Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä erikseen "aikuisten asiat"?
14.04.2018 |
Kun olin lapsi, elämässä oli selkeästi erillään lasten ja aikuisten asiat. Esimerkiksi telkkaria ei saanut katsoa, kun sieltä tuli "aikuisten ohjelmia" eli vaikka joku leffa. Lapset saatettiin ohjata mehun ja keksien jälkeen leikkimään lastenhuoneeseen tai ulos, perusteluna oli, että kahvikupposen ääressä "keskustellaan aikuisten asioista". Homma oli sillä selvä ilman lisäperusteluja.
Nykyään olen monesti törmännyt siihen, että lapsille selitetään ummet ja lammet, miksi joku asia ei ole lapsille. Minusta vain ei ole järkevää sanoa vaikka viisivuotiaalle, ettei aikuisten elokuvia saa katsoa, koska niissä tapahtuu pahoja asioita. Kyseinen 5-v ramppasi illan olkkarin ovella. Jännitti, ja samalla halusi kurkkia. Moni taas puhuu parisuhde- ja muut ongelmat noin vain lasten kuullen. Ja pyöristelee sitten vastauksia lasten kysymykseen, kun oho, ne kuuntelivatkin!
Toki lapsille voi ja pitääkin avata asioita ikätason mukaan. Monessa kohtaa vain "tämä on aikuisten asia" olisi yksinkertainen ja helppo juttu, lasten joutumatta kuulemaan/pohtimaan hankalia juttuja ihan liian nuorena.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kokeneeni tuon jaottelun lapsena simppeliksi ja jotenkin helpottavaksi. "Ai, tämä on taas jotain aikuisten juttua... Ei siis mitään kiinnostavaa eikä tarvitse käyttää tähän energiaa, menenpä leikkimään." Kaikkien luonteenlaadullehan tuo ei sovi. Minulle se toimi. Mieluummin menin tekemään kyläilykaverin kanssa jotain kivaa kuin jäin kuuntelemaan aikuisten jaaritteluja.
Aikuiset kyllä tuolloin aika yleisesti ottaen edellyttivät myös, etteivät muksut koko ajan keskeytä. Sekin on vuosien kuluessa muuttunut. Ilman muuta asiallisen asian sai sanoa, mutta pelkkä huomionhaku jäi yleensä yritykseksi ja tuli maininta, että aikuiset keskustelevat nyt, otapa tuosta vaikka lelu tai kirja. Silloin oli kyse enemmän käytöstavoista kuin siitä, että aikuisilla olisi ollut arkaluontoinen keskustelu menossa.
Ap
En nyt oikein ymmärrä, miksi olet lapsena ylipäätään olettanut, että kaikki kotonasi tapahtuva liittyisi sinuun ellei erikseen mainita, että tämä on nyt aikuisten juttu. Ja miksi et mennyt leikkimään kyläilykaverin kanssa elleivät aikuiset olisi puhuneet aikuisten juttuja. Kyllä minä ainakin huomasin, että aikuisten jutut ovat tylsiä ilman eri mainintaakin enkä olettanut, että minun olisi niihin pakko osallistua, jos kerran leikkiseuraakin oli.
No itse ainakin olin itsekeskeinen ikävuosina 3-6 ja automaattisesti ajattelin että kun tulee vieraita, tulevat he minua(kin) tapaamaan! Olin sosiaalinen lapsi ja tykkäsin aikuisten seurasta. Usein aikuisetkin mielellään juttelivat minulle! Sain kuulla että Liisa-serkulla on pieni söpö vauva ja että Koistiset ovat hankkineet vahtikoiran. Jossain vaiheessa keskustelu kahvipöydässä kuitenkin saattoi kääntyä tylsempiin tai vakavampiin ns "aikuisten asioihin" jolloin ei minua oikein enää jaksettu huomioida. Tällöin koin huomautuksen "äiti ja Jaana keskustelevat vielä aikuisten juttuja" selkeäksi vihjeeksi siihen että saisin vähäksi aikaa keskittyä omiin leikkeihini ja olla häiritsemättä/huomiohuoraamatta aikuisten seurassa.
