Lue keskustelun säännöt.
Lapsi "pidemmällä" välillä (4-5 vuotta eroa sisaruksiin)
15.02.2018 |
Millaisia kokemuksia on siitä kun on tehty lapsi (juujuu, lapsia saadaan, ei tehdä) pidemmällä ikävälillä kuin aiemmat sisarukset? Tiedän että viralliset suositukset puhuu pidempien välien puolesta, mutta asia mietityttää silti sillä meillä pieni ikäväli sopi hetkittäisestä rankkuudestaan huolimatta enemmän kuin hyvin. Meillä on kaksi lasta 1,5 vuoden ikäerolla, joista kuopus täyttää pian kolme. Kuopus oli vauva-aikana haastava ja temperamenttinen verrattuna isosiskoonsa ja siksi alkuperäiset haaveet kolmesta lapsesta pistettiin jäähylle. Nyt kuitenkin vauvakuume nostaa hetkittäin päätään, mutta mietin että onko se juna jo mennyt. Oman ikäni puolesta ei (olen 30), mutta vauvakuumetta hillitsee se, että mietin onko järkeä lähteä uuteen pikkulapsirumbaan heti kun alkaa helpottamaan. Sopiiko vauva/taapero samaan arkeen esikoulun ja koulun aloituksen kanssa?
Lisäksi mietin, että kuinka mahdollinen kuopus istuisi mukaan perheeseemme tai lähinnä sisarustensa kanssa. Kaksi lastamme ovat todella läheisiä keskenään, olisiko "iltatähti" jotenkin erillinen yksikkö joka ei todennäköisesti pääsisi kokemaan samanlaista yhtenäisyyttä sisarustensa kanssa?
Kokemuksia? :)
Kommentit (21)
Meillä lapset viiden vuoden ikäerolla. Vauva-aika helppoa, kun toista ei tarvitse auttaa niin paljon. Lisäksi eskarilaisen ei tarvinnut jäädä hoitoon, kun olin kotona. Touhuavat keskenään, vaikka omia juttuja on myös. Isompi on kyllä joutunut vahtimaan pienempää. Ovat nyt vähän vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on pikkuveli tuolla 1,5 vuoden ikäerolla ja sisko viiden vuoden ikäerolla. Meillä on veljen kanssa ollut aina hyvin läheiset välit ka yhteiset leikit, siskon kanssa ei niin hirveästi tullut leikittyä, muuten kyllä oltiin kavereita, joskin luonteiltamme varsin erilaisia.
Meillä on myös paljon nuoremmat sisarukset (5 vuotta siinäkin välissä), ehkä sisko on vähän väliinputoaja ollut, enemmän kavereiden kanssa leikkijä.
Mulla on kuusi ja yhdeksän vuotta ikäeroa sisaruksiini. Olin aina se "vastuullinen esikoinen joka auttaa pienempien hoidossa" eikä meille ole muodostunut kunnollista sisarussuhdetta. Nyt kun he ovat teini-ikäisiä ja minä reilu parikymppinen, ei meillä ole vieläkään yhteisiä kiinnostuksen kohteita emmekä vietä aikaa keskenämme. Olemme aina asuneet saman katon alla ja meillä on yhteiset vanhemmat. Jäin aina vanhempana hieman ulkopuolelle, sillä 16-vuotiasta ei kiinnostanut lähteä mukaan katsomaan kun 10 ja 7-vuotiaat sisarukset leikkivät HopLopissa. Lomat mentiin pienempien ehdoilla, aina. Ja kyllä, olisin halunnut kunnollisen sisarussuhteen.
Max 3-4 vuotta olisi ollut minusta maksimi, parhaimmat sisarussuhteet olen nähnyt 1-2 vuoden ikäeroilla.
Meillä sama tilanne. Kuopus täyttää 3v, minä 30v. Esikoinen täyttää 6v. Nyt jos koska olisi hyvä sauma tehdä se haluttu ja kaivattu kolmas... Mutta meillä on takana erittäin raskaat 6 vuotta, joten järki sanoo ei.
