Muutettiin yhteen, nyt alkoivat riidat

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti nyt! Naisena mua hävettää ja veetuttaa tämä palstan miesviha!

Vastaukset riippuvat täysin siitä onko ap. nainen vai mies!

Jos tässäkin tapauksessa ap. olisi mies, olisi vastaukset suurimmalta osaltaan ’kyllä sun avokki saa kutsua vieraita silloin kuin tykkää ja kissa saa kotonaan tehdä mitä haluaa.’

Mutta kun ap. onkin nainen niin mies on väärässä, vieraista täytyy sopia tai ainakin tehdä kompromisseja. Kissa ei saa häiritä unta, ovi vaan kiinni miehen tahdosta huolimatta.

Koittakaas naiset nyt jo päästää irti katkeruudestanne ja miesvihastanne niin kas, elämänne onkin paljon helpompaa.

Terveisin N 36

Kuinka tästäkin asiasta pystyy tekemään mies/nais asian?

Tässäpä mies kertoo, ettei toista saa kiusata missään tilanteessa, olkoonpa kissan omistajana kumpi tahansa, mies tai nainen.

Yhteiselon kannalta on myös tärkeää kunnioittaa perheessä tasa-arvoista käyttäytymismallia vieraiden kutsumisessa.

Ei tulisi mieleenikään kutsua vierailulle ihmistä, jota vaimoni ei haluaisi tavata, enkä myöskään kutsuisi ketään sellaiseen aikaan kun vaimoni tarvitsee lepoa, syystä tai toisesta.

Sama toimii vastavuoroisesti. Jos olen väsynyt, sairas ym. vaimoni ei tietenkään kutsu ketään meille kylään.

Kummallista elleivät tällaiset alkeelliset itsestään selvät käytöstavat ole ihmisillä käytössä parisuhteissaan.

Miksi ihmiset ovat yhdessä jos heille lemmikkien hyvinvointi on tärkeämpää kuin puolison hyvinvointi. En pysty parhaalla kyvyllänikään ymmärtämään ihmisiä jotka eivät anna puolisonsa levätä silloin kun hänellä on siihen tarve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut useampia kissoja, tällä hetkellä on kaksi kissaa. Niitä ei voi kouluttaa koirien tavoin olemaan yöllä häiritsemättä. Meidän 16 vuotiaat kissat tulevat edelleen kaapimaan ja maukumaan oven taakse ja pomppimaan päälle sängyssä, jos ne jättää vapaasti huoneistoon seilaamaan. Siksipä laitankin kissat usein yöksi takkahuone-sauna-osastolle, jotta saisimme nukkua ehjät yöunet. Pienissä tiloissa tämä ei ole mahdollista, koska pieneen vessaan telkeäminen on eläinrääkkäystä.

Aloittajalle vinkkaan, että tuo kissojen herättely on hyvää harjoittelua vauva-aikaa varten.

Toki miehen pitäisi huomioida myös se, jos ap haluaa olla kotonaan rauhassa, ilman jatkuvaa vierasvirtaa, siitäkin huolimatta, ettei aloittajan tarvitse seurustella miehen kavereiden kanssa. Omassa kodissaa pitää saada olla rauhassa. Menkööt mies välillä kaveriensa luokse ja opetelkoot olemaan myös oman perheensä luona.

Anteeksi, mutta kissa-asiassa olet yksinkertaisesti väärässä. Kissojen kyvyttömyys oppia on harhaluulo. Jos jotain, niin AP:n mies on aina periksi antamalla opettanut kissalle, että tällainen toiminta on OK. Tähänkin lankaan on jätetty ideoita kissan opettamisesta yötavoille, ja netti tulvii oppaita aiheesta.

Minunkin miehelläni oli muuten yhteenmuuton aikaan paljon ongelmia kompromissien tekemisessä. Muuton jälkeisessä painekattilassa riitaa syntyi kaikesta mahdollisesta turhuudesta, esim. voipaketin liian rajusta käsittelystä tai kaapinoven auki unohtamisesta. Mutta mieheni oli valmis kuulemaan minunkin näkökulmani, ja minä hänen. Kompromisseista neuvoteltiin tehtiin kunnes ne aikanaan alkoivat syntyä itsestään, koska totuimme sitten toistemme läsnäoloon ja ymmärsimme toistemme tarpeita rautalangasta vääntämättä.

