Onko terapiasta hyötyä? Kun ei pysty millään puhumaan...

Kirjoita ne paperille.

Häpeä on musertava tunne. Miten pääsisit siitä eroon? 

Terapiasta on todella hyötyä ainoastaan silloin kun potilas on riittävän älykäs, sisukas ja valmis tekemään töitä asioidensa parantamiseksi.

Jos asenteesi on tuo niin tuskinpa terapiasta on mitään hyötyä. Olosi ei siis parane. Jatka samaan malliin.

Sinun itsesi tulee ottaa päävastuu hyvinvoinnistasi. Ilmeisesti et siihen kykene, joten terapia on kohdallasi vain terapeutin ajantuhlausta.

Jos et "pysty" puhumaan, niin anna olla. Elät sitten vaan sitä epätyydyttävää elämääsi ahdistuneena.

Kaikille ei sovi jatkuva paskojen ja vaikeiden asioiden vatvonta ja jauhanta. Olo vain pahenee ja ahdistus.

Minulle sopi että myönnän itselleni miten asiat on ja hyväksyn faktat. Ymmärrän ettei menneisyyttä voi muuttaa. Tärkeintä on tämä hetki ja tulevaisuus.

Onpa taas jännä että erilaisuutta ei hyväksytä. Kun minulle terapia ja puhuminen auttaa niin ihan pakko sen on auttaa ap:tä ja naapurin Pirjoakin. Uskonto ja terapia voi olla osalle ihmisistä ihan myrkkyä ja pilata loputkin elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Sinun itsesi tulee ottaa päävastuu hyvinvoinnistasi. Ilmeisesti et siihen kykene, joten terapia on kohdallasi vain terapeutin ajantuhlausta.

Enemmänkin asiakkaan ajan ja etenkin rahojen tuhlausta. Terapeuttihan saa palkkaa kuitenkin siitä paskanjauhannasta.

Hupaisia vastauksia ap on saanut.  Terapiassa ei ole merkitystä sillä, onko ihminen älykäs vai ei. Saattaa olla että nimenomaan älykkäillä ihmisillä asioiden käsittely tunnetasolla ei onnistu millään, koska he eivät koskaan hellitä kontrollia vaan pyrkivät rationalisoimaan kaiken. Siten he eivät koskaan saa otetta tunteistaan, jotka liittyvät esimerkiksi vaikeisiin kokemuksiin tai traumohin. Niinpä ne vaikeat tunteet eivät pääse  käsittelyyn koskaan.  Päinvastoin vaikeissa elämäntilanteissa ne nousevat aina uudelleen ja uudelleen pintaan ehkäpä kertautuneina, voimakkaampina ja hallitsemattomina.

Kirjoittaminen oli hyvä vinkki.

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas jännä että erilaisuutta ei hyväksytä. Kun minulle terapia ja puhuminen auttaa niin ihan pakko sen on auttaa ap:tä ja naapurin Pirjoakin. Uskonto ja terapia voi olla osalle ihmisistä ihan myrkkyä ja pilata loputkin elämästä.

Missä näin on suhtauduttu? Päinvastoin. Ketjussahan on nimenomaan todettu, että terapiasta ei ole hyötyä ap:n kaltaisille.

Täällä on ihmisiä jotka ovat tottuneet lörpöttelemään asioitaan kaikille ja käyvät terapiassa pikkuasioiden takia. Toisilla sitten taas ei ole tottumusta avautua vaikeista ja noloista asioista vieraalle ihmisille.

Ap, pystytkö kirjoittamaan edes tähän ketjuun mikä vaivaa? Eli mikä on todellinen ongelmasi?

Itselläni on nimittäin sama juttu, etten kehtaa edes terapeutille puhua että olen ahne, itsekäs, narsistinen yms.

Ei siitä terapiasta muutenkaan mitään hyötyä ole...

Omalla kohdallani terapia oli parasta mitä minulle on tapahtunut. Se kesti kauan ja maksoi paljon, mutta pääsin sen aloittamiseen johtaneista asioista yli ja jatkamaan elämää kuin puhtaalta pöydältä. Päättymisestä on n. 10 vuotta ja voin paremmin kuin koskaan. Pelottaa ajatellakin sitä vaihtoehtoa etten olisi hakeutunut terapiaan. Onneksi löysin itselleni sopivan terapiamuodon ja terapeutin.

Mulle terapia tulee olemaan avain elämään. Nyt on jatkettu 1,5 vuotta, tuskallista häpeällistä kipeää ja rajua. Mutta vihdoin alan tajuta, ettei avain tässä elämässä ole se, että opin sietämään paskaa paremmin vaan oikea onnellisuus. Lupa olla, herätä eloon. Ei ole helppoa, nopeaa tai halpaa. Mutta ei ollut sekään, mikä veti maton pois jalkojen alta.

Ehkä se, jolle puhuminen on vaikeinta, voisi hyötyä terapiasta eniten?

Ehkä sulla vois mennä pitkäkin aika, että rohkaistuisit puhumaan niistä hankalimmista asioista, mut kuulostaa, että sulla on sen verran raskasta, että pidemmän päälle se asioiden käsittely voisi olla hyväksi. Voisitko käydä vaikkai terapeutin luona muutaman kerran ensin tunnustelemassa miltä se tuntuu?

Terapia on hyvä juttu! Mee ihmeessä, itsellä vuosi nyt takana. 

Luottamuksen rakentaminen terapeuttiin voi kestää. Kaikkea ei tarvitse avata heti. Siitä kertomisen vaikeudestakin voi terapeutille puhua. Etsi sellainen terapeutti, johon tunnet voivasi luottaa. Jos haluat saada apua ja käsitellä asioitasi, älä anna häpeän ja alemmuudentunteen (="en osaa puhua") estää sinua! Terapiaan vaan!

EI puhumisesta oikeasti ole mitään hyötyä. Ne on vain sanoja selittämään ja kiertelemään ja kaartelemaan.