Lue keskustelun säännöt.
Köyhät lapsiperheet, miten kohdistettua apua?
07.04.2018 |
Mietin tosissani suomalaista yhteiskuntaa, eilen illalla lapsiasiavaltuutettu puhui painokkaasti uutisissa; 110.000 lasta elää Suomessa köyhässä perheessä.
Miten saada kohdistettua rahaa ja apua näille lapsille? Köyhyyteen on aina jokin syy. Aikuiset rahaa hallitsee, ei lapsi ymmärrä rahankäytöstä mitään.
Toinen asia on se, että emme voi pelastaa lapsia köyhyyden kokemuksilta, jos se syypää on vanhempi, joka ei ajattele lasta vaan itseä.
Kaikissa tapauksissa ei näin varmasti ole. On perheitä jotka vaan jäävät esim. terveydellisistä syistä "talousloukkuun".
Onko mitään tehtävissä?
Kommentit (72)
Ikävintä on pienituloisena perheellisenä juuri tuo, että haluaisi tarjota lapsille yhden mieluiten harrastuksen, mutta siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. Näkee, että lapset ovat taitavia jossain mutta sitten täytyy sanoa eitä. Kerran kysyin Hope ryltä tukea vanhimman lapsen harrastuksen aloitukseen (jalkapallo) sieltä tuli vastaus 150€ saatte tukea. Okei, kiitos mahtavaa että apua myönnettiin, mutta se ei kattanut kuin n puolet kuluista niin ei sitä toista puolta löydy mistään. Kaikki varusteet olisi pitänyt lisäksi hankkia.
Harrastaminen on vain liian kallista!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävintä on pienituloisena perheellisenä juuri tuo, että haluaisi tarjota lapsille yhden mieluiten harrastuksen, mutta siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. Näkee, että lapset ovat taitavia jossain mutta sitten täytyy sanoa eitä. Kerran kysyin Hope ryltä tukea vanhimman lapsen harrastuksen aloitukseen (jalkapallo) sieltä tuli vastaus 150€ saatte tukea. Okei, kiitos mahtavaa että apua myönnettiin, mutta se ei kattanut kuin n puolet kuluista niin ei sitä toista puolta löydy mistään. Kaikki varusteet olisi pitänyt lisäksi hankkia.
Harrastaminen on vain liian kallista!!!!
Sponsorirahaa voi kysyä myös paikallisilta yrityksiltä sekä esim paikalliselta Lions Clubilta.
Sitten se, jos elät ns. toimeentulotuen rajamailla tai pikkusen yli. Et ole oikeutettu mihinkään lasten harrastustukiin, joita pidempiaikaiset ttt asiakkaat saavat n. 400€/vuosi per lapsi. Minusta ttt asiakkailla on kaiken maailman tukiverkot ympärillä mutta me seuraavat väliinputoajat joudutaan maksamaan kohtuuttomasti.
Itseänikin harmittaa harrastukset. Ensin ne on kohtuuhintaista ja tietyssä iässä tai taitotasossa hinnat pomppaa pilviin. Silloin lapsi on jo taitava lajissaan, luonut sinne ystävyyssuhteet, saanut sieltä identiteetin, eikä juuri ole mahdollisuuksia vaihtaa lajia, kun muissa lajeissa ei saa sitten kiinni toisia. Siinä vaiheessa pakkolopettamnen tiputtaa lapsen tyhjän päälle. Vie liian paljon elämän sisältöä ja identiteettiä. Yleensä silloin ollaan myös murrosiässä ja sekään ei tilannetta helpota.
Vierailija kirjoitti:
Sitten se, jos elät ns. toimeentulotuen rajamailla tai pikkusen yli. Et ole oikeutettu mihinkään lasten harrastustukiin, joita pidempiaikaiset ttt asiakkaat saavat n. 400€/vuosi per lapsi. Minusta ttt asiakkailla on kaiken maailman tukiverkot ympärillä mutta me seuraavat väliinputoajat joudutaan maksamaan kohtuuttomasti.
Mutta mihin se raja sitten laitetaan? Jossan sen on olatava. Omassa nuoruudessani harrastukset oli melkein ilmaisia. Kaupunki maksoi jäämaksutkin eli jääkiekon kuukausimaksu tuli vain muista pienemmistä kuluista.