// Eri
Ehkä minä olen sitten ollut jotenkin harvinaisen fiksu lapsena, kun ymmärsin, että jos aikuiset puhuvat keskenään asioita, joita en ymmärrä eivätkä esim kysy minulta mitään, ne ovat silloin aikuisten asioita, joihin ei minun läsnäoloani tarvita. Tokihan sitä vierailun alussa voi olla innoissaan, mutta kyllä se siinä keskustelun edetessä aika äkkiä tuli huomattua.
En ota kantaa siihen olitko harvinaisen fiksu vai et, hankala sanoa. Lapset ovat erilaisia - toisen ovat todella kiinnostuneita aikuisten asioista ja kuuntelevat korvat pinkeinä jokaista juttua taustalla kun taas toisia ei kiinnosta yhtään. Jotkut lapset ovat kovin taiteellisia ja toiset teknisesti lahjakkaita. Luonteenpiirteet vaihtelevat yksilöstä toiseen ja se mikä toimii yhdellä ei ehkä toimi toisella :) Älä siis tuomitse muitten tapoja toimia!
Mutta juurihan tuossa sanottiin, että niitä tylsiä juttuja ei edes huvittanut kuunnella ja mieluummin haluttiin mennä omiin leikkeihin, mutta jostain syystä siitä tilanteesta ei kuitenkaan uskallettu lähteä ennen kuin aikuinen sanoi, että nyt on aikuisten juttuja. Tuossa äsken sanottiin, että tämä toteamus oli helpotus, kun ne jutut eivät yhtään kiinnostaneet. Oman kokemuksen mukaan on pikemminkin harvinaista, että lapset eivät tekisi itse minkäänlaista aloitetta tilanteesta poistumiseen, mikäli tilanne ei ollenkaan kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kokeneeni tuon jaottelun lapsena simppeliksi ja jotenkin helpottavaksi. "Ai, tämä on taas jotain aikuisten juttua... Ei siis mitään kiinnostavaa eikä tarvitse käyttää tähän energiaa, menenpä leikkimään." Kaikkien luonteenlaadullehan tuo ei sovi. Minulle se toimi. Mieluummin menin tekemään kyläilykaverin kanssa jotain kivaa kuin jäin kuuntelemaan aikuisten jaaritteluja.
Aikuiset kyllä tuolloin aika yleisesti ottaen edellyttivät myös, etteivät muksut koko ajan keskeytä. Sekin on vuosien kuluessa muuttunut. Ilman muuta asiallisen asian sai sanoa, mutta pelkkä huomionhaku jäi yleensä yritykseksi ja tuli maininta, että aikuiset keskustelevat nyt, otapa tuosta vaikka lelu tai kirja. Silloin oli kyse enemmän käytöstavoista kuin siitä, että aikuisilla olisi ollut arkaluontoinen keskustelu menossa.
Ap
En nyt oikein ymmärrä, miksi olet lapsena ylipäätään olettanut, että kaikki kotonasi tapahtuva liittyisi sinuun ellei erikseen mainita, että tämä on nyt aikuisten juttu. Ja miksi et mennyt leikkimään kyläilykaverin kanssa elleivät aikuiset olisi puhuneet aikuisten juttuja. Kyllä minä ainakin huomasin, että aikuisten jutut ovat tylsiä ilman eri mainintaakin enkä olettanut, että minun olisi niihin pakko osallistua, jos kerran leikkiseuraakin oli.
