Lue keskustelun säännöt.
Miten sotatraumat vaikuttavat tähän päivään?
23.01.2018 |
Osaisiko joku selkokielellä selittää, että millä tavalla ne sotatraumat kantavat tänne asti? Ja mitä ne ylipäätään ovat? Ja miten näkyvät nykypäivänä meidän nuorempien elämässä?
Kommentit (43)
No nykyään kai ajatellaan, että sodasta palanneet miehet olivat saaneet traumoja sodassa, mikä sitten näkyi kotona alkoholismina ja väkivaltaisuutena. Siitä saivat sitten osansa heidän lapsensa, mikä vaikutti heihin. Ja se jäälki taas näkyy tavalla tai toisella heidän lapsissaan ja nykyisessä sukupolvessa.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että asiaa on liioiteltu - varsinkin siinä, miten nuo sodanajan kokemukset heijastelisivat vielä tähän päivään ja sukupolveen. On jotenkin liian helppoa kuitata kaikki oireet sodan syyksi, vaikka sillä on epäilemättä ollut varsin iso rooli. Kuitenkin on niin, että osa niistä väkivaltaisista juopoista olisi ollut väkivaltaisia juoppoja ilman sotaakin. Samoin kuin tänä päivänäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ihminen traumatisoituu jos hänen läheisensä tapetaan, hänet itsensä pakotetaan tappamaan muita, hänen kotimaataan ja kotiaan pommitetaan, hän ja läheisensä joutuvat pelkäämään joka päivä henkensä puolesta. Sotimassahan oli esim 17- vuotiaitakin.
Sitten kun sota loppuu ja traumoja ei ymmärretä, niistä ei puhuta, niitä hävetään jne niin sitten sota-aikaan eläneet saattavat kasvattaa lapsensa kodissa, jossa lapsia pahoinpidellään, heitä kohdellaan kuin aikuisia, tunteita ei näytetä, jätetään yksin ongelmien kanssa, vittuillaan, kohdellaan kaltoin jne. Sitten taas näistä traumatisoituneet lapset aikuisiksi kasvettuaan kohtelevat omia lapsiaan samankaltaisesti, koska jos traumoja ei hoida, ne vaikuttavat omaan käytökseen aina jollain tavalla. Esim oma isäni sanoi aina "en halunnut olla samanlainen kuin oma isäni joka oli hyvin ankara", mutta eipä raivokohtauksia päivittäin saava, hulluksi haukkuva alkoholisti-isäni kyllä kovin paljon parempi ollut. Niinpä minulla on ollut mt ongelmia 15 vuoden ajan, olen ollut mielisairaalassa usein jne.
Tietenkään kaikilla ei mene näin riippuen monista tekijöistä, mutta luultavasti useimmilla kyllä.
Tunnevammaiset ihmiset kasvattavat tunnevammaisia jälkeläisiä. Luontainen paraneminen kestää ties kuinka monta polvea. Vaatii vahvuutta ja viisautta nopeuttaa kehitystä.
No minun sodassa ollut isän isäni oli väkivaltainen, minun isäni oli väkivaltainen, minä olen ollut mielisairaalassa useita kertoja lapsuuden aiheuttamien mt ongelmien vuoksi. En tiedä mikä osa itse sodalla oli, mutta kyllä traumat periytyy...
Ok, hyvin selitetty. Ehkä minua sitten hämää juuri tuo, että millä varmuudella kaikenlaiset suomalaisten mielenterveyden ongelmat voidaan selittää sodalla. Kun esimerkiksi mielenterveyden ongelmathan ovat lisääntymään päin tällä hetkellä. Miten se selittyy sodalla? Eli ei ehkä kuitenkaan...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän 100 tai 50 vuotta sitten edes tiedetty mielenterveydestä tai sen ongelmista juuri mitään. Syöpääkään ei diagnosoitu lainkaan ennen muinoin, ihmisiä vain kuoli mystisesti..
Vierailija kirjoitti:
Ok, hyvin selitetty. Ehkä minua sitten hämää juuri tuo, että millä varmuudella kaikenlaiset suomalaisten mielenterveyden ongelmat voidaan selittää sodalla. Kun esimerkiksi mielenterveyden ongelmathan ovat lisääntymään päin tällä hetkellä. Miten se selittyy sodalla? Eli ei ehkä kuitenkaan...