Voihan tässä vielä käydä niin, että AP:nkin mies tottuu tilanteeseen, mutta eihän sellaiseen tilanteeseen voi mitään vauvoja suunnitella kun mies ei kestä tilan jakamista edes naisen kanssa.

Kissaa ei kyllä pysty kouluttamaan kuin koiraa, mutta kissojen kanssa olennaista onkin olla huomioimatta niitä öisin kun nukutaan. Eli vaikka kissa kehrää kimpussa, sitä EI silitellä. Ulos päästäminen yöllä johtaa innokkaalla kissalla että ulos pyydetään jatkossa koko ajan.

Näin väsyneenä tuntuu pahalta ajatella, että olen sitten ilmeisesti liikoja vaativa nalkuttaja-akka, ellen sitten hirviö suorastaan.

Näin loputtoman väsyneenä, viimeisen viikon ajan n 2-4 tunnin yöunia nukkuneena, asia suorastaan itkettää.

En tiedä mitä muita keinoja minulla on puolieni pitämiseen ja itsestäni huolehtimiseen, jos minun ei pidä tuoda esiin omia toiveitani tai näkökantojani. Olen aina pyrkinyt muotoilemaan kaiken mahdollisimman

rakentavasti. ”Toivoisin että...” ”Voitaisiinko...” ”Mitä sanoisit jos...” ”Olisiko mahdollista?” ”Mitä mieltä olet?”

Pelkään jo nyt minkään asian esilletuomista, kun en voi yhtään ennustaa miten mies siihen reagoi. Eilen hän suuttui siitä, kun tokaisin, että olisi hyvä, jos imuroitaisiin viikonloppuna. Lisäksi suuttui kun pyysin, saisinko laittaa ikkunaan omat verhoni (nyt ei ole mitään verhoja).

Hän ei ollut tällainen ennen kuin muutimme yhteen. Asiassa oli tietysti se ero, että emme jakaneet varsinaista taloudenhoitoa asunnossa.

Minä en oleta, että mies luopuu kissasta. Mutta olen hieman neuvoton mitä asiassa voisi tehdä. Kissa on asunut miehen luona monta vuotta. Hän on haluton tekemään mitään asialle. Ehdotin sitä, että jos nukkuisin arkena eri huoneessa. Mies tulistui siitä ja sanoi, että en saa arvostella häntä ja hänen kissanpitoaan. Hän sanoi haluavansa avoliitossa ollessaan nukkua samassa sängyssä. Jos ei nukuta, tulee ero.

Minun on puolestaan paha tehdä asialle mitään, koska kissa on miehen. Kissa on aiemminkin joskus herättänyt, mutta ei ole pitänyt samalla tavalla koko yön meteliä kuin nyt. Uskon asiaan vaikuttaneen sen, että serkku asui asunnossa.

Minulla oli koko lapsuuteni ja teini-ikäni ajan kissoja, eli uudesta asiasta ei ole kyse. Omat kissani eivät ole samalla tavalla herättäneet. Lapsuudenkodissani vanhempani tekivät niin, että sulkivat makuuhuoneiden ovet kissoilta.

Minä en mielessäni pysty rinnastamaan lasta ja kissaa, sillä kyse on kuitenkin kahdesta niin eri asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti nyt! Naisena mua hävettää ja veetuttaa tämä palstan miesviha!

Vastaukset riippuvat täysin siitä onko ap. nainen vai mies!

Jos tässäkin tapauksessa ap. olisi mies, olisi vastaukset suurimmalta osaltaan ’kyllä sun avokki saa kutsua vieraita silloin kuin tykkää ja kissa saa kotonaan tehdä mitä haluaa.’

Mutta kun ap. onkin nainen niin mies on väärässä, vieraista täytyy sopia tai ainakin tehdä kompromisseja. Kissa ei saa häiritä unta, ovi vaan kiinni miehen tahdosta huolimatta.

Koittakaas naiset nyt jo päästää irti katkeruudestanne ja miesvihastanne niin kas, elämänne onkin paljon helpompaa.