Itse siis en lähtisi hirveesti sisaruksia miettimään asiassa, ei sitä vauvaa sisaruksille tehdä. Ja kun ei ne ikäerot muutenkaan takaa yhtään mitään, tapella ne saattaa kuitenkin syntymästä hautaan jos esim. luonteet ei passaa yhteen 🙄 Vaan miettisin niitä omia haluja ja voimavaroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta viiden vuoden ikäerolla. En keksi mitään kielteistä tästä ikäerosta.
Meillä myös. Jos nyt oikein pinnistän, niin se oli vähän ikävää, että vanhempi piti jatkaa päivähoidossa myös nuoremman vauva-ajan, vaikkakin puolipäiväisenä. Syyt: muuten olisi voinut hyvä hoitopaikka mennä vaihtoon, ja niin iso jo kaipasi kavereitaan myös. Tällä lailla sain myös "varattua" nuoremmalle sen saman hoitopaikan, kun vanhempi aloitti eskarissa samaan aikaan kuin nuorempi hoidossa.
Pidempää ikäeroa pelätään ihan turhaan.
Mulla kolme lasta ja kaikilla pitkät ikäerot.Esikoisen sain 19-vee ja sen jälkeen opiskelin useamman vuoden yliopistossa.Toinen lapsi syntyi kun olin valmistunut ja saanut työpaikan.Tyttö oli silloin eskarissa.Oli kiva olla kotona vauvan kanssa aamut ja toisellakin oli lyhyet päivät.Sisarukset on tullu toimeen hyvin kun ollut toinen jo isompi.Nyt iltatähdellä ja keskimmäisellä ikäeroa 7-vuotta.Isoin hoitaa pientä innolla ja keskimmäinenkin tykkää kun äiti kotona pienen kanssa. Olen vaan nauttinut pienestä tauosta työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ihan vähän ihmettelen tuota "juna meni jo" -ajatusta, jos ei ole äidin iästä kyse. Tiedän moniakin perheitä, joissa on isojakin ikäeroja. Ajatelkaa nyt Anni Sinnemäkeä, joka sai toisen lapsensa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen oli aikuinen! Sen rinnalla tuollainen 5 vuotta ei ole mitään. Mun lapsuudenperheessäkin on me isommat sisarukset (ikäeroa 2 vuotta) ja sitten kuopus (ikäeroa muhun, joka olen kahdesta nuorempi, 12 vuotta). Naapurissa lapsilla (ihan aikuisia ihmisiä nykyään) on seuraavat ikäerot: kahdella ekalla 5 vuotta, siitä seuraavaan 12 vuotta.
Nykyään nämä asiat jotenkin ylianalysoidaan.
Mun sisko on mua 11 vuotta vanhempi. Ei siinä oikeen minkäänlaista sisarussuhdetta kerinnyt syntymään. Molemmat elettiin ihan eri maailmoissa. Ei nykyään aikuisiälläkään jutella kauheasti, nähdään 2-3 kertaa vuodessa.
Iän puolestahan sulla ei ole mitään ongelmaa, teette asiat omalla painollaan :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ihan vähän ihmettelen tuota "juna meni jo" -ajatusta, jos ei ole äidin iästä kyse. Tiedän moniakin perheitä, joissa on isojakin ikäeroja. Ajatelkaa nyt Anni Sinnemäkeä, joka sai toisen lapsensa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen oli aikuinen! Sen rinnalla tuollainen 5 vuotta ei ole mitään. Mun lapsuudenperheessäkin on me isommat sisarukset (ikäeroa 2 vuotta) ja sitten kuopus (ikäeroa muhun, joka olen kahdesta nuorempi, 12 vuotta). Naapurissa lapsilla (ihan aikuisia ihmisiä nykyään) on seuraavat ikäerot: kahdella ekalla 5 vuotta, siitä seuraavaan 12 vuotta.
Nykyään nämä asiat jotenkin ylianalysoidaan.
