Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muutettiin yhteen, nyt alkoivat riidat
Huoh
12.01.2018 |
Muutin hiljattain poikaystäväni kanssa yhteen. Asumme asunnossa, jossa hän asui aiemmin samanikäisen serkkunsa kanssa kämppiksinä usean vuoden ajan. Mies ei ole koskaan aiemmin asunut kumppanin kanssa. Olemme molemmat kolmekymppisiä.
Meille aiheutuu jatkuvia riitoja siitä, että jos pyydän tai esitän toiveen jostakin, mies suhtautuu siihen kuin haluaisin rajoittaa hänen elämäänsä tai alkaa esittää hänelle ehtoja.
Esim. Mies kertoi, että hänen kaverinsa saattavat tulla illalla kylään. Sanoin asian olevan OK, mutta pyysin, että voivatko he tulla vasta klo 19.30 kun tulen itse töistä noin 18.30. Sanoin, että haluaisin hieman hengähtää työpäivän jälkeen. Mies veti tästä herneen nenään, ja sanoi, etten minä voi alkaa sanella ehtoja sille, milloin ja miten hänen kaverinsa voivat tulla käymään, ja että hänellä on oikeus kutsua kavereitaan.
Miehellä on kissa, ja aivan ihana kissa onkin. Kuitenkin esim. tällä viikolla useimpina öinä yöuneni ovat jääneet vähiin kissan pitäessä hereillä. Se hyppii sänkyyn ja takaisin, kävelee päällä, kiipeilee tasojen päällä ja pudottelee tavaroita, vaatii ulos ja takaisin sisälle (huoneesta pääsee aidatulle pihalle), ja raapii pintoja. Mies herää öisin komentamaan kissaa ja availemaan sille ovia, joten herään viimeistään siihen. Olen ollut aamuisin kuolemanväsynyt. Kun sanoin miehelle, että jokin ratkaisu on löydyttävä, hän syytti minua sydämettömäksi eläinten vihaajaksi. Hänen mukaansa kämppä on kissankokoisin koti, ja sillä on siten oikeus tehdä mitä haluaa. Minä sanoin, että ei se ole vihaamista, että asettaa rajoja, ja ettei koirienkaan anneta pureskella ja kaivella sisällä mitä sattuu, vaikka ko. käytös on niille mitä luontaisinta. Mies on sitä mieltä, että koska kissa asui asunnossa ennen minua, en voi alkaa määräillä mitä se voi tehdä ja mitä ei. Mies käytti myös sitä argumenttia, että ”Ajattele, jos kissa olisi lapsi. Alkaisitko silloinkin nalkuttaa heräämisestä?” Minusta tällaista rinnastusta nyt ei vaan voi tehdä...
Vuokrasopimus on vuodeksi, eli vaikeaa olisi lähteä. Miehessä on paljon hyviä puolia, enhän muuten hänen kanssaan olisikaan.
Mutta onko tämä vain kokemattoman yhdessäasujan kiukuttelua?
Olenko minä kohtuuton, jos vaadin esim. hyviä yöunia tai rauhallista hetkeä työpäivän jälkeen?
Kommentit (121)
Olet kyllä aika kohtuuton. Minusta mies saa tuoda kaverinsa kylään silloin kun haluaa, ja jos sinä vaadit rauhaa, niin etkö voi vaikka vetäytyä makkariin ja laittaa oven kiinni? Tai mene vaikka töistä suoraan jonnekin kahvilaan, istu siellä hetki omassa rauhassa ennen kuin menet kotiin.
Kissa asiassa taas kumpikaan ei ole täysin väärässä. Komppaan sinua siinä, että yöllä pitää saada nukkua. Kissa pitäisi opettaa siihen, että yöllä nukutaan. Ainakin mun omat kissat on siihen tottuneet hyvin, ne alkaa myös nukkua kun ihmiset menevät nukkumaan. Aluksi voi olla hankalaa, mutta tähän päästään sillä, että kissan oven raapimisiin ei reagoida millään tavalla öiseen aikaan. Oppii se rytmin milloin pääsee ulos. Ja kissan lelut piiloon yöksi, ettei valvota teitä pelaamalla palloa pitkin lattioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi pari hassua sanaa, tabletin autocorrect tekee taas valintoja. :D
Eli kissankokoisin= kissan
Parisuhde on kahden kauppa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisikohan kummassakin vikaa.