T.toinen toimeentulotuen rajanpinassa pyristelevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyydestä sen verran, että usein pudotaan niistä korkeammasta tuloista arvaamatta äkillisten asioiden seurauksena toimeentulotuen piiriin tai pienituloiseksi. Sitten koitat niitä isompia menoja sovittaa pieneen toimeentulotukeen. Siinä kohtaa ei olla yhtään armollisia minkään asioiden suhteen, vaan mitään ns normaaleja menoja ei kelassa katsota menoiksi. Minusta siinä kohtaa pitäisi olla ymmärrystä että pudotus on niin valtava, että kestää hetki sopeutua köyhäksi ja saada ne menot karsittua sopivalle tasolle.
Harrastukset tosiaan maksaa. Oma 12v. käy neljässä eri harrastuksessa. Ei ole missään erityisen hyvä, mutta kokeilee, olisiko jotain, mikä oikeasti kiinnostaa vähän enemmän. Kaksi näistä harrastuksista on olleet kuvioissa jo useamman vuoden, kaksi tulleet uuteena kuluneen vuoden aikana. Vuositasolla menee n. 2000eur näihin harrastuksiin. Ei ole ainoa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten se, jos elät ns. toimeentulotuen rajamailla tai pikkusen yli. Et ole oikeutettu mihinkään lasten harrastustukiin, joita pidempiaikaiset ttt asiakkaat saavat n. 400€/vuosi per lapsi. Minusta ttt asiakkailla on kaiken maailman tukiverkot ympärillä mutta me seuraavat väliinputoajat joudutaan maksamaan kohtuuttomasti.
Mutta mihin se raja sitten laitetaan? Jossan sen on olatava. Omassa nuoruudessani harrastukset oli melkein ilmaisia. Kaupunki maksoi jäämaksutkin eli jääkiekon kuukausimaksu tuli vain muista pienemmistä kuluista.
T.toinen toimeentulotuen rajanpinassa pyristelevä.
En tiedä, mutta jostain pitäisi saada pienituloisetkin harrastustukia. Ja se on sitten se nöyryyttävä puoli kun esim. Hope olisi myöntänyt sen 150€ tukea, mutta niin että he itse olisivat suoraan sen maksaneet joukkueelle. Ei tietenkään luottoa , että itse olisi se kyetty tekemään kuittia vastaan. Yleensä on kuitenkin pienet piirit ja raha-asioiden hoitaminen joukkueessa ei vaitiolovelvollista.
Vierailija kirjoitti:
Sitten se, jos elät ns. toimeentulotuen rajamailla tai pikkusen yli. Et ole oikeutettu mihinkään lasten harrastustukiin, joita pidempiaikaiset ttt asiakkaat saavat n. 400€/vuosi per lapsi. Minusta ttt asiakkailla on kaiken maailman tukiverkot ympärillä mutta me seuraavat väliinputoajat joudutaan maksamaan kohtuuttomasti.
Tämä mielestäni on kateutta. Toinen saa ja itse ei. Jos vaikka harrastuksiin olisi ylempi toimeentulotukiraja, niin joku sen rajan pintaan taas jäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten se, jos elät ns. toimeentulotuen rajamailla tai pikkusen yli. Et ole oikeutettu mihinkään lasten harrastustukiin, joita pidempiaikaiset ttt asiakkaat saavat n. 400€/vuosi per lapsi. Minusta ttt asiakkailla on kaiken maailman tukiverkot ympärillä mutta me seuraavat väliinputoajat joudutaan maksamaan kohtuuttomasti.
Mutta mihin se raja sitten laitetaan? Jossan sen on olatava. Omassa nuoruudessani harrastukset oli melkein ilmaisia. Kaupunki maksoi jäämaksutkin eli jääkiekon kuukausimaksu tuli vain muista pienemmistä kuluista.
T.toinen toimeentulotuen rajanpinassa pyristelevä.
En tiedä, mutta jostain pitäisi saada pienituloisetkin harrastustukia. Ja se on sitten se nöyryyttävä puoli kun esim. Hope olisi myöntänyt sen 150€ tukea, mutta niin että he itse olisivat suoraan sen maksaneet joukkueelle. Ei tietenkään luottoa , että itse olisi se kyetty tekemään kuittia vastaan. Yleensä on kuitenkin pienet piirit ja raha-asioiden hoitaminen joukkueessa ei vaitiolovelvollista.
