Naapurin vauvaperhe, mietityttää

Voit ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille.

Meidänki naapurit varmaan miettii, että mikä avopotilas tuokin akka on, kun elämöin täällä vauvan iloksi :D

Paha sanoa mitä teidän naapurin meteli meinaa, kysy jos vain kehtaat.

Vierailija kirjoitti:

Voit ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille.

Huoh, en haluaisi millään puuttua toisten elämään mutta..

Pitää varmaan tosissaan alkaa miettiä ilmoittamista.

Useampi ihminen joka käynyt kylässäkin tätä ihmetellyt kuullessaan ulinaa ja kiljumisen ja todennut että ei kuulosta normaalilta.

Hakeudu äidin juttusille, jos vain mahdollista. On varmaan aika helppoa, jos vaan satut pihalla tai rapussa häneen törmäämään - Esität hössöttävää naapurin rouvaa, joka on iki-ihastunut vauvoihin ja kyselet kaikki perusjutut: Tyttö vai poika, minkä ikäinen, miltä vauva-arki tuntuu, ai että on söpö, nukkuuko jo yönsä, syökö hyvin... Pienessäkin juttutuokiossa saattaa saada äidin mielentilasta jonkinlaisen käsityksen. 

Tekisin silti lasun. Ei tuo ulina ja kiljuminen ihan normaalilta vaikuta. Lasuhan ei ole mikään  maailmanloppu, vaan aika normaali toimenpide, jonka kautta perhe toivottavasti pääsee tukitoimien piiriin, jos sellaisia tarvitsevat,

Jos niillä on joku erikoinen laululeikki?

Vierailija kirjoitti:

Jos niillä on joku erikoinen laululeikki?

Joka päättyy lapsen itkuun?

Se on sitä ihanaa vauva arkea : ) !!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos niillä on joku erikoinen laululeikki?

Joka päättyy lapsen itkuun?

Jos vauvaa harmittaa kun äiti lopettaa mölinän.

Jos et uskalla itse juttusille niin tee lasu. Sinulla ihan selvästi on jo huoli, kun olet asiaa miettinyt. Saat mielenrauhan. Ne viranomaiset sitten pähkäilee onko avun tarve vai ei. Lasun saat tehdä nimettömänä ja se on just tätä varten ettei tarvi ulkopuolisen arpoa onko joku hätänä. Sen menee viranomainen tarkastamaan (sosiaalityöntekijä ja perhetyöntekijä, yleensä, työparina.) 

Älkää unohtako Vilja Eerikaa. Mieluummin yksi ilmoitus liikaa kuin liian vähän. 

Onko sulla kokemusta mielisaraalan osastoista kun niiden äänimaailman olet tunnistavinasi?

Jos asuisimme kerrostalossa niin mahtaisivat meidänkin naapurit varmaan ihmetellä meidän älämölöä. Meillä tosin harvemmin nyt itkuun minun kiljahteluni pääty, mutta joskus esim saatan pitää hyvinkin erikoisia ääniä, jotta saisin lapsen huomion pois kun esimerkiksi laitan ihottumaan voidetta, joka vissiin kirvelee ikävästi. Välillä kun lapsi älämölöstä huolimatta hoksaa mitä aion, saattaa hän alkaa huutamaan tai jopa itkemäänkin. Ei sitä ikinä tiedä mikä on heidän tilanne, mutta eiköhän neuvolasta olisi huomattu, jos äiti on jotenkin sairas. Sinuna en puuttuisi.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla kokemusta mielisaraalan osastoista kun niiden äänimaailman olet tunnistavinasi?

Itseasiassa kyllä olen ollut sairaalassa työssä missä oli psykiatrisiakin osastoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla kokemusta mielisaraalan osastoista kun niiden äänimaailman olet tunnistavinasi?

Itseasiassa kyllä olen ollut sairaalassa työssä missä oli psykiatrisiakin osastoja.

En kyllä itse työskennellyt kyseisillä osastoilla mutta jouduin käymään välillä näillä osastoilla työni takia.

Nykyään tehdään kyllä mitä ihmeellisimmistäkin asioista lasuja. Onneks omat lapset on jo aikuisia, niin uskallan availla ääntäni rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos asuisimme kerrostalossa niin mahtaisivat meidänkin naapurit varmaan ihmetellä meidän älämölöä. Meillä tosin harvemmin nyt itkuun minun kiljahteluni pääty, mutta joskus esim saatan pitää hyvinkin erikoisia ääniä, jotta saisin lapsen huomion pois kun esimerkiksi laitan ihottumaan voidetta, joka vissiin kirvelee ikävästi. Välillä kun lapsi älämölöstä huolimatta hoksaa mitä aion, saattaa hän alkaa huutamaan tai jopa itkemäänkin. Ei sitä ikinä tiedä mikä on heidän tilanne, mutta eiköhän neuvolasta olisi huomattu, jos äiti on jotenkin sairas. Sinuna en puuttuisi.

Toiset osaa kyllä hyvin peitellä kaikenlaisia mielenterveydellisiä ongelmia ulkopuolisille.

Itse tekisin lasun.

juttele ensin tuon naapurin kanssa.

entä jos hän vaan viihdyttää vauvaa. 1v.lle pitää sanoittaa kaikki tekemisensä "katso koira, se sanoo hau, hau". 1v. myös kiipeilee joka paikkaan ja meinaa vähän väliä pudota sohvalta yms. hädissään äiti saattaa kiljahtaa.

1v harvemmin puhuu, joten itku on hänen kommunikaatio, nälkä, väsymys, suuttumus....

Aika kevyesti olette tekemässä ilmoituksia. Ilmoituksen kohteelle se voi olla liian raskasta vaikka olisi aiheeton. Äitini joutui tälläisen kiusanteon kohteeksi, täysin aiheeton ja vaivaa tänä päivänäkin. Jos sinulla ei ole muuta perustetta niin anna perheen olla! Minulla on pieni vauva ja en olisi huolissaan tuollaisesta. Vauvalla voi olla vaikka mitä oiretta mikä itkuttaa. Kerrostalot on kyl syvältä!!!

Vierailija kirjoitti:

Jos et uskalla itse juttusille niin tee lasu. Sinulla ihan selvästi on jo huoli, kun olet asiaa miettinyt. Saat mielenrauhan. Ne viranomaiset sitten pähkäilee onko avun tarve vai ei. Lasun saat tehdä nimettömänä ja se on just tätä varten ettei tarvi ulkopuolisen arpoa onko joku hätänä. Sen menee viranomainen tarkastamaan (sosiaalityöntekijä ja perhetyöntekijä, yleensä, työparina.) 

Älkää unohtako Vilja Eerikaa. Mieluummin yksi ilmoitus liikaa kuin liian vähän. 

Aika huono esimerkki! Vilja Eerikan kohtalo on hyvin harvinainen ja törkeä tapaus miltä kantilta vaan katsotaan. Tulee paha olo edes ajatellessa tytön kohtaloa, mutta ei voi oikeesti vedota siihen tapaukseen tässä kohtaan.