsi on kriisi ja hän saapuu luoksesi vailla tukea. Miten ratkaiset ongelman?

Jujuhan "aikuisten asioissa" on se, että ne markkinoidaan jo pienille tosi tylsänä juttuna. ;)

Ratkaisen ongelman siten, että mies lähtee lasten kanssa ulos tai laitan videon pyörimään. Kuitenkaan ei ole mitään tarvetta kertoa lapsille, että pysykää poissa ja etteivät he saisi tulla luokseni, jos on jotain asiaa. Ystävieni pitää ymmärtää se tosiasia, että jos lapset ovat kotona, he voivat jotain kuulla ja jos haluaa puhua ehdottomassa rauhassa, se vaatii enemmän järjestelyjä. Pointti oli se, että koskaan ei ole ollut tarvetta sanoa lapsille, että nyt on jotain aikuisten asioita. Järjestelyjähän toki voidaan tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt aina siten, että ne aikuisten jutut tapahtuu silloin kun lapset eivät ole paikalla, esim elokuvat katsotaan silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai vaikeista asioista puhutaan silloin kun lapset ovat ulkona. Ei ole tullut mieleenikään sanoa lapsille, että menkääs nyt pois, kun tapahtuu jotain aikuisten asioita. Sehän vasta heitä alkaakin kiinnostaa. Aikuiset elävät tässä kohtaa lasten ehdoilla, eikä lapsia tarvitse laittaa mihinkään hyllylle, vaan nämä sovitetaan arkeen jollain muulla tavalla. 

Ei sulla mitään lapsia ole. Liian paksua tuubaa kommenttisi. Tolla metodilla aikuisella olisi omaa aikaikkunaa tasan lasten nukahtamisesta omaan nukkumaan menoon ja sekin äänettä :D

Tottakai lapselle kuuluu esim. elokuvista selittää ikärajat. Milläs muuten sanot 4-vuotiaalle ettei 7-vuotiaalta kielletty ohjelma käy? Vai mentäiskös tässäkin "lapsen ehdoilla" ja valvotaan sitten yöllä liian jännän ohjelman jäljiltä?

Mikä teidän hapsenkakkiaisten ongelma kieltojen ja sääntöjen kanssa ylipäätään on? Viimeistään peruskoulussa pitäisi kyetä edes jossain määrin toimimaan aikuisten ehdoilla.

Kielletyt asiat ovat kiellettyjä ja yksityiset omat asiat yksityisiä. Ei näihin tarvita mitään jaottelua aikuisten ja lasten juttuihin. Ihan helppoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt aina siten, että ne aikuisten jutut tapahtuu silloin kun lapset eivät ole paikalla, esim elokuvat katsotaan silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai vaikeista asioista puhutaan silloin kun lapset ovat ulkona. Ei ole tullut mieleenikään sanoa lapsille, että menkääs nyt pois, kun tapahtuu jotain aikuisten asioita. Sehän vasta heitä alkaakin kiinnostaa. Aikuiset elävät tässä kohtaa lasten ehdoilla, eikä lapsia tarvitse laittaa mihinkään hyllylle, vaan nämä sovitetaan arkeen jollain muulla tavalla. 

Ei sulla mitään lapsia ole. Liian paksua tuubaa kommenttisi. Tolla metodilla aikuisella olisi omaa aikaikkunaa tasan lasten nukahtamisesta omaan nukkumaan menoon ja sekin äänettä :D

Tottakai lapselle kuuluu esim. elokuvista selittää ikärajat. Milläs muuten sanot 4-vuotiaalle ettei 7-vuotiaalta kielletty ohjelma käy? Vai mentäiskös tässäkin "lapsen ehdoilla" ja valvotaan sitten yöllä liian jännän ohjelman jäljiltä?

Mikä teidän hapsenkakkiaisten ongelma kieltojen ja sääntöjen kanssa ylipäätään on? Viimeistään peruskoulussa pitäisi kyetä edes jossain määrin toimimaan aikuisten ehdoilla.