Hopen toiminnasta en tiedä, mutta ainakin yritykset joutuvat maksamaan sponsorirahansa suoraan joukkueelle/seuralle eikä antamaan rahaa yksityishenkilölle. Kirjanpitoon ei voi laittaa, että 200 € Maija Meikäläiselle vaan se on laitettava 200 € Tanssiseura Pattipolvet ry:lle. Verottaja ei nimittäin hyväksyisi tilisiirtoa Maija Meikäläiselle. Uskoisin, että Hopekin yhdistyksenä joutuu tekemään kirjanpidon.
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset tosiaan maksaa. Oma 12v. käy neljässä eri harrastuksessa. Ei ole missään erityisen hyvä, mutta kokeilee, olisiko jotain, mikä oikeasti kiinnostaa vähän enemmän. Kaksi näistä harrastuksista on olleet kuvioissa jo useamman vuoden, kaksi tulleet uuteena kuluneen vuoden aikana. Vuositasolla menee n. 2000eur näihin harrastuksiin. Ei ole ainoa lapsi.
Aivan järkyttäviä summia. Ymmärrän toki että ne kalleimmat harrastukset eivät ole köyhien lapsille, mutta olisi hienoa, jos olisi varaa edes yhteen normaali hintaiseen n. 300-400€/vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten se, jos elät ns. toimeentulotuen rajamailla tai pikkusen yli. Et ole oikeutettu mihinkään lasten harrastustukiin, joita pidempiaikaiset ttt asiakkaat saavat n. 400€/vuosi per lapsi. Minusta ttt asiakkailla on kaiken maailman tukiverkot ympärillä mutta me seuraavat väliinputoajat joudutaan maksamaan kohtuuttomasti.
Mutta mihin se raja sitten laitetaan? Jossan sen on olatava. Omassa nuoruudessani harrastukset oli melkein ilmaisia. Kaupunki maksoi jäämaksutkin eli jääkiekon kuukausimaksu tuli vain muista pienemmistä kuluista.
T.toinen toimeentulotuen rajanpinassa pyristelevä.
En tiedä, mutta jostain pitäisi saada pienituloisetkin harrastustukia. Ja se on sitten se nöyryyttävä puoli kun esim. Hope olisi myöntänyt sen 150€ tukea, mutta niin että he itse olisivat suoraan sen maksaneet joukkueelle. Ei tietenkään luottoa , että itse olisi se kyetty tekemään kuittia vastaan. Yleensä on kuitenkin pienet piirit ja raha-asioiden hoitaminen joukkueessa ei vaitiolovelvollista.
Köyhyys näköjään on nykyään niin hävettävää, että se pitää piilottaa kaikin keinoin. Silloin tulee mieleen, että tosiaan on olemassa oletus, että kaikkien lasten pitää saada se mikä.toistenkin.
Vierailija kirjoitti:
Köyhyydestä sen verran, että usein pudotaan niistä korkeammasta tuloista arvaamatta äkillisten asioiden seurauksena toimeentulotuen piiriin tai pienituloiseksi. Sitten koitat niitä isompia menoja sovittaa pieneen toimeentulotukeen. Siinä kohtaa ei olla yhtään armollisia minkään asioiden suhteen, vaan mitään ns normaaleja menoja ei kelassa katsota menoiksi. Minusta siinä kohtaa pitäisi olla ymmärrystä että pudotus on niin valtava, että kestää hetki sopeutua köyhäksi ja saada ne menot karsittua sopivalle tasolle.
Eiköhän me kaikki korkealta pudonneet osata vähentää kulutusta. Sen ymmärrän, että esim.kodista tai harrastuksista pidetään viimeiseen asti kiinni. Niissä on aika iso tunnervo. Itse maksan lapsen ylikallista harrastusta. Vien sukukoruja kaniin ja myyn torissa antiikkiesineet. Onneksi vaikka tulot on pienet, niin rahaksi muutettavaa omaisuutta on jonkin verran. Kukaan ei toineentulotukihkemuksissa kysy sukukoruista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän lasten köyhyys on sitä, ettei lapsi pääse osallistumaan samoihin asioihin kuin muut lapset eikä heillä ole samoja asioita kuin muilla lapsilla. Yhteiskunta ei voi loputtomasti rahoittaa köyhien elämää. Tarkoitan tällä, että jos lapsen kaverit ratsastavat ja heillä on omat hevoset, yhteiskunta ei voi hankkia köyhän perheen lapsellekin omaa hevosta sekä maksaa siitä aiheutuvia kuluja. Tai jos kaverit harrastavat jääkiekkoa, yhteiskunta ei voi loputtomiin maksaa välineitä, kisareissuja jne.