Sinunkin pitää sopeutua, et voi vain seistä piiska kourassa miehen selän takana vaatimassa paljon tekemättä itse mitään.
Mies taitaa nyt olla ehkä vähän enemmän oikeassa.
Miksei ne kaverit voi tila jo 18:30? Mun mielestä 18:30 on jo riittävän myöhäinen aika. Mies voi passata vieraat ja sinä voit olla rauhassaan kotiin tultua.
Kissat on yöeläjiä. Niille on vaikea sanella ehtoja, vaan joutuu hakemaan ja kokeilemaan sopivia tapoja. Mies ei pysty tuosta vaan laittamaan kissaa ojennukseen, vaan teidän pitää yhdessä miettiä, miten saatte systeemit toimimaan. Hyvää harjoitusta lapsia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata muuttaa yhteen. Meil toimii huvin ku omat kämpät
4 vuotta ollaa oltu yhes
Ja jos ne kaverit tulevä myöhemmin kiukuttelet, kun he lähtee myöhään? :D
Et tosiaan asu enää yksin, joten et voi odottaa, että jokaiseen sinun esittämään pyyntöön vastataan kyllä.
Onnea harjoittelulle! Varsinkin sen kissan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ei ole pakko niiden miehen kaverien kanssa seurustella, vai onko asunto yhden huoneen kokoinen?
Kissaa on aika vaikeaa neuvoa käyttäytymään.
En voi kuin ihmetellä nykynaisia, jotka kehittävät ongelmia mistä tahansa.
Hei.
Yhteen muuttaminen tuo aina jonkinlaisen haasteen parille. Miten sovittaa aikaisemmat elämät yhdeksi kokonaisuudeks? Harvoin se sujuu kitkatta. Varmasti teidänkin tilanteessanne osa tuosta kitkasta on normaalia, mutta silti se edellyttää asioista puhumista ja yhteisten sopimusten ja toimintamallien luomista niin, että entinen miehen koti on myös aidosti nyt teidän yhteisenne.
Esille tuomasi asiat ovat sellaisia, että pohdin, miten ne tulivat esiin jo seurusteluaikana ennen muuttamistanne yhteen? Oletan, että olet ollut yötä miehesi luona jo aikaisemmin? Miten kissa-asia silloin hoidettiin? Entä miehen kaveriensa tapailu aikaisemmin? Jos nämä seikat ovat jo olleet tiedossasi ja kokemusperäisiä, silloinhan olet yhteen muuttaessasi ilmeisesti ajatellut sietäväsi tilannetta? Vai onko asia jotenkin täysin muuttunut, esim kissan kulkemisten suhteen?
Suosittelen mahdollisimman rauhallista ja rakentavaa keskustelua siitä, miten koette yhteen muuttamisen, mitä tarpeita ja ajatuksia kummallakin on, miten ongelmat hoidetaan, miten kummankin näkemykset tulevat huomioiduksi ja minkälaiset ratkaisut ovat riittävän hyviä molempien kannalta. Keskustelun tärkein taito on kuuntelu. Ja itsensä ilmaiseminen minä-viestisesti, ei siis toista osapuolta tulkiten ja hänen puolestaan tietäen, vaan omien ajatustensa ilmaisu ja niistä vastuun otto.
Jos yhteiset pelisäännöt löytyvät, toivotan teille onnen- ja lemmentäyteistä elämää. Kuitenkin lemmen lisäksi myös järki on välttämätöntä. Jos yhteiselämästä ei yritystenkään jälkeen mitään muuta tule kuin riitaa ja kahnausta, silloin täytyy pohtia asiaa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on asunut vuosia kämppiksen kanssa, mitenkäs on aloittajan laita?
Mies on oikeassa.
Istutko passiivisena odottamassa, että mies tekee kissa asialle jotain? Kissa häiritsee sinua, ei miestä, joten sinun tulee ottaa tilanteesta vastuu. Esim. rajat kissan pääsyn mukuuhuoneeseen.
