Vaimoni rakastui toiseen ja miettii nyt mihin suuntaan lähteä

Älä roiku tuollaisessa pettäjässä. Pettää vielä uudelleen.

Varaa loma thaimaaseen ja nauti elämästä. Meressä kaloja riittää ja elämä on liian lyhyt tuhlata epäluottamukseen ja jatkuvaan pelkoon

Siis, jos ihmisen pitää alkaa ylipäätään miettimään jäädäkö sen oman puolison luo vai lähteäkö toisen matkaan, niin peli on silloin jo menetetty. Joku yksittäinen hairahdus seksiin on vielä selitettävissä virheenä. Mutta jos tuota pitää miettiä, niin sinun pitäisi olla se joka katkaisee suhteen.

Dumppaa se nauta.

Menkää terapiaan lastenkin takia. Minun lapset menetti isän erossa. Tapaaminen oli viimeksi kuukausia sitten. Minulle ei annettu mitään mahdollisuutta korjata liittoa ja en koskaan olisi halunnut erota.

Vierailija kirjoitti:

"Siis, jos ihmisen pitää alkaa ylipäätään miettimään jäädäkö sen oman puolison luo vai lähteäkö toisen matkaan, niin peli on silloin jo menetetty. Joku yksittäinen hairahdus seksiin on vielä selitettävissä virheenä. Mutta jos tuota pitää miettiä, niin sinun pitäisi olla se joka katkaisee suhteen."

"elämä on liian lyhyt tuhlata epäluottamukseen ja jatkuvaan pelkoon"

Tuossa on kaksi todella hyvää neuvoa. Ihan oman itsesi takia sanon, että älä missään nimessä jää suhteeseen. Et voi jäädä suhteeseen, jossa juuri ja juuri päädytään siihen, että kanssasi jatketaan. Pitkän pohdinnan jälkeen todetaan, että okei jatketaan nyt sitten niin kuin ennenkin. Vaimo ei selvästi tiedä mitä haluaa. Sinä ansaitset jonkun joka todella haluaa olla kanssasi, joku josta tuntuu, että ei voi elää ilman sinua. Et ansaitse tulla juuri ja juuri hyväksytyksi jatkoon.

Loppuelämäsi tämän ihmisen kanssa tulisi olemaan epäluottamusta ja hylkäämisen pelkoa. Et voisi enää ikinä luottaa, ettei jotain vastavaa ole menossa selkäsi takana. Epäilisit koko ajan. Älä uhraa elämääsi tähän. Ja homma sitä paitsi hyvin suurella todennäköisellä uusiutuisi, ihmisellä joko on korkea moraali tai ei ole, ei sitä välillä hukkaa ja välillä löydä. Et voi luottaa vaimoosi.

Olen pahoillani puolestasi. Olin itse samankaltaisessa tilanteessa vuosia sitten. Miehelläni oli useita kuukausia kestänyt suhde toiseen. Hän tunnusti oma-aloitteisesti ja siitä alkoi pitkä taival kohti uudenlaista parisuhdetta. Alkuvaiheessa varmasti haikaili toisen perään ja teki surutyötä joutuessaan luopumaan tärkeäksi muodostuneesta ihmisestä. Olimme mieheni kanssa etääntyneet toisistamme, puuhailimme tahoillamme omiamme, läheisyys puuttui. Jossakin vaiheessa sitten löytyi ihminen, jolta sai ihailua ja huomiota. Alkuvaihe oli viatonta kanssakäymistä, asia johti toiseen ja ihastuminen vei sitten mennessään.

Uskottomuuden paljastuttua seuraavat kuukaudet olivat molemmilla tunteiden osalta aaltoilua äärilaidasta toiseen- elämäni raastavinta aikaa. Olimme suhteemme raunioilla ja jouduimme päättämään mitä kohti lähdemme ponnistelemaan. Päätimme jatkaa yhdessä. Asioista oli pakko puhua, vaikka toinen ei niin mielellään olisikaan halunnut. En halunnut padota tunteitani, itkin kun siltä tuntui ja kerroin toiselle, että nyt on huono hetki. Toisaalta taas aloimme puhua ääneen myös positiivisia asioita toisillemme esim. mukavia muistoja, mitä toisessa arvostaa, miten toisesta välittää. Teimme paljon asioita yhdessä ja hankimme uusia hyviä kokemuksia. Läheisyys lisääntyi pikkuhiljaa. Nyt parisuhteemme on parempi kuin koskaan ennen. Olemme tällaisen kriisin kautta oppineet itsestämme ja toisistamme todella paljon ja arvostamme sitä mitä meillä on.

