Äidiksi 42-vuotiaana, mitä mieltä? Kun lapsi on 10v., äiti on 52v. Lapsen teini-ikä edessä.

Mitä mieltä millä tavalla? Ihan niin kuin mä voisin (tai haluaisin) vaikuttaa siihen, missä iässä toiset naiset tulevat äidiksi.

Äitini oli 40v kun pikkusisko syntyi. Isä vielä vanhempi. Isää luultiin aina meidän isoisäksi, se oli aika noloa.

Nyt äiti on 87v., isä kuollut ajat sitten.

Jos haluaa tehdä lapsia niin ei kai iällä niin väliä..

Itse tein lapset kaksikymppisenä.

Mitä mieltä siitä nyt pitäisi olla jos ei ole oma elämä kyseessä? Eikä kaikki mummoudu viisikymppisenä.

Itse olin 47v kun poika pääsi ylioppilaaksi, mies 51. Eli ei ihan vanhainkodista käsin tarvinnut juhlia järjestää.

Lapsen teini-ikä on edessä joka tapauksessa. Eipä se niistä omista vaihtareista paljon kai pahene. Meillä juhlat jo ohi, thank God.

Äitini oli 43-vuotias kun minut sai pitkän yrittämisen jälkeen. Paristi häntä ollaan luultu mummokseni, mutta itse nyt 21-vuotiaana voin sanoa, että parempaa äitiä ei voisi olla.

Kun itse olin kymmenen, äitini oli 33. Kyllähän joidenkin viisikymppiset äidit tuntuivat ihan mummoilta. Mutta ajat muuttuu. Nykyään harva sen ikäinen näyttää samalla tavalla mummolta, ja suht vanhana lapsen saaneita on paljon.

Itsekästä. NOLOA. Tulee lapselle riesaksi pian vanhuuden vaivoineen.

Optimaalinen aika lasten tekoon olisi noin 23-33. Sen jälkeen se toki vielä onnistuu mutta ei ole välttämättä lapsen edun mukaista kun vanhemmat ovat äkkiä keski-ikäisiä eivätkä niin jaksa liikkua niiden mukana.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä siitä nyt pitäisi olla jos ei ole oma elämä kyseessä? Eikä kaikki mummoudu viisikymppisenä.

Ei tarvitse mummoutua, mutta jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä. Ne ja lapsen teini-ikä samaan aikaan ei varmasti ole kenellekään herkkua. Mutta ilmeisesti tällaista ei saisi sanoa ääneen. Aika hirveä yhdistelmä minun mielestäni.

Ihan niin kuin vanhemmuus olisi vain sitä, että odotat lapsista eroon pääsemistä?

Äitini oli 27v kun minä olin 10v ja 47v kun kuoli. Äidinäitini oli 53v kun äitini, 5 lapsesta nuorin, oli 10v. Minä olin 36v ja 37,5v kun lapseni olivat 10v, nyt olen 42v ja he 15v ja syksyllä 17v.

Näin se elämä menee, eri tavoilla.

Omani sain 43-vuotiaana, esiteinittää jo kovasti. Omat vaihtarit eivät ole vielä alkaneet eli ihan jokaisella 52-vuotiaalla ei ole oireita. Lapsi pitää kyllä omankin mielen virkeänä ja ajassa mukana.

Mielestäni tätä asiaa voi kommentoida asiantuntevasti vain ne joilla on siitä omakohtaista kokemusta. Itse olin alle kolmekymppisenä niin kakara että luojan kiitos en silloin tullut äidiksi. Silloinen mies oli mahdoton hunsvotti ja hänestä kun pääsin eroon niin kyllä menojalkaa vipatti.

Vierailija kirjoitti:

Ihan niin kuin vanhemmuus olisi vain sitä, että odotat lapsista eroon pääsemistä?

Vanhemmuus on sitä, että jaksaa olla kiinnostunut lapsen asioista. Kuinka moni neli-viisikymppinen äiti jaksaa täysillä vanhemmuutta? Luulisin, että siinä iässä mennään riman alta niin monessa asiassa kuin mahdollista (esim. imettäminen, lapsen hoitaminen kotona jne.) Neli-viisikymppinen on myös täysin kiinni työelämässä. Itse olen vakaasti sitä mieltä että luonnollisin ikä tulla äidiksi, on 25-35 vuotias. Mielestäni on itsekästä tulla vanhemmaksi liian vanhana, koska lapsen kasvattaminen on raskasta puuhaa, ja se on tärkeä tehtävä, joka kestää 18 vuotta!

