Lue keskustelun säännöt.
Voiko 8- veeltä odottaa että osaisi arvostaa asioita?
11.02.2018 |
En tiedä miten ollaan onnistuttu kasvattamaan lapsista tuollaisia kiittämättömiä kakkiaisia.
Eli on harkkaa ja harrastusta mihin kuskataan, pelikoneet ja jatkuvasti hankitaan uusia pelejä. Kaikki laitetaan valmiiksi, jopa hammastahna harjaan että pääsee aamulla mah helpolla. Voiko odottaa että lapsi olisi edes jossain vaiheessa kiitollinen. Voiko odottaa ettei kitisisi kun on juuri haettu harkoista ja ei saakaan pelata pleikalla.
Onko tulosta odotettavissa myöhemmin tästä että vaaditaan hyvää tulosta ja lapsi tietää sen (koulussa ja harrastuksissa) ja muutoin tehdään elämästä mukavaa ja helppoa.
Koulussa menee hyvin ja ovat hyväkäytöksisiä ja kohteliaita.. Tämä vaan että vaaditaanko liikoja jos odotetaan jotain kiitollisuutta ja tajua siitä, että on juuri viety ja tuotu kalliiseen harkkaan ja sitten ei heti vinguta pelaamista.
Kommentit (60)
Ei tuonikäisen aivot ole kehittyneet vielä niin paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liika passaaminen ja hösääminen ovat tehneet lapsistasi kiittämättömiä. Pitävät näitä kaikkia itsestäänselvyyksinä eivätkä siksi osaa olla kiitollisia. Riippuu lasten iästä mutta jättäisin ne vähäksi aikaa ilman ylimääräistä passaamista. Ruoka ja puhtaat vaatteet tietty mut se olis sit siinä. Osaisivatkohan sitten arvostaa?
Jos tuollainen runsauden pula on sitä normaalia arkea, niin on aika vaikea osata arvostaa mitään. Itse kun olin tuon ikäinen, niin koulun kirjastossa sai käydä vanhempien luvalla keskiviikkoisin ruokavälitunnilla...
Oletteko sitä mieltä, että lasta voi jopa passata jossain määrin, kun tahtoo että hänellä riittää kaikki paukut koulun käymiseen ja siihen harrastukseen?
Tietty niin että oppii asiat eikä ole mikään uusavuton, mutta ehkä vähän pilalle leikitty..
Jos curlaatte tuolla tavalla kaiken, niin miten ihmeessä lapsi oppisi olemaan kiitollinen! Tuo kaikkihan on lapselle itsestäänselvää!
Jos kuitenkin haluat edelleen pusertaa lapselle hammastahnatkin, niin sun pitää jutella lapsen kanssa maailman menosta, että mikä on normaalia ja mikä on ekstraa. Ja että teillä on paljon sitä ekstraa.
Ja pitää siis jutella, eikä mesota silloin, kun olet itse kiihtyneessä mielentilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teetkö ap tuota oman jaksamisesi rajamailla? Miksi?
Palkintona siintää lapsen syvä kiitollisuus? Ei lapsi ymmärrä arvostaa sellaista mikä on itsestään selvyytenä hänellä aina ollut.
No oikeesti, lopeta se hammastahnan puristaminen ainakin 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuollainen runsauden pula on sitä normaalia arkea, niin on aika vaikea osata arvostaa mitään. Itse kun olin tuon ikäinen, niin koulun kirjastossa sai käydä vanhempien luvalla keskiviikkoisin ruokavälitunnilla...
Sama.. Mutta ajat ovat muuttuneet rakas ystävä. Kyllä noi käy kirjastoautollakin koulun ruokavälkällä.. Mut lisäksi (täytyy) olla harrastuksia ja tietokoneet ym.
Perheaikaa, luistelua, hiihtoa, retkiä, lepoa, terveellistä ruokaa ym ym. Kaikki pitää olla just jetsulleen.
