Lue keskustelun säännöt.
Jouduimme luopumaan koirasta
09.02.2018 |
Jouduimme luopumaan reilu vuosi sitten sheltistämme, koska se ei vain sopeutunut lapsiperheen elämään (lapset 15-v ja 11-v). Kävimme koirakoulussa ja meillä oli myös ongelmakoirakouluttaja auttamassa. Silti mikään ei vain auttanut tilanteeseemme. Koira oli äärettömän herkkä ja stressasi kaikesta. Ihan muutamia ongelmia luetellakseni; haukkui aggressiivisesti kaikki ohikulkijat, autot, pyöräilijät jne. Vahti meillä käyviä vieraita ja jos vieras liikahtikaan oli kärppänä paikalla haukkumassa ja häärämässä ympärillä, pelkäsi lapsia, miehiä ja joitakin vastaantulevia koiria, säikkyi pienintäkin risausta niin ulkona kuin kotonakin, pienikin negatiivinen kokemus syöpyi koiran mieleen niin, että ei koskaan päässyt siitä ylitse tästä myös seurannut lapsi/mies pelko. Koira säikähti pentuna ohi juoksevaa lasta, joka kiljui ja siitä lähtien vieraat lapset olivat hirveitä ja mikään siedätys ei tähän tepsinyt. Miespelkon syy ei koskaan ratkennut. Koira saattoi haukkua yöllä jotain mitä ihmiskorva ei edes kuullut. Tuntui, että koira oli koko ajan kauhean hermostunut eikä oikein pystynyt rentoutumaan. Tässä nyt jotain ongelmista mainitakseni. Meidän taidot ja jaksaminen ei enää riittäneet koiran kanssa toimimiseen. Koira tutkittiin eläinlääkärillä ja mitään fyysistä syytä käytökselle ei löytynyt. Eläinlääkäri vain totesi, että shelteissä on paljon arkoja koiria ja pelkoaggressiivisuutta. Nyt koira on uudelleen sijoitettuna ja voi jo vähän paremmin rauhallisemmassa ympäristössä.
Meillä on nyt harkinnassa uuden koiran ottaminen, kun edellisen luopumisesta on kulunut kohta vuosi. Itsellä on edelleen kauhean huono olo, kun jouduimme luopumaan edellisestä ja ensimmäisestä koirastamme. Vieläkin itkettää, kun ajattelen asiaa, mutta samalla tuntuu, että kauhea taakka tipahti pois. Mietinkin, että mahtaako kukaan kasvattaja enää myydä meille pentua, kun ekan koiran kanssa meni kaikki pieleen? Nyt aikeissa olisi ottaa ihan puhtaasti seurakoirarotu, en uskalla enää ottaa shelttiä, vaikka ihana rotu ja ekaksi koiraksikin suositellaan. Mitä rotua suosittelisit ja onko mitään saumaa tosiaan edes saada koiraa tämän ensimmäisen epäonnistumisen takia?
Kommentit (33)
Jaa'a kyllä voi kasvattaja vähän nikotella, kun olette jo yhdestä koirasta luopuneet, vaikka koira ei kertomasi perusteella vaikuttanut edes kovin haasteelliselta. Hyvällä ja johdonmukaisella koulutuksella olisitte saaneet koirasta hienon kaverin perheeseenne. Ihmiset luovuttaa nykyään vain niin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustupa corgeihin, ovat pieniä paimenia mutta hyvin erilaisia kuin sheltit. Meillä on molempia ja meilläkin sheltti on aika hermostunut otus, corgit sen sijaan rentoja tilanteessa kuin tilanteessa ja unohtavat nopeasti ikävät jutut. Toki myös joku seurakoira voi sopia teill hyvin.
Havannaa ei nyt ainakaan kannata ottaa, niin sairaaksi jalostettu rotu kuin olla voi.
Ensinnäkin teidän pitää tehdä itse tutkiskelua mikä meni pieleen ekan koiran kanssa.osaavatko lapsetkin toimia koiran kanssa?
Toiseksi mikään koira ei ole varmasti sosiaalinen kaikkien kaveri vaikka olisi seurakoira ja tarvitsee virikkeitä siinä missä muutkin koirat.
Kolmanneksi oletteko valmiita ottamaan riskin ettei uusi koirakaan toimi niinkuin haluatte.
Varmasti te koiran saatte, jos olette siihen valmiita panostamaan.Otatte kasvattajien yhteyttä ja kerrotte mitä ominaisuuksia haluatte ja mitä harrastatte jne.
Meillä on seurakoira, joka ei voi sietää ulkopuolisia ihmisiä tai eläimiä ja on muutenkin hermoheikko esim äänille joten ei se rotukaan suoraan kerro minkälainen siitä koirasta tulee.
Kolmonen jatkaa vielä: mekin olemme joutuneet luopumaan yhdestä koirasta vähän samanlaisista syistä kuin te, se ei vain sopinut lapsiperheeseen. Olen ihan rehellisesti kertonut siitä kasvattajille uutta koiraa hankkiessa eikä se ole ollut mikään ongelma. Kuulostatte fiksulta ja kivalta perheeltä, ettekä varmasti ole kevyin perustein päätöstä tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvattajat myy koiran kenelle vain kuka maksaa käteisellä. Se on minun surullinen kokemus. Sekarotuinen on paras ja tervein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Havannaa ei nyt ainakaan kannata ottaa, niin sairaaksi jalostettu rotu kuin olla voi.