Neuvoni sinulle on, että älkää tehkö hätiköityjä ratkaisuja. Asiat on pakko käsitellä perusteellisesti, hankkikaa tarvittaessa ulkopuolista apua. Menneelle ei voi enää mitään, on vain hyväksyttävä mitä teille on käynyt. Ikäviä tunteita on pakko sietää ja käsitellä. Välillä tulee takapakkia ja kaikki näyttää mustalta. Et voi pakottaa vaimoasi rakastamaan sinua, mutta voit omalta osaltasi sanoa ja tehdä asioita, jotka tuovat välillemme positiivista virettä.

Kiitos kommentistasi, yritän jatkaa nyt eteenpäin rauhallisesti, keskityn lapsiin ja heidän harrastuksiinsa. Toivon että vaimoni löytäisi sen kipinän mitä hän joskus minua kohtaan tunsi...mutta niinkuin sanoit, en voi pakottaa häntä rakastamaan minua. Päivä kerrallaan..

Järkyttävää. Näin sivusta ei voi antaa neuvoja muuten kuin että yrittäkää puhua asia kummankin puolelta selväksi. Se jää muuten kalvamaan kummankin, varsinkin sinun, mieltä riippumatta siitä jatkatteko liittoa vai päädyttekö eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi. Olin itse samankaltaisessa tilanteessa vuosia sitten. Miehelläni oli useita kuukausia kestänyt suhde toiseen. Hän tunnusti oma-aloitteisesti ja siitä alkoi pitkä taival kohti uudenlaista parisuhdetta. Alkuvaiheessa varmasti haikaili toisen perään ja teki surutyötä joutuessaan luopumaan tärkeäksi muodostuneesta ihmisestä. Olimme mieheni kanssa etääntyneet toisistamme, puuhailimme tahoillamme omiamme, läheisyys puuttui. Jossakin vaiheessa sitten löytyi ihminen, jolta sai ihailua ja huomiota. Alkuvaihe oli viatonta kanssakäymistä, asia johti toiseen ja ihastuminen vei sitten mennessään.

Uskottomuuden paljastuttua seuraavat kuukaudet olivat molemmilla tunteiden osalta aaltoilua äärilaidasta toiseen- elämäni raastavinta aikaa. Olimme suhteemme raunioilla ja jouduimme päättämään mitä kohti lähdemme ponnistelemaan. Päätimme jatkaa yhdessä. Asioista oli pakko puhua, vaikka toinen ei niin mielellään olisikaan halunnut. En halunnut padota tunteitani, itkin kun siltä tuntui ja kerroin toiselle, että nyt on huono hetki. Toisaalta taas aloimme puhua ääneen myös positiivisia asioita toisillemme esim. mukavia muistoja, mitä toisessa arvostaa, miten toisesta välittää. Teimme paljon asioita yhdessä ja hankimme uusia hyviä kokemuksia. Läheisyys lisääntyi pikkuhiljaa. Nyt parisuhteemme on parempi kuin koskaan ennen. Olemme tällaisen kriisin kautta oppineet itsestämme ja toisistamme todella paljon ja arvostamme sitä mitä meillä on.

Neuvoni sinulle on, että älkää tehkö hätiköityjä ratkaisuja. Asiat on pakko käsitellä perusteellisesti, hankkikaa tarvittaessa ulkopuolista apua. Menneelle ei voi enää mitään, on vain hyväksyttävä mitä teille on käynyt. Ikäviä tunteita on pakko sietää ja käsitellä. Välillä tulee takapakkia ja kaikki näyttää mustalta. Et voi pakottaa vaimoasi rakastamaan sinua, mutta voit omalta osaltasi sanoa ja tehdä asioita, jotka tuovat välillemme positiivista virettä.

Tee vaan nopea päätös. Yllä oleva ei tule onnistumaan.

After everything is said and done... Tulet joka kerta, joka viikko, joka kuukausi, aina kun vaimosi tapaa uuden tuttavuuden, töissä, harrastuksissa, missä vaan, miettimään, että onko tämä se johon seuraavaksi ihastutaan. Jaksatko elää sellaista elämää epäluotettavaksi todistetun ihmisen kanssa? Et jaksa. Eikä pidäkään.

