Lue keskustelun säännöt.
Miten sotatraumat vaikuttavat tähän päivään?
23.01.2018 |
Osaisiko joku selkokielellä selittää, että millä tavalla ne sotatraumat kantavat tänne asti? Ja mitä ne ylipäätään ovat? Ja miten näkyvät nykypäivänä meidän nuorempien elämässä?
Kommentit (43)
Uskallan väittää että jopa 1918 sisällissodan traumat näkyvät minussa edelleen. Isäni äiti oli alaikäisenä punaisten vankileirillä. Myöhemmin hän oli isääni kohtaan väkivaltainen ja kylmä ja isäni sai muutenkin kärsiä tästä punikin lapsena kasvamisesta. Isäni alkoholisoitui ja oli hyvin masentunut ihminen. Asioista ei puhuttu, kulissit pidettiin pystyssä ja ulospäin hymyiltiin vaikka sisältä koko perhe oli aivan rikki. Minusta kasvoi epävarma miellyttäjä joka ei osaa pitää puoliaan ja pelkää kaikkia ristiriitatilanteita. Omien lasteni kohdalla olen yrittänyt katkaista tätä puhumattomuuden ketjua mutta sanoisin että epävarmuuteni vaikuttaa vielä heidänkin elämäänsä. Ehkä heidän lapsensa, eli neljäs sukupolvi on jo vapaa näistä 1918 traumoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutusta tähän päivään ei enää ole ja piste. Milleniaalit ovat jo kolmannessa ja jopa neljännessä polvessa menossa, joten sodan vaikutukset eivät todellakaan enää näy. Monille milleniaaleille ainoa kokemus sotaan on joku Louhimiehen Tuntematon sotilas, jossa he ensimmäisen kerran ovat heränneet edes ajattelemaan sitä tosiasiaa, että siellä on joku esi-isä saattanut ollakin. Nykypäivän ongelmat juontavat juurensa ihan muualle, kuten kädettömiin ja pumpulissa kasvaneisiin vanhempiin.
Mmmkei. Isäni on syntynyt vuonna 1930, minä vuonna 1985. Vaikutusta tähän päivään on minun kohdallani ollut ja piste.
Isäsi ei ole ollut sodassa.
En tuo sama, mutta miksi ei myös siviileillä voisi olla sotatraumoja?
Juuri näin. Kotirintamalla oli desantit, jotka tekivät paljon pahaa. Samoin sotavankeja käytettiin työvoimana ja vartiointi oli naisten, vanhusten ja lasten harteilla.
Mummollasi oli sotavankeja maataloustöissä ja valvonta oli 70v mummolla ja 17v miniällä.
Huhhuh.. ja se ainainen pelko.
Vierailija kirjoitti:
Suurin sotatraumojen vaikutus taitaa kutenkin tulla nykypäivänä siitä, että edelleen kerrotaan suomalaisten sotatarinoita ja kiistelläöön siitä, onko pahin vihollinen cccp vai ruotsalaisho*mot ja kenen kanssa uskaltaa liittoutua sillä perusteella, mitä tapahtui 1933-1952. Se vaikuttaa esim Suomen ulkopolitiikkaan koko ajan.
Psykologisten sotatraumojen vaikutusta miettiessä kannattaa muistaa, että meillä on nyt meneillään yksi historian pisimpään kestäneistä rauhan kausista. Toisin sanoen, jos normaali määritellään sillä, miten asiat yleensä tai tavallisesti tai keskimääräisesti ovat, suomalaisessa yhteiskunnassa on nyt juuri nyt epänormaalin vähän sodan psyykkisiä vaikutuksia nähtävissä. Tästä sitten seuraakin, että kaikenlaisia kahopääjengejä alkaa uhota vihaa ja aggressiota ja nähdä kansallisia uhkia siellä täällä. Tavallaan meille ehkä olisi terveellisempää nähdä säännöllisin väliajoin, miten pe*seestä sota oikeasti on.