No itse ainakin olin itsekeskeinen ikävuosina 3-6 ja automaattisesti ajattelin että kun tulee vieraita, tulevat he minua(kin) tapaamaan! Olin sosiaalinen lapsi ja tykkäsin aikuisten seurasta. Usein aikuisetkin mielellään juttelivat minulle! Sain kuulla että Liisa-serkulla on pieni söpö vauva ja että Koistiset ovat hankkineet vahtikoiran. Jossain vaiheessa keskustelu kahvipöydässä kuitenkin saattoi kääntyä tylsempiin tai vakavampiin ns "aikuisten asioihin" jolloin ei minua oikein enää jaksettu huomioida. Tällöin koin huomautuksen "äiti ja Jaana keskustelevat vielä aikuisten juttuja" selkeäksi vihjeeksi siihen että saisin vähäksi aikaa keskittyä omiin leikkeihini ja olla häiritsemättä/huomiohuoraamatta aikuisten seurassa.
// Eri
Ehkä minä olen sitten ollut jotenkin harvinaisen fiksu lapsena, kun ymmärsin, että jos aikuiset puhuvat keskenään asioita, joita en ymmärrä eivätkä esim kysy minulta mitään, ne ovat silloin aikuisten asioita, joihin ei minun läsnäoloani tarvita. Tokihan sitä vierailun alussa voi olla innoissaan, mutta kyllä se siinä keskustelun edetessä aika äkkiä tuli huomattua.
En ota kantaa siihen olitko harvinaisen fiksu vai et, hankala sanoa. Lapset ovat erilaisia - toisen ovat todella kiinnostuneita aikuisten asioista ja kuuntelevat korvat pinkeinä jokaista juttua taustalla kun taas toisia ei kiinnosta yhtään. Jotkut lapset ovat kovin taiteellisia ja toiset teknisesti lahjakkaita. Luonteenpiirteet vaihtelevat yksilöstä toiseen ja se mikä toimii yhdellä ei ehkä toimi toisella :) Älä siis tuomitse muitten tapoja toimia!
Mutta juurihan tuossa sanottiin, että niitä tylsiä juttuja ei edes huvittanut kuunnella ja mieluummin haluttiin mennä omiin leikkeihin, mutta jostain syystä siitä tilanteesta ei kuitenkaan uskallettu lähteä ennen kuin aikuinen sanoi, että nyt on aikuisten juttuja. Tuossa äsken sanottiin, että tämä toteamus oli helpotus, kun ne jutut eivät yhtään kiinnostaneet. Oman kokemuksen mukaan on pikemminkin harvinaista, että lapset eivät tekisi itse minkäänlaista aloitetta tilanteesta poistumiseen, mikäli tilanne ei ollenkaan kiinnosta.
Miten niin ei uskallettu poistua ilman lupaa? Minä ymmärsin ihan toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kokeneeni tuon jaottelun lapsena simppeliksi ja jotenkin helpottavaksi. "Ai, tämä on taas jotain aikuisten juttua... Ei siis mitään kiinnostavaa eikä tarvitse käyttää tähän energiaa, menenpä leikkimään." Kaikkien luonteenlaadullehan tuo ei sovi. Minulle se toimi. Mieluummin menin tekemään kyläilykaverin kanssa jotain kivaa kuin jäin kuuntelemaan aikuisten jaaritteluja.
Aikuiset kyllä tuolloin aika yleisesti ottaen edellyttivät myös, etteivät muksut koko ajan keskeytä. Sekin on vuosien kuluessa muuttunut. Ilman muuta asiallisen asian sai sanoa, mutta pelkkä huomionhaku jäi yleensä yritykseksi ja tuli maininta, että aikuiset keskustelevat nyt, otapa tuosta vaikka lelu tai kirja. Silloin oli kyse enemmän käytöstavoista kuin siitä, että aikuisilla olisi ollut arkaluontoinen keskustelu menossa.
Ap
En nyt oikein ymmärrä, miksi olet lapsena ylipäätään olettanut, että kaikki kotonasi tapahtuva liittyisi sinuun ellei erikseen mainita, että tämä on nyt aikuisten juttu. Ja miksi et mennyt leikkimään kyläilykaverin kanssa elleivät aikuiset olisi puhuneet aikuisten juttuja. Kyllä minä ainakin huomasin, että aikuisten jutut ovat tylsiä ilman eri mainintaakin enkä olettanut, että minun olisi niihin pakko osallistua, jos kerran leikkiseuraakin oli.
