Kerro jokin elämääsi tai ajatteluasi mullistanut oivallus!
Voi olla jokin pitempi prosessikin.
Aloitan: Uskosta luopuminen. Sain hyvin uskonnollisen kasvatuksen, joka aiheutti paljon ongelmia elämääni. Ajatteleminen/kyseenalaistaminen oli tavallaan kiellettyä. Muistan vieläkin miltä tuntui ymmärtää, että moni muu ihminen esim pitää täysin absurdeina niitä pelkoja, jotka saivat minut pysymään pitkään uskossa. Voisin vaikka kirjoittaa kirjan tästä aiheesta, mutta tässä se on nyt hyvin tiivistettynä. :)
Kommentit (511)
Se, että saa uskoa Jumalaan eikä sitä ole kukaan kieltämässä minulta. Terkut ap:lle! <3
Minun ei tarvitse lakeja lukuunottamatta toimia niin kuin koen muiden ja yhteiskunnan olettavan ja odottavan, vaan voin tehdä juuri niin kuin itse haluan ja olla välittämättä sosiaalisista seurauksista. Tuon jälkeen olen tuntenut olevani vapaampi.
Kerran joku sanoi minulle: "Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, ettei kaikki johdu juuri sinusta?". Tämä pysäytti. En siis todellakaan ikinä ollut tullut ajatelleeksi. Kotikasvatuksestahan tuo tulee: "Oletko miettinyt miksi..." "Omapa on vikasi kun..." "Kannattaa olla/tehdä/ajatella etukäteen ettei vaan..."
Tunsin kyllä itseni tietty tyhmäksi. Siis tietenkin tiesin jo tuossa vaiheessa, että eihän minun vanhemmat tiedä kaikkea, mutta että he vaan hokevat asioita hokemisen takia, sen sijaan että olisimme keskutelleet eri näkökylmista, joista edes osassa se toinenkin osapuoli on saattanut tehdä jotain väärin.
Vierailija kirjoitti:
Se, että saa uskoa Jumalaan eikä sitä ole kukaan kieltämässä minulta. Terkut ap:lle! <3
Kyllä väärästä uskonnollisuudesta voi ja saa irtautua, vaikka sinä muuta väittäisitkin...
Se, kun tämän palstan avulla ymmärsin kuinka sairaita ja outoja muutkin ihmiset voivat olla. Ennen tämän löytämistä luulin itse olevani jotenkin outo ihminen, mutta nyt olen ymmärtänyt että minähän olenkin suhteellisen normaali. Se on aika vapauttavaa. Pystyn nykyään paremmin olemaan oma itseni. En osaa selittää tuota paremmin, eikä siis millään pahalla ketään palstailevaa friikkiä kohtaan.
Että muut eivät huomaa pahoinvointiani.
Miksi mun pitäisi sellaisten ihmisten kanssa viettää aikaani ja kuunnella heidän murheitaan? Ei paljoa kiinnosta, en saa siitä mitään.
Täältä pääsee aina pois
Helpottaa huomattavasti elämää kun tietää että jos kaikki menee pieleen, niin voi vaan lähteä
Ajokorttia ei tarvitse hommata jos ei halua. Jotenkin on ollut lapsesta asti pelko perseessä kun kaikki sukulaiset jne puhuu ajokortista, ja kuinka se pitää hommata kun täyttää 18. Ei kukaan voi pakottaa aikusta ihmistä. Julkiset on keksitty ja oikeastaan se on ympäristöystävällisempää olla omistamatta omaa autoa. :-)
Miten hyvä olo tuli kun tajusin yli kolmikymppisenä, ettei minun tarvitse olla kenenkään sellaisen kanssa tekemisissä, joiden kanssa en halua. Isäni kuului tähän porukkaan.
Keneltäkään ei tarvitse ottaa kuraa jatkuvasti niskaan!
Elämä parani heti!
Pystyn samaan mihin muutkin, ja olen fiksu. Alisuoriutuminen johtu vain huonosta itsetunnosta.
Huomasin miten kypsä olen nuoreksi ihmiseksi, tämä palsta on auttanut paljon.
Että nykyinen valtajärjestelmämme ei eroa merkittävästi tuhat vuotta sitten hallinneesta papistosta.