Olen sotaveteraanin ja lotan 62v lapsi ja lapsuus oli todella traumaattista ja tunnekylmyytenä, enkä koskaan pystynyt tai osannut antaa rakkautta ja hellyyttä lapselleni ja vasta lastenlapseni kohdalla olen tietoisesti opetellut halaamaan tai antamaan hellyyttä. Ja se on edelleen vaikeata.
Ja edelleen sisälläni on sodan tuomat traumat, joka näkyy pelkona, turvattomuutta ja tunnekylmyytenä, jotka varmasti ovat vaikuttaneet lapsiini ja läheisiin, joka on ollut sukupolvieni heikkous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutusta tähän päivään ei enää ole ja piste. Milleniaalit ovat jo kolmannessa ja jopa neljännessä polvessa menossa, joten sodan vaikutukset eivät todellakaan enää näy. Monille milleniaaleille ainoa kokemus sotaan on joku Louhimiehen Tuntematon sotilas, jossa he ensimmäisen kerran ovat heränneet edes ajattelemaan sitä tosiasiaa, että siellä on joku esi-isä saattanut ollakin. Nykypäivän ongelmat juontavat juurensa ihan muualle, kuten kädettömiin ja pumpulissa kasvaneisiin vanhempiin.
Mmmkei. Isäni on syntynyt vuonna 1930, minä vuonna 1985. Vaikutusta tähän päivään on minun kohdallani ollut ja piste.
Isäsi ei ole ollut sodassa.
Jatkosodassa isänsä apuna korjaamassa ruumiita talteen. Eiköhän tuo lasketa. Mutta kiitos tietämyksestäsi ja olennaisesta panoksestasi tähän ketjuun.
11v.? voi rassukkaa :,(
Jep. Ei sen noin olisi pitänyt olla, mutta sellaistakin on elämä. En nyt aikuisena yhtään ihmettele miksei ollut kovin kummoinen isä. Tai aviomies äidilleni, sen puoleen. Mutta ei sitä lapsena ymmärtänyt.
On maailmamme sotaveteraanien vika että lapsia on kautta aikojen kaltoin kohdeltu. Kuritustavat ovat periytyneet heiltä kun niitä on käytetty myös pikkurikkeistä. Kaikki elossa olevat veteraanit(paitsi pasifistit) ansaitsisivat kaikkien siviiliuhrien ja aluevaltauksien edestä takaisin koska on heidän syynsä että esim. Putin on julma. Japsit oli oikeessa jälleensyntymästä joten on aika maksaa teoista ennen kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Russofobia kun istutetaan lapsesta asti niin se kantaa hedelmää vielä pitkään. Usein jälkipolvillekin.
Koko maailman sotaveteraanien tulisi kärsiä kun käyttivät voimia muihin kuin sarjamurhaajiin. Sellaisiksi veteraanit ovat jälleensyntyneet kuten japanilaiset uskovat ja nyt on aika heidänkin hyvittää tekosensa kärsimällä jokaikisestä viattomasta uhrista. Maailmansodat tapahtuivat koska sen julistajat eivät edellisessä elämässään kärsineet tarpeeksi röyhkeysistään. Muuten asioita olisi voinut selvittää vain sopimalla kaikesta.
Venäjän syytä kaikki sota surmat sun muut ja traumat. Ja menetykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mitään traumoja. Hurtti huumori ja työ raittiissa ulkoilmassa paransi nämä kaiken maailman masennukset silloin ja se parantaa ne nytkin.
