Voiko 8- veeltä odottaa että osaisi arvostaa asioita?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli 8-vuotiaana marsu. Ei puhelinta, pelikonetta, kallista harrastusta. Pelata sain kaverilla. Olin kiitollinen. Sun kersoilla on liikaa kaikkea ja pitävät sitä itsestäänselvyytenä.

Juu ja lelut puuta ja nekin patterin välissä..

Mut se ei ole enää nykyaikaa.. Noilla pitää olla jo puhelimet ja niitä pitää osata käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten ollaan onnistuttu kasvattamaan lapsista tuollaisia kiittämättömiä kakkiaisia.

Eli on harkkaa ja harrastusta mihin kuskataan, pelikoneet ja jatkuvasti hankitaan uusia pelejä. Kaikki laitetaan valmiiksi, jopa hammastahna harjaan että pääsee aamulla mah helpolla. Voiko odottaa että lapsi olisi edes jossain vaiheessa kiitollinen. Voiko odottaa ettei kitisisi kun on juuri haettu harkoista ja ei saakaan pelata pleikalla.

Onko tulosta odotettavissa myöhemmin tästä että vaaditaan hyvää tulosta ja lapsi tietää sen (koulussa ja harrastuksissa) ja muutoin tehdään elämästä mukavaa ja helppoa.

Koulussa menee hyvin ja ovat hyväkäytöksisiä ja kohteliaita.. Tämä vaan että vaaditaanko liikoja jos odotetaan jotain kiitollisuutta ja tajua siitä, että on juuri viety ja tuotu kalliiseen harkkaan ja sitten ei heti vinguta pelaamista.

Ainoa tapa kokea aitoa iloa ja kiitollisuutta elämässään koskien aineellisia ja henkisiä asioista on kokea kyseisten asioiden puutetta.

Niin tai sitten lapsesta tulee luuseri kun ei saa edes mahdollisuutta näihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi EI saisi odottaa lapselta ”hyvää tulosta” siitä, että tekee lapsen eteen perusasiat tai ylipäänsä yhtään mitään. Et voi, et vaan VOI vaatia, että alpsesta tulee harrastuksessaan hyvä, että hän pärjää tai edes että häntä kiinnostaa parin vuoden päästä. Et edes ”kiitollisuudenosoituksena”.

Sama pätee kouluunkin. Jos se on sun lapsellesi vaikeaa ja työlästä, sitä ei muuta mitenkään se, että sinä martyroit mitn olet kuskannut ja paaponut.

Lapsi saattaa kyllä ymmärtää, että höneltä odotetaa yhtä ja toista. Ja kun se yksi ja toinen ei sitten hänestäkään riippumattomista syistä toteudu, lapsi syyllistyy, turhautuu, masentuu, pärjää vielä huonommin ja vieraantuu vanhemmistaan tavalla, jota ei tapahtuisi jos osaisit hyväksyä lapsen lapsena ja oman vanhemmuutesi omana, lapsen vastavuoroisuudesta riippumattomana velvollisuutenasi.

Ei, en odota enkä vaadi vaan tarjoan mahdollisimman hyvät mahdollisuudet ja toivon parasta.. Siinä on ero.

Ekassa viestissä sä kyllä kysyit, että tajuaako lapsi, että häneltä odotetaan myöhemmin tuloksia vastineeksi. Ja siitä minä huolestin.

Ainakin voi vaatia että koulu käydään kunnolla. Ei tule pelikoneita sun muita härveleitä jos ei tee läksyjä ja koulu menee huonosti, ei edes omaa tasoa jos se on esim noin kasin tasoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi EI saisi odottaa lapselta ”hyvää tulosta” siitä, että tekee lapsen eteen perusasiat tai ylipäänsä yhtään mitään. Et voi, et vaan VOI vaatia, että alpsesta tulee harrastuksessaan hyvä, että hän pärjää tai edes että häntä kiinnostaa parin vuoden päästä. Et edes ”kiitollisuudenosoituksena”.

Sama pätee kouluunkin. Jos se on sun lapsellesi vaikeaa ja työlästä, sitä ei muuta mitenkään se, että sinä martyroit mitn olet kuskannut ja paaponut.

Lapsi saattaa kyllä ymmärtää, että höneltä odotetaa yhtä ja toista. Ja kun se yksi ja toinen ei sitten hänestäkään riippumattomista syistä toteudu, lapsi syyllistyy, turhautuu, masentuu, pärjää vielä huonommin ja vieraantuu vanhemmistaan tavalla, jota ei tapahtuisi jos osaisit hyväksyä lapsen lapsena ja oman vanhemmuutesi omana, lapsen vastavuoroisuudesta riippumattomana velvollisuutenasi.

Ei, en odota enkä vaadi vaan tarjoan mahdollisimman hyvät mahdollisuudet ja toivon parasta.. Siinä on ero.