Minulla enemmänkin kyse siitä etten halua elää pikkulapsiarkea koko elämääni. Vaikka lapsiani yli kaiken rakastan. Vauva siinä kohtaa kun ekat lähtee yliopistoon olisi totaalinen painajainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihan vähän ihmettelen tuota "juna meni jo" -ajatusta, jos ei ole äidin iästä kyse. Tiedän moniakin perheitä, joissa on isojakin ikäeroja. Ajatelkaa nyt Anni Sinnemäkeä, joka sai toisen lapsensa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen oli aikuinen! Sen rinnalla tuollainen 5 vuotta ei ole mitään. Mun lapsuudenperheessäkin on me isommat sisarukset (ikäeroa 2 vuotta) ja sitten kuopus (ikäeroa muhun, joka olen kahdesta nuorempi, 12 vuotta). Naapurissa lapsilla (ihan aikuisia ihmisiä nykyään) on seuraavat ikäerot: kahdella ekalla 5 vuotta, siitä seuraavaan 12 vuotta.
Nykyään nämä asiat jotenkin ylianalysoidaan.
Minulla enemmänkin kyse siitä etten halua elää pikkulapsiarkea koko elämääni. Vaikka lapsiani yli kaiken rakastan. Vauva siinä kohtaa kun ekat lähtee yliopistoon olisi totaalinen painajainen.
Joo, sama juttu mullakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihan vähän ihmettelen tuota "juna meni jo" -ajatusta, jos ei ole äidin iästä kyse. Tiedän moniakin perheitä, joissa on isojakin ikäeroja. Ajatelkaa nyt Anni Sinnemäkeä, joka sai toisen lapsensa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen oli aikuinen! Sen rinnalla tuollainen 5 vuotta ei ole mitään. Mun lapsuudenperheessäkin on me isommat sisarukset (ikäeroa 2 vuotta) ja sitten kuopus (ikäeroa muhun, joka olen kahdesta nuorempi, 12 vuotta). Naapurissa lapsilla (ihan aikuisia ihmisiä nykyään) on seuraavat ikäerot: kahdella ekalla 5 vuotta, siitä seuraavaan 12 vuotta.
Nykyään nämä asiat jotenkin ylianalysoidaan.
Minulla enemmänkin kyse siitä etten halua elää pikkulapsiarkea koko elämääni. Vaikka lapsiani yli kaiken rakastan. Vauva siinä kohtaa kun ekat lähtee yliopistoon olisi totaalinen painajainen.
No kukaan tuskin on menossa yliopistoon 4-5-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihan vähän ihmettelen tuota "juna meni jo" -ajatusta, jos ei ole äidin iästä kyse. Tiedän moniakin perheitä, joissa on isojakin ikäeroja. Ajatelkaa nyt Anni Sinnemäkeä, joka sai toisen lapsensa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen oli aikuinen! Sen rinnalla tuollainen 5 vuotta ei ole mitään. Mun lapsuudenperheessäkin on me isommat sisarukset (ikäeroa 2 vuotta) ja sitten kuopus (ikäeroa muhun, joka olen kahdesta nuorempi, 12 vuotta). Naapurissa lapsilla (ihan aikuisia ihmisiä nykyään) on seuraavat ikäerot: kahdella ekalla 5 vuotta, siitä seuraavaan 12 vuotta.
Nykyään nämä asiat jotenkin ylianalysoidaan.
Minulla enemmänkin kyse siitä etten halua elää pikkulapsiarkea koko elämääni. Vaikka lapsiani yli kaiken rakastan. Vauva siinä kohtaa kun ekat lähtee yliopistoon olisi totaalinen painajainen.
No kukaan tuskin on menossa yliopistoon 4-5-vuotiaana.
No varmasti ei ole ei. Mutta itsellä "juna meni jo" viittaa kuitenkin siihen että kun jo olemassa olevien lasten kanssa elämä kehittyy kohti seuraavaa vaihetta, niin mietin että onko järkeä aloittaa kaikkea alusta. Ja sitten kuitenkin yksi syy miksi poden vauvakuumetta on se, että tuntuu surulliselta miettiä että ei saisi enää kokea kaikkea alusta. Jep, olen mestari ylianalysoimaan ja vatvomaan "entä jos"-skenaarioita. Täytyy nyt tässä kuulostella molempien, miehen ja mun, tuntemuksia ja olla miettimättä elämää liikaa eteenpäin.