Trolololooooooo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluan kostaa olemassa oloni sillä Toisen Maailmansodan myötä isovanhempani päätyivät yhteen mutta alueet kuuluvat nykyään Venäjälle. Venäjän sen aikaiset elossa olevat joukot saa maksaa kivulla ja kärsimyksellä suurhyökkäyksen suunnittelusta ja toteutuksesta, suomalaiset Suur-Suomi hankkeesta, USA sodan "julistamisesta" meille(vaikkeivat hyökänneetkään tänne) sekä ydinohjusten käyttämisestä pelkästään Japaniin paikkoihin jossa oli enimmäkseen siviilejä, saksalaiset Lapin polttamisesta ja sodan aloittamisesta ja koko maailman veteraanit saakoon kärsiä voimien käyttämisestä "viattomiin" sarjamurhaajien ja kaikenlaisten röyhkimysten sijaan kun ei asioita voitu sopimalla selvittää. Minä en välitä uskonnoista enkä roduista mutta jos taloudellinen kriisi alkaa käytän voimani oikeasti vaarallisiin henkilöihin joilla on jo musta tausta
Isoisän isä taisteli talvi- ja jatkosodassa, isovanhempani lähtivät siis lapsina evakkoon. Isoäitini oli vahvasti alkoholisoitunut, tietääkseni hänen isänsä oli ollut alkoholisoitunut ja väkivaltainen. Uudessa kotipaikassa ryssiteltiin - nimet (kiitos Suomalaisuuden liiton) ja ortodoksiuskokin piti vaihtaa. Karjalainen identiteetti meni vaikka tämän maan puolesta taistelivat.
Isäni on erittäin tunnevammainen, ja hänen sisaruksillaan on ongelmia itsehillinnän ja itsetunnon kanssa. Minäkin olen nuoreksi naiseksi tunnekylmä ja kyyninen luonteeltani. "Vaikeasti luettava" ja dominoiva. Naispuolisissa serkuissa on samoja piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutusta tähän päivään ei enää ole ja piste. Milleniaalit ovat jo kolmannessa ja jopa neljännessä polvessa menossa, joten sodan vaikutukset eivät todellakaan enää näy. Monille milleniaaleille ainoa kokemus sotaan on joku Louhimiehen Tuntematon sotilas, jossa he ensimmäisen kerran ovat heränneet edes ajattelemaan sitä tosiasiaa, että siellä on joku esi-isä saattanut ollakin. Nykypäivän ongelmat juontavat juurensa ihan muualle, kuten kädettömiin ja pumpulissa kasvaneisiin vanhempiin.
Argumenttisi on täysin tyhjä, vailla perusteluita. Isäni isä oli sodassa. Minulla on 10v nuorempi pikkusisko, joka on ”milleniaali”. Miten voit väittää, ettei sota näkyisi enää. Siitä on hyvin lyhyt aika
En usko että sota vaikuttaa enää tämän päivän lapsii, ongelmat varmaan muista jutuista johtuu. Sota meni jo.
Let the past die, killed it, if you have to.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ilman sotaakin tiettyjä ongelmia olisi ollut. Lasten selkäsaunat oli ihan arkipäivää ennen sotia. Kuvitelmaa itsenne vanhempana yksihuoneiseen matalaan pirttiin metsän keskelle kymmenpäisen lapsilauman kanssa.
Kaikkialla missä soditaan tulisi ydinkokeita tehdä varmistaakseen tasatappion kullekin osapuolelle ellei rauhaa synny. Olen aggressiivinen ja vihainen mutta puran voimani muihin tunnevammaisiin jotka syyttä suotta rötöstelee, varsinkin terroristeihin. Taloudellisista asioista tulisi sopia mutta muihin kohdistuvista tekosista kärsiä. Sotia on käyty lähinnä siksi ettei kyseiset asiat ole menneet jakeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutusta tähän päivään ei enää ole ja piste. Milleniaalit ovat jo kolmannessa ja jopa neljännessä polvessa menossa, joten sodan vaikutukset eivät todellakaan enää näy. Monille milleniaaleille ainoa kokemus sotaan on joku Louhimiehen Tuntematon sotilas, jossa he ensimmäisen kerran ovat heränneet edes ajattelemaan sitä tosiasiaa, että siellä on joku esi-isä saattanut ollakin. Nykypäivän ongelmat juontavat juurensa ihan muualle, kuten kädettömiin ja pumpulissa kasvaneisiin vanhempiin.
Argumenttisi on täysin tyhjä, vailla perusteluita. Isäni isä oli sodassa. Minulla on 10v nuorempi pikkusisko, joka on ”milleniaali”. Miten voit väittää, ettei sota näkyisi enää. Siitä on hyvin lyhyt aika
No ihmisikä kuitenkin jo sen päättymisestäkin , 74 vuotta.
