Lue keskustelun säännöt.
Oletko ikinä ollut katkera exän onnesta?
Kommentit (28)
En sillä tavalla että haittaisi exän onni, mutta ehkä juuri joku sellainen ajatus, että miksi minulle ei löydy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai.
Ex liimaantui ensimmäiseen naiseen, ja avioeron käytännön sotkut jäi yksin mun hoidettavaksi.
En ole. En tosin kovin tarkasti tiedä mitä eksilleni kuuluu, mutta hyvää toivon heille. Ei ollut täysin sattumaa, että suhteeseen päädyttiin, vaan muistan miksi alkujaan rakastuimme, ja jos sitten myöhemmin mokasimmekin suhteen tavalla tai toisella, muistan heitä silti arvokkaina ihmisinä, jotka ansaitsevat olla onnellisia. Tietysti mielestäni kaikki muutkin ansaitsevat onnea, mutta se tunne on vahvempi sellaisten ihmisten kohdalla, joita olen joskus rakastanut.
Olin mä vähäsen. Jotain tunteita oli edelleen ja toiset kengät entisessä omassa eteisessä vitutti lapsia hakiessa. Pääsin yli.
Tosin en ollut kauhean sosiaalinen koskaan sitä uutta kohtaan, koska tunsin sen entuudestaan ja pidin todella huonona vaihtoehtona. Oikeastaan semmoisena mitä pelkäsin jo etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, kyllä mä hiukan olen vaikka aina toivonkin exälle vain kaikkea hyvää. Oma parisuhde on huono ja koskaan en täysin ole lakannut rakastamasta ja kaipaamasta exää, niin kyllä vähän kateellinen olen hänen nykyiselle...
En. Enkä ole pitänyt yhteyttä niin enpä tiedä ovako onnellisia vai eivät. Toivon heille kaikkea hyvää, joten en olisi katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ehkä sillä tavalla miksi minä en löydä itselleni ketään, mutta ex, joka on epärehellinen kusipää löysi tuosta vaan uuden kumppanin.
En katkera mutta kateellinen kyllä. Kummallekaan exälleni en mitään pahaa toivo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Toisten onnellisuus ei ole minulta pois. Traagisuus ällöttää.
Ex-mies halusi erota, koska halusi olla sinkku liibadaaba, mutta oli sinkku varmaan pari kuukautta, kunnes alkoi uuteen parisuhteeseen. Mietin mikä minussa oli vikana. Siitä olen katkera. Erosta yli vuosi enkä ole löytänyt ketään, pelkkiä tapailusuhteita vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OT. Minulla ei ole yhtään exää, vaikka olen jo melkein 50. En tiedä onko pelkästään hyvä asia.
Menetin suuren rakkauteni väärinkäsitysten ja lapsellisuuden tähden. Viimehetkellä rakkaani päätti ettei sittenkään ole valmis isäksi valmiille lapsilleni ja katosi elämästäni.
Tapasimme vuosia myöhemmin ja kuulin mitä sitten oli tapahtunut - hän oli paukauttanut muutaman kuukauden kuluttua erään puolitutun naisen paksuksi ensitapaamisella, kantanut vastuunsa ja perustanut perheen tämän naisen kanssa. Tottakai sopeutunut tilanteeseen ja rakastanutkin vaimoaan vaikka monta kertaa olivat olleet eron partaalla ja miehellä sitten ollut sivusuhdekin jonkin aikaa. Silti palasivat vielä yhteen ja ovat yhdessä edelleenkin, onnellisuudesta en ole varma. Velvollisuus lapsia kohtaan nyt ainakin pitää yhdessä.
Suren niitä yhteisiä lapsia joita emme saaneet, yhteistä elämää, kaikkia niitä kokemuksia jotka olisimme voineet jakaa. Vaikka olisimme olleet yhdessä vain vuoden ja eronneet sekin olisi ollut parempi kuin ei ollenkaan. En siis ole katkera hänen onnestaan (onko sitä ollutkaan?) vaan siitä mitä meillä jäi kokematta.
Itse sain hyvän ja rakastavan miehen ja meillä on ollut hyvä elämä iloineen ja suruineen. Olemme kasvaneet yhteen ja täydennämme toisiamme mutta tämä ei silti ole se suurin rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut katkera jos sitä onneaon koskaan ollutkaan. Nyt se on kuitenkin muuttunut saattohoidoksi, josta olen kovin pahoillani. ❤
En ole ollut exien kanssa tekemisissä eron jälkeen. Enkä tiedä onko heillä ketään niin vaikea olla kateellinen.
En, ei sillä tavalla kiinnosta enempää kuin kenenkään satunnaisen ihmisen elämä. Mulla tulee erotilanteissa sellainen vahva ei ihmistä kohtaan joten miksi olisin kateellinen sellaisesta elämästä, johon en halua olla osallisena. Yhden exän kanssa ollaan somen kautta väleissä ja hän viettää ilmeisesti ihan seikkailullista elämää, ikisinkkuna tosin. Toivottavasti on onnellinen.
Olen ollut katkera, tosin en eksän onnesta vaan olen ollut vahingoniloinen hänen epäonnestaan seurustelusuhteissa. Hengessä "mitäs jätti mut, kun noitakaan ongelmia ei ikinä olisi mun kanssani tullut".
Hänelle päin näytin tietenkin koko ajan täysin asiallista ja myötätuntoista naamaa. En ikinä olisi käyttänyt tilannettaan lyömäaseena, vaikka jollain tasolla olisikin tehnyt mieli satuttaa. Ymmärrän ja ymmärsin jo tapahtuessa että tunteeni eivät minua juuri imartele. Mutta olin toipumassa erosta, se oli monella tavalla haastavaa aikaa, enkä koe asiasta minkäänlaista katumusta, häpeää tai syyllisyyttä. Päin vastoin suoriuduin mielestäni tilanteesta erittäin hyvin, en antanut periksi alhaisille tunteilleni vaan pääsin niistä irti ja yli, enkä teeskennellyt ettei minussa tätä puolta olisi tai pyrkinyt sitä tukahduttamaan.
En ole katkera. Kuulemma on valinnut jonkun ongelmaisen jantterin.
Minua ei kiinnosta exieni kuulumiset. Ihan yksi lysti. En edes tiedä, meneekö heillä hyvin vai huonosti.