Lue keskustelun säännöt.
Jouduimme luopumaan koirasta
09.02.2018 |
Jouduimme luopumaan reilu vuosi sitten sheltistämme, koska se ei vain sopeutunut lapsiperheen elämään (lapset 15-v ja 11-v). Kävimme koirakoulussa ja meillä oli myös ongelmakoirakouluttaja auttamassa. Silti mikään ei vain auttanut tilanteeseemme. Koira oli äärettömän herkkä ja stressasi kaikesta. Ihan muutamia ongelmia luetellakseni; haukkui aggressiivisesti kaikki ohikulkijat, autot, pyöräilijät jne. Vahti meillä käyviä vieraita ja jos vieras liikahtikaan oli kärppänä paikalla haukkumassa ja häärämässä ympärillä, pelkäsi lapsia, miehiä ja joitakin vastaantulevia koiria, säikkyi pienintäkin risausta niin ulkona kuin kotonakin, pienikin negatiivinen kokemus syöpyi koiran mieleen niin, että ei koskaan päässyt siitä ylitse tästä myös seurannut lapsi/mies pelko. Koira säikähti pentuna ohi juoksevaa lasta, joka kiljui ja siitä lähtien vieraat lapset olivat hirveitä ja mikään siedätys ei tähän tepsinyt. Miespelkon syy ei koskaan ratkennut. Koira saattoi haukkua yöllä jotain mitä ihmiskorva ei edes kuullut. Tuntui, että koira oli koko ajan kauhean hermostunut eikä oikein pystynyt rentoutumaan. Tässä nyt jotain ongelmista mainitakseni. Meidän taidot ja jaksaminen ei enää riittäneet koiran kanssa toimimiseen. Koira tutkittiin eläinlääkärillä ja mitään fyysistä syytä käytökselle ei löytynyt. Eläinlääkäri vain totesi, että shelteissä on paljon arkoja koiria ja pelkoaggressiivisuutta. Nyt koira on uudelleen sijoitettuna ja voi jo vähän paremmin rauhallisemmassa ympäristössä.
Meillä on nyt harkinnassa uuden koiran ottaminen, kun edellisen luopumisesta on kulunut kohta vuosi. Itsellä on edelleen kauhean huono olo, kun jouduimme luopumaan edellisestä ja ensimmäisestä koirastamme. Vieläkin itkettää, kun ajattelen asiaa, mutta samalla tuntuu, että kauhea taakka tipahti pois. Mietinkin, että mahtaako kukaan kasvattaja enää myydä meille pentua, kun ekan koiran kanssa meni kaikki pieleen? Nyt aikeissa olisi ottaa ihan puhtaasti seurakoirarotu, en uskalla enää ottaa shelttiä, vaikka ihana rotu ja ekaksi koiraksikin suositellaan. Mitä rotua suosittelisit ja onko mitään saumaa tosiaan edes saada koiraa tämän ensimmäisen epäonnistumisen takia?
Kommentit (33)
Voi olla kyllä hankalaa saada toista koiraa, kun ette ensimmäisen kanssakaan pärjänneet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla kyllä hankalaa saada toista koiraa, kun ette ensimmäisen kanssakaan pärjänneet!
No me ainakin saatiin lähes vastaavassa tilanteessa.
Yhdestä perheestä koira lopetettiin koska oli niin huonosti hoidettu ja koulutettu. Sai uuden rotukoiran heti ostettua kasvattajalta. Vieläkin vaikeampi rotu. On luottamus mennyt kasvattajiin.
Wtf? Jos ette pystyneet edes ensimmäisestä huolehtimaan, en voi käsittää että aiotte ottaa taas koiran! Sairas maailma.
Ottakaa joku sekarotuinen. Ovat terveempiäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Affenpinseri. Ei ole muotirotu, eikä tule koskaan olemaankaan. Muotiroduissa terveys räjähtää käsiin aina.
Vierailija kirjoitti:
Wtf? Jos ette pystyneet edes ensimmäisestä huolehtimaan, en voi käsittää että aiotte ottaa taas koiran! Sairas maailma.
Luitko ollenkaan minkälainen koira ap:lle on osunut. Kokemuksesta tiedän, että tuollaisen koiran kanssa eläminen voi viedä elämän ihan kaaokseen. Itsellä loppui voimat aivan totaalisesti ja masennuin lievästi. Aiempaa kokemusta minulla oli kahdesta koirasta ja tämä kolmas ajoi kyllä minut uupumukseen. Kaksi aiempaa koiraa olivat mutkattomia ja helppoja, mutta se kolmas räjähteli joka asiasta. Kokeilepa huviksesi itse pitää reaktiivista koiraa ja tule sitten tänne arvostelemaan. Kaikki reaktiiviset kun eivät hyödy edes ongelmakoirakouluttajasta, kun vika on geeneissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette liikunnallisia, niin miettikää siperianhuskya. Olen eläissäni tavannut vain yhden yksilön, joka muita huskyja levottomampi eikä esimerkiksi tule niin hyvin muiden koirien kanssa toimeen ja lisäksi vaatii huomiota äänekkäästi, mutta tämä tapaus pois lukien husky on todella hyvä rotu. Vaatii toki liikuntaa ja virikkeitä eikä karvanlähtöaika ole miellyttävää, mutta tykkää ihmisistä eikä turhia stressaile. Ei hauku ja sopeutuu tilanteisiin kuin tilanteisiin hyvin. Älykäs, sosiaalinen ja kaikin puolin miellyttävä.