Sodassa olleisiin miehiin ja naisiin jotka olivat lottia, tai kotirintamalla lapsistaan huolehtimassa se tietenkin vaikutti ja sotaveteraanien 1950- ja ehkä vielä 60-luvun alussakin syntyneisiin lapsiin heidän kauttaan se kyllä vaikutti, mutta on nyt ehkä vähän liioiteltua sanoa, että se enää 1980-luvullakaan syntyneisiin (joiden vanhemmatkin saattoivat olla melkein 20 vuotta sodan jälkeen syntyneitä) se olisi vaikuttanut enää millään tavalla.
Sisällissotahan oli tavallaan vielä paljon rankempikin kokemus (monia teloitettiin, kuoli espanjantautiin tai nälkään vankileirillä jne.) .
Ei se silti vaikuttanut esim. 1950-luvulla syntyneiden lapsuuteen millään tavalla, vanhemmatkin kun olivat jotain 1920-luvun lopulla tai 1930-luvulla syntyneitä, eli eivät siis sodassa olleita .
Tunsin muuten erään 1926-syntyneen miehen aikanaan ja hän kertoi, että hänen ikäluokkansa kyllä koulutettiin sotaan lähtöä varten, mutta sota kerkesikin jo loppua, ennen kuin sinne lähtöä sille tulikaan.
Jos hän vielä eläisi, olisi hän siis 92-vuotias, tuo Erkki, jonka tunsin.
Mukava pappa.
Olin itse parikymppinen ja hän liki 60-vuotias kun hän vielä oli työelämässä mukana ja häneen samalla rakennustyömaalla Svetogorskissa NL:n puolella aikanaan ollessani tutustuin.
Ruokatunnilla iltavuoroissa oli aina samoissa peliporukoissa meidän, häntä paljon nuorempien työkaverien kanssa ja aina reilu ja mukava kaikkia meitä kohtaan.
Katsoi siellä vanhaa lapsuudenkotiaan (siellä rakennustyömaan lähellä ) ja kertoi meille , että tuon mökin tuolla ehti isänsä saada valmiiksi välirauhan aikana, mutta kun tuli valmiiksi, niin tulikin lähtö sieltä.
Ei kuitenkaan ollut mitään katkeruutta hänen äänessään siitä kertoessaan.
Sen enempää en kuullut hänen koskaan sodasta puhuvankaan, vaikka paljon sen jälkeenkin häntä kävin ystäväpalveluna kotonaan tapaamassa.
Rauha hänenkin muistolleen.
Vierailija kirjoitti:
En usko että sota vaikuttaa enää tämän päivän lapsii, ongelmat varmaan muista jutuista johtuu. Sota meni jo.
Let the past die, killed it, if you have to.
Ei menneisyyttä voi kuitenkaan mitään 'tappaa' (...eikä edes kehotusta tehdä se voi tuossa aikamuodossa englanniksi ilmaista)
Isäni oli talvi- ja jatkosodan sotaveteraani ja äiti sotasairaanhoitajana lähellä rintamaa. Minulla itselläni ei kylläkään ole mitään henkilökohtaisia sotatraumoja.
Purkakaa te 1990-luvulla syntyneet niitä isoisänisänne sotatraumoja täällä täysin rinnoin ja kaikin mokomin oikein sydämenne kyllyydestä.
Minä lähden tästä nyt lämmittämään saunaa..
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ilman sotaakin tiettyjä ongelmia olisi ollut. Lasten selkäsaunat oli ihan arkipäivää ennen sotia. Kuvitelmaa itsenne vanhempana yksihuoneiseen matalaan pirttiin metsän keskelle kymmenpäisen lapsilauman kanssa.
Tämä. Epäilemättä sodalla on ollut vaikutuksensa, mutta ilman sotaakin sen ajan sukupolvi olisi ollut kovaa ja tunnekylmää. Ajat olivat kovat, kulttuuri ja ihanteet sekä keinot pärjätä elämässä olivat ihan eri planeetalta kuin nykyään. Sukupolvilla on eronsa, oli sotia tai ei. Ei muutos synny ilman kipua.
11v.? voi rassukkaa :,(