Millainen ihminen jää Hoplopissa juomaan kahvia eikä kiipeä lapsensa mukana?

Normaali😂

Liikuntatajoitteinen aikuinen ei pysy terveen ja vilkkaan lapsen perässä, saati sitten kiipeilemäön ahtaissa ja epämielyttävissä telineissä. Hoplopin leikkipaikat on suunniteltu eritotwn lapsille.

Commandona kulkeva minihameäiti.

Kipeät polvet ei enää kestä kovissa muoviputkissa konttaamista.

Koska se on lasten leikkipaikka, ei aikuisten.

Ei tuo 9 vee enää äitiä kaipaa kun kavereiden kanssa juoksee.

Flunssainen.

Semmoinen joka on liikenteessä isomman lapsen kanssa.

Jos lapsi ois yksin niin tietty sit menisin. Miks muuten kun lapsi kaverien kanssa siellä pyörii. Kaipa vanhemmilla on oikeus joskus hiukan vetää henkeekin.

Sellainen,joka ei jaksa komentaa muiden lapsia olemaan ihmisiksi. Kun on tarpeeksi monta kertaa kokenut vieraan 6v:n potkivan kasvojaan, niin ymmärtää, että ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ois yksin niin tietty sit menisin. Miks muuten kun lapsi kaverien kanssa siellä pyörii. Kaipa vanhemmilla on oikeus joskus hiukan vetää henkeekin.

Ei ole! Aina pitää suorittaa! Jos on kahviossa juomassa kahvia, niin siellä vähintään sitten lantionpohjalihaksia treenaa tai lukee työpapereita seuravaa päivää varten. Ja käy sen jälkeen vessassa kohentamassa meikkinsä! Äidin kuuluu pitää huolta ulkonäöstään!

(Tämä oli sitten tarkoitettu huumoriksi.)

Lapsihan voi eksyä tai lähteä huomaamatta ovesta ulos. Ja miten muutenkaan löydätte hänet sieltä, kun on aika lähteä kotiin? Katson aina epäuskoisena näitä sankareita, jotka lukevat lehteä samalla kun lapset menevät siellä keskenään. Ei se ole se pointti, vaan se, että aikuiset ovat mukana siellä tuubeissa. Täytyy sen verran vaivautua.

Semmoinen, jonka paikat ei kestä kumartelua monta tuntia. Kyllä menin kun lapset oli pieniä, mut sit kärsittiin muutama viikko. Nyt menevät jo itsekseen eivätkä kaipaa kädestä pitelijää. Kävelen kyllä välillä mukana ja seurailen missä menevät.

Ulkomailla asuva ystäväni hämmästelee aina Suomessa vanhempien käyttäytymistä hoplopeissa. Kuulemma keski-Euroopassa vanhemmat parkkeeraavat vastaavissa kahvilaan OLUELLE, kun lapset leikkivät keskenään. Meillä täällä Suomessa vaatimukset yhdessä tekemisestä ja jatkuvasta läsnäolosta ovat todella äärimmäiset. Ei ihme että vanhemmat uupuvat.

Minunlaiseni. Yleensä menen perästä mutta nämä 5,8 ja 10 vuotiaat on opetettu tavoille ja osaavat siellä kyllä olla. Käyvät moikkaamassa noin 10 kertaa tunnissa. Minulla on reuma ja monesti mennäänkin sinne kun olen huonossa kunnossa ja lapset hyppii kotona seinille. Istuskelen siellä sohvilla ja kävelen hieman välillä kun kivut yltyy.

Ehkä sellainen jolle laatuaika lasten kanssa on niiden dumpaaminen Hoploppiin. Meidän lapsista on hauskaa kun vanhempi könyää perässä. Ärsyttää vaan yksinäiset, aikuisen huomiota kaipaavat lapset, jotka yrittää ripustautua seuraan. Joka reissulla joku natiainen tätä yrittää, sorry en ole yleinen leikkitäti.

Saa siinä itsekin tällainen huonokuntoinen, kankea pötkylä kerrankin urheilusuorituksen. Ja niihin putkiin kyllä mahtuu vaikka paksumpi olisi. Suurin osa vielä pehmustettuja niin polvilumpiovikaisenakin pärjään.

Rajansa tuntevat?

Vierailija kirjoitti:

Lapsihan voi eksyä tai lähteä huomaamatta ovesta ulos. Ja miten muutenkaan löydätte hänet sieltä, kun on aika lähteä kotiin? Katson aina epäuskoisena näitä sankareita, jotka lukevat lehteä samalla kun lapset menevät siellä keskenään. Ei se ole se pointti, vaan se, että aikuiset ovat mukana siellä tuubeissa. Täytyy sen verran vaivautua.

Kaikki eivät ole niin överihuolehtivaisia etteivät uskaltaisi päästää lasta hetkeksikään silmistään rajatulla, turvallisella alueella.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sellainen jolle laatuaika lasten kanssa on niiden dumpaaminen Hoploppiin. Meidän lapsista on hauskaa kun vanhempi könyää perässä. Ärsyttää vaan yksinäiset, aikuisen huomiota kaipaavat lapset, jotka yrittää ripustautua seuraan. Joka reissulla joku natiainen tätä yrittää, sorry en ole yleinen leikkitäti.

Saa siinä itsekin tällainen huonokuntoinen, kankea pötkylä kerrankin urheilusuorituksen. Ja niihin putkiin kyllä mahtuu vaikka paksumpi olisi. Suurin osa vielä pehmustettuja niin polvilumpiovikaisenakin pärjään.

Ne yksinäiset, aikuisen tarpeessa olevat lapset ovat kieltämättä surullisia näkyjä. Aina alkavat jutella ja lyöttäytyvät seuraan. Omat vanhempansa istuvat jossain pöydässä kahvilla.

Meitä on kaksi vanhempaa ja vuorotellen valvomme. Vuoron perään voi käydä kahvilla. Lapsi ei ole koskaan heitteillä.