Ap
Tietenkin selittyy... Yritä nyt ymmärtää se laajempi kuva. Isältäni kuoli isä sodan takia ja hän joutui vastaamaan perheestä jo lapsesta asti. Hänellä ei ollut roolimallia, ei sitä henkilöä joka opettaa kuinka vastuuta kannetaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän siitä oo kuin pari sukupolvea eli hyvin lyhyt aika sitten.
Vaikutusta tähän päivään ei enää ole ja piste. Milleniaalit ovat jo kolmannessa ja jopa neljännessä polvessa menossa, joten sodan vaikutukset eivät todellakaan enää näy. Monille milleniaaleille ainoa kokemus sotaan on joku Louhimiehen Tuntematon sotilas, jossa he ensimmäisen kerran ovat heränneet edes ajattelemaan sitä tosiasiaa, että siellä on joku esi-isä saattanut ollakin. Nykypäivän ongelmat juontavat juurensa ihan muualle, kuten kädettömiin ja pumpulissa kasvaneisiin vanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku kehtaa väittää, että sodan vaikutusta on liioiteltu! Mahtaako tällainen ihminen ollenkaan ymmärtää, mitä sota tarkoittaa.
Sen lisäksi, että sodan vaurioittamat miehet siirsivät traumansa lapsilleen, pitää muistaa, että aivan valtava määrä ihmisiä joutui pakolaisiksi. Evakot surevat kotejaan vielä tänäkin päivänä ja nekin, jotka myöhemmin syntyivät evakoille, kantavat vanhempiensa ja isovanhempiensa surua ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista syntyineitä traumoja. Evakoiden kohtelu oli paikoin surkeaa.
Maan sisäisestä pakolaisuudesta syntyi myös ns. mustalaisongelma. Muut ihmiset asutettiin, mutta romanit jäivät kiertolaisiksi. Heidät asutettiin vasta 70-luvulla ja siihen tarvittiin erillinen laki. Osin tämän takia esimerkiksi koulun käyminen jäi vieraaksi asiaksi.
Sotalapset ovat myös usein psyykkisesti vaurioituneet. He kokivat pahimmillaan kaksi valtavaa hylkäämiskokemusta. Osa ei edes osannut enää suomea palatessaan. Heitä pompoteltiin surutta ja moni ei koskaan toipunut.
Lisäksi suuri osa naisista jäi leskeksi. Lapset jäivät orvoiksi tai puoliorvoiksi. Moni lapsi kasvoi kurjissa oloissa, kun ei äidillä ollut varoja eikä aikaa. Elämä oli taistelua ja se näkyy edelleen suurten ikäluokkien mielessä.
Yksi vaietuimmista uhrauksista on edelleen naimattomiksi jääneiden naisten osa. Nuoria miehiä kuoli niin paljon, että aviomiehiä ei riittänyt läheskään kaikille naisille, Suuri joukko naisia jäi hiljaa suremaan sitä, että jäi perheettömäksi sodan vuoksi.
Sotakorvaukset revittiin koko kansan selkänahasta. Koko Suomen kansa kärsi köyhyydestä, ja näitä muistoja suuret ikäluokat kantavat edelleen.
Olen yläkoulun opettaja. Oppilaistani huomaan, että sota, uhraukset ja kärsimys, toisaalta myös hieman harhainen sankaruuden eetos on edelleen osa jopa nykyteinin identiteettiä suomalaisena. Suomi on edelleen väkivaltainen maa verrattuna esim. Ruotsiin, joka säästyi sodalta. Kovat asenteet, väkivalta, lasten kuritus yms. kumpuavat edelleen osittain edeltävien sukupolvien raskaasta elämästä.
Minun isäni oli sodassa eikä hän kovin kummoinen isä minulle ollut. Olen itsekin melko tunnekylmä. Päätin olla hankkimatta lapsia, tuskin olisin osannut olla hyvä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutusta tähän päivään ei enää ole ja piste. Milleniaalit ovat jo kolmannessa ja jopa neljännessä polvessa menossa, joten sodan vaikutukset eivät todellakaan enää näy. Monille milleniaaleille ainoa kokemus sotaan on joku Louhimiehen Tuntematon sotilas, jossa he ensimmäisen kerran ovat heränneet edes ajattelemaan sitä tosiasiaa, että siellä on joku esi-isä saattanut ollakin. Nykypäivän ongelmat juontavat juurensa ihan muualle, kuten kädettömiin ja pumpulissa kasvaneisiin vanhempiin.
