Lapsiperhearki ahdistaa

Näitä lukiessa ei taaskaan tarvitse ihmetellä syntyvyyden laskua. Todella moni varmasti katuu lasten tekoa, onneksi siitä puhuminen on nykyään jo helpompaa edes näin keskustelupalstoilla.

Kauheaa lyttäystä ja pätemistä nämä neuvot. Olen 100% varma, että kaikilla vanhemmilla on hetket, jolloin lapsiarki turhauttaa. Yllämainitut kasvatusneuvot hyviä, mutta ei ne tee lapsista aikuisia tai muuta vanhemmuuden sitovuutta.

Meillä on kohta 5-vuotias ja vauva. Isompi osa-aikaisesti hoidossa. Vauva nukahtaa puolenyön aikaan ja isompi herää seitsemältä. Vauva kyllä nukkuu hyvin ja muutenkin on perushelpot lapset, mutta kyllä se joskus alkaa syödä naista, jos menee monta vrk putkeen ilmaan omaa hetkeä. Vauvan päiväunien määrä ja pituus vaihtelee paljon. On siis helppojakin päiviä eikä minua tässä oikeastaan se lasten kanssa oleminen stressaa, vaan se oman rauhan puute.

Tiedän tuon tunteen, että se pari tuntia viikonloppuna kun mies vahtii lapsia, ei oikein riitä, kun muuten on jatkuvasti valmiudessa ja kaikki keskeytyy jatkuvasti.

Mäkin mietin tätä, äitinä. Lapsista ei ole kun haittaa, voin todeta nyt, kun kokeilin. Tai siis haittaa enemmän, kuin hyötyä. Ellei sitten se varsinainen hyöty tule siitä, että pääsee käsiksi omiin traumoihinsa paremmin lasten myötä ja miehen tuella ja että voi tehdä niille aikuisille selväksi, mitä oma lapsi tarvitsee, jotka eivät sitä itsen kohdalla aikoinaan tajunneet, ollen vain haitaksi mulle.

Äidit kasvattavat lapsiaan tavoilla, joista hyötyy äiti, ei lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4-vuotiaa ei todellakaan osaa pestä hampaitansa. Tämä kommenttina tuohon yhteen pitkään viestiin, muuten oli hyviä neuvoja.

Meidän 2-vuotias osaa pestä itse omat hampaansa.. Toki vanhemmat tarkistaa jäljen ja auttaa tarvittaessa. Mutta alusta asti on itse pessyt, äkkiä oppi.

Lapsen ei kuuluisi niiden hampaiden takia pestä itse vielä tuossa iässä.

Lastenhoitopalvelu on olemassa,kokeile mll vaikka alkuun joka toinen vkl pari tuntia,tekee ihmeitä.Nopeasti aika rientää ja pari vuotta niin tilanne on toinen,oletettavasti helpompi.

Tosiasia on, että meitä äitejä ja lapsia on erilaisia, toiset jaksavat enemmän kuin toiset.

Jos lapsi/lapset ovat vaativaa ja valvovaa ja valvontaa tarvitsevaa sorttia ja äiti itse sellainen, joka kuormittuu helposti, niin arki on raskasta ( kun se on sitä muutenkin) ja kun se on sitä samaa vuodesta toiseen, niin ei mikään ihme ettei jaksa. Tsemppiä <3

1-vuotias on kyllä ehkä kaikkein raskain hoitaa, kova touhottamaan, koneet käy tylsillä mutta ohjaamossa ei ole vielä ketään. Sille sairaana olevalle vanhemmalle voisi antaa tabletin / puhelimen tai istuttaa telkkarin ääreen sohvalle? Meillä ei ainakaan ole ruutuaikaa rajoitettu kun on kipeä.

Muutenkin kannattaa oikaista aina kun

voi ja muutenkin hoitaa hommat vähän vasemmalla kädellä.

Nykyajan vanhemmuuden vaatimukset on menny vähän yli, ja olen varma että 10-20 vuoden päästä kaikki puhuu miten turmiollista lapsille oli se, että vanhemmuutta suoritettiin, eikä kotona ollut ikinä aidosti rentoutunutta ja hyväntuulista aikuista.

Lapset eivät ole mitään hetkessä traumatisoituvia tai pilalle meneviä herkkiksiä, vaan todella sitkeää tekoa. Neljävuotiaalle voi sanoa että äiti huilaa nyt, katso sinä telkkaa. Sitten otat sen 1v kainaloon ja menette unille.