Terveisin N 36

Öh, tässä keskustelussa en kyllä ole nähnyt mitään miesvihaa, mutta siis whatever. Et ilmeisesti itse ole ollut henkisesti raastavassa työpaikassa josta kotiinpääseminen tuntuu ihanalta lomalta kun pääsee vihdoinkin sulkemaan oven takanaan, heittämään turhat vaatteet pois päältä ja lössähtämään sohvalle. Kaikki eivät ole pirteitä pitkän päivän jälkeen valmiina hauskuttamaan vieraita, ja parisuhteessa tästä pitää myös voida sanoa, riippumatta siitä seurusteleeko naisen vai miehen kanssa. Parisuhteessa otetaan se toinen huomioon, ei se kumppani ole mikään vihollinen tai kilpakumppani, hän on rakas jonka kanssa jaetaan arki mahdollisimman helpolla lailla. Ei palvele ketään alkaa kilpailemaan vallasta keskenään: kuka saa päättää arjen askareista, vapaa-ajan käytöstä yms. Ainoa järkevä on tehdä yhteistyötä ja yrittää olla reilu sille asuinkumppanille.

Huoh kirjoitti:

Näin väsyneenä tuntuu pahalta ajatella, että olen sitten ilmeisesti liikoja vaativa nalkuttaja-akka, ellen sitten hirviö suorastaan.

Näin loputtoman väsyneenä, viimeisen viikon ajan n 2-4 tunnin yöunia nukkuneena, asia suorastaan itkettää.

En tiedä mitä muita keinoja minulla on puolieni pitämiseen ja itsestäni huolehtimiseen, jos minun ei pidä tuoda esiin omia toiveitani tai näkökantojani. Olen aina pyrkinyt muotoilemaan kaiken mahdollisimman

rakentavasti. ”Toivoisin että...” ”Voitaisiinko...” ”Mitä sanoisit jos...” ”Olisiko mahdollista?” ”Mitä mieltä olet?”

Pelkään jo nyt minkään asian esilletuomista, kun en voi yhtään ennustaa miten mies siihen reagoi. Eilen hän suuttui siitä, kun tokaisin, että olisi hyvä, jos imuroitaisiin viikonloppuna. Lisäksi suuttui kun pyysin, saisinko laittaa ikkunaan omat verhoni (nyt ei ole mitään verhoja).

Hän ei ollut tällainen ennen kuin muutimme yhteen. Asiassa oli tietysti se ero, että emme jakaneet varsinaista taloudenhoitoa asunnossa.

Minä en oleta, että mies luopuu kissasta. Mutta olen hieman neuvoton mitä asiassa voisi tehdä. Kissa on asunut miehen luona monta vuotta. Hän on haluton tekemään mitään asialle. Ehdotin sitä, että jos nukkuisin arkena eri huoneessa. Mies tulistui siitä ja sanoi, että en saa arvostella häntä ja hänen kissanpitoaan. Hän sanoi haluavansa avoliitossa ollessaan nukkua samassa sängyssä. Jos ei nukuta, tulee ero.

Minun on puolestaan paha tehdä asialle mitään, koska kissa on miehen. Kissa on aiemminkin joskus herättänyt, mutta ei ole pitänyt samalla tavalla koko yön meteliä kuin nyt. Uskon asiaan vaikuttaneen sen, että serkku asui asunnossa.

Minulla oli koko lapsuuteni ja teini-ikäni ajan kissoja, eli uudesta asiasta ei ole kyse. Omat kissani eivät ole samalla tavalla herättäneet. Lapsuudenkodissani vanhempani tekivät niin, että sulkivat makuuhuoneiden ovet kissoilta.

Minä en mielessäni pysty rinnastamaan lasta ja kissaa, sillä kyse on kuitenkin kahdesta niin eri asiasta.

Tuo nyt on jo todella outoa. Jos teillä on toinen huone, tietysti sinun on voitava ja voit mennä sinne. Mies vaikuttaa aika kontrolloivalta ja itsekkäältä...? Voisiko olla kyse siitä, että mies entistä enemmän niskan päällä kun olet muuttanut _hänen_ asuntoonsa? Niin, ja minun mieheni sanoi minulle tuon saman lauseen. Että hän haluaa nukkua samassa sängyssä. Minä en pysty hänen kanssaan nukkumaan, kierii paljon, on ylipainoa ym. ja totesin että harmi, sitten ei varmaan voida olla yhdessä. Mies on harmistuksesta toivuttuaan rempannut mulle oman huoneen. Nukkuminen on kuitenkin tärkeää, tajuan sen uniongelmaisena täysin. Makkarin oven sulkeminen tässä vaiheessa johtaisi todennäköisesti entistä pahempaan häiriöön kissan taholta. Minä olen joskus joutunut vieraan takia sulkemaan yhden makkarin oven ja kissat kilpaa raapivat ovea läpi yön. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut pitää auki. Vaikka kissanomistajana tajuan tuon miehenkin näkökulman kissa-asiaan, sun on pystyttävä nukkumaan. Pystyit siis seurustellessa vielä nukkumaan miehen luona?

