Muutettiin yhteen, nyt alkoivat riidat
Muutin hiljattain poikaystäväni kanssa yhteen. Asumme asunnossa, jossa hän asui aiemmin samanikäisen serkkunsa kanssa kämppiksinä usean vuoden ajan. Mies ei ole koskaan aiemmin asunut kumppanin kanssa. Olemme molemmat kolmekymppisiä.
Meille aiheutuu jatkuvia riitoja siitä, että jos pyydän tai esitän toiveen jostakin, mies suhtautuu siihen kuin haluaisin rajoittaa hänen elämäänsä tai alkaa esittää hänelle ehtoja.
Esim. Mies kertoi, että hänen kaverinsa saattavat tulla illalla kylään. Sanoin asian olevan OK, mutta pyysin, että voivatko he tulla vasta klo 19.30 kun tulen itse töistä noin 18.30. Sanoin, että haluaisin hieman hengähtää työpäivän jälkeen. Mies veti tästä herneen nenään, ja sanoi, etten minä voi alkaa sanella ehtoja sille, milloin ja miten hänen kaverinsa voivat tulla käymään, ja että hänellä on oikeus kutsua kavereitaan.
Miehellä on kissa, ja aivan ihana kissa onkin. Kuitenkin esim. tällä viikolla useimpina öinä yöuneni ovat jääneet vähiin kissan pitäessä hereillä. Se hyppii sänkyyn ja takaisin, kävelee päällä, kiipeilee tasojen päällä ja pudottelee tavaroita, vaatii ulos ja takaisin sisälle (huoneesta pääsee aidatulle pihalle), ja raapii pintoja. Mies herää öisin komentamaan kissaa ja availemaan sille ovia, joten herään viimeistään siihen. Olen ollut aamuisin kuolemanväsynyt. Kun sanoin miehelle, että jokin ratkaisu on löydyttävä, hän syytti minua sydämettömäksi eläinten vihaajaksi. Hänen mukaansa kämppä on kissankokoisin koti, ja sillä on siten oikeus tehdä mitä haluaa. Minä sanoin, että ei se ole vihaamista, että asettaa rajoja, ja ettei koirienkaan anneta pureskella ja kaivella sisällä mitä sattuu, vaikka ko. käytös on niille mitä luontaisinta. Mies on sitä mieltä, että koska kissa asui asunnossa ennen minua, en voi alkaa määräillä mitä se voi tehdä ja mitä ei. Mies käytti myös sitä argumenttia, että ”Ajattele, jos kissa olisi lapsi. Alkaisitko silloinkin nalkuttaa heräämisestä?” Minusta tällaista rinnastusta nyt ei vaan voi tehdä...
Vuokrasopimus on vuodeksi, eli vaikeaa olisi lähteä. Miehessä on paljon hyviä puolia, enhän muuten hänen kanssaan olisikaan.
Mutta onko tämä vain kokemattoman yhdessäasujan kiukuttelua?
Olenko minä kohtuuton, jos vaadin esim. hyviä yöunia tai rauhallista hetkeä työpäivän jälkeen?
Muutettiin yhteen yli kahden vuoden tiiviin seurustelun jälkeen, ja mies alkoi käyttäytyä ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Heräsin aina aamulla työn takia aikaisemmin kuin hän, ja menin myös aikaisemmin nukkumaan, mutta mies alkoi vaatimalla vaatia, että saa lukea sängyssä kirjaa sitten, kun tulee joskus yöllä sänkyyn. Itse olisin tietysti siihen herännyt, enkä myöskään pysty nukkumaan valojen ollessa päällä, niin riitahan tästä aiheesta saatiin. Ehdotin hänelle, että lukisi toisessa huoneessa, koska huoneissa oli vara valita, ja tulisi sitten nukkumaan yhteiseen makkariin. Tämä ehdotus ei hänelle käynyt, vaan hän suuttui ja muutti kokonaan makkarista pois toiseen huoneeseen heti kättelyssä. Ennen yhteen muuttoa tätä ongelmaa ei ollut.
Melkein kaksi vuotta nukuttiin eri huoneissa, ja sitten muutin pois. Tosin tää lukemisjuttu ei ollut ainoa syy mun poismuuttoon. Kun alettiin asua saman katon alla, miehen käytös muuttui niin kummalliseksi, että oli pakko erota. Hän halusi sanella kaikki asiat, eikä mun ajatuksilla ollut mitään virkaa. Jos joku asia olikin mulle tärkeä, kuten rauhassa nukkuminen, niin suuttui ja kosti passiivis-aggressiivisesti asiaa seuraavat pari kuukautta. Muutin pari viikkoa sitten pois, nyt asun yksin, ja hyvä näin.