Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Muutettiin yhteen, nyt alkoivat riidat

Huoh
12.01.2018 |

Muutin hiljattain poikaystäväni kanssa yhteen. Asumme asunnossa, jossa hän asui aiemmin samanikäisen serkkunsa kanssa kämppiksinä usean vuoden ajan. Mies ei ole koskaan aiemmin asunut kumppanin kanssa. Olemme molemmat kolmekymppisiä.

Meille aiheutuu jatkuvia riitoja siitä, että jos pyydän tai esitän toiveen jostakin, mies suhtautuu siihen kuin haluaisin rajoittaa hänen elämäänsä tai alkaa esittää hänelle ehtoja.

Esim. Mies kertoi, että hänen kaverinsa saattavat tulla illalla kylään. Sanoin asian olevan OK, mutta pyysin, että voivatko he tulla vasta klo 19.30 kun tulen itse töistä noin 18.30. Sanoin, että haluaisin hieman hengähtää työpäivän jälkeen. Mies veti tästä herneen nenään, ja sanoi, etten minä voi alkaa sanella ehtoja sille, milloin ja miten hänen kaverinsa voivat tulla käymään, ja että hänellä on oikeus kutsua kavereitaan.

Miehellä on kissa, ja aivan ihana kissa onkin. Kuitenkin esim. tällä viikolla useimpina öinä yöuneni ovat jääneet vähiin kissan pitäessä hereillä. Se hyppii sänkyyn ja takaisin, kävelee päällä, kiipeilee tasojen päällä ja pudottelee tavaroita, vaatii ulos ja takaisin sisälle (huoneesta pääsee aidatulle pihalle), ja raapii pintoja. Mies herää öisin komentamaan kissaa ja availemaan sille ovia, joten herään viimeistään siihen. Olen ollut aamuisin kuolemanväsynyt. Kun sanoin miehelle, että jokin ratkaisu on löydyttävä, hän syytti minua sydämettömäksi eläinten vihaajaksi. Hänen mukaansa kämppä on kissankokoisin koti, ja sillä on siten oikeus tehdä mitä haluaa. Minä sanoin, että ei se ole vihaamista, että asettaa rajoja, ja ettei koirienkaan anneta pureskella ja kaivella sisällä mitä sattuu, vaikka ko. käytös on niille mitä luontaisinta. Mies on sitä mieltä, että koska kissa asui asunnossa ennen minua, en voi alkaa määräillä mitä se voi tehdä ja mitä ei. Mies käytti myös sitä argumenttia, että ”Ajattele, jos kissa olisi lapsi. Alkaisitko silloinkin nalkuttaa heräämisestä?” Minusta tällaista rinnastusta nyt ei vaan voi tehdä...

Vuokrasopimus on vuodeksi, eli vaikeaa olisi lähteä. Miehessä on paljon hyviä puolia, enhän muuten hänen kanssaan olisikaan.
Mutta onko tämä vain kokemattoman yhdessäasujan kiukuttelua?
Olenko minä kohtuuton, jos vaadin esim. hyviä yöunia tai rauhallista hetkeä työpäivän jälkeen?

Kommentit (121)

Vierailija
41/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhteisessä kodissa vieraiden tulosta kysytään toisen mielipidettä.

Jos toinen sanoo ei, niin silloin vieraita ei tule. So simple.

Jos kotieläin häiritseen jommankumman nukkumista, niin siihen haetaan yhdessä ratkaisua niin kauan kunnes toimiva löydetään. Vihonviimeinen keino on kotieläimestä luopuminen, ellei muuta ratkaisua nukkumiseen, allergiaan tai muuhun häiriöön löydy.

Jos mies pitää kavereitaan tai kissaansa arvokkaampana kuin sinua, olisi hyvä tehdä asioista oikeat johtopäätökset, pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja etsiä kumppani joka pitää sinua elämässään numero ykkösenä.

Jääköön mies seurustelemaan ystäviensä kanssa, rapsuttelemaan kissaansa ja muniaan.

Vierailija
42/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nainen koittaa sanella säännöt ja muuttaa miestä = palstamammojen mielestä mies on kontrolloiva alistaja.