Minua ei stressaa, koska ei ole lapsia. En oikein voi osallistua tähän aiheeseen nyt.

Älkää laittako neuvoja kun kuitenkaan ei väsyneelle äidille kelpaa

AP:n kannattaisi kaivaa erilaisia kasvatusoppaita esiin ja miettiä, että mitä tekee väärin. Lasten kasvattaminen ei ole helppoa ja ei onnistu ihan kaikilta.

Kolmen lapsen äiti kirjoitti:

Lapset päiväkotiin äkkiä ja ap töihin. Ja sitten käyttöön juurikin nuo kuntosalin lapsiparkki ja muut.

Aina välillä ihmettelen, miksi kaikilla on tarve tehdä jälkikasvia, kun selvästikään ei ole resursseja pärjätä niiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

... En jaksaisi monen normaalina pitämää suorituselämää.

No eipä se perusarki mitään mahdotonta suorittamista ole, vaikka tekisi ruoan itse ja välillä vähän siivoaa. Mutta ilmeisesti ihan tavalliset asiat ovat toisille ylivoimaisia. Miten sinä pärjäät työelämässä?

Iskävaan kirjoitti:

Todellinen auktoriteetti luodaan jollain aivan muulla kuin fyysisen väkivallan pelolla. Valitettavasti lapsen kanssa se on tehtävä aivan alusta asti ja asian korjaaminen siinä vaiheessa kun se oma tahto alkaa nousta esiin on vaikeampaa.

Perusasioita 0-4-vuotta:

-lapsi pukee itse heti kun se on mahdollista. Aluksi tämä vie enemmän aikaa, mutta kannattaa satakertaisesti pian kun homma on hallussa. Lapsi myös syö itse, vie lautasen pöydästä, kerää lelunsa, pesee hampaansa, osallistuu kotitöihin jne. Kaikki tämä aina mahdollisimman varhaisessa vaiheessa vaikka tulisi sotkua ja homma veisi ikuisuuden. Ellei lapsi totu näihin asioihin, hän ei niitä myöhemmin ala tekemään jotenkin taianomaisesti

-positiivinen palaute hyvästä käytöksestä on tärkeämpää kuin negatiivinen palaute huonosta käytöksestä

-palkitse lapsi hyvistä neuvottelutaidoista ja omien mielipiteiden perustelusta, mutta älä suostu neuvottelemaan asioista, joista ei voi neuvotella

-luo lapselle etukäteen ajateltuja rajoja, joista olet valmis perääntymään kun hänen kehityksensä on riittävällä tasolla. Tämä tulee aloittaa pienestä pitäen. Kasvun myötä vastuu ja vapaus lisääntyvät

-kaikki määrät TV:tä ovat liikaa alle 4-vuotiaalle lapselle. Alle 4-vuotias ei myöskään tarvitse älylaitteita mihinkään. TV:tä EI VOI katsoa pariin tuntiin ennen nukkuma-aikaa

-anna lapsen oppia leikkimään yksin. Aikuinen ei voi toimia 24/7 yhden miehen/naisen sirkuksena lasta huvittaakseen

-vaikka miltä tuntuisi älä lähde mukaan kiukuttelevan lapsen tunnetilaan. Jos on pakko mene ulos puhisemaan vähäksi aikaa. Mikä tahansa ongelma onkin niin kaksi lasta ei sitä kykene ratkaisemaan vaan se vaatii pysymistä itse aikuisena

-opeta lapselle suunvuoron käsite alusta alkaen. Kaikki eivät voi puhua yhtä aikaa eikä toista saa keskeyttää. Noudata tätä myös lapsen suuntaan. Jos et ole kiinnostunut siitä mitä lapsella on sanottavaa hän ei tule olemaan kiinnostunut siitä mitä sinulla on sanottavaa

Lasten ei tule antaa itse hoitaa hampaiden pesua heti kun se jotenkuten onnistuu. Esim.6-vuotias ei vielä mitenkään saa pestyä hampaita riittävän hyvin, vaan aikuisen on ne hampaat pestävä. Se on ihan ammattilaisten ohje.

Vierailija kirjoitti:

MLL:stä saa edullisesti lastenhoitoapua.

Tuota ei joka kaupungissa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4-vuotiaa ei todellakaan osaa pestä hampaitansa. Tämä kommenttina tuohon yhteen pitkään viestiin, muuten oli hyviä neuvoja.