Itse olen 52v. Kohta 53v. ja nuorin täyttää 14v.

Sanon että liian myöhään tein lapset.

Vaihdevuodet ja teini on huono yhdistelmä.

Vanhin on 16v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä siitä nyt pitäisi olla jos ei ole oma elämä kyseessä? Eikä kaikki mummoudu viisikymppisenä.

Ei tarvitse mummoutua, mutta jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä. Ne ja lapsen teini-ikä samaan aikaan ei varmasti ole kenellekään herkkua. Mutta ilmeisesti tällaista ei saisi sanoa ääneen. Aika hirveä yhdistelmä minun mielestäni.

No olipas typerä yleistys. Olen 54-v ja ei ole vaihdevuosioireita. Nuorimmainen on 17 v. Kummallakaan lapsella ei ole ollut mitään kamalaa teini-ikää. Ilmeisesti meillä vaan kaikilla on tasainen luonne. Jokainen varmaan hankkii ne lapsensa silloin kuin parhaaksi näkee. Ja vaikka ne lapsensa hankkisi nuorena, niin ei se ole mikään tae siitä, että asiat menisi paremmin. Myös nuoria ihmisiä kuolee. Ja vanhat ihmiset voivat olla hyvinkin virkeitä. Oma anoppini on 90-v ja on hyvinkin virkeä. Matkustelee ulkomaita myöten.

Ihan yhtä lailla on vastuutonta tehdä ne lapset 20-25v kun on elämä vielä kesken. Mikäs sen parempaa syntyä tilanteessa, jossa äiti on koulut keskeyttänyt työtön yh. Mieluummin syntyisin sille 40v uransa huipulla olevalle pariskunnalle.

Teini-ikä ja vaihdevuodet on kieltämättä paha yhdistelmä. EN haluaisi kokea samaan aikaan, molemmat täyttä helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan niin kuin vanhemmuus olisi vain sitä, että odotat lapsista eroon pääsemistä?

Vanhemmuus on sitä, että jaksaa olla kiinnostunut lapsen asioista. Kuinka moni neli-viisikymppinen äiti jaksaa täysillä vanhemmuutta? Luulisin, että siinä iässä mennään riman alta niin monessa asiassa kuin mahdollista (esim. imettäminen, lapsen hoitaminen kotona jne.) Neli-viisikymppinen on myös täysin kiinni työelämässä. Itse olen vakaasti sitä mieltä että luonnollisin ikä tulla äidiksi, on 25-35 vuotias. Mielestäni on itsekästä tulla vanhemmaksi liian vanhana, koska lapsen kasvattaminen on raskasta puuhaa, ja se on tärkeä tehtävä, joka kestää 18 vuotta!

No se on sinun mielipiteesi.

Minulla on ollut enimmäkseen hauskaa lasteni kanssa. Myös siinä kasvatustouhussa.

Pienet lapset polkee syliä ja isommat sydäntä, on valvottu ja pyykätty ja kuskattu - myös huudettu ja itketty.

Miten niin parikymppinen ei olisi työelämässä, senhän juuri pitäisi sitä työkokemusta, että pääsee sitten työllistymään kun palaa äitiyslomalta. Ja kolmekymppinen? Juuri sen ikäisenä tehdään uraa?

Tutkimusten mukaan nelikymppisenä varsinkin nainen on uransa huipulla, että on hankkinut sen paikkansa ja eteneminen on monilla jäänyt siihen. Ei tietenkään kaikilla. Mutta aika moni ikätoveri hankkii sen elämänsä tarkoituksen jostain muualta kuin urasta.

Eli mitä piti sanoa... ei ole oikeaa aikaa tulla äidiksi. Ja ehkäisy on keksitty.

Tässä yksi vanhana lapset tehnyt, ikää 50v ja kotona kaksi teiniä ja yksi ala-astelainen.

Tuolle, joka kommentoi, ettei vanhat vanhemmat jaksa liikkua voin kertoa, että en saa teinejä kanssani liikkumaan niin paljon kuin itse haluaisin. Eivät viitsi, jaksa.... Tämä mamma liikkuu vain pienimmän kanssa. Mä lenkkeilen ja hän pyöräilee. Teinit eivät todellakaan viitsi.

En tiedä miten liikkumistilanne olisi parempi, jos minä olisin nuorempi?