Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiperhearki ahdistaa
08.02.2018 |
Kyllä taas hermo kiristyy lapsiperhearkeen. Asiaa pahentaa kun isompi lapsi on kotona kipeänä päivähoidon sijaan. Meidän perheessä on 4v ja 1v sekä mies ja minä. Asutaan etelä-Suomessa, käytännössä muu suku kaukana paria serkkua lukuun ottamatta. Tilanne on se, että olen niin väsynyt hoitamaan meidän perheen kesken itse kaiken. Olen NIIN väsynyt!
Olen lisäksi NIIN kyllästynyt kuulemaan kommentteja kuten "kyllä ennenkin lapset itse hoidettiin", "nykypäivänä on kaikki niin paljon helpompaa" jne. Meillä on onneksi yksi mummo joka ihan pyyteettömästi hoitaa lapsia ja auttaa, silloin kun on varaa sinne asti mennä koko perheellä. Toinen mummo laittaa härskisti omat menonsa meidän edelle, vaikka kerron että apu olisi tässä vaiheessa jo elintärkeää. Ja sitten sukulaiset.. älkää ihmeessä uskoko raskausaikana kommentteja tyyliin "tullaan sitten käymään" ja "me kyllä sitten hoidetaan lasta". Uskokaan minua, kun apua pyytää niin ei niille sitten käykään.
Onko se lapsenhoito sitten nykyään helpompaa? Vastaus: Ei ole. Ennen kun lapsi kiukutteli, hänelle annettiin selkään. Tämän jälkeen lapsi ei kiukutellut, eikä luultavasti kiukutellut samasta asiasta enää. Nyt kun lapsi kiukuttelee, hänen kanssaan keskustellaan. Ja koska keskustelu harvoin toimii kerralla, hänen kanssaan pitää keskustella samasta asiasta toiste, ja kolmannen kerran, ja neljännen.. Nykyisin lasten kanssa vietetään aikaa käytännössä kaiken hereilläoloajan.
Mitään omia juttuja ei ehdi hoitaa, ainakaan loppuun saakka. Kaikki on "juostenkustu", koska ei ole lasten takia aikaa. Ehtii juuri ja juuri pitämään asunnon suht siistinä, pyykit pestynä ja ruuat melkein aina tehtynä. Me ainakin olemme ihan koko ajan klo 7-21.30 lapsissa kiinni. Ei yhtään taukoa. Olen NIIN väsynyt, että tulevaisuudessa siintävä kesälomakin lähinnä vi****aa. Eikä mitään helpostusta ole tiedossa ennen kuin nuorempi täyttää 3v (ainakin ensimmäinen alkoi vasta siinä vaiheessa vähän itsenäisemmäksi).
Ahdistaa. Ei ole varaa hankkia lastenhoitajaa. Ei ole varaa matkustaa minnekään, ja vaikka olisi, niin itsehän ne lapset sielläkin pitää hoitaa, ei mitään apua matkustelusta. Kaksi tuntia omaa aikaa silloin tällöin ei enää riitä helpottamaan tätä tuskaa, se tuo vain väliaikaisen helpotuksen. Sama ahdistus jatkuu heti kun tulen kotiin.
Huh, pakko oli kirjoittaa - epäselvästikin. Toivottavasti edes joku tuntee samoin. Muuten olen erityisen heikko yksilö
Kommentit (81)
Meillä tytöillä sama ikäero. Harrasta ja tapaa muita aikuisia. Lapsi lapsiparkkiin kuntoilun ajaksi. Muskariin tai vauvakerhoon nuorimmaisen kanssa. Kun mies tulee töistä kahdenkeskistä aikaa vanhemman lapsen kanssa joko ulkoillen, menette uimahalliin, hiihtämään, pulkkailemaan. Todella tärkeä lapselle se kahdenkeskinen aika, siinä myös itse rentoutuu, kun on vain yksi lapsi huolehdittavana. Äidille sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä, kuka tahansa uupuu, jos on vain äidin rooli. Nautin todella paljon noista vuosista kun nuorimmainen vauva ja esikoinen alle kouluikäinen. Meilläkään ei ollut tukiverkkoja tuolloin, eikä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin ahdistaa lapsiperhearki.