Ette oikeasti ole tosissanne, ettehän?

Et itse ole tosissasi, ethän? Mä en ymmärrä teitä, jotka tosissanne ajattelette että vakava parisuhde ja avoliitto on sama asia ja elämä tismalleen samanlaista kuin poikamiehenä. Jos olet valmis ottamaan sen vakavan askeleen eteenpäin elämässäsi, se tarkoittaa aikuistumista jossakin määrin ja toisen ja hänen tarpeidensa huomioimista yhtä lailla kuin omiesi.

Mitä sääntöjen sanelemista se on, että toivoo toisen nyt huomioivan sinutkin tasavertaisena asukkaana yhteisessä kodissa? Se nyt vain on niin, että yhteenmuutto on eri asia kuin yksin asuminen ja se automaattisesti muuttaa tiettyjä asioita. Mies ei itse osaa ottaa naista huomioon jolloin hänen täytyy tehdä selväksi miltä hänestä mikäkin tuntuu. Jos mies kokee naisen toiveet ja yhteiselon ylitsepääsemättömän vaikeaksi ja kontrolloinniksi, saa luvan asua yksin jatkossakin, ok? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yhteisessä kodissa vieraiden tulosta kysytään toisen mielipidettä.

Jos toinen sanoo ei, niin silloin vieraita ei tule. So simple.

Jos kotieläin häiritseen jommankumman nukkumista, niin siihen haetaan yhdessä ratkaisua niin kauan kunnes toimiva löydetään. Vihonviimeinen keino on kotieläimestä luopuminen, ellei muuta ratkaisua nukkumiseen, allergiaan tai muuhun häiriöön löydy.

Jos mies pitää kavereitaan tai kissaansa arvokkaampana kuin sinua, olisi hyvä tehdä asioista oikeat johtopäätökset, pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja etsiä kumppani joka pitää sinua elämässään numero ykkösenä.

Jääköön mies seurustelemaan ystäviensä kanssa, rapsuttelemaan kissaansa ja muniaan.

Mikä hiton kotitaudellinen valta sillä ein sanojalla on?

Vierailija
44/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen koittaa sanella säännöt ja muuttaa miestä = palstamammojen mielestä mies on kontrolloiva alistaja.

Ette oikeasti ole tosissanne, ettehän?

Et itse ole tosissasi, ethän? Mä en ymmärrä teitä, jotka tosissanne ajattelette että vakava parisuhde ja avoliitto on sama asia ja elämä tismalleen samanlaista kuin poikamiehenä. Jos olet valmis ottamaan sen vakavan askeleen eteenpäin elämässäsi, se tarkoittaa aikuistumista jossakin määrin ja toisen ja hänen tarpeidensa huomioimista yhtä lailla kuin omiesi.

Mitä sääntöjen sanelemista se on, että toivoo toisen nyt huomioivan sinutkin tasavertaisena asukkaana yhteisessä kodissa? Se nyt vain on niin, että yhteenmuutto on eri asia kuin yksin asuminen ja se automaattisesti muuttaa tiettyjä asioita. Mies ei itse osaa ottaa naista huomioon jolloin hänen täytyy tehdä selväksi miltä hänestä mikäkin tuntuu. Jos mies kokee naisen toiveet ja yhteiselon ylitsepääsemättömän vaikeaksi ja kontrolloinniksi, saa luvan asua yksin jatkossakin, ok? 

Ja siis ihan uteliaisuudestani kysyn, että millaista teidän mielestänne sitten vakava seurustelu ja avoliitto on? Eletään yhessä, yhteinen koti muttei mitään kunnioitusta toista kohtaan tai yhteisiä sopimuksia tai suunnitelmia? Mennään ja tullaan miten huvittaa, toi toinenhan ei oo kun mun avopuoliso?

Vierailija
45/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yhteisessä kodissa vieraiden tulosta kysytään toisen mielipidettä.

Jos toinen sanoo ei, niin silloin vieraita ei tule. So simple.

Jos kotieläin häiritseen jommankumman nukkumista, niin siihen haetaan yhdessä ratkaisua niin kauan kunnes toimiva löydetään. Vihonviimeinen keino on kotieläimestä luopuminen, ellei muuta ratkaisua nukkumiseen, allergiaan tai muuhun häiriöön löydy.