Mmmkei. Isäni on syntynyt vuonna 1930, minä vuonna 1985. Vaikutusta tähän päivään on minun kohdallani ollut ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutusta tähän päivään ei enää ole ja piste. Milleniaalit ovat jo kolmannessa ja jopa neljännessä polvessa menossa, joten sodan vaikutukset eivät todellakaan enää näy. Monille milleniaaleille ainoa kokemus sotaan on joku Louhimiehen Tuntematon sotilas, jossa he ensimmäisen kerran ovat heränneet edes ajattelemaan sitä tosiasiaa, että siellä on joku esi-isä saattanut ollakin. Nykypäivän ongelmat juontavat juurensa ihan muualle, kuten kädettömiin ja pumpulissa kasvaneisiin vanhempiin.
Mmmkei. Isäni on syntynyt vuonna 1930, minä vuonna 1985. Vaikutusta tähän päivään on minun kohdallani ollut ja piste.
Isäsi ei ole ollut sodassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnekylmyys ja opitut kasvatustavat periytyvät.
Sodan aikana ja sen jälkeen oli niin rankkaa, että monet lapset eivät lämpöä saaneet. Eivät ole sitten itsekään osaneet sitä omille lapsilleen antaa. Minun perhe on tästä hyvä esimerkki. Mummini on tunnekylmä, samoin äitini. Äiti ei ole sanonut minulle ikinä että rakastaa minua, ei halauksia, tukea, ei mitään. Epäilen että jos hankkisin lapsia, en kykenisi tiiviseen ja lämpimään väliin lapseeni. Olenkin päättänyt jäädä lapsettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutusta tähän päivään ei enää ole ja piste. Milleniaalit ovat jo kolmannessa ja jopa neljännessä polvessa menossa, joten sodan vaikutukset eivät todellakaan enää näy. Monille milleniaaleille ainoa kokemus sotaan on joku Louhimiehen Tuntematon sotilas, jossa he ensimmäisen kerran ovat heränneet edes ajattelemaan sitä tosiasiaa, että siellä on joku esi-isä saattanut ollakin. Nykypäivän ongelmat juontavat juurensa ihan muualle, kuten kädettömiin ja pumpulissa kasvaneisiin vanhempiin.
Mmmkei. Isäni on syntynyt vuonna 1930, minä vuonna 1985. Vaikutusta tähän päivään on minun kohdallani ollut ja piste.
Isäsi ei ole ollut sodassa.
En tuo sama, mutta miksi ei myös siviileillä voisi olla sotatraumoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutusta tähän päivään ei enää ole ja piste. Milleniaalit ovat jo kolmannessa ja jopa neljännessä polvessa menossa, joten sodan vaikutukset eivät todellakaan enää näy. Monille milleniaaleille ainoa kokemus sotaan on joku Louhimiehen Tuntematon sotilas, jossa he ensimmäisen kerran ovat heränneet edes ajattelemaan sitä tosiasiaa, että siellä on joku esi-isä saattanut ollakin. Nykypäivän ongelmat juontavat juurensa ihan muualle, kuten kädettömiin ja pumpulissa kasvaneisiin vanhempiin.
Mmmkei. Isäni on syntynyt vuonna 1930, minä vuonna 1985. Vaikutusta tähän päivään on minun kohdallani ollut ja piste.
Isäsi ei ole ollut sodassa.
Mut hänen isoisänsä eli isänsä isä varmaan oli... ----> vaikutus
Vierailija kirjoitti:
Vaikutusta tähän päivään ei enää ole ja piste. Milleniaalit ovat jo kolmannessa ja jopa neljännessä polvessa menossa, joten sodan vaikutukset eivät todellakaan enää näy. Monille milleniaaleille ainoa kokemus sotaan on joku Louhimiehen Tuntematon sotilas, jossa he ensimmäisen kerran ovat heränneet edes ajattelemaan sitä tosiasiaa, että siellä on joku esi-isä saattanut ollakin. Nykypäivän ongelmat juontavat juurensa ihan muualle, kuten kädettömiin ja pumpulissa kasvaneisiin vanhempiin.
Olen 62v ja isäni oli lähes viisi vuotta eturintamalla ja joukkueensa johtajana ja äiti rintamalla lottana ja edelleen muistan, kuinka vanhempani näki painajaisia yöllä ja huusivat suoraa huutoa, hiestä märkänä ja me lapset tuijotimme heidän silmiään hiiren hiljaa.
