Lue keskustelun säännöt.
Miksi eronneet pitävät exän sukunimen?
24.01.2018 |
Eräs tuttava meni heti 18v naimisiin ja eros jo 21-22v ja nyt on jo 26v ja edelleen exänsä nimi. Myös eräs toinenkin kerkes 10v naimisissa ja ero tuli, mutta silti exän nimi jäi.
Kommentit (49)
Pidin lapsen takia exän sukunimen. Nyt on mukava, kun pojan tyttärelläkin on sama sukunimi. Meitä on neljä sukupolvea. Ja on myönnettävä,että nimi on tunnettu positiivisella tavalla. Ja helppo ulkomailla, ei tarvitse tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan että minulla ja lapsilla on sama sukunimi koska olemme perhe. Tuntuu siltä että jos vaihtaisin nimeni, että ikäänkuin eroaisin perheestäni. Kerkisin olla niin pitkään naimisissa että tämä sukunimi on mielessäni muuttunut "omakseni" ja lapsuuden sukunimi tuntuu lähinnä vieraalta. Olen edelleen siis avioliitossa saadulla nimellä koska se tuntuu omalta nimeltäni. Jos ottaisin tyttönimen takaisin niin se tuntuisi kyllä tosi vieraalta, ikäänkuin palaisin takaisin siksi nuoreksi tytöksi joka en enää ole.
En ole naimisissa mutta vastaan silti. Oma etunimi on yksi yleisimmistä nimistä ja sukunimi tavallinen -nen -loppuinen. Tiedän ainakin neljä kokonimikaimaa, yksi samalta kotipaikkakunnalta (vuoden nuorempi) ja toinen on ollut aikoinaan kohujulkkis, ja varmasti löytyy vielä lisää. Joskus saan soittoja kun yrittävät löytää toista samannimistä.
Nykyisen poikaystävän sukunimi on harvinaisempi ja tulen vahtamaan siihen jos suhde kestää. Luultavasti pitäisin sen myös avioerossa, ihan sen takia ettei olisi noita kaimoja.
Muutin heti eropapereiden laittamisen jälkeen ulkomaille (kaiken muun hässäkän keskellä nimiasia unohtui). Täältä käsin sukunimenvaoihdos on hankala (ja kallis) tehdä, kun pitää tilata passit ja muut. Ehkä vaihdan siinä kohtaa, kun pitää tilata uusi passi. Lisäksi tämä nykyinen, lyhyempi nimi on helpompi täällä tavata ja paikallisten saada oikein, kuin se vanha pitkä -nen-loppuinen. Sinänsä koen kyllä enemmän olevani tuo vanhansukuniminen, mutta no, en anna sen määritellä itseäni :)
Vierailija kirjoitti:
Miksei se vaiva ja laiskuus vaivannut naimisiin mennessä vaan vasta erotessa? Ettei vaan olis "hienompi" nimi exällä kuin oma tyttönimi.
Mitä pahaa siinä edes olisi, jos asia olisi näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan niin kauan kuin olen tässä työssä ota takaisin harvinaista tyttönimeäni, vaan olen tyytyväinen, ettei sukulaisiani voi löytää kauttani tai lapset ole tyttönimelläni. Työssäni tapaan todella vaarallisia ihmisiä, ja voin rennosti kertoa koko nimeni, kun on niin hiton yleinen nimi, kaikki työkaverit eivät todellakaan voi.
Vierailija kirjoitti:
Miksei se vaiva ja laiskuus vaivannut naimisiin mennessä vaan vasta erotessa? Ettei vaan olis "hienompi" nimi exällä kuin oma tyttönimi.
Onhan se eroprosessi varmasti monesti rankka kokemus, enkä ihmettele jos ei voimia nimen muutokseen ole kaiken muun elämän uudelleen järjestelemisen ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle se sukunimi ei ole erityisen tärkeä, joten olen vaihtanut sen molemmilla kerroilla avioituessa ja jättänyt vaihtamatta erotessa ensimmäisestä liitosta. Etunimeä en vaihtaisi koskaan, se olen minä.
Jos sukunimi ei ole tärkeä, niin miksi se pitää alunperinkään vaihtaa.
Mun tyttönimeni oli vaikea lausua, ja yleensä sen joutui tavuttamaan. Puhelimessa ei kannattanut edes yrittää. Seuraava oli vähän parempi, ja kolmas ehdottomasti paras, menee myös ulkomailla. Tästä en enää aio luopua.
Vaihdan takaisin tyttönimeen, jos ero tulee miehestä. Kyllä, olen miettinyt tämän jo valmiiksi.