Ekassa viestissä sä kyllä kysyit, että tajuaako lapsi, että häneltä odotetaan myöhemmin tuloksia vastineeksi. Ja siitä minä huolestin.

Siis tottakai odotetaan jossain määrin. Kyllä vanhemman tehtävä on tehdä jatkuvasti huomioita miten koulussa menee ja onko se harrastus oma juttu.. Sitten ryhdytään toimenpiteisiin jos koulussa joku raahaa tai harrastus ei tunnu hyvältä. Mutta kyllä koulussa pitää mennä hyvin ja siellä pitää tehdä parhaansa ja harrastus pitää olla sellainen että jossain tulee hyväksi, oli se sitten jalkapallo, taistelulaji tai liidokkien rakennus.. Me tarjoamme mahdollisuudet ja lapsi kehittyy.

Lapselle tuo on vain normaalia elämää ja jotain mikä kuuluu toimenkuvaasi. Tilanne voisi olla erilainen jos olisit adoptoinut slummilapsen Bangaloresta.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin voi vaatia että koulu käydään kunnolla. Ei tule pelikoneita sun muita härveleitä jos ei tee läksyjä ja koulu menee huonosti, ei edes omaa tasoa jos se on esim noin kasin tasoa. 

No ei se niinkään voi mennä.. Nykylapset tarvii noita ihan sosiaalisten suhteidenkin takia ja niiden täytyy osata puhelinta/tietokonetta/pelikoneita käyttää ja olla niistä perillä.

Ei lapset ole luonnostaan erityisen empaattisia. Jos niille on aina tuotu kaikki eteen ja tehty ja annettu kaikki mitä haluavat ja vielä enemmän, miten ne osaisi olla kiitollisia, kun eivät edes ymmärrä että siinä on jotain erikoista? Ne kuvittelee että näin tämä menee kaikilla ja näin kuuluukin mennä, ja että lapset on tämän maailman passattavia jumalia, ja äidit on niiden palvelijoita.

Sinusta kuuluu kyllä vahvasti tulevan marttyyriäidin ääni: "Kaikkeni teidän eteen tein, hammastahnatkin pursotin että herralla olisi helppo elämä, ja tämän saan nyt sitten palkakseni." Sano mun sanoneen.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle tuo on vain normaalia elämää ja jotain mikä kuuluu toimenkuvaasi. Tilanne voisi olla erilainen jos olisit adoptoinut slummilapsen Bangaloresta.

Eli mä annan vaan mahdollisimman hyvät eväät ja mahdollistan ja toivon parasta, eli menestyvää aikuista.. Sitä mieltä minäkin olen.

Ja muutoin koitan kasvattaa ihmistä joka osaa ottaa muutkin huomioon.

Mutta en mielestäni voi noin pieneltä odottaa mitään tajua olla kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teetkö ap tuota oman jaksamisesi rajamailla? Miksi?

Palkintona siintää lapsen syvä kiitollisuus? Ei lapsi ymmärrä arvostaa sellaista mikä on itsestään selvyytenä hänellä aina ollut.

En. Kyllä mä jaksan hyvin. Mulla on tarkoituksena ihan puhtaasti antaa noille kaikki mitä tarvitsevat ja auttaa mahdollisimman paljon ettei heidän ikinä tarvitse koittaa selvitä yksin ja ottaa siitä ressiä, kuten itseni avainkaulanauha-lapsena piti.

Eli vedät sitte ihan äärilaitaan ja meinaat, että se on hyvä.

On olemassa sanonta kultaisesta keskitiestä. Ja se on oikeasti hyvä.

Nythän et anna lapsille kaikkea mitä he tarvitsevat. Lapset tarvitsevat myös oppia siitä miten selvitään yksin. Ei kaikesta tarvitse selvitä yksin. Mutta joskus jossain kuitenkin. Et ole joka hetki heidän koko loppuelämänsä ajan auttamassa, jolloin heidän ei tarvitsisi selvitä ikinä mistään yksin. Sitä yksin pärjäämistäkin on sopivin määrin opetettava ja harjoiteltava.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset ole luonnostaan erityisen empaattisia. Jos niille on aina tuotu kaikki eteen ja tehty ja annettu kaikki mitä haluavat ja vielä enemmän, miten ne osaisi olla kiitollisia, kun eivät edes ymmärrä että siinä on jotain erikoista? Ne kuvittelee että näin tämä menee kaikilla ja näin kuuluukin mennä, ja että lapset on tämän maailman passattavia jumalia, ja äidit on niiden palvelijoita.

Sinusta kuuluu kyllä vahvasti tulevan marttyyriäidin ääni: "Kaikkeni teidän eteen tein, hammastahnatkin pursotin että herralla olisi helppo elämä, ja tämän saan nyt sitten palkakseni." Sano mun sanoneen.

Kyllä jo 8 veelle on kerrottu mitä odotetaan ja miksi hänelle asioita mahdollistetaan. Tätä kertomista jatketaan jotta ehkä jossain iässä ymmärtää.