Kappas vaan kun meni niin tunteisiin, että piti ryhtyä oikein nimittelemään. Meilläkin eletään lasten ehdoilla. Ihan hyvin voi järjestää lapsille muuta puuhaa jos esim haluaa selvitellä asioita, jotka ei lapsille kuulu. Autoritäärisellä komentelulla ja tottelemisella ei nykypäivän maailmassa pärjää, sen tulet vielä lapsistani huomaamaan. Joillekin vanhemmille se tietenkin antaa vallan tunnetta. Tärkeämpää ol8si keskittyä siihen vastuuseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt aina siten, että ne aikuisten jutut tapahtuu silloin kun lapset eivät ole paikalla, esim elokuvat katsotaan silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai vaikeista asioista puhutaan silloin kun lapset ovat ulkona. Ei ole tullut mieleenikään sanoa lapsille, että menkääs nyt pois, kun tapahtuu jotain aikuisten asioita. Sehän vasta heitä alkaakin kiinnostaa. Aikuiset elävät tässä kohtaa lasten ehdoilla, eikä lapsia tarvitse laittaa mihinkään hyllylle, vaan nämä sovitetaan arkeen jollain muulla tavalla. 

Ystävälläsi on kriisi ja hän saapuu luoksesi vailla tukea. Miten ratkaiset ongelman?

Jujuhan "aikuisten asioissa" on se, että ne markkinoidaan jo pienille tosi tylsänä juttuna. ;)

Ratkaisen ongelman siten, että mies lähtee lasten kanssa ulos tai laitan videon pyörimään. Kuitenkaan ei ole mitään tarvetta kertoa lapsille, että pysykää poissa ja etteivät he saisi tulla luokseni, jos on jotain asiaa. Ystävieni pitää ymmärtää se tosiasia, että jos lapset ovat kotona, he voivat jotain kuulla ja jos haluaa puhua ehdottomassa rauhassa, se vaatii enemmän järjestelyjä. Pointti oli se, että koskaan ei ole ollut tarvetta sanoa lapsille, että nyt on jotain aikuisten asioita. Järjestelyjähän toki voidaan tehdä. 

Näin on ollut meilläkin. Yleensä ystävät ensisijaisesti soittavat huolistaan kertoakseen eivätkä paukkaa yllättäen oven taakse (enhän ole välttämättä edes kotona) ja jos on tarvetta, pyrin järjestämään ystäväni kanssa tapaamisen niin, että lapset eivät ole mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt aina siten, että ne aikuisten jutut tapahtuu silloin kun lapset eivät ole paikalla, esim elokuvat katsotaan silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai vaikeista asioista puhutaan silloin kun lapset ovat ulkona. Ei ole tullut mieleenikään sanoa lapsille, että menkääs nyt pois, kun tapahtuu jotain aikuisten asioita. Sehän vasta heitä alkaakin kiinnostaa. Aikuiset elävät tässä kohtaa lasten ehdoilla, eikä lapsia tarvitse laittaa mihinkään hyllylle, vaan nämä sovitetaan arkeen jollain muulla tavalla. 

Ystävälläsi on kriisi ja hän saapuu luoksesi vailla tukea. Miten ratkaiset ongelman?

Jujuhan "aikuisten asioissa" on se, että ne markkinoidaan jo pienille tosi tylsänä juttuna. ;)

Ratkaisen ongelman siten, että mies lähtee lasten kanssa ulos tai laitan videon pyörimään. Kuitenkaan ei ole mitään tarvetta kertoa lapsille, että pysykää poissa ja etteivät he saisi tulla luokseni, jos on jotain asiaa. Ystävieni pitää ymmärtää se tosiasia, että jos lapset ovat kotona, he voivat jotain kuulla ja jos haluaa puhua ehdottomassa rauhassa, se vaatii enemmän järjestelyjä. Pointti oli se, että koskaan ei ole ollut tarvetta sanoa lapsille, että nyt on jotain aikuisten asioita. Järjestelyjähän toki voidaan tehdä. 

Näin on ollut meilläkin. Yleensä ystävät ensisijaisesti soittavat huolistaan kertoakseen eivätkä paukkaa yllättäen oven taakse (enhän ole välttämättä edes kotona) ja jos on tarvetta, pyrin järjestämään ystäväni kanssa tapaamisen niin, että lapset eivät ole mukana. 