Toiveita ja pyyntöjä voi toki aina esittää, mutta aina ei voi olettaa että kaikki menee sinun tahdon mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitit siis nalkuttamisen, pirttihirmuilun ja äidin leikkimisen heti yhteenmuuton jälkeen?
Hienosti uhriutat itsesi, vaikka sinä olet riidan toinen osapuoli.
Aloittaja häipyi keskustelusta joten turha hänelle on vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on oikeassa kissan suhteen. Siitä et voi nalkuttaa. Mutta ymmärrän kyllä tuon kaveriasian. Mies olisi voinut joustaa tuosta ajasta.
Aika erikoisia kommentteja tuosta kavereiden kyläilystä oot ap saanut. Itse olen jakanut saman osoitteen kohta 30 vuotta miehen kanssa ja kyllä meillä alusta asti on ollut se tapa, että kun toinen haluaa kutsua vieraita YHTEISEEN kotiin, kysyy ennen kutsumista toisen mielipiteen. Ja jos toinen sanoo ei, oli syy mikä hyvänsä, sitä kunnioitetaan ja sitten katsotaan uusi ajankohta. Tuossa nyt ei ollut kuin kyse 1 tunnin viiveestä, miksi ihmeessä sitä ei voi kunnioittaa? Tuon kissan kohdalla mulla ei ole sulle neuvoa, heräisin tasan yhden kerran jonkun luontokappaleen takia, sen jälkeen lähtisin joko minä tai kissa ovesta lopullisesti. Ja lapsia meillä kyllä on, kolme, en tajua miten nuo kaksi asiaa liittyy toisiinsa mitenkään.
Olimme olleet vuoden yhdessä ennen muuttoa.
Tilanne on siinä mielessä itseään ruokkiva, että kun en saa yöllä tarpeeksi unta, olen väsynyt ja tarvitsisin hengähdystaukoa esim. lyhyiden torkkujen ottamiseen.
Minusta tuntuisi hieman kurjalta ajatus, etten voisi mennä kotiin lepäämään, vaan joutuisin hakemaan aikaa ja paikkaa sille työpäivän jälkeen kahvilasta.
Tunnen miehen kaverit hyvin, ja monet heistä tulevat kyläilemään tyttöystäviensä kanssa. Minusta tuntuu hieman epäkohteliaalta, että vetäytyisin heti omiin oloihini kun he ovat tulleet sen sijaan, että seurustelisin heidän kanssaan. Ja sitä mieskin minulta odottaa.
Minulla ei ole mitään intressejä rajoittaa miehen sosiaalista elämää, vaan pikemminkin päinvastoin, tai muutenkaan asettaa hänelle ehtoja.
Nyt minun on kuitenkin ollut pakko ottaa joitain asioita esiin, kun ne alkavat jo vaikuttaa hyvinvointiini paljon. Tuntuu kurjalta, että mies vastaa asiaan aggressiiviseen sävyyn.
Hän on esittänyt myös muita, minusta hieman hassuja vaatimuksia, kuin esim. että en saisi ottaa vuokranantajaan yhteyttä tarvittaessa itse, vaan kaikki asiat tulisi hoitaa hänen kauttaan. Vaikka minulla on siis nimi paperissa ja maksan puolet vuokrasta. Lisäksi hän ei pidä siitä, että siirrän puolet vuokrasta suoraan omalta tililtäni vuokranantajalle. Hänen mielestään minun pitäisi antaa ne ensin hänelle, ja hän siirtää ne sitten eteenpäin. Olen aina ollut asioideni hoitamisessa hyvin itsenäinen, joten tämä tuntuu minusta hieman hassulta.
Noin neitimäisiä miehiä taitaa asua vaan Porvoossa!
Mistä te kaikki löydätte näin vatipäisiä kumppaneita? Olen ihan oikeasti tätä näitä juttuja lukiessa ihmetellyt. :D
Alue: Aihe vapaa
Ja ennen yhteen muuttamista seurustelitte peräti x kuukautta? Ja kokeilitte viettää yhdessä aikaa niin arkisin kuin viikonloppuisin?