Olenko hirveä ihminen kun en itkenyt keskenmenoa kertaakaan mutta 14v koiran kuolemaa itken päivittäin, kuoli 1,5kk sitten
Mitä mieltä? Lapsi oli kyllä toivottu mutta oli niin sairas että jos olisi syntynytkin niin elämä olisi ollut yhtä kipua.
Kommentit (10)
Lapseen et ollut tutustunut , niin ymmärrettävää ettei menetys kauheasti itketä.
Et ole hirveä ihminen. Laajimmankin määritelmän mukaan lapsi oli elämässäsi mukana muutamia kuukausia passiivisena ja abstraktina ventovieraana. Koira taas oli elämässäsi ja perheenjäsenenäsi sekä kauan että aktiivisena osallisena, eli ehdit perusteellisesti tutustua ja kiintyä.
Otan osaa koirasi poismenoon :( Minunkin 12v koirani jouduttiin lopettamaan kuukausi sitten, suru on kova.
Paras lääke on uusi koira. Koiran hankinta voi myös olla hyvä teko, sillä kodittomia on paljon 😊
Vierailija kirjoitti:
Et.
Ihmiset saisi kaikki kuolla.
Toiveesi toteutuu, se on ainoa varma asia tässä maailmassa.
Et, koska suhde sikiöön oli yksipuolinen. Suhde koiraan on ollut 14v molemminpuolinen. Anna uuden kiran adtua elämääsi, elämä ilman niitä on vajaata.
Ihania nuo koirat! Itse sain naamapesun aamulla nukkuessani, jonka jälkeen noustuani ylös tämä nelijalkainen nukkui itse tyytyväisenä sikeästi pedillään. Mitä tuota enää hötkyilemään kun oli tehnyt tehtävänsä. :)
Vierailija kirjoitti:
Et, koska suhde sikiöön oli yksipuolinen. Suhde koiraan on ollut 14v molemminpuolinen. Anna uuden kiran adtua elämääsi, elämä ilman niitä on vajaata.
Ihania nuo koirat! Itse sain naamapesun aamulla nukkuessani, jonka jälkeen noustuani ylös tämä nelijalkainen nukkui itse tyytyväisenä sikeästi pedillään. Mitä tuota enää hötkyilemään kun oli tehnyt tehtävänsä. :)
Vähän ot, mutta minun kissani tekee tuota samaa. Kun saa minut hereille, menee itse nukkumaan :)
Et. Koiran kanssa vietit 14 vuotta, lasta et koskaan edes nähnyt.