No itse ainakin olin itsekeskeinen ikävuosina 3-6 ja automaattisesti ajattelin että kun tulee vieraita, tulevat he minua(kin) tapaamaan! Olin sosiaalinen lapsi ja tykkäsin aikuisten seurasta. Usein aikuisetkin mielellään juttelivat minulle! Sain kuulla että Liisa-serkulla on pieni söpö vauva ja että Koistiset ovat hankkineet vahtikoiran. Jossain vaiheessa keskustelu kahvipöydässä kuitenkin saattoi kääntyä tylsempiin tai vakavampiin ns "aikuisten asioihin" jolloin ei minua oikein enää jaksettu huomioida. Tällöin koin huomautuksen "äiti ja Jaana keskustelevat vielä aikuisten juttuja" selkeäksi vihjeeksi siihen että saisin vähäksi aikaa keskittyä omiin leikkeihini ja olla häiritsemättä/huomiohuoraamatta aikuisten seurassa.
// Eri
Ehkä minä olen sitten ollut jotenkin harvinaisen fiksu lapsena, kun ymmärsin, että jos aikuiset puhuvat keskenään asioita, joita en ymmärrä eivätkä esim kysy minulta mitään, ne ovat silloin aikuisten asioita, joihin ei minun läsnäoloani tarvita. Tokihan sitä vierailun alussa voi olla innoissaan, mutta kyllä se siinä keskustelun edetessä aika äkkiä tuli huomattua.
En ota kantaa siihen olitko harvinaisen fiksu vai et, hankala sanoa. Lapset ovat erilaisia - toisen ovat todella kiinnostuneita aikuisten asioista ja kuuntelevat korvat pinkeinä jokaista juttua taustalla kun taas toisia ei kiinnosta yhtään. Jotkut lapset ovat kovin taiteellisia ja toiset teknisesti lahjakkaita. Luonteenpiirteet vaihtelevat yksilöstä toiseen ja se mikä toimii yhdellä ei ehkä toimi toisella :) Älä siis tuomitse muitten tapoja toimia!
Mutta juurihan tuossa sanottiin, että niitä tylsiä juttuja ei edes huvittanut kuunnella ja mieluummin haluttiin mennä omiin leikkeihin, mutta jostain syystä siitä tilanteesta ei kuitenkaan uskallettu lähteä ennen kuin aikuinen sanoi, että nyt on aikuisten juttuja. Tuossa äsken sanottiin, että tämä toteamus oli helpotus, kun ne jutut eivät yhtään kiinnostaneet. Oman kokemuksen mukaan on pikemminkin harvinaista, että lapset eivät tekisi itse minkäänlaista aloitetta tilanteesta poistumiseen, mikäli tilanne ei ollenkaan kiinnosta.
Miten niin ei uskallettu poistua ilman lupaa? Minä ymmärsin ihan toisin.
Viestissä 37 tämä vastaaja kertoo, että oli helpotus, että hänelle sanottiin, että nyt puhutaan aikuisten asioista ja hän sai mennä leikkimään. Eli hän ei joko osannut tai uskaltanut poistua tylsästä aikuisjuttutilanteesta ilman erillistä kehotusta.
Alue: Aihe vapaa
En ota kantaa siihen olitko harvinaisen fiksu vai et, hankala sanoa. Lapset ovat erilaisia - toisen ovat todella kiinnostuneita aikuisten asioista ja kuuntelevat korvat pinkeinä jokaista juttua taustalla kun taas toisia ei kiinnosta yhtään. Jotkut lapset ovat kovin taiteellisia ja toiset teknisesti lahjakkaita. Luonteenpiirteet vaihtelevat yksilöstä toiseen ja se mikä toimii yhdellä ei ehkä toimi toisella :) Älä siis tuomitse muitten tapoja toimia!