Vierailija kirjoitti:
Täältä pääsee aina pois
Helpottaa huomattavasti elämää kun tietää että jos kaikki menee pieleen, niin voi vaan lähteä
Pois pääseminen on vaikeaa ja voi mennä pieleen, joten minua ei ainakaan helpota.
Se kun tajusin millaista toimintaa tuen käyttämällä tehotuotettuja eläinperäisiä elintarvikkeita. Mullisti ainakin minun ruokailutottumukseni.
Vierailija kirjoitti:
Se kun tajusin millaista toimintaa tuen käyttämällä tehotuotettuja eläinperäisiä elintarvikkeita. Mullisti ainakin minun ruokailutottumukseni.
Luomutuotetut eivät ole juuri sen kummempia. Minäkin ajattelin kauan noin kuin sinä. Nykyään olen vegaani ja se on ollut elämäni suurin ahaa-elämys. Eli meillä ei ole mitään oikeuttaa tappaa muita eläviä olentoja syötäväksemme, eikä varsinkaan kasvattaa niitä ruuaksi. Ei eläimet halua kärsiä ja kuoll, ne haluavat nauttia elämästä, ne haluavat elää. Veganismi on muuttanut mua ihmisenä kaikintavoin parempaan suuntaan ja kaupanpäälle olen saanut terveyteni takaisin. Ja toivon kovasti, että muutkin ihmiset heräisivät ja ymmärtäisivät saman minkä itse olen ymmärtänyt.
No on vähän mitätön asia monien muiden oivalliusten jälkeen, mutta iso minulle:
pääsen helpommalla, kun siivoan sotkut heti ja muutenkin usein. Enää en anna kämpän törkyyntyä kuukausia, jonka jälkeen joudun tekemään päiväkausia kestävän raivaussiivouksen kauhealla vaivalla. Vähän joka päivä siivoan, ja paikat siistiksi aina iltaisin. Elämä on stressittömämpää ja mukavampaa näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että saa uskoa Jumalaan eikä sitä ole kukaan kieltämässä minulta. Terkut ap:lle! <3
Kyllä väärästä uskonnollisuudesta voi ja saa irtautua, vaikka sinä muuta väittäisitkin...
Tietenkin saa ja pitää,!jos ei koe juttua omaksi. on vaikka just aivopesua ollut kotona siihen. itsellä taas aivopestiin siihen, että uskonnot ovat huonoja eikä mitään Jumalaa ole olemassa vaikka muistan itse halunneeni ussantunneille hyvin nuoresta pitäen. et:ssä (silloinen etiikka ja siveysoppi) käsiteltiin kyllä tosi fiksusti asioita mutta perinteine evankelis-luterilainen koulukunta loisti poissaololllaan. olen kokenut siihen maailmaan tutustumisen aikuisena turvallisena ja oikeana itselle.
Että ei ole väärin ihastua "mahdottomaan" ts. varattuun, "liian nuoreen tai liian vanhaan", ihmiseen - kaikkea ei tarvitse tavoitella eikä varsinkaan saada. Voi vaan nauttia siitä ihanasta tunteesta, mitä toinen saa aikaan. Tunne on tunne - sen pohjalta ei tarvitse tehdä yhtään mitään :)
Sain helpotettua kroonista ahdistustani omaksumalla hivenen nihilistisen ajattelutavan. Aina kun joku asia alkaa tuntua liian ahdistavalta sietokyvylle, muistutan itselleni että tässä maailmankaikkeudessa minulla, minun ongelmillani, maapallolla tai ylipäänsä millään käsityskykyni sisälle mahtuvalla ei ole kirjaimellisesti yhtikäs mitään väliä.
Se, että mun ei tarvitse huolehtia muiden asioista. Joo, toki läheisteni, mutta ei tarvitse ottaa kantaa toisten ihmisten asioihin tai esim. stressata toisten puolesta sosiaalisia tilanteita. En ole koskaan ollut mitenkään kova juoruamaan, mutta olen luopunut siitä vähästäkin. Sillä ei ole oikeasti juurikaan väliä, mitä joku tuttu tai julkkis elämässään tekee, antaa tehdä vain, ellei nyt aiheuta kärsimystä muille.