Itse olen kasvanut isosiskona siten, että nuorempi kahdesta pikkuveljestäni oli vain 3 vuotta nuorempi kuin mitä itse olen. Ja no, meillä se (lyhyt ikäväli) ei ole taannut veljieni kanssa läheisiä sisarusvälejä ainakaan aikuisiällä, vaikka muistan että lapsena meistä oli toisillemme seuraa ja rakkaita olivat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla esikoisen ja keskimmäisen ikäero 4 vuotta. Heillä on aina ollut hyvät välit ja pienenä leikkivät keskenään. Nyt teininäkin puuhailevat välillä yhdessä. Eikä haittaa yhtään, että 2 ja 3 lapsen ikäero on niin pieni että ovat tosi tiiviisti yhdessä. Silti esikoinenkin mahtuu niihin juttuihin mukaan, ei siis ole mikään kolmas pyörä.
Itselläni 7 vuoden ikäero siskooni. Lapsena oltiin melko paljon yhdessä ja leikittiin. Teini-iässä intressit oli erilaiset. Nyt aikuisena on kiva että on sisarus, vaikka välimatkan takia ei voida kovin usein nähdä.
Lyhyt väli tuo 5-vuotta on. Minulla ja täyssiskolla ikäeroa 17 - vuotta. Sisarpuoliin eroa yli 25v.
Meillä kahdella ekalla ikäero 2v ja kahdella seuraavalla 4v. Nuorimman vauva/taaperoaika jakoi perhettä, kun isompien lasten kanssa pystyi tekemään enemmän ja toinen vanhemmista sitte aina huolehti nuorimmasta.
Sitten kun nuorinkin kasvoi niin ero tasoittui. Tosin nuorin elää aika eri vaihetta kun vanhin, joka on meillä jo täysi-ikäinen. Mutta sisaruksista ehdottomasti eniten seuraa toisilleen on kahdesta nuorimmasta ikäerosta riippumatta.
Meillä on pikemminkin ollut useamman vuoden että vanhimmalla lapsella on omat menot ja nuo kaksi muuta ovat tiiviimmin perheen kanssa. Tähän varmaan vaikuttaa keskimmäisen lapsemme luonne perheen kanssa viihtyvänsä ja se että ottaa toiset huomioon. Lisäksi kaksi nuorinta on samaa sukupuolta ja heillä on osittain yhteiset harrastuksetkin.
Vierailija kirjoitti:
mieti ja laskelmoi, huh huh
Tuleeko sinulle yllätyksenä, että haikara ei tuokaan vauvoja vaan useimmat normaaleista vanhemmista mitoittavan lapsilukunsa perheensä jaksamista, hyvinvointia ja taloudellisia resursseja silmälläpitäen?
Mulla on toiseen siskoon ikäeroo 2 vuotta ja toiseen 6 vuotta. Tuon samanikäisemmän kanssa oltiin lapsena paljon yhdessä, niin leikittiin kuin riideltiinkin. Nuorin kulki sitten aina vähän omia polkujaan, ei kelvannu meidän isompien leikkeihin, teini-iässä vasta lapselliselta tuntukin. Eli oli sitten enempi omien kavereiden kanssa. Mutta nyt kun kaikki on aikuisia ollaan tosi läheisiä molempien kanssa.
Ei tuo mikään pitkä väli ole. Itse en edes pienempää ikäeroa harkitsisi. Joo olen sen verran mukavuuden haluinen, että helpompi, kuin toinen osaa jo jonkin verran huolehtia itsestään, vauva tarvitsee aikaa ja huomiota niin paljon....
Meillä on kaksi lasta viiden vuoden ikäerolla. En keksi mitään kielteistä tästä ikäerosta.