Oikeasti tarvittaisiin asennemuutosta ja sen hyväksymistä, että kaikki lapset eivät ole tasa-arvoisia. Ikävä kyllä joillain on varakkaat vanhemmat/isovanhemmat/kummit ja joillain ei ole. Peruskoulu aikoinaan vääristi tasa-arvon käsitystä. Tarkoitushan oli vain, että kaikki lapset saavat samantasoisen perusopetuksen. Eikä suinkaan sitä, että kaikki lapset saisivat yhtä hienoja vaatteita, tavaroita, harrastuksia, ulkomaanmatkoja jne.
Sinulla ei taida olla kokemusta lapsiperheen köyhyydessä elämisestä.
Johan se on useammasakin tutkimuksessa todettu että on kaikkien etu, jos ollaan ns suhteellisen lähellä tasavertaisia lähtökohtia. Harrastukset tukee myöhempää elämää ja menestymistä ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten se, jos elät ns. toimeentulotuen rajamailla tai pikkusen yli. Et ole oikeutettu mihinkään lasten harrastustukiin, joita pidempiaikaiset ttt asiakkaat saavat n. 400€/vuosi per lapsi. Minusta ttt asiakkailla on kaiken maailman tukiverkot ympärillä mutta me seuraavat väliinputoajat joudutaan maksamaan kohtuuttomasti.
Mutta mihin se raja sitten laitetaan? Jossan sen on olatava. Omassa nuoruudessani harrastukset oli melkein ilmaisia. Kaupunki maksoi jäämaksutkin eli jääkiekon kuukausimaksu tuli vain muista pienemmistä kuluista.
T.toinen toimeentulotuen rajanpinassa pyristelevä.
En tiedä, mutta jostain pitäisi saada pienituloisetkin harrastustukia. Ja se on sitten se nöyryyttävä puoli kun esim. Hope olisi myöntänyt sen 150€ tukea, mutta niin että he itse olisivat suoraan sen maksaneet joukkueelle. Ei tietenkään luottoa , että itse olisi se kyetty tekemään kuittia vastaan. Yleensä on kuitenkin pienet piirit ja raha-asioiden hoitaminen joukkueessa ei vaitiolovelvollista.
Vaikutat tyhmänylpeältä. Jos apu ei kelpaa sellaisessa muodossa kuin se antajalle sopii, sinun kannattaa varmaan parantaa omia asemiasi työmarkkinoilla. Keskiluokkaista palkkaa tienaavana voit sitten kustantaa lapsellesi keskiluokkaisia harratuksia.
Aina on ollut köyhien perheitten lapsia. Ja sitten niitä parempituloisten lapsia.
En mitenkään voi ymmärtää, mistä nykyajan ihmiset on saaneet päähänsä että kaikki pitää saada "yhteiskunnalta", ts. veronmaksajilta?
Pitää saada rahaa elämiseen, vuokraan, vapaa-ajan kuluihin, harrastuksiin, vaatteisiin, lomamatkoihin..... Mistä se raha otetaan? Missä on se Sampo joka sitä jauhaa?
Aina on ollut ihmisiä jotka ovat syntyneet parempiin oloihin. Aina on ollut ihmisiä jotka ovat opiskelleet hyvän ammatin ja menestyneet. Se nyt vain on niin! Demokratiassa se on.
Eri asia sitten jos perustettaisiin Suomeen kolhoosit eikä kukaan saisi omistaa mitään ja kaikki olisi yhteistä. Kaikilla olisi saman verran tai yhtä vähän. Olisitteko sitten onnellisia? Onhan meillä hyvä esimerkki ja vertailukohde ihan nurkan takana. Olivatko asiat heillä hyvin? Sitäkö itse haluatte ja tavoittelette?