Huoh kirjoitti:

Näin väsyneenä tuntuu pahalta ajatella, että olen sitten ilmeisesti liikoja vaativa nalkuttaja-akka, ellen sitten hirviö suorastaan.

Näin loputtoman väsyneenä, viimeisen viikon ajan n 2-4 tunnin yöunia nukkuneena, asia suorastaan itkettää.

En tiedä mitä muita keinoja minulla on puolieni pitämiseen ja itsestäni huolehtimiseen, jos minun ei pidä tuoda esiin omia toiveitani tai näkökantojani. Olen aina pyrkinyt muotoilemaan kaiken mahdollisimman

rakentavasti. ”Toivoisin että...” ”Voitaisiinko...” ”Mitä sanoisit jos...” ”Olisiko mahdollista?” ”Mitä mieltä olet?”

Pelkään jo nyt minkään asian esilletuomista, kun en voi yhtään ennustaa miten mies siihen reagoi. Eilen hän suuttui siitä, kun tokaisin, että olisi hyvä, jos imuroitaisiin viikonloppuna. Lisäksi suuttui kun pyysin, saisinko laittaa ikkunaan omat verhoni (nyt ei ole mitään verhoja).

Hän ei ollut tällainen ennen kuin muutimme yhteen. Asiassa oli tietysti se ero, että emme jakaneet varsinaista taloudenhoitoa asunnossa.

Minä en oleta, että mies luopuu kissasta. Mutta olen hieman neuvoton mitä asiassa voisi tehdä. Kissa on asunut miehen luona monta vuotta. Hän on haluton tekemään mitään asialle. Ehdotin sitä, että jos nukkuisin arkena eri huoneessa. Mies tulistui siitä ja sanoi, että en saa arvostella häntä ja hänen kissanpitoaan. Hän sanoi haluavansa avoliitossa ollessaan nukkua samassa sängyssä. Jos ei nukuta, tulee ero.

Minun on puolestaan paha tehdä asialle mitään, koska kissa on miehen. Kissa on aiemminkin joskus herättänyt, mutta ei ole pitänyt samalla tavalla koko yön meteliä kuin nyt. Uskon asiaan vaikuttaneen sen, että serkku asui asunnossa.

Minulla oli koko lapsuuteni ja teini-ikäni ajan kissoja, eli uudesta asiasta ei ole kyse. Omat kissani eivät ole samalla tavalla herättäneet. Lapsuudenkodissani vanhempani tekivät niin, että sulkivat makuuhuoneiden ovet kissoilta.

Minä en mielessäni pysty rinnastamaan lasta ja kissaa, sillä kyse on kuitenkin kahdesta niin eri asiasta.

Jotkut ihmiset ovat ihan mukavia kumppaneita muuten, mutta se yhteiselo ei vain toimi. Voit hyvin muuttaa pois ja jättää miehesi asumaan kämppään, etenkin jos mies on asunut samassa asunnossa jo yli vuoden. Pahin skenaario on "uhkasakon" maksaminen joka on yleensä 1kk vuokra (mikä kuitenkin mahdollistaa kivuttoman muuton kun ei ole niin tarkkaa sen muuttopäivän kanssa sopiminen).

Sanoisin että poikaystäväsi ei ole henkisesti valmis asumaan kanssasi. Hän ehkä ruusuisesti kuvitteli että arkensa jatkuisi muuten samanlaisena kuin ennenkin, paitsi että sinä olisit vielä paikalla laittamassa ruokaa ja siivoamassa. En usko että hän ajatteli joutuvansa luopumaan mistään tai ajattelemaan sinunkin vointiasi ja etujasi. Olen pahoillani mutta poikaystäväsi kuulostaa kovin keskenkasvuiselta tuon asian suhteen. Voi olla että hän on jotenkin ahdistunut ja peloissaan koko yhteenmuutosta kun se kerran tapahtui niin äkkiä, läheisyyskammoinen voi hyvin oireilla esim yhteenmuutosta, mutta tärkeää olisi puhua näistä syistä ja reaktioista.