Tuossahan jo teet jaottelun lapsille ja aikuisille sopiviin asioihin, vain sanomatta sitä ääneen. Ethän kai selitä niille ipanoille, että "äidin ystävällä on tosi paha mieli, kun..." ja perustele sillä lähtöäsi tapaamiseen? Sanot kai vain käyväsi tapaamassa ystävääsi? Etkä ala tilanteen selittelyyn, vaikka muksu tahtoisi mukaan. Koska se ei kuulu lapsille.

Mikä siinä selittämisessä nyt sitten on väärin? Joo, on tapana selittää lapsille, miksei saa jotain katsoa tmv. Mutta eipä meillä ylipäätään lasten aikana katsota tv:stä (tai tietokoneelta, meillä ei ole telkkaria) sellaisia ohjelmia, jotka eivät ole lapsille soveliaita. Ne ohjlemat katsotaan silloin, kun lapset eivät ole paikalla tai ovat nukkumassa. 

Aikuisten asioista ei puhuta myöskään lasten aikana. Mutta sekin on helppo hoitaa niin, ettei erityisesti mainosta niistä puhumista lapsille, vaan odottaa, että lapset menevät leikkeihinsä.

Meillä on alle kouluikäiset lapset, ja tuon ikäisille on vielä melko vaikeaa saada kunnolla perille se, että ei saa tulla johonkin häiritsemään, vaikka vanhempi onkin siinä ihan fyysisesti paikalla. Me tehdää molemmat vanhemmat töitä kotona, ja koska yrittäjinä ei saada mitään palkallisia lasten sairaspäiviä tmv., lapset ovat sitten kotona ja me yritämme tehdä töitä samalla. Lasten vapaapäivinä joutuu toki myös työskentelemään. Ne lapset eivät oikeasti kykene sisäistämään sitä, että ei saa tulla häiritsemään, kun tehdään töitä. Varmasti isompana sitten. Just eilen yritin tehdä yhtä hommaa, kun 3-vuotias oli kotona, eikä siitä oikeasti tullut mitään. Laitoin oven kiinni, mutta lapselle tuli koko ajan asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt aina siten, että ne aikuisten jutut tapahtuu silloin kun lapset eivät ole paikalla, esim elokuvat katsotaan silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai vaikeista asioista puhutaan silloin kun lapset ovat ulkona. Ei ole tullut mieleenikään sanoa lapsille, että menkääs nyt pois, kun tapahtuu jotain aikuisten asioita. Sehän vasta heitä alkaakin kiinnostaa. Aikuiset elävät tässä kohtaa lasten ehdoilla, eikä lapsia tarvitse laittaa mihinkään hyllylle, vaan nämä sovitetaan arkeen jollain muulla tavalla. 

Ystävälläsi on kriisi ja hän saapuu luoksesi vailla tukea. Miten ratkaiset ongelman?

Jujuhan "aikuisten asioissa" on se, että ne markkinoidaan jo pienille tosi tylsänä juttuna. ;)

Ratkaisen ongelman siten, että mies lähtee lasten kanssa ulos tai laitan videon pyörimään. Kuitenkaan ei ole mitään tarvetta kertoa lapsille, että pysykää poissa ja etteivät he saisi tulla luokseni, jos on jotain asiaa. Ystävieni pitää ymmärtää se tosiasia, että jos lapset ovat kotona, he voivat jotain kuulla ja jos haluaa puhua ehdottomassa rauhassa, se vaatii enemmän järjestelyjä. Pointti oli se, että koskaan ei ole ollut tarvetta sanoa lapsille, että nyt on jotain aikuisten asioita. Järjestelyjähän toki voidaan tehdä. 

Näin on ollut meilläkin. Yleensä ystävät ensisijaisesti soittavat huolistaan kertoakseen eivätkä paukkaa yllättäen oven taakse (enhän ole välttämättä edes kotona) ja jos on tarvetta, pyrin järjestämään ystäväni kanssa tapaamisen niin, että lapset eivät ole mukana. 