Jos mies pitää kavereitaan tai kissaansa arvokkaampana kuin sinua, olisi hyvä tehdä asioista oikeat johtopäätökset, pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja etsiä kumppani joka pitää sinua elämässään numero ykkösenä.

Jääköön mies seurustelemaan ystäviensä kanssa, rapsuttelemaan kissaansa ja muniaan.

Voi pyhä jeesus. Tässä se tulee ilmi, että miehen on palvottava naistaan lähes toisena päivätyönään ja tehtävä niin kuin nainen sanoo tai...

Pitkäänkö muuten sinun suhteesi ovat kestäneet? :D

Vierailija
46/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yhteisessä kodissa vieraiden tulosta kysytään toisen mielipidettä.

Jos toinen sanoo ei, niin silloin vieraita ei tule. So simple.

Jos kotieläin häiritseen jommankumman nukkumista, niin siihen haetaan yhdessä ratkaisua niin kauan kunnes toimiva löydetään. Vihonviimeinen keino on kotieläimestä luopuminen, ellei muuta ratkaisua nukkumiseen, allergiaan tai muuhun häiriöön löydy.

Jos mies pitää kavereitaan tai kissaansa arvokkaampana kuin sinua, olisi hyvä tehdä asioista oikeat johtopäätökset, pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja etsiä kumppani joka pitää sinua elämässään numero ykkösenä.

Jääköön mies seurustelemaan ystäviensä kanssa, rapsuttelemaan kissaansa ja muniaan.

Ei se toinen voi joka kerta sanoa ei. Eikä toinen voi oikein tuohonkaan asemaan laittaa, että se on joko minä tai lemmikki/kaverit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kissojen yöriekkuminen on yleistä, kissat on "iltamyöhä ja varhaisaamu" eläjiä. Luonnollinen ratkaisu tohon ongelmaan on leikkiä kissan kanssa päiväsaikaan kunnolla! Sellasta aktiviteettia, että se ihan hengästyy ja kuluttaa kaiken energiansa päivällä, niin sillekin tulee uni yöllä. Tällä tavalla kissan ja ihmisen suhdekin lähenee kun vietät sen kanssa mieluista aikaa. Parasta on semmoset keppilelut, joiden avulla kissan saa pomppimaan korkealle (kuluttaa paljon energiaa). Jos se kyllästyy nopeasti niin ota laaserlelu esiin. 100% joka ikinen kissa on hulluna niihin ja kissan saa helposti juoksemaan pitkin kämppää. Mut niitten kanssa ei pidä leikittää liikaa, kuulemma voi vähän pimahtaa.

Vierailija
48/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alkup kirjoitti:

Olimme olleet vuoden yhdessä ennen muuttoa.

Tilanne on siinä mielessä itseään ruokkiva, että kun en saa yöllä tarpeeksi unta, olen väsynyt ja tarvitsisin hengähdystaukoa esim. lyhyiden torkkujen ottamiseen.

Minusta tuntuisi hieman kurjalta ajatus, etten voisi mennä kotiin lepäämään, vaan joutuisin hakemaan aikaa ja paikkaa sille työpäivän jälkeen kahvilasta.

Tunnen miehen kaverit hyvin, ja monet heistä tulevat kyläilemään tyttöystäviensä kanssa. Minusta tuntuu hieman epäkohteliaalta, että vetäytyisin heti omiin oloihini kun he ovat tulleet sen sijaan, että seurustelisin heidän kanssaan. Ja sitä mieskin minulta odottaa.

Minulla ei ole mitään intressejä rajoittaa miehen sosiaalista elämää, vaan pikemminkin päinvastoin, tai muutenkaan asettaa hänelle ehtoja.

Nyt minun on kuitenkin ollut pakko ottaa joitain asioita esiin, kun ne alkavat jo vaikuttaa hyvinvointiini paljon. Tuntuu kurjalta, että mies vastaa asiaan aggressiiviseen sävyyn.