Kun olette päättäneet ensin rodun, niin sitten kannattaa tutustua rodun yksilöihin ja ottaa yhteyttä useampaankin kasvattajaan. Voi käydä jossain näyttelyssä tai muussa harrastetapahtumassa, jossa on niitä rodun edustajia. Eri kasvattajilla voi olla hitusen erilaisia tavoitteita kasvattiensa suhteen ja eroa voi olla juuri suhtautumisessa koirien luonteeseen ja käytökseen. Kun juttelee kasvattajien kanssa ja kyselee rodusta ja erityisesti heidän omista koiristaan, niin voi saada hyvänkin käsityksen rodun eri yksilöistä ja kasvattajista.
Taustatyötä kannattaa tehdä jo siis ennen pentujen katsomista. Kasvattajilla voi kysellä heidän tulevista pentusuunnitelmistaan ja kiinnittää huomiota niihin pentueiden vanhempiin. Pentujen kohdalla olisi hyvä päästä näkemään molemmat vanhemmat (isää ei aina ole mahdollista nähdä, mutta silloin kasvattaja pystyy toivottavasti kertomaan rehellisesti millainen on ja joskus netistä keskustelupalstoilta tai YouTubesta voi myös löytyä tietoa). Lisäksi osviittaa voivat antaa vanhempien aiemmat jälkeläiset. Oletettavaa on että pennut ovat edes jotenkin vanhempiensa/sukunsa tyyppisiä käytökseltään, eli jos vanhempi on esim. arka tai agressiivinen käytökseltään niin pentua ei kannata ottaa.
Pentueen sisällä on sitten myös mahdollisesti eri luonteisia yksilöitä ja siinä kannattaa kysellä ja luottaa kasvattajan neuvoonkin siitä mikä olisi teille sopiva pentu luonteeltaan. Tietenkin tässä oleellista on löytää hyvä ja luotettava kasvattaja, jossa jonkinlainen ihmistuntemus ei olisi pahitteeksi ja että osaa kiinnittää huomiota tiettyihin merkkeihin.
Tsemppiä teille sopivan rodun ja yksilön etsintään. Kannattaa kuitenkin muistaa että harvoin löytyy ihan täydellistä koiraa (onkohan se edes mahdollista -hmmm), joten itsekin on hyvä olla valmis tekemään töitä ja suhtautumaan koiraan yksilönä, sekä itse reagoimaan sen mukaan.
Terveisin aika monta koiraa elämässään omistanut. Osa samaa rotua, mutta eivät kaikki (kokovariaatiota ollut jätistä kääpiön ja siltä väliltä). Jokaisessa koirassa ollut ihania hyvä puolia, mutta välillä myös jotain rasittavia. Meillä ollut parhaimmistoa muuten luonteensa puolesta edustava mutta erittäin omanarvontuntoinen alfanarttu, toinen taas maailman kiltein ja ystävällisin mutta höslä, kolmas muuten ihana mutta ongelmana vain voimakas metsästysvietti ja rähinä toisille koirille erityisesti iän myötä, neljäs kiltti vaikka solmuun laitettava mutta uroksena ei tule toimeen kaikkien ruosteen kanssa, viides ihana ja kaikkien kanssa toimeen tuleva ajoittain yli-innostuva ja ikävänä puolena talvisin ajoittain sisälle merkkailu. Ja juu uroksilla olisi voinut auttaa sterilisaatio, mutta muuten mukavan luonteensa vuoksi ei olla siihen ryhdytty. Ja jokainen koira ollut omalla laillaan mahtava ja meille sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää ainakaan labbista ottako. Syö ihan kaiken!
Terveisin kengätön ja laukuton Xenia.
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas yksi hyvä esimerkki, että sheltti ei ole välttämättä hyvä koira ensimmäiseksi koiraksi :( Tai ainakin pennun valinnassa tulisi olla hyvin tarkka.
Ap:lle suosittelisin esim. Havannankoiraa tai Coton de tulearia. Uskoisin, että toisen koiran ottaminen on ihan mahdollista, jos rehellisesti kerrot miten ensimmäisen koiran kanssa kävi. Olette näköjään kuitenkin yrittäneet aika paljon, kun on ollut ongelmakoirakouluttajakin kehissä.
Meillä on cottoni ensimmäisenä koirana ja voin suositella. Eŕittäin helppo ja sopeutuvainen. Rakastaa kaikkia ihmisiä ja myös muita koiria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukaisin ketjun läpi ja mielenkiinnosta kysyn, että minkälaisella koirakokemuksella ihmiset ottaa koiria? Onko takana esim. koirakoulujen järjestämillä luennoilla käyntiä, omaa perehtymistä uusimpaan tietoon koirista, onko perehdytty rotuun tarkoin, onko luettu koulutusta käsittelevää kirjallisuutta, onko suunnitelmissa mennä pentukurssille tai harrastaa? Vai kuinka moni ottaa koiran ilman sen suurempaa kokemusta tai suunnitelmaa?
Omassa lähipiirissä on paljon näitä perusperheitä, jotka ovat hankkineet kivan rekun ihan perus perheenjäseneksi ilman suurta koiratietämystä tai suunnitelmia tulevan varalle. Ovat tosin kaikki seurakoirarotuja ja helppoja koiria. Eli näinkin voi onnistua. Onko sheltti sitten niin vaativa rotu, että käy useinkin noin niin kuin ap:lla? Mietin vaan kun sekin on mm. ensimmäiseksi otettavan koiran maineessa ja ihmettelenkin, että miten voi olla, jos rodussa on kuitenkin paljon tuollaisia koiria kuten ap:lla??? Itsellä ei ole shelteistä kokemusta muuta kuin se, että saattavat olla räksyttäjiä ja kovia paimentamaan. Söpöjä nuo kyllä on.
Koska corgit eivät ole enää terve rotu, liian pitkä selkä, liian lyhyet jalat. Koiraa valitessa tulisi terveyden merkitä enemmän kuin söpö ulkonäkö.