Miten niin sairaaksi jalostettu rotu? Havannahan on perusterve koira. Hammasongelmia voi olla ja kaihia, mutta ei mitään suurempia vikoja kuten esim. cavalierilla.
Älkää ainakaan labbista ottako. Syö ihan kaiken!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatte meidän koiran. Rakastaa kaikkia ihan liikaa. Koska haette pois?
Ottakaa uusi vasta kun on mennyt enemmän aikaa. Vaikka sitten kun ei ole enää lapsia kotona. Ja menkää koirakursseille miehenne kanssa sitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpsis. Älkää tehkö isompaa asiaa ensimmäisestä koirasta luopumisesta kuin mitä se on ollut. Teitte silloin oikean ratkaisun. Nyt olette ajatelleet asiaa, ja teille takuuvarmasti sopisi seurakoira. Suosittelen cavalier kingcharlesinspanielia ensimmäiseksi koiraksi. Todella helppo ja ihana koira. Itselläni täysin terve yksilö, katsoin tarkkaan kasvattajan. Onnea päätökselle, uusi koira tulee varmasti olemaan rakastettu perheessänne.
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajat myy koiran kenelle vain kuka maksaa käteisellä. Se on minun surullinen kokemus. Sekarotuinen on paras ja tervein.
Haha. Taas joku asiantuntija. :D
Ei ehkä kandee ottaa sekarotuista tässä tapauksessa. Joku luonteeltaan varma ja rauhallinen, joka on helpompi sopeuttaa perheenne arkeen. Jos isompi koko ei haittaa, niin olisko joku niin perus kuin kultainen noutaja tai labradori kiva valinta? Ei kannata antaa kannatustaan ainakaan ylijalostetuille, kärsiville pienille seurakoirille kuten spanieleille tai pekingeeseille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää ainakaan labbista ottako. Syö ihan kaiken!
Ahne koirahan on hyvä. ahnetta koiraa on helpompi kouluttaa kuin nirsoa koiraa, koska sillä on suurempi motivaatio saada herkkuja palkaksi.
Ennen aikaan kun ihmisillä oli järkeä päässä ja koirat ei maksaneet tuhansia, luonnehäiriöiset koirat vietiin nurkan taakse ja lopetettiin. Koiraa ja kissaa löytyi joka talosta. Koirat ei käyneet kakaroiden ja ihmisten ym päälle ja jos kävi, tuli kuula kalloon.
Mistä ihmeestä lähtien koirien pito on ollut jotain rakettitiedettä??? Se on jalostettu ja ihmisen paras ystävä ihan luonnostaan, ei siihen herrajumala mitään kursseja tarvita.
Turhaan syytät itseäsi. Koirassa oli vika.
Seuraavaa kehiin. Ota paimenkoira.
Minulta on lähtenyt pentuja perheisiin, joissa on jouduttu luopumaan edeltävästä koirasta sen takia, että koira ei ole sopeutunut perheen elämään. Kaikissa tapauksissa on ollut lapsiperhe, jotka ovat ottaneet sitten toiseksi koiraksi kasvattamani rodun edustajan. Tietysti olen haastatellut perheen tarkkaan, että kyseessä ei ole mikään hetken mielijohde. Yhtäkään tällaista ei ole vastaani tullut vaan koiran hankkijat ovat harkinneet päätöstään tarkkaan ja tietenkin jo se pennun hinta tekee sen, että ihan huvikseen ei koiria osteta ja myydä eteenpäin. Kaikki myymäni pennut ovat edelleen näillä ihmisillä, jotka ovat joutuneet luopumaan edellisestä koirasta eli kyllä voisin myydä pennun perheeseen, jossa edeltävän koiran kanssa on mennyt kaikki pieleen. Oma rotuni on lähes aina aika iisi koulutettava ja sopeutuvainen, joten se selittänee sen, että myymäni pennut ovat pärjänneet hyvin näissä perheissä.
t. kasvattaja
Se on hiton raskasta elää reaktiivisen koiran kanssa ja ymmärrän täysin, että luovuitte koirasta. Fiksua ottaa seuraavaksi joku helppo rotu ja kannattaa katsoa, että pentu on reipas ja sosiaalinen jo kasvattajan luona niin ei tule näitä jälkimaininkeja. Mä uskoisin että saatte pennun kun rehellisesti kerrotte mistä on ollut edeltävän koiran kanssa kysymys.
Ikävä kyllä shelteissä on noita arkoja ja stressaantuneita yksilöitä. Tätä rotuominaisuutta ei tarpeeksi korosteta kun rotua markkinoidaan perhekoiraksi. Ymmärrän ratkaisunne. Koirat ovat aina yksilöitä, mutta on niitä helpompiakin rotuja. Villakoira, labbis/kultainen noutaja, vesikoira.
Tässä taas yksi hyvä esimerkki, että sheltti ei ole välttämättä hyvä koira ensimmäiseksi koiraksi :( Tai ainakin pennun valinnassa tulisi olla hyvin tarkka.
Ap:lle suosittelisin esim. Havannankoiraa tai Coton de tulearia. Uskoisin, että toisen koiran ottaminen on ihan mahdollista, jos rehellisesti kerrot miten ensimmäisen koiran kanssa kävi. Olette näköjään kuitenkin yrittäneet aika paljon, kun on ollut ongelmakoirakouluttajakin kehissä.