Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajatuksia herättää nainen, joka on hiljainen seurassa, mutta kahden kesken iloinen ja puhelias?
09.04.2018 |
Sain kuulla olevani tällainen. Tiedostan kyllä itsekin, että ryhmätilanteessa vetäydyn. Jännitän kamalasti ja mietin usein liikaa, etten sanoisi mitään tyhmää.
Tuttujen ja tärkeiden kanssa olen vapautuneempi. Olen oma itseni ja itse asiassa väitän olevani aika hauska tyyppi ja mukavaa seuraa. Osaan kuunnella ja minulla on mielipiteitä asioihin. Osaan pitää salaisuuksia.
En ajattele, että minulla olisi jokin rooli esim. töissä. Olen vain sellainen, etten saa sanaa suusta ja pelkään näyttäväni leuhkalta. Olen kärsinyt punastelusta, "änkytyksestä" ja muista jännitysoireista useamman vuoden. Ne ovat vähentyneet, mutta silti olen seurassa sulkeutunut. En vaan voi sille mitään!
Pitäisitkö tällaista ihmistä hankalana?
Kommentit (9)
En mitään. Tuollaisia ihmisiä on vaikka kuinka paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko masentunut? Mulla on ollut tommosta nyt parin vuoden aikana, en ennen ollut tommoinen. Diagnoosi on vakava masennus ja vissiin itsetunto-ongelmat.
En osaa vastata, mitä ajatuksia herättää. Riippuu varmaan kanssa ryhmästä, missä oot.
Moi! Tunnistin niin itseni tuosta kuvauksesta, olen ihan samanlainen! Välillä uuvun itseni kanssa ja haluaisin muuttua, mutta enpä ole saanut itseäni muutettua..välillä jännitän ja punastelen enemmän ja välillä vähemmän.. raskainta itselleni on ollut ne häpeän tunteet, jotka joistakin sosiaalisten tilanteiden epäonnistumisista ovat jääneet päähän kummittelemaan! Eipä tämä kai muille, kuin itselle ole raskasta..
Vierailija kirjoitti:
Oletko masentunut? Mulla on ollut tommosta nyt parin vuoden aikana, en ennen ollut tommoinen. Diagnoosi on vakava masennus ja vissiin itsetunto-ongelmat.
En osaa vastata, mitä ajatuksia herättää. Riippuu varmaan kanssa ryhmästä, missä oot.
Olen miettinyt asiaa joskus. Mietin aika paljon kaikkea muutakin, en useinkaan ole miettimättä MITÄÄN. Itsetunto-ongelmia ehkä on. Mutta ei kai sentään masennusta.
En mä nyt tajua miksi sä ap tunnet tarvetta kysellä moista täällä. Miksi sen pitäisi meissä herättää mitään ajatuksia, eiväthän ne sen kohteen elämään mitenkään vaikuta.
Monet ovat tarkkailijoita ja mietiskelijoita jotka saavat ajatuksensa kasaan vasta kun on jo siirrytty seuraavaan aiheeseen. Kukaan ei sitä huomaisi ellei se hidas tekisi asiasta numeroa.
Pidän sua vaan huomionhakuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi! Tunnistin niin itseni tuosta kuvauksesta, olen ihan samanlainen! Välillä uuvun itseni kanssa ja haluaisin muuttua, mutta enpä ole saanut itseäni muutettua..välillä jännitän ja punastelen enemmän ja välillä vähemmän.. raskainta itselleni on ollut ne häpeän tunteet, jotka joistakin sosiaalisten tilanteiden epäonnistumisista ovat jääneet päähän kummittelemaan! Eipä tämä kai muille, kuin itselle ole raskasta..
Kyllä! Minäkin muistan ne kaikki kymmenet ellei sadat kerrat, kun olen sanonut jotain tyhmää ja punastunut. Ja kotona keksinyt, että mitä olisi voinut tai pitänyt sanoa. Ap
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Tuollaisia ihmisiä on vaikka kuinka paljon.
Jep, itsekin olen vähän tuonsorttinen. Nykyään hyväksyn ujouteni ja introverttiuteni, too bad jos joku muu ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä nyt tajua miksi sä ap tunnet tarvetta kysellä moista täällä. Miksi sen pitäisi meissä herättää mitään ajatuksia, eiväthän ne sen kohteen elämään mitenkään vaikuta.
Monet ovat tarkkailijoita ja mietiskelijoita jotka saavat ajatuksensa kasaan vasta kun on jo siirrytty seuraavaan aiheeseen. Kukaan ei sitä huomaisi ellei se hidas tekisi asiasta numeroa.
Pidän sua vaan huomionhakuisena.
Hä? No kai minä enemmän huomiota saisin ihan normaalisti juttelemalla?
Kysyn, koska eräs erityinen mies sanoi minulle tänään, että olen ihan erilainen kahden kesken. Olen koko päivän miettinyt, että oliko se hyvä vai huono asia.
Sinun mielipiteesi tuli selväksi. Ap
En pidä hankalana