Olen ratkaissut asiat siten, että en hanki lapsia.
Vähän myöhäistä valittaa, kun maito on jo maassa.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ahdistaa lapsiperhearki.
Olen ratkaissut asiat siten, että en hanki lapsia.
Vähän myöhäistä valittaa, kun maito on jo maassa.
Tai kun maito on jo tississä, konkreettisemmin. Silloin on jo myöhäistä katua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ahdistaa lapsiperhearki.
Olen ratkaissut asiat siten, että en hanki lapsia.
Vähän myöhäistä valittaa, kun maito on jo maassa.
Tai kun maito on jo tississä, konkreettisemmin. Silloin on jo myöhäistä katua.
:D Totta
Eikö kunnan kotiapua saa aika halvalla?Saisit edes sen parituntia omaa aukaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule, yli 10v mennyt ilman että kumpikasn mummo tai muu sukulsinen olisi sekuntiakaan auttanut. Eli hoitoapua emme ole saaneet koskaan eikä siis lepotaukoakaan. Koska lepotaukoja ei ole eikä tule (kun ei ole tukiverkkoja) niin pitää jaksaa itse. Aiempi vastaaja antoi hyvät ohjeet. Lisäisin vasn sen että pitäö itse päättää että minä jaksan, me pärjäämme, kyllä tämä hoituu.
Minulla lapsia on kolme ja vielä haluaisin neljännenkin. Tärkeintä on ettei harmittele tukiverkottomuuttaan eikä vertaa naapureihin tai kavereihin jotka saa apua. Lapset on omia ja itse tehty joten itse ne hoidetaankin. Lopeta lepotauokohaaveet.
Tämä tuli sinulle yllätyksenä? Tietääkseni lasten hankkiminen on vapaaehtoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://runosto.net/kanteletar/kaikille-yhteisia-lauluja/mahoit-ennen-maammo-rukka/
Tässä teille kansanrunoutta muutaman tuhannen vuoden takaa. Jos ei ihan tuo kalevalainen kieli heti käänny nykykieleen, niin runo kertoo naisesta, joka on niin uupunut lapsensa hoitoon että uneksii lapsensa tappamisesta ja muille valehtelemisesta, että lapsi kuoli tauteihin.
Jotta ei se lapsiperheväsymys mikään ihan tämän päivän juttu ole. Vaan vielä on tämä kansa elossa ja mennä porskuttaa eteenpäin, joten ehkä tuostakin sitten pääsee yli jossain vaiheessa.
t. toinen väsähtänyt
Lapset päiväkotiin äkkiä ja ap töihin. Ja sitten käyttöön juurikin nuo kuntosalin lapsiparkki ja muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iskävaan kirjoitti:
Todellinen auktoriteetti luodaan jollain aivan muulla kuin fyysisen väkivallan pelolla. Valitettavasti lapsen kanssa se on tehtävä aivan alusta asti ja asian korjaaminen siinä vaiheessa kun se oma tahto alkaa nousta esiin on vaikeampaa.