Itse ottaisin asian puheeksi mahdollisimman rauhallisessa hetkessä. "Hei, olisiko sulla aikaa jutella jossain vaiheessa?" jolloin kertoisin sen etten pysty jäämään asuntoon mikäli sinulla ei ole mitään sananvaltaa teidän arkeenne ja mikäli sinulla on huono olo jatkuvan unettomuuden takia. Kertoisin ihan neutraalissa hengessä sen mitä sinä odotat yhteisasumiselta minimissään ja kuuntelisin hänen vastauksensa, jolloin joko jäisit tai lähtisit. On tärkeää että saat myös tuotua esille sen kuinka epäreilua on leimata kaikki sinun toiveesi ja pyyntösi nalkutukseksi ja reagoida agressiivisesti jokaiseen pyyntöösi.

Yhden eksän kanssa yhteisasuminen oli todella rankkaa ja haastavaa, mutta kävimmekin näitä "kehityskeskusteluita" parin kuukauden välein, ja saimme aina jonkun epäkohdan korjattua. Loppujen lopuksi tilanne hajosi muihin hommiin mutta keskustelu noin yleisesti kannattaa aina.

Huoh kirjoitti:

Näin väsyneenä tuntuu pahalta ajatella, että olen sitten ilmeisesti liikoja vaativa nalkuttaja-akka, ellen sitten hirviö suorastaan.

Näin loputtoman väsyneenä, viimeisen viikon ajan n 2-4 tunnin yöunia nukkuneena, asia suorastaan itkettää.

En tiedä mitä muita keinoja minulla on puolieni pitämiseen ja itsestäni huolehtimiseen, jos minun ei pidä tuoda esiin omia toiveitani tai näkökantojani. Olen aina pyrkinyt muotoilemaan kaiken mahdollisimman

rakentavasti. ”Toivoisin että...” ”Voitaisiinko...” ”Mitä sanoisit jos...” ”Olisiko mahdollista?” ”Mitä mieltä olet?”

Pelkään jo nyt minkään asian esilletuomista, kun en voi yhtään ennustaa miten mies siihen reagoi. Eilen hän suuttui siitä, kun tokaisin, että olisi hyvä, jos imuroitaisiin viikonloppuna. Lisäksi suuttui kun pyysin, saisinko laittaa ikkunaan omat verhoni (nyt ei ole mitään verhoja).

Hän ei ollut tällainen ennen kuin muutimme yhteen. Asiassa oli tietysti se ero, että emme jakaneet varsinaista taloudenhoitoa asunnossa.

Minä en oleta, että mies luopuu kissasta. Mutta olen hieman neuvoton mitä asiassa voisi tehdä. Kissa on asunut miehen luona monta vuotta. Hän on haluton tekemään mitään asialle. Ehdotin sitä, että jos nukkuisin arkena eri huoneessa. Mies tulistui siitä ja sanoi, että en saa arvostella häntä ja hänen kissanpitoaan. Hän sanoi haluavansa avoliitossa ollessaan nukkua samassa sängyssä. Jos ei nukuta, tulee ero.

Minun on puolestaan paha tehdä asialle mitään, koska kissa on miehen. Kissa on aiemminkin joskus herättänyt, mutta ei ole pitänyt samalla tavalla koko yön meteliä kuin nyt. Uskon asiaan vaikuttaneen sen, että serkku asui asunnossa.

Minulla oli koko lapsuuteni ja teini-ikäni ajan kissoja, eli uudesta asiasta ei ole kyse. Omat kissani eivät ole samalla tavalla herättäneet. Lapsuudenkodissani vanhempani tekivät niin, että sulkivat makuuhuoneiden ovet kissoilta.

Minä en mielessäni pysty rinnastamaan lasta ja kissaa, sillä kyse on kuitenkin kahdesta niin eri asiasta.

Tunnut olevan jo lähtökohtaisesti jotenkin alisteisessa asemassa mieheesi nähden.

Hankala tilanne, sillä ei sinulla ole oikein muita vaihtoehtoja kuin alkaa ottamaan elintilaa itsellesi ja vaatimaan häiriöttömiä yöunia itsellesi :-(

Tai alistua jokaisen erouhkauksen jälkeen tilanteeseen ja se ei tiedä pidemmällä tähtäimellä hyvää parisuhteellenne.