Tuossahan jo teet jaottelun lapsille ja aikuisille sopiviin asioihin, vain sanomatta sitä ääneen. Ethän kai selitä niille ipanoille, että "äidin ystävällä on tosi paha mieli, kun..." ja perustele sillä lähtöäsi tapaamiseen? Sanot kai vain käyväsi tapaamassa ystävääsi? Etkä ala tilanteen selittelyyn, vaikka muksu tahtoisi mukaan. Koska se ei kuulu lapsille.

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta miksei kuulu? Kyllä mä ainakin selitän lapselle, jos jollakulla läheisellä on joku isompi juttu elämässään. Just tuolla tavalla, että "Heikillä" on tosi paha mieli ja sen takia menen hänen tuekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt aina siten, että ne aikuisten jutut tapahtuu silloin kun lapset eivät ole paikalla, esim elokuvat katsotaan silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai vaikeista asioista puhutaan silloin kun lapset ovat ulkona. Ei ole tullut mieleenikään sanoa lapsille, että menkääs nyt pois, kun tapahtuu jotain aikuisten asioita. Sehän vasta heitä alkaakin kiinnostaa. Aikuiset elävät tässä kohtaa lasten ehdoilla, eikä lapsia tarvitse laittaa mihinkään hyllylle, vaan nämä sovitetaan arkeen jollain muulla tavalla. 

Ystävälläsi on kriisi ja hän saapuu luoksesi vailla tukea. Miten ratkaiset ongelman?

Jujuhan "aikuisten asioissa" on se, että ne markkinoidaan jo pienille tosi tylsänä juttuna. ;)

Ratkaisen ongelman siten, että mies lähtee lasten kanssa ulos tai laitan videon pyörimään. Kuitenkaan ei ole mitään tarvetta kertoa lapsille, että pysykää poissa ja etteivät he saisi tulla luokseni, jos on jotain asiaa. Ystävieni pitää ymmärtää se tosiasia, että jos lapset ovat kotona, he voivat jotain kuulla ja jos haluaa puhua ehdottomassa rauhassa, se vaatii enemmän järjestelyjä. Pointti oli se, että koskaan ei ole ollut tarvetta sanoa lapsille, että nyt on jotain aikuisten asioita. Järjestelyjähän toki voidaan tehdä. 

Näin on ollut meilläkin. Yleensä ystävät ensisijaisesti soittavat huolistaan kertoakseen eivätkä paukkaa yllättäen oven taakse (enhän ole välttämättä edes kotona) ja jos on tarvetta, pyrin järjestämään ystäväni kanssa tapaamisen niin, että lapset eivät ole mukana. 

Tuossahan jo teet jaottelun lapsille ja aikuisille sopiviin asioihin, vain sanomatta sitä ääneen. Ethän kai selitä niille ipanoille, että "äidin ystävällä on tosi paha mieli, kun..." ja perustele sillä lähtöäsi tapaamiseen? Sanot kai vain käyväsi tapaamassa ystävääsi? Etkä ala tilanteen selittelyyn, vaikka muksu tahtoisi mukaan. Koska se ei kuulu lapsille.

Juuri näin. Ystävien tapaaminen ei ole asia, johon mielestäni sen paremmin aikuisen kuin lapsenkaan tarvitsisi kertoa mitään syytä. En minäkään kysele lapseltani, miksi hän haluaa mennä parhaan kaverinsa kanssa pihalle leikkimään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt aina siten, että ne aikuisten jutut tapahtuu silloin kun lapset eivät ole paikalla, esim elokuvat katsotaan silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai vaikeista asioista puhutaan silloin kun lapset ovat ulkona. Ei ole tullut mieleenikään sanoa lapsille, että menkääs nyt pois, kun tapahtuu jotain aikuisten asioita. Sehän vasta heitä alkaakin kiinnostaa. Aikuiset elävät tässä kohtaa lasten ehdoilla, eikä lapsia tarvitse laittaa mihinkään hyllylle, vaan nämä sovitetaan arkeen jollain muulla tavalla. 

Ystävälläsi on kriisi ja hän saapuu luoksesi vailla tukea. Miten ratkaiset ongelman?