Perusasioita 0-4-vuotta:
-lapsi pukee itse heti kun se on mahdollista. Aluksi tämä vie enemmän aikaa, mutta kannattaa satakertaisesti pian kun homma on hallussa. Lapsi myös syö itse, vie lautasen pöydästä, kerää lelunsa, pesee hampaansa, osallistuu kotitöihin jne. Kaikki tämä aina mahdollisimman varhaisessa vaiheessa vaikka tulisi sotkua ja homma veisi ikuisuuden. Ellei lapsi totu näihin asioihin, hän ei niitä myöhemmin ala tekemään jotenkin taianomaisesti
-positiivinen palaute hyvästä käytöksestä on tärkeämpää kuin negatiivinen palaute huonosta käytöksestä
-palkitse lapsi hyvistä neuvottelutaidoista ja omien mielipiteiden perustelusta, mutta älä suostu neuvottelemaan asioista, joista ei voi neuvotella
-luo lapselle etukäteen ajateltuja rajoja, joista olet valmis perääntymään kun hänen kehityksensä on riittävällä tasolla. Tämä tulee aloittaa pienestä pitäen. Kasvun myötä vastuu ja vapaus lisääntyvät
-kaikki määrät TV:tä ovat liikaa alle 4-vuotiaalle lapselle. Alle 4-vuotias ei myöskään tarvitse älylaitteita mihinkään. TV:tä EI VOI katsoa pariin tuntiin ennen nukkuma-aikaa
-anna lapsen oppia leikkimään yksin. Aikuinen ei voi toimia 24/7 yhden miehen/naisen sirkuksena lasta huvittaakseen
-vaikka miltä tuntuisi älä lähde mukaan kiukuttelevan lapsen tunnetilaan. Jos on pakko mene ulos puhisemaan vähäksi aikaa. Mikä tahansa ongelma onkin niin kaksi lasta ei sitä kykene ratkaisemaan vaan se vaatii pysymistä itse aikuisena
-opeta lapselle suunvuoron käsite alusta alkaen. Kaikki eivät voi puhua yhtä aikaa eikä toista saa keskeyttää. Noudata tätä myös lapsen suuntaan. Jos et ole kiinnostunut siitä mitä lapsella on sanottavaa hän ei tule olemaan kiinnostunut siitä mitä sinulla on sanottavaa
Tässä on ihan hyviä kohtia, mutta nähdäkseni tämä oli vain yksi osa ap:n ongelmaa. Valitettava totuus vain on, että läheskään kaikilla vanhemmilla ei ole sellaisia ominaisuuksia joiden avulla lasta voisi rationaalisesti kasvattaa. Epäjohdonmukainen kasvatus on kaikista suurin ongelmien aiheuttaja perheissä, ihan koulutetuista ihmisistä kouluttamattomiin. Kun asia hoidettiin ennen selkäsaunalla, sen osasi kaikki.
On toki kaunis ajatus, että "Todellinen auktoriteetti luodaan jollain aivan muulla kuin fyysisen väkivallan pelolla". Olen siitä kyllä samaa mieltä. Lapsetkin vain on erilaisia, eikä suurella osalla vanhemmista ole mitään ajokorttia lastenkasvatukseen. Taidot tällaisen kasvatustavan noudattamiseen ovat vähissä Suomessakin, eikä sitä kaiken maailman Jari Sinkkoset ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuli sinulle yllätyksenä? Tietääkseni lasten hankkiminen on vapaaehtoista.
Tämä vastaus kiteyttää suomalaisten junttiuden todella napakasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää niin kuin moni muulin tekee, eli erotkaa, ja sitten viikko-viikko systeemi, niin saa joka toisen viikon hengähtää, ja vain joka toinen viikko joutuu olla alsten kanssa.
MLL:stä saa edullisesti lastenhoitoapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sä kyllä raukka jos lyöt yksivuotiasta tai neljävuotiasta. Miten tuollainen avuton ihminen voi töissäkään käydä jos ei pienten kanssa selviä.
Vierailija kirjoitti:
No kuule, yli 10v mennyt ilman että kumpikasn mummo tai muu sukulsinen olisi sekuntiakaan auttanut. Eli hoitoapua emme ole saaneet koskaan eikä siis lepotaukoakaan. Koska lepotaukoja ei ole eikä tule (kun ei ole tukiverkkoja) niin pitää jaksaa itse. Aiempi vastaaja antoi hyvät ohjeet. Lisäisin vasn sen että pitäö itse päättää että minä jaksan, me pärjäämme, kyllä tämä hoituu.
Minulla lapsia on kolme ja vielä haluaisin neljännenkin. Tärkeintä on ettei harmittele tukiverkottomuuttaan eikä vertaa naapureihin tai kavereihin jotka saa apua. Lapset on omia ja itse tehty joten itse ne hoidetaankin. Lopeta lepotauokohaaveet.
Kannattaa varmasti neuvotella hoitokuvioista mummon/mummojen ja sukulaisen kanssa, ennen kuin tekee niille lapsia?
Totuus on, että kun ne lapset ovat jo siinä on todellakin hieman myöhäistä katua. Itseäni ei juuri kuntosalin lapsiparkki auttaisi, ei kiinnosta käyttää vapaata parituntista salilla kun haluaisi vaan nukkua.