Mulla oli 8-vuotiaana marsu. Ei puhelinta, pelikonetta, kallista harrastusta. Pelata sain kaverilla. Olin kiitollinen. Sun kersoilla on liikaa kaikkea ja pitävät sitä itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi EI saisi odottaa lapselta ”hyvää tulosta” siitä, että tekee lapsen eteen perusasiat tai ylipäänsä yhtään mitään. Et voi, et vaan VOI vaatia, että alpsesta tulee harrastuksessaan hyvä, että hän pärjää tai edes että häntä kiinnostaa parin vuoden päästä. Et edes ”kiitollisuudenosoituksena”.
Sama pätee kouluunkin. Jos se on sun lapsellesi vaikeaa ja työlästä, sitä ei muuta mitenkään se, että sinä martyroit mitn olet kuskannut ja paaponut.
Lapsi saattaa kyllä ymmärtää, että höneltä odotetaa yhtä ja toista. Ja kun se yksi ja toinen ei sitten hänestäkään riippumattomista syistä toteudu, lapsi syyllistyy, turhautuu, masentuu, pärjää vielä huonommin ja vieraantuu vanhemmistaan tavalla, jota ei tapahtuisi jos osaisit hyväksyä lapsen lapsena ja oman vanhemmuutesi omana, lapsen vastavuoroisuudesta riippumattomana velvollisuutenasi.
Onko ap teillä rajoja ollenkaan? Sinulla jaksamisesi sihteen ja lapsella käytöksensä suhteen. Lapset eivät tpimi niin, että aikuinen tekee kaiken jonka jälkeen lapsen kuuluu olla kiltisti. Lapsetkin väsyvät ha kiukuttelevat. Jos peliajoista on vääntöä, voi pelit pistää jäähylle tietyksi aikaa. Säännöt kerrot lapsille etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai tuon ikäinen voi osata arvostaa asioita, jotka tulevat itsestään selvyytenä. Voi olla ettei arvosta koskaan tai ymmärtää aikuisena. Tarvitaan paljon maailman ymmärrystä ennenkuin huomaa olevansa etuoikeutettu.
Mutta onko etuoikeutettu?Onko harrastus heidän intohimonsa vai vanhempien?
Voi olla, että jonain päivänä huomaa, että odottaa hammastahnan ilmestymistä harjaa, sen sijaan että pitäisi itsestään selvänä huolehtia siitä itse ja onkin katkera kun itse pitää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Teetkö ap tuota oman jaksamisesi rajamailla? Miksi?
Palkintona siintää lapsen syvä kiitollisuus? Ei lapsi ymmärrä arvostaa sellaista mikä on itsestään selvyytenä hänellä aina ollut.
En. Kyllä mä jaksan hyvin. Mulla on tarkoituksena ihan puhtaasti antaa noille kaikki mitä tarvitsevat ja auttaa mahdollisimman paljon ettei heidän ikinä tarvitse koittaa selvitä yksin ja ottaa siitä ressiä, kuten itseni avainkaulanauha-lapsena piti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota lapsivapaata ja vie lapsi vanhemmillesi mitään kyselemättä...
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi EI saisi odottaa lapselta ”hyvää tulosta” siitä, että tekee lapsen eteen perusasiat tai ylipäänsä yhtään mitään. Et voi, et vaan VOI vaatia, että alpsesta tulee harrastuksessaan hyvä, että hän pärjää tai edes että häntä kiinnostaa parin vuoden päästä. Et edes ”kiitollisuudenosoituksena”.
Sama pätee kouluunkin. Jos se on sun lapsellesi vaikeaa ja työlästä, sitä ei muuta mitenkään se, että sinä martyroit mitn olet kuskannut ja paaponut.
Lapsi saattaa kyllä ymmärtää, että höneltä odotetaa yhtä ja toista. Ja kun se yksi ja toinen ei sitten hänestäkään riippumattomista syistä toteudu, lapsi syyllistyy, turhautuu, masentuu, pärjää vielä huonommin ja vieraantuu vanhemmistaan tavalla, jota ei tapahtuisi jos osaisit hyväksyä lapsen lapsena ja oman vanhemmuutesi omana, lapsen vastavuoroisuudesta riippumattomana velvollisuutenasi.
Ei, en odota enkä vaadi vaan tarjoan mahdollisimman hyvät mahdollisuudet ja toivon parasta.. Siinä on ero.