EI kyllä hyvälle kuulosta tuo tilanne. Pettäjään on vaikea uudelleen luottaa ja usein ei kannatakaan.

Asia kuulostaa nyt olevan vaimosi käsissä ja päätettävissä. Ei siinä mikään auta jos toista kiinnostaa joku toinen enemmän. 

Jos suuntaa kysyt, niin anna vaimolle kompassi ja käske kulkemaan pohjoista kohti, kunnes saavuttaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Dumppaa se nauta.

Dsnap? :D

Minulle on käynyt niin, että mies petti. Tutustui harrastuksen kautta erääseen naiseen, ystävystyi tämän kanssa ja kerran sitten meni sänkyyn. Tunnusti minulle kotona sänkyyn menon seuraavana päivänä, itki ja katui ja vannoi että haluaa olla vain minun kanssa ja lupasi vaihtaa harrastusryhmää ja lopettaa kaiken yhteydenpidon tuohon naiseen. Näin tekikin. Ja suostui keskustelemaan kanssani siitä, että mikä oli johtanut pettämiseen jne eli ns. puimaan tapahtunutta ja kantamaan vastuuta siitä.

Mutta. Vaikka pystyin antamaan anteeksi, niin menetettyä luottamusta ei tullut koskaan takaisin. Kaksi vuotta yritin. Tuo pettäminen kuitenkin varjosti minun mielessä suhdettamme koko ajan, vaikka en tietenkään sitä koko ajan miettinyt. Jouduin lopulta ottamaan eron, koska en voinut elää niin, että en luota mieheeni.

Voi luoja! Pakkohan sun nyt on vaan hyväksyä ja myöntää itselles se tosiasia ettei teistä enää ole pariksi. Varmasti sattuu erota mutta paljon enemmän ja pitempään tulee sattumaan jos jatkatte tota suhteen irvikuvaa. Olette vasta päälle nelikymppisiä ja voitte kokea elämässänne vielä vaikka mitä hyvää kunha ette jää katkeroitumaan tohon suhteeseen. Loputlta tollanen tilanne syö sulta itsetunnon täysin.

Miksi haluat roikkua ihmisessä joka ei rakasta sinua? Rakasta itse itseäsi ja unohda tollanen nainen!

Tunnen yhden miehen, jonka vaimo petti sitä neljä kertaa (siis neljän eri miehen kanssa). Mies kai vain "rakasti" niin paljon, että antoi aina anteeksi. No lopultahan tarina päättyi niin, että tämä vaimo jätti miehensä, ja lähti sen neljännen pettämiskumppanin matkaan. Nyt mies on katkeroitunut ja yksin, koska ei enää osaa päästä yli tuosta. Olisi vain pitänyt jättää vaimo sen ekan pettämisen jälkeen, koska uskon, että tuo mies olisi vielä voinut siitä tilanteesta toipua.

-On lukuisia pareja jotka on avoimessa suhteessa, eli annet sen paneskella ja ihastua ympäriinsä

-On lukuisia pareja jotka eivät halua tätä vaan se tuntuu heistä epämieluttävältä

Nyt mietit kumpaan ryhmään itse kuulut.

Nainen ei toimi kuin mies, se ei puntaroi työelämää, uraa, kesämökkiään, lomiaan, harrastuksiaa, asuntoaan, kavereitaan, kun se ihastuu..."minkä sille voi kun ihastuu" on palstan kuuluisin lause, ja noin se on.

Toisen vaihtoehdon hankala puoli on omaisuuden jako, koska edelleen 90% ihmisistä ei saa ajatella aivoillaan mennessään naimisiin, monesta muusta maasta poiketen Suomen laki ei turvaa omaistuutta automaattisesti, jolloin omaisuus menee jakoon.

Elintason podotus on valtava, kotityön määrä kasvaa jos on lapsia, yleisin ratkaisu on uudisperhe, jolloin työmäärä kasvaa vielä enemmän.

Numero 6 täällä vielä kommentoi.

Ihmisiä ja tilanteita on lukemattomia erilaisia. Toiset selviävät uskottomuuskriisistä ja toiset eivät. Selvitä voi, vaikka parisuhde ei jatkuisikaan jne.

Minä itse päätin alkuvaiheessa millaista elämää haluan elää. En halunnut katkeroitua, syytellä toista loputtomiin asti, epäillä, kostaa, valehdella, kieroilla jne. En yksinkertaisesti halunnut käyttää aikaani em. asioihin.