Miehesi ei taida ymmärtää, että ehdottomuudellaan hän tulee tuhoamaan parisuhteenne ennemmin tai myöhemmin tai vaihtoehtoisesti sinusta tulee hiirulainen omassa kodissasi, etkä uskalla sanoa omia toiveitasi pelätessäsi miehesi reaktioita asioihin.

Molemmissa tapauksissa parisuhteesi on tuhoon tuomittu, sillä ajan mittaan mies menettää kaiken kunnioituksensa sinua kohtaan ja kohtelee sinua kuin kynnysmattoa.

Ainoaksi neuvoksi voisin ehdottaa jonnekin parisuhdeneuvojalle menemistä, mutta miehesi kyvyttömyys nähdä asioita kannaltasi ei viittaa siihen, että hän haluaisi ammattiapua suhdettanne pelastamaan.

Kannattaa kuitenkin yrittää. Et siinä ainakaan tilanteessasi mitään häviä :-(

Annan ilmaisen vinkin kaikille jotka aikovat muuttaa yhteen. Älkää muuttako. Pysykää yhdessä mutta asukaa omillanne. Kalliimpaa joo, mutta saatte elää juuri niin kuin itse haluatte. Tai sopikaa kuviot huolella ennen muuttoa. Itse olen asunut kahden naisen kanssa elämäni aikana ja vuosia. Kumpikaan ei oppinut pitämään asuntoa siistinä, korjaamaan omia astioita pöydästä jne. Tietyt perusjutut joko osaa tai ei osaa.Ei tarvi riidellä joka päivä turhasta kun kummallakin on oma koti.

Vierailija kirjoitti:

Annan ilmaisen vinkin kaikille jotka aikovat muuttaa yhteen. Älkää muuttako. Pysykää yhdessä mutta asukaa omillanne. Kalliimpaa joo, mutta saatte elää juuri niin kuin itse haluatte. Tai sopikaa kuviot huolella ennen muuttoa. Itse olen asunut kahden naisen kanssa elämäni aikana ja vuosia. Kumpikaan ei oppinut pitämään asuntoa siistinä, korjaamaan omia astioita pöydästä jne. Tietyt perusjutut joko osaa tai ei osaa.Ei tarvi riidellä joka päivä turhasta kun kummallakin on oma koti.

Hmm... :P

Kissa on tässä yhtälössä helpoin ongelma. Molempien pitäisi olla huomioimatta kissan vaatimuksia yöllä. Minunkin kissani naukui, hyppi ja pomppi päällä nukkuessa, mutta kun lakkasin reagoimasta siihen, niin lopetti. Oppi että siihen asti ollaan hiljaan kunnes nousen sängystä. Mies ei varmaan tuohonkaan suostu.

En ymmärrä sitäkään miksi niitä kavereita pitää rampata kylässä. Monissa maissa, esim. Espanjassa ystäviä tavataan ravintoloissa ja kahviloissa, koti on vain asukkaille.

Sun mies kuulostaa ikävältä ihmiseltä. Kannattaa jättää se välittömästi. Hankkikoon uuden kämppiksen, jolle voi olla niin tärkeä kuin haluaa.

Kissat ovat fiksuja eläimiä ja ne oppii toistuvat rutiinit helposti. Meillä on seitsemän kissaa ja kaikki ne nukkuvat yönsä rauhassa. Yleensä löytyvät aamulla nukkumasta juuri siinä paikassa, jossa ne on illalla viimeksi nähty. Yöaikaan ei niitä palvella.

Vierailija kirjoitti:

Sun mies kuulostaa ikävältä ihmiseltä. Kannattaa jättää se välittömästi. Hankkikoon uuden kämppiksen, jolle voi olla niin tärkeä kuin haluaa.

Kissat ovat fiksuja eläimiä ja ne oppii toistuvat rutiinit helposti. Meillä on seitsemän kissaa ja kaikki ne nukkuvat yönsä rauhassa. Yleensä löytyvät aamulla nukkumasta juuri siinä paikassa, jossa ne on illalla viimeksi nähty. Yöaikaan ei niitä palvella.

Siis autocorrect halusi sanoa tärkeä mutta tarkoitin törkeä.

Joopa

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti mies jättää aloittajan.