Ja kyllä edelleen se vaikuttaa elämääni ja varmasti on vaikuttanut lapsiin ja heidän lapsiin.
Sodan kauhut ja julmuudet säilyvät neljänteen ja viidenteen sukupolveen ja siitä olen samaa mieltä. Se näkyy tunnekylmyytenä, empatian puutteena, turvattomuutta ja voimattomuutena.
Ei voi kauhalla ammentaa, jos on lusikalla saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutusta tähän päivään ei enää ole ja piste. Milleniaalit ovat jo kolmannessa ja jopa neljännessä polvessa menossa, joten sodan vaikutukset eivät todellakaan enää näy. Monille milleniaaleille ainoa kokemus sotaan on joku Louhimiehen Tuntematon sotilas, jossa he ensimmäisen kerran ovat heränneet edes ajattelemaan sitä tosiasiaa, että siellä on joku esi-isä saattanut ollakin. Nykypäivän ongelmat juontavat juurensa ihan muualle, kuten kädettömiin ja pumpulissa kasvaneisiin vanhempiin.
Mmmkei. Isäni on syntynyt vuonna 1930, minä vuonna 1985. Vaikutusta tähän päivään on minun kohdallani ollut ja piste.
Isäsi ei ole ollut sodassa.
Jatkosodassa isänsä apuna korjaamassa ruumiita talteen. Eiköhän tuo lasketa. Mutta kiitos tietämyksestäsi ja olennaisesta panoksestasi tähän ketjuun.
Suurin sotatraumojen vaikutus taitaa kutenkin tulla nykypäivänä siitä, että edelleen kerrotaan suomalaisten sotatarinoita ja kiistelläöön siitä, onko pahin vihollinen cccp vai ruotsalaisho*mot ja kenen kanssa uskaltaa liittoutua sillä perusteella, mitä tapahtui 1933-1952. Se vaikuttaa esim Suomen ulkopolitiikkaan koko ajan.
Psykologisten sotatraumojen vaikutusta miettiessä kannattaa muistaa, että meillä on nyt meneillään yksi historian pisimpään kestäneistä rauhan kausista. Toisin sanoen, jos normaali määritellään sillä, miten asiat yleensä tai tavallisesti tai keskimääräisesti ovat, suomalaisessa yhteiskunnassa on nyt juuri nyt epänormaalin vähän sodan psyykkisiä vaikutuksia nähtävissä. Tästä sitten seuraakin, että kaikenlaisia kahopääjengejä alkaa uhota vihaa ja aggressiota ja nähdä kansallisia uhkia siellä täällä. Tavallaan meille ehkä olisi terveellisempää nähdä säännöllisin väliajoin, miten pe*seestä sota oikeasti on.
No, ihminen traumatisoituu jos hänen läheisensä tapetaan, hänet itsensä pakotetaan tappamaan muita, hänen kotimaataan ja kotiaan pommitetaan, hän ja läheisensä joutuvat pelkäämään joka päivä henkensä puolesta. Sotimassahan oli esim 17- vuotiaitakin.
Sitten kun sota loppuu ja traumoja ei ymmärretä, niistä ei puhuta, niitä hävetään jne niin sitten sota-aikaan eläneet saattavat kasvattaa lapsensa kodissa, jossa lapsia pahoinpidellään, heitä kohdellaan kuin aikuisia, tunteita ei näytetä, jätetään yksin ongelmien kanssa, vittuillaan, kohdellaan kaltoin jne. Sitten taas näistä traumatisoituneet lapset aikuisiksi kasvettuaan kohtelevat omia lapsiaan samankaltaisesti, koska jos traumoja ei hoida, ne vaikuttavat omaan käytökseen aina jollain tavalla. Esim oma isäni sanoi aina "en halunnut olla samanlainen kuin oma isäni joka oli hyvin ankara", mutta eipä raivokohtauksia päivittäin saava, demoniksi haukkuva alkoholisti-isäni kyllä kovin paljon parempi ollut. Niinpä minulla on ollut mt ongelmia 15 vuoden ajan, olen ollut mielisairaalassa usein jne.
Tietenkään kaikilla ei mene näin riippuen monista tekijöistä, mutta luultavasti useimmilla kyllä.