Se, mikä on auttanut, on ollut mahdollisimman nopea paluu työelämään lepäämään. Elämän yksinkertaistaminen. Ei lemmikkejä, ei omakotitaloa, mahdollisimman vähän harrastuksia. Koti saa räjähtää, minä nukun. Meillä syödään eineksia arkisin. En jaksaisi monen normaalina pitämää suorituselämää.
Meillä pienimpien ikäero reilu 2 vuotta, ei koskaan olla saatu isovanhemmilta apuja, eikä kyllä odotettukaan. Kun pienempi oli 1,5 v, meinasi jo pää räjähtää siihen jatkuvaan lasten kitinään, ruuanlaittoon ja kodinhoitoon ympäri vuorokauden. Lähdin takaisin töihin ja lapset kivaan päiväkotiin. Se oli meidän perheelle pelastus. Nyt menee oikein mukavasti, nautin rauhallisista vapaapäivistä lasten kanssa tai yksin, ja koti pysyy siistinä. Lapsetkin ovat rauhallisempia, ja tilanne helpottuu koko ajan, kun lapset kasvavat ja tarvitsevat vähemmän ”palvelua”.
4-vuotiaa ei todellakaan osaa pestä hampaitansa. Tämä kommenttina tuohon yhteen pitkään viestiin, muuten oli hyviä neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
4-vuotiaa ei todellakaan osaa pestä hampaitansa. Tämä kommenttina tuohon yhteen pitkään viestiin, muuten oli hyviä neuvoja.
Meidän 2-vuotias osaa pestä itse omat hampaansa.. Toki vanhemmat tarkistaa jäljen ja auttaa tarvittaessa. Mutta alusta asti on itse pessyt, äkkiä oppi.
Alue: Aihe vapaa
Todellinen auktoriteetti luodaan jollain aivan muulla kuin fyysisen väkivallan pelolla. Valitettavasti lapsen kanssa se on tehtävä aivan alusta asti ja asian korjaaminen siinä vaiheessa kun se oma tahto alkaa nousta esiin on vaikeampaa.
Perusasioita 0-4-vuotta:
-lapsi pukee itse heti kun se on mahdollista. Aluksi tämä vie enemmän aikaa, mutta kannattaa satakertaisesti pian kun homma on hallussa. Lapsi myös syö itse, vie lautasen pöydästä, kerää lelunsa, pesee hampaansa, osallistuu kotitöihin jne. Kaikki tämä aina mahdollisimman varhaisessa vaiheessa vaikka tulisi sotkua ja homma veisi ikuisuuden. Ellei lapsi totu näihin asioihin, hän ei niitä myöhemmin ala tekemään jotenkin taianomaisesti
-positiivinen palaute hyvästä käytöksestä on tärkeämpää kuin negatiivinen palaute huonosta käytöksestä
-palkitse lapsi hyvistä neuvottelutaidoista ja omien mielipiteiden perustelusta, mutta älä suostu neuvottelemaan asioista, joista ei voi neuvotella
-luo lapselle etukäteen ajateltuja rajoja, joista olet valmis perääntymään kun hänen kehityksensä on riittävällä tasolla. Tämä tulee aloittaa pienestä pitäen. Kasvun myötä vastuu ja vapaus lisääntyvät
-kaikki määrät TV:tä ovat liikaa alle 4-vuotiaalle lapselle. Alle 4-vuotias ei myöskään tarvitse älylaitteita mihinkään. TV:tä EI VOI katsoa pariin tuntiin ennen nukkuma-aikaa
-anna lapsen oppia leikkimään yksin. Aikuinen ei voi toimia 24/7 yhden miehen/naisen sirkuksena lasta huvittaakseen
-vaikka miltä tuntuisi älä lähde mukaan kiukuttelevan lapsen tunnetilaan. Jos on pakko mene ulos puhisemaan vähäksi aikaa. Mikä tahansa ongelma onkin niin kaksi lasta ei sitä kykene ratkaisemaan vaan se vaatii pysymistä itse aikuisena
-opeta lapselle suunvuoron käsite alusta alkaen. Kaikki eivät voi puhua yhtä aikaa eikä toista saa keskeyttää. Noudata tätä myös lapsen suuntaan. Jos et ole kiinnostunut siitä mitä lapsella on sanottavaa hän ei tule olemaan kiinnostunut siitä mitä sinulla on sanottavaa