Lue keskustelun säännöt.
Miksi eronneet pitävät exän sukunimen?
24.01.2018 |
Eräs tuttava meni heti 18v naimisiin ja eros jo 21-22v ja nyt on jo 26v ja edelleen exänsä nimi. Myös eräs toinenkin kerkes 10v naimisissa ja ero tuli, mutta silti exän nimi jäi.
Kommentit (49)
Aikuiset ihmiset tekevät päätöksensä itsenäisesti oman vakaan harkintansa perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No monissa tapauksissa halutaan olla samalla nimellä kuin lapset.
Noissa kahdessa tapauksessa kummallakaan ei ole lapsia.
Minäkin ihmettelen. Ei olisi tullut mieleenikään.
Minä tunnen lähipiiristä kolme, joilla onneksän nimi. Kaksi olivat naimisissa 30 vuotta, siitä nimestä muotoitui heidän nimi. (Tajuan osittain. Itse olin naimisissa 20 vuotta, mutta nimi ei ikinä tuntunut omalta)
Kolmas oli naimissa 4-5 vuotta. Hän halusi vaihtaa, mutta ei saanut aikaiseksi, ja sitten se vain jäi kun aikaa kului. Hän on muutenkin ihminen, joka ei vain saa aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No monissa tapauksissa halutaan olla samalla nimellä kuin lapset.
Noissa kahdessa tapauksessa kummallakaan ei ole lapsia.
Eksällä vissiin ”parempi” nimi.
14v 1. avioliitossa, 3 lasta. Lapset toivoivat että säilytän saman nimen kuin heillä. Nykyisin siis mallia ex-nyx
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Statuksen takia. Naimisiin mennessä tulee uusi status ja nimi korostaa sitä. Onhan se vähän alentavaa vaihtaa oma nimi takaisin kun avioliitto epäonnistui.
Minä vaihdoin tyttönimeni takaisin, mutta kyllä tässä korttien vaihdossa ja henkkareiden tilaamisessa on oma hommansa sekä rahanmenonsa. Ei se nimenvaihtokaan ilmaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
14v 1. avioliitossa, 3 lasta. Lapset toivoivat että säilytän saman nimen kuin heillä. Nykyisin siis mallia ex-nyx
Lapset toivoivat? Ei luulisi nimellä olevan merkitystä lapsille - nykymaailmassa.
Minä sanoin lapsille, että Eroamiseen kuuluu sukunimestä luopuminen. He eivät muusta tiedä.
Noloa pitää exän nimi ja noloa vaihdella nimiä ylipäänsä jonkun äijän takia. Ja säälittävää elää 20 vuotta nimen kanssa, joka "ei tunnu omalta". Ottakaa naimattomat lukijat opiksenne, ja pitäkää oma nimenne! Se on päätös, jota ette tule katumaan, kävi sitten niin tai näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma sukunimeni oli pitkä ja erittäin tavallinen nen-loppuinen, josta en ikinä pitänyt. Otin naimisiin mennessä miehen nimen, koska se oli kauniimpi, lyhyempi ja hyvin neutraali, vaikkei todellakaan mikään rikkaan suvun nimi (vaan tyyliin Aho). Avioliittoa kesti lopulta vaan 2 vuotta, enkä ole halunnut takaisin omaa pitkää sukunimeäni. Ei herätä minussa mitään suuria tunteita partriarkaalisesta kulttuurista, exästä tai mistään muustakaan. Kiva nimi, that's it, siksi en vaihda. Kenenkään mielipide mahdollisesta naurettavuudesta ei vaikuta. =)
Mun miehen ex ainakin pitää kahesta syystä. Ensinnäkin haluu pitää saman sukunimen kun lapsillaan on ja toisekseen se elättelee edelleen toiveita et palaavat yhteen miehen kanssa. Erosta on 2,5 vuotta, naimisissa olivat 5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska on ehtinyt valmistua, tehdä töitä ja saada lapset sillä nimellä
Ja sitten kun se ex menee uudestaan naimisiin, ja uusikin vaimo ottaa miehen nimen, niin 2 rouva Markku Tenhosta pyörii mestoilla. Joo, en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noloa pitää exän nimi ja noloa vaihdella nimiä ylipäänsä jonkun äijän takia. Ja säälittävää elää 20 vuotta nimen kanssa, joka "ei tunnu omalta". Ottakaa naimattomat lukijat opiksenne, ja pitäkää oma nimenne! Se on päätös, jota ette tule katumaan, kävi sitten niin tai näin.
Ilkeästi sanottu, mutta pakko myöntää, etten ole katunut vaan kiitellyt, että pidin oman sukunimeni. Ainoa harmi on, että haluaisin olla saman niminen kuin lapseni. Olisi pitänyt pitää pääni myös siinä että lapsen sukunimeksi tulee äidin nimi.
Vierailija kirjoitti:
Noloa pitää exän nimi ja noloa vaihdella nimiä ylipäänsä jonkun äijän takia. Ja säälittävää elää 20 vuotta nimen kanssa, joka "ei tunnu omalta". Ottakaa naimattomat lukijat opiksenne, ja pitäkää oma nimenne! Se on päätös, jota ette tule katumaan, kävi sitten niin tai näin.
Mitä olisi pitänyt tehdä? Vaihtaa sukunimi kesken avioliiton, kun ei se tuntunut omalta?
Edes oma tyttönimeni ei tuntunut koskaan omalta. Olisiko sen voinut vaihtaa alaikäisenä siitä syystä? Vai elinkö säälittävän nuoruuden, kun nimi tuntui miltä tuntui?
Nyt minulla on mummoni tyttönimi. Se olen minä.
Oma laiskuus ja visuus. 😉 kaikki pitäis uusia, kortit, passi yms. Ja nimen muutoskin maksaa. Sukunimeni kyllä vaihtuu kohta, kun menen uudelleen naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun se ex menee uudestaan naimisiin, ja uusikin vaimo ottaa miehen nimen, niin 2 rouva Markku Tenhosta pyörii mestoilla. Joo, en ymmärrä.
Kertoo enemmän Markusta ja Markun toimeliaisuudesta.
Minä en halua tulla yhdistetyksi lapsuudenperheeseeni mitenkään. Lapsuus oli onneton, väkivaltainen jne. Exän perhe on edelleen minulle omalla tavallaan tärkeä, vaikka luonnollisesti yhteydenpito on näin eron jälkeen ollut vähäisempää. Satunnaisesti kuitenkin exän äitiä tapaan, lähekkäin kun asutaan ja yksinäinen ihminen hänkin.
Joten siinä minun syyni.
Vierailija kirjoitti:
Noloa pitää exän nimi ja noloa vaihdella nimiä ylipäänsä jonkun äijän takia. Ja säälittävää elää 20 vuotta nimen kanssa, joka "ei tunnu omalta". Ottakaa naimattomat lukijat opiksenne, ja pitäkää oma nimenne! Se on päätös, jota ette tule katumaan, kävi sitten niin tai näin.
Oho, vain passiivis-agressiivinen viesti albalta:). Sorry, mutta osa haluaa aidosti, että koko perheellä on sama sukunimi - se voi toki olla myös vaimon tyttönimikin.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja eivät ne meille kuulu. Toki joskus olen ihmetellyt miksi joku on halunnut pitää lyhyen, lapsettoman avioliittonsa nimen, mutta ehkä tämä inhosi tyttönimeään.
No monissa tapauksissa halutaan olla samalla nimellä kuin lapset.