Hän on esittänyt myös muita, minusta hieman hassuja vaatimuksia, kuin esim. että en saisi ottaa vuokranantajaan yhteyttä tarvittaessa itse, vaan kaikki asiat tulisi hoitaa hänen kauttaan. Vaikka minulla on siis nimi paperissa ja maksan puolet vuokrasta. Lisäksi hän ei pidä siitä, että siirrän puolet vuokrasta suoraan omalta tililtäni vuokranantajalle. Hänen mielestään minun pitäisi antaa ne ensin hänelle, ja hän siirtää ne sitten eteenpäin. Olen aina ollut asioideni hoitamisessa hyvin itsenäinen, joten tämä tuntuu minusta hieman hassulta.

Ettei vaan olisi miehen osuus jäänyt maksamatta, siksi ei halua sun ottavan vuokranantajaan yhteyttä, ettei asia tulisi ilmi. Jos rahat menisi miehen kautta,voisi väittää, että HÄN on kyllä maksanut osansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Alkup kirjoitti:

Olimme olleet vuoden yhdessä ennen muuttoa.

Tilanne on siinä mielessä itseään ruokkiva, että kun en saa yöllä tarpeeksi unta, olen väsynyt ja tarvitsisin hengähdystaukoa esim. lyhyiden torkkujen ottamiseen.

Minusta tuntuisi hieman kurjalta ajatus, etten voisi mennä kotiin lepäämään, vaan joutuisin hakemaan aikaa ja paikkaa sille työpäivän jälkeen kahvilasta.

Tunnen miehen kaverit hyvin, ja monet heistä tulevat kyläilemään tyttöystäviensä kanssa. Minusta tuntuu hieman epäkohteliaalta, että vetäytyisin heti omiin oloihini kun he ovat tulleet sen sijaan, että seurustelisin heidän kanssaan. Ja sitä mieskin minulta odottaa.

Minulla ei ole mitään intressejä rajoittaa miehen sosiaalista elämää, vaan pikemminkin päinvastoin, tai muutenkaan asettaa hänelle ehtoja.

Nyt minun on kuitenkin ollut pakko ottaa joitain asioita esiin, kun ne alkavat jo vaikuttaa hyvinvointiini paljon. Tuntuu kurjalta, että mies vastaa asiaan aggressiiviseen sävyyn.

Hän on esittänyt myös muita, minusta hieman hassuja vaatimuksia, kuin esim. että en saisi ottaa vuokranantajaan yhteyttä tarvittaessa itse, vaan kaikki asiat tulisi hoitaa hänen kauttaan. Vaikka minulla on siis nimi paperissa ja maksan puolet vuokrasta. Lisäksi hän ei pidä siitä, että siirrän puolet vuokrasta suoraan omalta tililtäni vuokranantajalle. Hänen mielestään minun pitäisi antaa ne ensin hänelle, ja hän siirtää ne sitten eteenpäin. Olen aina ollut asioideni hoitamisessa hyvin itsenäinen, joten tämä tuntuu minusta hieman hassulta.

Minusta tuntuu hieman hassulta maksaa vuokra kahdessa erässä vuokranantajalle.

Jää kuitti molemmille maksajille.

Vierailija
50/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä mies olisi kyllä suostunut tuohon kaveripyyntöön. Tosin en ymmärrä, miksi tuollaista pitäisi edes pyytää. Jos kavereita käy satunnaisesti, eikä joka päivä, niin mitä väliä, vaikka olisivat jo paikalla, kun tulet töistä?

Kissa-asia ärsyttäisi minuakin. Öisin haluan nukkua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen koittaa sanella säännöt ja muuttaa miestä = palstamammojen mielestä mies on kontrolloiva alistaja.

Ette oikeasti ole tosissanne, ettehän?

Et itse ole tosissasi, ethän? Mä en ymmärrä teitä, jotka tosissanne ajattelette että vakava parisuhde ja avoliitto on sama asia ja elämä tismalleen samanlaista kuin poikamiehenä. Jos olet valmis ottamaan sen vakavan askeleen eteenpäin elämässäsi, se tarkoittaa aikuistumista jossakin määrin ja toisen ja hänen tarpeidensa huomioimista yhtä lailla kuin omiesi.