Se nyt on vain niin, että siitä elämästä joka meille on annettu olemme itse vastuussa ja meidän itse on tehtävä siitä paras mahdollinen. Ok, jos naapurin tyttö käy ratsastamassa ja hänellä on oma hevonen. Heillä on siihen varaa. Voihan meidänkin tyttö mennä talleille ja hengailla porukassa. On mahdollisuus päästä osallistumaan kaikkeen kivaan heppojen kanssa ja joskus jopa sinne selkäänkin! Niin se oli minun nuoruudessani. Olin kiitollinen kun yhden maksetun tunnin viikossa sain ratsastaa, muu aika menikin tallilla puuhaillessa. Ja jos jalkapallo- tai jääkiekkoseuraan ei pääsekään, välineitä voi ostaa käytettynä ja kerätä oman porukan lähimälle luistinradalle. Jne.
Ei lapsi siihen kuole eikä saa traumaa jos kotoa ei kaikkeen olekaan rahaa syytää. Hyvin me entisajan kakarat ainakin siitä selvittiin, ja tajuttiin kun selvästi sanottiin että nyt ei valitettavasti ole. Keksittiin sitten itse kaikkea. Kaikki ei tullut valmiina pakkauksena käteen. Valmiiksi ajateltuna ja tuliterä hienona. Nyt ihmiset osaavat vain vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyydestä sen verran, että usein pudotaan niistä korkeammasta tuloista arvaamatta äkillisten asioiden seurauksena toimeentulotuen piiriin tai pienituloiseksi. Sitten koitat niitä isompia menoja sovittaa pieneen toimeentulotukeen. Siinä kohtaa ei olla yhtään armollisia minkään asioiden suhteen, vaan mitään ns normaaleja menoja ei kelassa katsota menoiksi. Minusta siinä kohtaa pitäisi olla ymmärrystä että pudotus on niin valtava, että kestää hetki sopeutua köyhäksi ja saada ne menot karsittua sopivalle tasolle.
Eiköhän me kaikki korkealta pudonneet osata vähentää kulutusta. Sen ymmärrän, että esim.kodista tai harrastuksista pidetään viimeiseen asti kiinni. Niissä on aika iso tunnervo. Itse maksan lapsen ylikallista harrastusta. Vien sukukoruja kaniin ja myyn torissa antiikkiesineet. Onneksi vaikka tulot on pienet, niin rahaksi muutettavaa omaisuutta on jonkin verran. Kukaan ei toineentulotukihkemuksissa kysy sukukoruista.
Osataan toki, mutta se ei tapahdu hetkessä. Sopeutuminen vaatii aikaa mielestäni ja se on jo mielelle kova järkytys, kun yhtäkkiä putoaa. Silloin ei välttämättä ole voimia heti ryhtyä hoitamaan raha-asioita kohdilleen. Riippuu tietysti mitkä ovat syyt miksi putoaa. Joskus pudotus ei ole niin kova.
Hienoa, että sinulla on perintöä, jota myydä. Ymmärrät varmaan myös, että useammalla näin ei ole. Ikeakalusteista tai rihkamasta ei hirveästi realisoitavaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän lasten köyhyys on sitä, ettei lapsi pääse osallistumaan samoihin asioihin kuin muut lapset eikä heillä ole samoja asioita kuin muilla lapsilla. Yhteiskunta ei voi loputtomasti rahoittaa köyhien elämää. Tarkoitan tällä, että jos lapsen kaverit ratsastavat ja heillä on omat hevoset, yhteiskunta ei voi hankkia köyhän perheen lapsellekin omaa hevosta sekä maksaa siitä aiheutuvia kuluja. Tai jos kaverit harrastavat jääkiekkoa, yhteiskunta ei voi loputtomiin maksaa välineitä, kisareissuja jne.
Oikeasti tarvittaisiin asennemuutosta ja sen hyväksymistä, että kaikki lapset eivät ole tasa-arvoisia. Ikävä kyllä joillain on varakkaat vanhemmat/isovanhemmat/kummit ja joillain ei ole. Peruskoulu aikoinaan vääristi tasa-arvon käsitystä. Tarkoitushan oli vain, että kaikki lapset saavat samantasoisen perusopetuksen. Eikä suinkaan sitä, että kaikki lapset saisivat yhtä hienoja vaatteita, tavaroita, harrastuksia, ulkomaanmatkoja jne.
Sinulla ei taida olla kokemusta lapsiperheen köyhyydessä elämisestä.