Jujuhan "aikuisten asioissa" on se, että ne markkinoidaan jo pienille tosi tylsänä juttuna. ;)

Ratkaisen ongelman siten, että mies lähtee lasten kanssa ulos tai laitan videon pyörimään. Kuitenkaan ei ole mitään tarvetta kertoa lapsille, että pysykää poissa ja etteivät he saisi tulla luokseni, jos on jotain asiaa. Ystävieni pitää ymmärtää se tosiasia, että jos lapset ovat kotona, he voivat jotain kuulla ja jos haluaa puhua ehdottomassa rauhassa, se vaatii enemmän järjestelyjä. Pointti oli se, että koskaan ei ole ollut tarvetta sanoa lapsille, että nyt on jotain aikuisten asioita. Järjestelyjähän toki voidaan tehdä. 

Näin on ollut meilläkin. Yleensä ystävät ensisijaisesti soittavat huolistaan kertoakseen eivätkä paukkaa yllättäen oven taakse (enhän ole välttämättä edes kotona) ja jos on tarvetta, pyrin järjestämään ystäväni kanssa tapaamisen niin, että lapset eivät ole mukana. 

Tuossahan jo teet jaottelun lapsille ja aikuisille sopiviin asioihin, vain sanomatta sitä ääneen. Ethän kai selitä niille ipanoille, että "äidin ystävällä on tosi paha mieli, kun..." ja perustele sillä lähtöäsi tapaamiseen? Sanot kai vain käyväsi tapaamassa ystävääsi? Etkä ala tilanteen selittelyyn, vaikka muksu tahtoisi mukaan. Koska se ei kuulu lapsille.

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta miksei kuulu? Kyllä mä ainakin selitän lapselle, jos jollakulla läheisellä on joku isompi juttu elämässään. Just tuolla tavalla, että "Heikillä" on tosi paha mieli ja sen takia menen hänen tuekseen.

Riippuu tietysti, kuinka läheinen ihminen on kyseessä. Pääosin silti en kertoisi, koska lapsi kuormittuu asiasta, jolle ei mahda mitään.

Ja kyllä, on tilanteita, kun asioita on pakko kertoa. Monesti vain ei ole - ja sellaisia tilanteita yllättävän moni ei tunnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt aina siten, että ne aikuisten jutut tapahtuu silloin kun lapset eivät ole paikalla, esim elokuvat katsotaan silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai vaikeista asioista puhutaan silloin kun lapset ovat ulkona. Ei ole tullut mieleenikään sanoa lapsille, että menkääs nyt pois, kun tapahtuu jotain aikuisten asioita. Sehän vasta heitä alkaakin kiinnostaa. Aikuiset elävät tässä kohtaa lasten ehdoilla, eikä lapsia tarvitse laittaa mihinkään hyllylle, vaan nämä sovitetaan arkeen jollain muulla tavalla. 

Ystävälläsi on kriisi ja hän saapuu luoksesi vailla tukea. Miten ratkaiset ongelman?

Jujuhan "aikuisten asioissa" on se, että ne markkinoidaan jo pienille tosi tylsänä juttuna. ;)

Ratkaisen ongelman siten, että mies lähtee lasten kanssa ulos tai laitan videon pyörimään. Kuitenkaan ei ole mitään tarvetta kertoa lapsille, että pysykää poissa ja etteivät he saisi tulla luokseni, jos on jotain asiaa. Ystävieni pitää ymmärtää se tosiasia, että jos lapset ovat kotona, he voivat jotain kuulla ja jos haluaa puhua ehdottomassa rauhassa, se vaatii enemmän järjestelyjä. Pointti oli se, että koskaan ei ole ollut tarvetta sanoa lapsille, että nyt on jotain aikuisten asioita. Järjestelyjähän toki voidaan tehdä. 

Näin on ollut meilläkin. Yleensä ystävät ensisijaisesti soittavat huolistaan kertoakseen eivätkä paukkaa yllättäen oven taakse (enhän ole välttämättä edes kotona) ja jos on tarvetta, pyrin järjestämään ystäväni kanssa tapaamisen niin, että lapset eivät ole mukana. 

Tuossahan jo teet jaottelun lapsille ja aikuisille sopiviin asioihin, vain sanomatta sitä ääneen. Ethän kai selitä niille ipanoille, että "äidin ystävällä on tosi paha mieli, kun..." ja perustele sillä lähtöäsi tapaamiseen? Sanot kai vain käyväsi tapaamassa ystävääsi? Etkä ala tilanteen selittelyyn, vaikka muksu tahtoisi mukaan. Koska se ei kuulu lapsille.