Halusin antaa toiselle anteeksi ja luottaa toiseen. Halusin antaa molemmille mahdollisuuden korjata tilanne. Halusin huolehtia itsestäni uudella tavalla.

Päätin, että jos tämä ei riitä ja mieheni kaipaa jotain muuta niin olkoon sitten niin.

Molemmille on selvää, että suhteeseemme ei enää tule kuulumaan ylimääräisiä henkilöitä, valehtelemista ja huijaamista. Jos näin tulisi käymään niin yhdessä emme enää sen jälkeen jatkaisi.

Erota vai yrittää vielä? Kumpikaan ei ole helppo tie. Pettämistä suunnitteleville tiedoksi, että ette tiedäkään minkä Pandoran lippaan olette aikeissa aukaista. Kovin kepeästi saatetaan lähteä asialle, mutta lopputulos saattaa olla täysi katastrofi. Mieheni on lukemattomia kertoja sanonut, että kumpa olisi jättänyt virheen tekemättä. Sillä oli niin monitahoisen vaikutukset ja toipuminen kesti vuosia.

Elämänkokemukseni mukaan pettämisen kynnys laskee huomattavasti, jos on kerran pettänyt. Ekaan pettämiseen ihmisillä on yleensä hyvin korkea kynnys, mutta tokaan pettämiseen.. Ei enää niin korkea, koska olet jo sen kerran ennenkin kokeillut ja siitä selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi. Olin itse samankaltaisessa tilanteessa vuosia sitten. Miehelläni oli useita kuukausia kestänyt suhde toiseen. Hän tunnusti oma-aloitteisesti ja siitä alkoi pitkä taival kohti uudenlaista parisuhdetta. Alkuvaiheessa varmasti haikaili toisen perään ja teki surutyötä joutuessaan luopumaan tärkeäksi muodostuneesta ihmisestä. Olimme mieheni kanssa etääntyneet toisistamme, puuhailimme tahoillamme omiamme, läheisyys puuttui. Jossakin vaiheessa sitten löytyi ihminen, jolta sai ihailua ja huomiota. Alkuvaihe oli viatonta kanssakäymistä, asia johti toiseen ja ihastuminen vei sitten mennessään.

Uskottomuuden paljastuttua seuraavat kuukaudet olivat molemmilla tunteiden osalta aaltoilua äärilaidasta toiseen- elämäni raastavinta aikaa. Olimme suhteemme raunioilla ja jouduimme päättämään mitä kohti lähdemme ponnistelemaan. Päätimme jatkaa yhdessä. Asioista oli pakko puhua, vaikka toinen ei niin mielellään olisikaan halunnut. En halunnut padota tunteitani, itkin kun siltä tuntui ja kerroin toiselle, että nyt on huono hetki. Toisaalta taas aloimme puhua ääneen myös positiivisia asioita toisillemme esim. mukavia muistoja, mitä toisessa arvostaa, miten toisesta välittää. Teimme paljon asioita yhdessä ja hankimme uusia hyviä kokemuksia. Läheisyys lisääntyi pikkuhiljaa. Nyt parisuhteemme on parempi kuin koskaan ennen. Olemme tällaisen kriisin kautta oppineet itsestämme ja toisistamme todella paljon ja arvostamme sitä mitä meillä on.

Neuvoni sinulle on, että älkää tehkö hätiköityjä ratkaisuja. Asiat on pakko käsitellä perusteellisesti, hankkikaa tarvittaessa ulkopuolista apua. Menneelle ei voi enää mitään, on vain hyväksyttävä mitä teille on käynyt. Ikäviä tunteita on pakko sietää ja käsitellä. Välillä tulee takapakkia ja kaikki näyttää mustalta. Et voi pakottaa vaimoasi rakastamaan sinua, mutta voit omalta osaltasi sanoa ja tehdä asioita, jotka tuovat välillemme positiivista virettä.

Tee vaan nopea päätös. Yllä oleva ei tule onnistumaan.

After everything is said and done... Tulet joka kerta, joka viikko, joka kuukausi, aina kun vaimosi tapaa uuden tuttavuuden, töissä, harrastuksissa, missä vaan, miettimään, että onko tämä se johon seuraavaksi ihastutaan. Jaksatko elää sellaista elämää epäluotettavaksi todistetun ihmisen kanssa? Et jaksa. Eikä pidäkään.

Tämä! Oma sisäinen rauha löytyy vain eron kautta tuossa tilanteessa. Kokemuksesta voin sanoa.