Ja mistä minä tiedän mitä heistä tulee, me vaan tehdään asioista helppoja ja mahdollistetaan jotta tärkeimmät asiat onnistuu hyvin.

Toivomme parasta.

Curling vanhempien paapomista lapsista tulee masentuneita aikuisia. Oppivat liian myöhään että elämä on....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teetkö ap tuota oman jaksamisesi rajamailla? Miksi?

Palkintona siintää lapsen syvä kiitollisuus? Ei lapsi ymmärrä arvostaa sellaista mikä on itsestään selvyytenä hänellä aina ollut.

En. Kyllä mä jaksan hyvin. Mulla on tarkoituksena ihan puhtaasti antaa noille kaikki mitä tarvitsevat ja auttaa mahdollisimman paljon ettei heidän ikinä tarvitse koittaa selvitä yksin ja ottaa siitä ressiä, kuten itseni avainkaulanauha-lapsena piti.

Eli vedät sitte ihan äärilaitaan ja meinaat, että se on hyvä.

On olemassa sanonta kultaisesta keskitiestä. Ja se on oikeasti hyvä.

Nythän et anna lapsille kaikkea mitä he tarvitsevat. Lapset tarvitsevat myös oppia siitä miten selvitään yksin. Ei kaikesta tarvitse selvitä yksin. Mutta joskus jossain kuitenkin. Et ole joka hetki heidän koko loppuelämänsä ajan auttamassa, jolloin heidän ei tarvitsisi selvitä ikinä mistään yksin. Sitä yksin pärjäämistäkin on sopivin määrin opetettava ja harjoiteltava.

Toki, ja kunnianhimoisena vanhempana vaadin heiltä onnistumista siinäkin.

Kyse ei olekaan siitä. Toki vaadin myöskin että osaavat kotityöt ja hoitaa asiat itse. Kyllä mä vaadin jonkinlaista täydellisyyttä vähän joka osa-alueella.

Iso koululainen jo, 2. ellei 3. luokalla. Mahtaa kokea, että häntä pidetään maailman tyhmimpänä kehitysvammaisena, kun hammastahnat puristetaan. 

Aika selvä juttuhan tää alkaa olla. Eli sinä teet kaiken täydellisesti. Lapset vain eivät ole kiitollisia. Jotaon vikaa varmaan lapsissa.

Vierailija kirjoitti:

Curling vanhempien paapomista lapsista tulee masentuneita aikuisia. Oppivat liian myöhään että elämä on....

Tai jos ei olekaan. Jos tavoitteet on jo lapsesta että elämässä täytyy tehdä parhaansa ja minusta tällä hetkellä noin pienen elämässä tärkeintä on oppia koulussa ja harkoissa ja kotitöitä ym harjoittelemme pikkuhiljaa ikätasoisesti.

Minusta en voi vaatia että 8 vee ymmärtäisi olla jotenkin kiitollinen mistään. Hänen tehtävänsä on keskittyä kouluun, harrastuksiin ja kavereihin, ei selviytymään.

Toisekseen vaadin siisteyttä ja 100% terveen hampaat, siksikin passaan.

Kolmevuotias osaa halata äitiä ja osoittaa sillä kiitollisuutensa.

Ihania nää sun selitykset.

Kokeillaanko kuinka monta sivua jaksat todistella, että teillä on kaikki täydellistä ja että mitään ongelmaa ei oikeastaan olekaan!

Vierailija kirjoitti:

Miten voikaan olla tuollaisia vanhempia? Hammastahnatkin valmiiksi harjaan? Kyllä 8 vuotiaan pitäisi jo itse osata. Ei kyllä varmaan ole oppinut jos sen täytyy teillä osata vaan pleikkaria pelata niin muu tulee itsestään naaman eteen. Lapsi on vasta 8 niin sun täytyy lopettaa toi palveleminen äkkiä tai sille tulee kieroutunut maailmankuva. Teininä se sitten vasta onkin vaikea jos tottunut palvelemiseen. Pitäisi kaikkien lapsestaan sen verran välittää kun on itse maailmaan tuonut että edes antaisi kohtuulliset eväät elämään. Muillekkin tulee olemaan riesa kotoa muutettuaan.

Jos muuttaa.....

Vierailija kirjoitti:

Iso koululainen jo, 2. ellei 3. luokalla. Mahtaa kokea, että häntä pidetään maailman tyhmimpänä kehitysvammaisena, kun hammastahnat puristetaan. 

No ei, mä sanon että nyt ylös, aamupalalle, ne syö ja mä katon vaatteet kasoihinsa ja hammasharjat valmiiksi ja ulkovaatteet kasoihinsa ja reput valmiiksi.

Aamu on sujuva ja lasten ei aamusta tarvi stressata etsien mitään tavaroita ja kaikki kirjat, liikuntavehkeet ja muut on aina mukana.. Toisin kuin niillä lapsilla jotka joutuu hoitamaan kaiken yksin..