Mitä sääntöjen sanelemista se on, että toivoo toisen nyt huomioivan sinutkin tasavertaisena asukkaana yhteisessä kodissa? Se nyt vain on niin, että yhteenmuutto on eri asia kuin yksin asuminen ja se automaattisesti muuttaa tiettyjä asioita. Mies ei itse osaa ottaa naista huomioon jolloin hänen täytyy tehdä selväksi miltä hänestä mikäkin tuntuu. Jos mies kokee naisen toiveet ja yhteiselon ylitsepääsemättömän vaikeaksi ja kontrolloinniksi, saa luvan asua yksin jatkossakin, ok? 

Nainen päättää = tasavertainen asuinkumppani.

Vierailija
52/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Alkup kirjoitti:

Olimme olleet vuoden yhdessä ennen muuttoa.

Tilanne on siinä mielessä itseään ruokkiva, että kun en saa yöllä tarpeeksi unta, olen väsynyt ja tarvitsisin hengähdystaukoa esim. lyhyiden torkkujen ottamiseen.

Minusta tuntuisi hieman kurjalta ajatus, etten voisi mennä kotiin lepäämään, vaan joutuisin hakemaan aikaa ja paikkaa sille työpäivän jälkeen kahvilasta.

Tunnen miehen kaverit hyvin, ja monet heistä tulevat kyläilemään tyttöystäviensä kanssa. Minusta tuntuu hieman epäkohteliaalta, että vetäytyisin heti omiin oloihini kun he ovat tulleet sen sijaan, että seurustelisin heidän kanssaan. Ja sitä mieskin minulta odottaa.

Minulla ei ole mitään intressejä rajoittaa miehen sosiaalista elämää, vaan pikemminkin päinvastoin, tai muutenkaan asettaa hänelle ehtoja.

Nyt minun on kuitenkin ollut pakko ottaa joitain asioita esiin, kun ne alkavat jo vaikuttaa hyvinvointiini paljon. Tuntuu kurjalta, että mies vastaa asiaan aggressiiviseen sävyyn.

Hän on esittänyt myös muita, minusta hieman hassuja vaatimuksia, kuin esim. että en saisi ottaa vuokranantajaan yhteyttä tarvittaessa itse, vaan kaikki asiat tulisi hoitaa hänen kauttaan. Vaikka minulla on siis nimi paperissa ja maksan puolet vuokrasta. Lisäksi hän ei pidä siitä, että siirrän puolet vuokrasta suoraan omalta tililtäni vuokranantajalle. Hänen mielestään minun pitäisi antaa ne ensin hänelle, ja hän siirtää ne sitten eteenpäin. Olen aina ollut asioideni hoitamisessa hyvin itsenäinen, joten tämä tuntuu minusta hieman hassulta.

Ettei vaan olisi miehen osuus jäänyt maksamatta, siksi ei halua sun ottavan vuokranantajaan yhteyttä, ettei asia tulisi ilmi. Jos rahat menisi miehen kautta,voisi väittää, että HÄN on kyllä maksanut osansa.

Mies on asunut asunnossa jo vuosia, ja jättäisi nyt vuokrat maksamatta ihan naisen kiusaksi?

Jepjep.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huh, mitä kommentteja. Luin vain ensimmäisen sivun, mutta tuli jo paha mieli ap:n puolesta.

Ei todellakaan ole mies oikeassa! Varsinkaan tuossa kavereiden kyläilyyn liittyvässä asiassa. Ymmärrän toki miestäkin jollain tavalla ja tiedän kokemuksesta, että uuden kumppanin kanssa eläminen voi aluksi olla haastavaa, mutta kyllä kaikkien pitää saada olla kotonaan rauhassa. Eikä ap edes kieltänyt kavereita tulemasta vaan ilmaisi vain toiveen myöhemmästä ajankohdasta.