Enhän tee. Ne asiat ovat ihan vain yksityisiä eivätkä mitään mystisiä aikuisten juttuja. Ihan samalla tavalla minä järjestän asiat siten, että mies ei ole paikalla. Ei tarvita mitään lasten/aikuisten juttu -jaotteluja. En suihkuun mennessänikään sano, että tämä on nyt aikuisten juttu, vaan se on pelkästään yksityinen. Ja työpaikkakaan ei sinänsä ole mikään aikuisten paikka, vaan kyse on työpaikasta, jossa tehdään työtä ja silloin en vain ehdi huolehtimaan lapsista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt aina siten, että ne aikuisten jutut tapahtuu silloin kun lapset eivät ole paikalla, esim elokuvat katsotaan silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai vaikeista asioista puhutaan silloin kun lapset ovat ulkona. Ei ole tullut mieleenikään sanoa lapsille, että menkääs nyt pois, kun tapahtuu jotain aikuisten asioita. Sehän vasta heitä alkaakin kiinnostaa. Aikuiset elävät tässä kohtaa lasten ehdoilla, eikä lapsia tarvitse laittaa mihinkään hyllylle, vaan nämä sovitetaan arkeen jollain muulla tavalla. 

Ystävälläsi on kriisi ja hän saapuu luoksesi vailla tukea. Miten ratkaiset ongelman?

Jujuhan "aikuisten asioissa" on se, että ne markkinoidaan jo pienille tosi tylsänä juttuna. ;)

Ratkaisen ongelman siten, että mies lähtee lasten kanssa ulos tai laitan videon pyörimään. Kuitenkaan ei ole mitään tarvetta kertoa lapsille, että pysykää poissa ja etteivät he saisi tulla luokseni, jos on jotain asiaa. Ystävieni pitää ymmärtää se tosiasia, että jos lapset ovat kotona, he voivat jotain kuulla ja jos haluaa puhua ehdottomassa rauhassa, se vaatii enemmän järjestelyjä. Pointti oli se, että koskaan ei ole ollut tarvetta sanoa lapsille, että nyt on jotain aikuisten asioita. Järjestelyjähän toki voidaan tehdä. 

Näin on ollut meilläkin. Yleensä ystävät ensisijaisesti soittavat huolistaan kertoakseen eivätkä paukkaa yllättäen oven taakse (enhän ole välttämättä edes kotona) ja jos on tarvetta, pyrin järjestämään ystäväni kanssa tapaamisen niin, että lapset eivät ole mukana. 

Tuossahan jo teet jaottelun lapsille ja aikuisille sopiviin asioihin, vain sanomatta sitä ääneen. Ethän kai selitä niille ipanoille, että "äidin ystävällä on tosi paha mieli, kun..." ja perustele sillä lähtöäsi tapaamiseen? Sanot kai vain käyväsi tapaamassa ystävääsi? Etkä ala tilanteen selittelyyn, vaikka muksu tahtoisi mukaan. Koska se ei kuulu lapsille.

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta miksei kuulu? Kyllä mä ainakin selitän lapselle, jos jollakulla läheisellä on joku isompi juttu elämässään. Just tuolla tavalla, että "Heikillä" on tosi paha mieli ja sen takia menen hänen tuekseen.

Riippuu tietysti, kuinka läheinen ihminen on kyseessä. Pääosin silti en kertoisi, koska lapsi kuormittuu asiasta, jolle ei mahda mitään.

Ja kyllä, on tilanteita, kun asioita on pakko kertoa. Monesti vain ei ole - ja sellaisia tilanteita yllättävän moni ei tunnista.

En kyllä ajattele, että lapsi kuormittuu siitä, jos hän oppii jo varhain ymmärtämään, että ihmisen elämään kuuluu ilon lisäksi suru, ja että silloin kun on surua, läheiset ihmiset voivat olla tukemassa. Lapsen käsityskyky ja kokemus on rajallinen, joten jos kertoo vaikkapa lähtevänsä ystävän luo tukemaan häntä, koska ystävän isä on kuollut (tällainen tapaus oli juuri meidän perheessämme), lapsi ymmärtää tuosta kokemuksesta vain pienen siivun.