Meidän 2-vuotias osaa pestä itse omat hampaansa.. Toki vanhemmat tarkistaa jäljen ja auttaa tarvittaessa. Mutta alusta asti on itse pessyt, äkkiä oppi.

Vanhemmat tarkistaa jäljen?? Ei hampaista kuulu pestessä lähteä vain näkyvät leivänmurut! Peskää nyt oikeasti lapsenne hampaat, siinä EI pidä oikaista vaikka vanhempaa kuinka laiskottaisi ja lapsi "osaisi", kaikkea vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4-vuotiaa ei todellakaan osaa pestä hampaitansa. Tämä kommenttina tuohon yhteen pitkään viestiin, muuten oli hyviä neuvoja.

Meidän 2-vuotias osaa pestä itse omat hampaansa.. Toki vanhemmat tarkistaa jäljen ja auttaa tarvittaessa. Mutta alusta asti on itse pessyt, äkkiä oppi.

Heh, miten tarkastatte jäljen? Ei mitenkään alle kouluikäinen osaa hampaitansa riittävän hyvin pestä vaikka kuinka opetatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4-vuotiaa ei todellakaan osaa pestä hampaitansa. Tämä kommenttina tuohon yhteen pitkään viestiin, muuten oli hyviä neuvoja.

Meidän 2-vuotias osaa pestä itse omat hampaansa.. Toki vanhemmat tarkistaa jäljen ja auttaa tarvittaessa. Mutta alusta asti on itse pessyt, äkkiä oppi.

Meneekö vähintään 3 minuuttia harjausta, sisäpinnoilta, ulkopinnoilta, ja kruunut myös? Ja ihan sieltä takaa myös?

Eräs S:llä alkava lastenhoitopalvelu maksaa 30€/ h.

Halpaa kuin saippua.

Kasvoin itse perheessä, jossa meitä lapsia oli kuusi. Ei tukiverkkoa. Meidän vanhimpien ikäero vajaat 2 vuotta, loput sisarukset kolmen vuoden välein, eli nuorimmaisen sisaruksen synnyttyä me kaikki olimme reippaasti ala-ikäisiä, vanhemillani oli siis samaan aikaan vauva, uhmaikäisiä, esimurkkua ja murkkua perheessä. Äiti hoiti meidät pääasiassa, isä toi leivän pöytään. Äitikin teki töitä välillä yrittäjänä kotona.

Olen aina ihmetellyt, miten äidillä säilyi järki meidän kanssa, kun katson nykyään kavereideni hullunmyllyä ja ruuhkavuosia kahden lapsen perheissä.

Tässä huomioni:

- Äiti ja isä puhuivat meille aina meidän lasten tasolla, silmiin katsoen ja selittäen mitä tapahtuu ja mitä nyt tehdään.

- Äitiä ja isää toteltiin, mitään fyysistä kuritusta ei ollut käytössä, tiukka ei tai ohjeistus riitti, me uskoimme.

- Äidin "kikka" oli laittaa pienimmät lapset kevyeen pinnasänkyyn  ja sitteriin, kun hän esim. teki ruokaa. Me lapset pidimme toisillemme seuraa, mutta emme pääseet vaeltamaan ympäri kämppää ja äiti näki meidät koko ajan ja jutteli meille.

- Meille lapsille ei annettu liian paljon valinnanvaraa tai vaihtoehtoja ruokien tai vaatteiden suhteen. Meillä ei ikinä ollut ongelmia pukemisessa tai uloslähdössä, ja äiti teki meidän lempiruokia, mutta vanhemmat eivät kyselleet meiltä, että otatko sitä, tätä vai tuota.

- Huolehdimme ja leikimme toinen toistemme kanssa, emme siis olleet päivähoidossa.

Neuvoksi sanoisin, että ei lapsille tarvitse antaa kaikkea valtaa kaikesta. Aikuiset ovat aikuisia syystä ja lapsille laitetaan selkeät rajat, jolloin arjen organisointi on helpompaa. On ajateltava arkea myös lapsen kannalta ja purkaa heidän energiaa yhdessä leikkien ja touhaten. Ja arjen rutiinit, kuten ruoanlaitto ja kauppareissut kannattaa urakoida kerralla useampaa päivää varten vanhempien yhteistyöllä, ettei sama asia vie joka päivä aikaa.