Itae muutin asuntoon, jossa mies oli asunut yksin jo monta vuotta. Meillä käy miehen kavereita kylässä usein ja heistä on tässä vuosien varrella tullut minunkin kavereitani, mutta kyllä meille molemmille on ollut alusta asti selvää, että molemmat saavat sanoa, jos/kun vierailu ei sovi. Onhan tämä meidän molempien koti ja raskaan työpäivän jälkeen on ymmärrettävää haluta olla rauhassa. Tietysti kompromisseja täytyy molempien tehdä ja asioista pitää pystyä keskustelemaan, mutta ap:n mies ei kyllä aloituksen perusteella ole halukas kumpaankaan.

Vierailija
54/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisessä kodissa vieraiden tulosta kysytään toisen mielipidettä.

Jos toinen sanoo ei, niin silloin vieraita ei tule. So simple.

Jos kotieläin häiritseen jommankumman nukkumista, niin siihen haetaan yhdessä ratkaisua niin kauan kunnes toimiva löydetään. Vihonviimeinen keino on kotieläimestä luopuminen, ellei muuta ratkaisua nukkumiseen, allergiaan tai muuhun häiriöön löydy.

Jos mies pitää kavereitaan tai kissaansa arvokkaampana kuin sinua, olisi hyvä tehdä asioista oikeat johtopäätökset, pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja etsiä kumppani joka pitää sinua elämässään numero ykkösenä.

Jääköön mies seurustelemaan ystäviensä kanssa, rapsuttelemaan kissaansa ja muniaan.

Ei se toinen voi joka kerta sanoa ei. Eikä toinen voi oikein tuohonkaan asemaan laittaa, että se on joko minä tai lemmikki/kaverit.

Ei kai tarkoituksena olekaan joka kerta sanoa ei. Mutta jos on joskus tarve olla rauhassa omassa kodissaan, toisen osapuolen on tätä rauhan tarvetta kunnioitettava.

Yhdessä asuessa on aivan hyväksyttävää olettaa, että siellä kodissa saa nukkua rauhassa. Ellei toinen tällaista perustavaa laatua olevaa seikkaa ymmärrä, olisi ehkä parasta pysyä sinkkuna.

En oikein ymmärrä näkökantaa, että avo/aviopuolison pitää vain sietää eläimestä aiheutuneita haittoja mukisematta?

Voihan tuostakin tehdä jonkinlaisen valtataistelun ja ottaa itselleen sitten jonkun muun eläimen.

Jos ei saa nukuttua puolison kissan vuoksi, niin voisi itselleen ottaa lemmikiksi haisunäädän ja ihmetellä silmät hämmästyksestä ymmyrkäisenä, miksi sinä rakkaani et viihdy enää kodissamme niin hyvin.

Jos toista ihmistä ihan oikeasti rakastaa, niin ei ala pelleilemään toisen mielenterveydellä ja pakota toista valvomaan öitään kissan yöllisten leikkien vuoksi.

Olisihan tuollainen käytös aivan sairasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
55/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei taida olla asunnossa tilaa aapeelle, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Vierailija
56/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kolme kissaa ja ne voi tehdä yöllä mitä haluaa niin nukun vaan.

Laita korviin tulpat.

Olet liian herkkäuninen ja voin sanoa että teidän yhteiselosta ei tule mitään.

Vierailija
57/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisessä kodissa vieraiden tulosta kysytään toisen mielipidettä.

Jos toinen sanoo ei, niin silloin vieraita ei tule. So simple.

Jos kotieläin häiritseen jommankumman nukkumista, niin siihen haetaan yhdessä ratkaisua niin kauan kunnes toimiva löydetään. Vihonviimeinen keino on kotieläimestä luopuminen, ellei muuta ratkaisua nukkumiseen, allergiaan tai muuhun häiriöön löydy.

Jos mies pitää kavereitaan tai kissaansa arvokkaampana kuin sinua, olisi hyvä tehdä asioista oikeat johtopäätökset, pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja etsiä kumppani joka pitää sinua elämässään numero ykkösenä.

Jääköön mies seurustelemaan ystäviensä kanssa, rapsuttelemaan kissaansa ja muniaan.

Ei se toinen voi joka kerta sanoa ei. Eikä toinen voi oikein tuohonkaan asemaan laittaa, että se on joko minä tai lemmikki/kaverit.