Mitä ongelmia/ asioita teillä on joista ei voi lasten kuullen puhua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt aina siten, että ne aikuisten jutut tapahtuu silloin kun lapset eivät ole paikalla, esim elokuvat katsotaan silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai vaikeista asioista puhutaan silloin kun lapset ovat ulkona. Ei ole tullut mieleenikään sanoa lapsille, että menkääs nyt pois, kun tapahtuu jotain aikuisten asioita. Sehän vasta heitä alkaakin kiinnostaa. Aikuiset elävät tässä kohtaa lasten ehdoilla, eikä lapsia tarvitse laittaa mihinkään hyllylle, vaan nämä sovitetaan arkeen jollain muulla tavalla. 

Ystävälläsi on kriisi ja hän saapuu luoksesi vailla tukea. Miten ratkaiset ongelman?

Jujuhan "aikuisten asioissa" on se, että ne markkinoidaan jo pienille tosi tylsänä juttuna. ;)

Ratkaisen ongelman siten, että mies lähtee lasten kanssa ulos tai laitan videon pyörimään. Kuitenkaan ei ole mitään tarvetta kertoa lapsille, että pysykää poissa ja etteivät he saisi tulla luokseni, jos on jotain asiaa. Ystävieni pitää ymmärtää se tosiasia, että jos lapset ovat kotona, he voivat jotain kuulla ja jos haluaa puhua ehdottomassa rauhassa, se vaatii enemmän järjestelyjä. Pointti oli se, että koskaan ei ole ollut tarvetta sanoa lapsille, että nyt on jotain aikuisten asioita. Järjestelyjähän toki voidaan tehdä. 

Näin on ollut meilläkin. Yleensä ystävät ensisijaisesti soittavat huolistaan kertoakseen eivätkä paukkaa yllättäen oven taakse (enhän ole välttämättä edes kotona) ja jos on tarvetta, pyrin järjestämään ystäväni kanssa tapaamisen niin, että lapset eivät ole mukana. 

Tuossahan jo teet jaottelun lapsille ja aikuisille sopiviin asioihin, vain sanomatta sitä ääneen. Ethän kai selitä niille ipanoille, että "äidin ystävällä on tosi paha mieli, kun..." ja perustele sillä lähtöäsi tapaamiseen? Sanot kai vain käyväsi tapaamassa ystävääsi? Etkä ala tilanteen selittelyyn, vaikka muksu tahtoisi mukaan. Koska se ei kuulu lapsille.

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta miksei kuulu? Kyllä mä ainakin selitän lapselle, jos jollakulla läheisellä on joku isompi juttu elämässään. Just tuolla tavalla, että "Heikillä" on tosi paha mieli ja sen takia menen hänen tuekseen.

Riippuu tietysti, kuinka läheinen ihminen on kyseessä. Pääosin silti en kertoisi, koska lapsi kuormittuu asiasta, jolle ei mahda mitään.

Ja kyllä, on tilanteita, kun asioita on pakko kertoa. Monesti vain ei ole - ja sellaisia tilanteita yllättävän moni ei tunnista.

Millähän tavalla se nyt sitten lasta erityisesti kuormittaa? Onko teidän lapsillenne nyt jotenkin erityisen hämmentävää, jos jollakulla on paha mieli? Eikö teidän lapsille sallita pahaa mieltä, vai miksi se järkyttäisi heitä? 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ongelmia/ asioita teillä on joista ei voi lasten kuullen puhua?

En puhu lasten kuullen toisten ihmisten asioita, siis sillä tavalla kuin aikuiset puhuvat – voin kyllä puhua lapsille mielenterveysongelmista, kuolemasta ja muistakin rankemmista aiheista, mutta lapsentajuisesti. En nyt kauheasti vietä elämääni arvostellen muita ihmisiä, mutta en myöskään kommentoi ihmisten ulkonäköä tai muita asioita lasten kuullen (hirveästi en tee niin aikuistenkaan kuullen, mutta joskus). Seksiasiat eivät myöskään sovi lasten aikana puhuttaviksi.