Miten voikaan olla tuollaisia vanhempia? Hammastahnatkin valmiiksi harjaan? Kyllä 8 vuotiaan pitäisi jo itse osata. Ei kyllä varmaan ole oppinut jos sen täytyy teillä osata vaan pleikkaria pelata niin muu tulee itsestään naaman eteen. Lapsi on vasta 8 niin sun täytyy lopettaa toi palveleminen äkkiä tai sille tulee kieroutunut maailmankuva. Teininä se sitten vasta onkin vaikea jos tottunut palvelemiseen. Pitäisi kaikkien lapsestaan sen verran välittää kun on itse maailmaan tuonut että edes antaisi kohtuulliset eväät elämään. Muillekkin tulee olemaan riesa kotoa muutettuaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap teillä rajoja ollenkaan? Sinulla jaksamisesi sihteen ja lapsella käytöksensä suhteen. Lapset eivät tpimi niin, että aikuinen tekee kaiken jonka jälkeen lapsen kuuluu olla kiltisti. Lapsetkin väsyvät ha kiukuttelevat. Jos peliajoista on vääntöä, voi pelit pistää jäähylle tietyksi aikaa. Säännöt kerrot lapsille etukäteen.
Keskellä kommenttia asiaa..
Pelata saa liikaakin, mutta ikävä kyllä sekin kuuluu nykyaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten voikaan olla tuollaisia vanhempia? Hammastahnatkin valmiiksi harjaan? Kyllä 8 vuotiaan pitäisi jo itse osata. Ei kyllä varmaan ole oppinut jos sen täytyy teillä osata vaan pleikkaria pelata niin muu tulee itsestään naaman eteen. Lapsi on vasta 8 niin sun täytyy lopettaa toi palveleminen äkkiä tai sille tulee kieroutunut maailmankuva. Teininä se sitten vasta onkin vaikea jos tottunut palvelemiseen. Pitäisi kaikkien lapsestaan sen verran välittää kun on itse maailmaan tuonut että edes antaisi kohtuulliset eväät elämään. Muillekkin tulee olemaan riesa kotoa muutettuaan.
Ei se ole siitä kiinni, ettei osaisi.
Laitan vaatteet valmiiksi ja hammastahnat harjaan jotta saavat nukkua mahdollisimman pitkään ja syövät varmasti aamulla hyvin.
Mut kyse on oikeastaan siitä, että saako lapsen elämä olla mahdollisimman helppoa ja rikasta jotta saavat keskittyä täysin siihen että koulussa ja harkoissa tulisi mahdollisimman hyviä suorituksia.. Minkä ikäinen sen jo tajuaa vai pitääkö tajuta..
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten ollaan onnistuttu kasvattamaan lapsista tuollaisia kiittämättömiä kakkiaisia.
Eli on harkkaa ja harrastusta mihin kuskataan, pelikoneet ja jatkuvasti hankitaan uusia pelejä. Kaikki laitetaan valmiiksi, jopa hammastahna harjaan että pääsee aamulla mah helpolla. Voiko odottaa että lapsi olisi edes jossain vaiheessa kiitollinen. Voiko odottaa ettei kitisisi kun on juuri haettu harkoista ja ei saakaan pelata pleikalla.
Onko tulosta odotettavissa myöhemmin tästä että vaaditaan hyvää tulosta ja lapsi tietää sen (koulussa ja harrastuksissa) ja muutoin tehdään elämästä mukavaa ja helppoa.
Koulussa menee hyvin ja ovat hyväkäytöksisiä ja kohteliaita.. Tämä vaan että vaaditaanko liikoja jos odotetaan jotain kiitollisuutta ja tajua siitä, että on juuri viety ja tuotu kalliiseen harkkaan ja sitten ei heti vinguta pelaamista.
Ainoa tapa kokea aitoa iloa ja kiitollisuutta elämässään koskien aineellisia ja henkisiä asioista on kokea kyseisten asioiden puutetta.
Lapsi ei välttämättä pidä sitä harrastusta erityisenä palkintona/lahjana vaan jopa koulun jatkeena, siksi se kiitollisuus voi olla liikaavaadittu.