Ei kai tarkoituksena olekaan joka kerta sanoa ei. Mutta jos on joskus tarve olla rauhassa omassa kodissaan, toisen osapuolen on tätä rauhan tarvetta kunnioitettava.

Yhdessä asuessa on aivan hyväksyttävää olettaa, että siellä kodissa saa nukkua rauhassa. Ellei toinen tällaista perustavaa laatua olevaa seikkaa ymmärrä, olisi ehkä parasta pysyä sinkkuna.

En oikein ymmärrä näkökantaa, että avo/aviopuolison pitää vain sietää eläimestä aiheutuneita haittoja mukisematta?

Voihan tuostakin tehdä jonkinlaisen valtataistelun ja ottaa itselleen sitten jonkun muun eläimen.

Jos ei saa nukuttua puolison kissan vuoksi, niin voisi itselleen ottaa lemmikiksi haisunäädän ja ihmetellä silmät hämmästyksestä ymmyrkäisenä, miksi sinä rakkaani et viihdy enää kodissamme niin hyvin.

Jos toista ihmistä ihan oikeasti rakastaa, niin ei ala pelleilemään toisen mielenterveydellä ja pakota toista valvomaan öitään kissan yöllisten leikkien vuoksi.

Olisihan tuollainen käytös aivan sairasta.

Ap:han on jo kovaa vauhtia tekemässä tästä valtataistelun eli joko kissa tai hän. Kissa tulee voittamaan tämän taistelun.

Vierailija
58/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kill the fucking cat. Niin helppoa.

Vierailija
59/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen koittaa sanella säännöt ja muuttaa miestä = palstamammojen mielestä mies on kontrolloiva alistaja.

Ette oikeasti ole tosissanne, ettehän?

Et itse ole tosissasi, ethän? Mä en ymmärrä teitä, jotka tosissanne ajattelette että vakava parisuhde ja avoliitto on sama asia ja elämä tismalleen samanlaista kuin poikamiehenä. Jos olet valmis ottamaan sen vakavan askeleen eteenpäin elämässäsi, se tarkoittaa aikuistumista jossakin määrin ja toisen ja hänen tarpeidensa huomioimista yhtä lailla kuin omiesi.

Mitä sääntöjen sanelemista se on, että toivoo toisen nyt huomioivan sinutkin tasavertaisena asukkaana yhteisessä kodissa? Se nyt vain on niin, että yhteenmuutto on eri asia kuin yksin asuminen ja se automaattisesti muuttaa tiettyjä asioita. Mies ei itse osaa ottaa naista huomioon jolloin hänen täytyy tehdä selväksi miltä hänestä mikäkin tuntuu. Jos mies kokee naisen toiveet ja yhteiselon ylitsepääsemättömän vaikeaksi ja kontrolloinniksi, saa luvan asua yksin jatkossakin, ok? 

Nainen päättää = tasavertainen asuinkumppani.

Jos nainen PYYTÄÄ siirtämään vierailua tunnilla, onko se sama kuin että nainen päättää? Minä olisin sanonut, ettei tarvi arki-iltana tulla lainkaan. Mä haluisin olla töiden jälkeen rauhassa. AP:stä en tiedä, olisiko ilahtunut vierailusta minään aikana, mutta kun mies kerran odottaa, että AP viihdyttää naispuolisia vieraita, niin SE on minusta päätös toisen puolesta eli tässä tapauksessa MIES PÄÄTTI.

Vierailija
60/121 |
12.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ap mukautuu miehen toiveisiin, esim. että vain mies hoitaa yhteydet vuokranantajaan, niin miksi miehen ei tarvitse mukautua jossain asiassa ap:n toiveisiin?

Kissa-asiassa ap on oikeassa. Yöunet pitää laittaa kissan edelle. Ei se kissa siitä rikki mene, että joutuu tästedes elämään toisin.

Vieraiden kohdalla ap esitti pyynnön. Yksittäisenä asiana siinä ei kumpikaan ole oikeassa, kyllähän pyyntöjä saa esittää. Meillä kaikilla on omatuisuutemme, ei niistä tarvitse luopua. Miehen pitää selvittää, jos hän joskus pystyy joustamaan, mutta ei hänen tarvitse joustaa, jos se ei ole mahdollista.