Johan se on useammasakin tutkimuksessa todettu että on kaikkien etu, jos ollaan ns suhteellisen lähellä tasavertaisia lähtökohtia. Harrastukset tukee myöhempää elämää ja menestymistä ym.
Onko pienituloisilla vanhemmilla enää mitään vastuuta jälkikasvustaan?
Asumisen, ruoan, hygienian, koulutuksen ja terveydenhuollon yms maksaa veronmaksajat. Muiden pitäisi maksaa piltillesi vielä harrastukset ja ulkomaanmatkatkin, ettei teitä vaan köyhiksi luulla? Tasa-arvo ei tarkoita tasajakoa, vaikka moni niin nykyään tuntuu luulevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän lasten köyhyys on sitä, ettei lapsi pääse osallistumaan samoihin asioihin kuin muut lapset eikä heillä ole samoja asioita kuin muilla lapsilla. Yhteiskunta ei voi loputtomasti rahoittaa köyhien elämää. Tarkoitan tällä, että jos lapsen kaverit ratsastavat ja heillä on omat hevoset, yhteiskunta ei voi hankkia köyhän perheen lapsellekin omaa hevosta sekä maksaa siitä aiheutuvia kuluja. Tai jos kaverit harrastavat jääkiekkoa, yhteiskunta ei voi loputtomiin maksaa välineitä, kisareissuja jne.
Oikeasti tarvittaisiin asennemuutosta ja sen hyväksymistä, että kaikki lapset eivät ole tasa-arvoisia. Ikävä kyllä joillain on varakkaat vanhemmat/isovanhemmat/kummit ja joillain ei ole. Peruskoulu aikoinaan vääristi tasa-arvon käsitystä. Tarkoitushan oli vain, että kaikki lapset saavat samantasoisen perusopetuksen. Eikä suinkaan sitä, että kaikki lapset saisivat yhtä hienoja vaatteita, tavaroita, harrastuksia, ulkomaanmatkoja jne.
Sinulla ei taida olla kokemusta lapsiperheen köyhyydessä elämisestä.
Johan se on useammasakin tutkimuksessa todettu että on kaikkien etu, jos ollaan ns suhteellisen lähellä tasavertaisia lähtökohtia. Harrastukset tukee myöhempää elämää ja menestymistä ym.
Mutta miten sinusta tuo pitäisi toteuttaa? Kaikille sama palkka? No entä työttömät? Saman verran tukia kuin muut saavat palkkaa? Yksinhuoltajille puuttuvan puolison palkan verran tukia? Ja entäpä sitten, kun jotkut ovat säästäväisten isovanhempiensa ainoita lapsenlapsia ja toisilla taas liuta serkkuja eikä kovin säästäväiset isovanhemmat? Tai jollain ei ole isovanhempia ollenkaan? Jos isovanhemmat maksavat ainoalle lapsenlapselleen kalliin harrastuksen, ei kaiketi voi vaatia, että kymmenen lapsen mummi ja ukki maksaisivat kaikille kymmenelle saman harrastuksen? Edes samapalkkaisuus ei ratkaisisi ongelmaa.
Nykypäivän lasten köyhyys on sitä, ettei lapsi pääse osallistumaan samoihin asioihin kuin muut lapset eikä heillä ole samoja asioita kuin muilla lapsilla. Yhteiskunta ei voi loputtomasti rahoittaa köyhien elämää. Tarkoitan tällä, että jos lapsen kaverit ratsastavat ja heillä on omat hevoset, yhteiskunta ei voi hankkia köyhän perheen lapsellekin omaa hevosta sekä maksaa siitä aiheutuvia kuluja. Tai jos kaverit harrastavat jääkiekkoa, yhteiskunta ei voi loputtomiin maksaa välineitä, kisareissuja jne.
Oikeasti tarvittaisiin asennemuutosta ja sen hyväksymistä, että kaikki lapset eivät ole tasa-arvoisia. Ikävä kyllä joillain on varakkaat vanhemmat/isovanhemmat/kummit ja joillain ei ole. Peruskoulu aikoinaan vääristi tasa-arvon käsitystä. Tarkoitushan oli vain, että kaikki lapset saavat samantasoisen perusopetuksen. Eikä suinkaan sitä, että kaikki lapset saisivat yhtä hienoja vaatteita, tavaroita, harrastuksia, ulkomaanmatkoja jne.