Mä taas ajattelin, että aloittajan kannattaa jättää tommonen luuseri. Itse en kyllä tommosta kauaa katselisi. Aika äkkiä miehen saa koulutettua siihen, ettei kaverit ole tervetulleita koska tahansa, sillä että iskee yöpymiskamat kassiin ja ei ilmesty kotiin muutamaan päivään. Tietysti tänä aikana ei myöskään vastata puhelimeen eikä teksteihin.

Vierailija kirjoitti:

Nainen koittaa sanella säännöt ja muuttaa miestä = palstamammojen mielestä mies on kontrolloiva alistaja.

Ette oikeasti ole tosissanne, ettehän?

Et ite oo tosissas. Työpäivän jälkeen haluu omas kotonaan levähtää hetken rauhassa, eipä oo paljon pyydetty. Tottakai niin naisen kuin miehenkin pitää yleensä muuttaa vähän elämää siihen verrattuna kun omassa taloudessa päätti itse ennen kaikesta, haloo. Siinä ei kumpikaan viihtyisi jos molemmat jatkaisi eloaan yhteen muutettuaan ihan samoin kuten yksin asuessa, yleensä on kuitenkin niitä asioita, että tarvii yhteensovittaa ja joustaa puolin ja toisin.

Ja tosiaan on huolestuttavaa ettei mies tällaisiin tavallisiin toiveisiin osaa suhtautua normaalisti, vaan suuttuu ja syyttelee tyhjästä. Olen myös sitä mieltä että yksi osasyy voi olla se että asunto oli aluinperin miehen ja hänen on siksi vaikeampi tajuta ettei voi ihan samoin toimia kotonaan kuin ennen, eikä jostain syystä muutenkaan ymmärrä että se on nyt ap:n koti ihan yhtä paljon. Miehen pitäisi ottaa ap huomioon paremmin. Mies on itsekeskeinen tässä asiassa.

Ei muuten mun mielestä ole tavallista että kissaa päästätään ulos ja sisään öisin kun nukutaan. Mulla on kissa ja en reagoi koskaan jos öisin haluaa jotakin tai aikaisin aamulla on herättämässä(ruoka). Pennusta asti näin, koska uni on mulle tärkeää. Joten on oppinut ettei öisin vaatimuksiin vastata eikä sitten yöllä/aikaisin aamulla vaadikaan nykyään mitään. On tietenkin paljon hankalampi opettaa kissalta jotakin pahaa tapaa pois aikuisella iällä. En tiedä onnistuisiko tällä konstilla ja kuinka kauan menisi, ja kuinka pahasti protestoisi...

Ap pidä puolesi, se on myös sun koti yhtälailla. Et ole mitenkään kohtuuton. Eikä todellakaan ole tuo mitään toisen rajoittamista. Miehen tarvisi alkaa tajuta näitä perusasioita vikkelästi tai jos samalla linjalla jatkaa, niin ei ap jaksa loputtomiin kattella tuommoista.

Lupaa antaa pillua miehelle, jos suostuu ehtoihisi. Muista palkita (pikapano, blowjob ym) aina, kun mies tekee kuten haluat. Rankaise väärästä käytöksestä (jalat yhteen, nalkutus ym).

Huoh kirjoitti:

Muutin hiljattain poikaystäväni kanssa yhteen. Asumme asunnossa, jossa hän asui aiemmin samanikäisen serkkunsa kanssa kämppiksinä usean vuoden ajan. Mies ei ole koskaan aiemmin asunut kumppanin kanssa. Olemme molemmat kolmekymppisiä.

Meille aiheutuu jatkuvia riitoja siitä, että jos pyydän tai esitän toiveen jostakin, mies suhtautuu siihen kuin haluaisin rajoittaa hänen elämäänsä tai alkaa esittää hänelle ehtoja.

Esim. Mies kertoi, että hänen kaverinsa saattavat tulla illalla kylään. Sanoin asian olevan OK, mutta pyysin, että voivatko he tulla vasta klo 19.30 kun tulen itse töistä noin 18.30. Sanoin, että haluaisin hieman hengähtää työpäivän jälkeen. Mies veti tästä herneen nenään, ja sanoi, etten minä voi alkaa sanella ehtoja sille, milloin ja miten hänen kaverinsa voivat tulla käymään, ja että hänellä on oikeus kutsua kavereitaan.

Miehellä on kissa, ja aivan ihana kissa onkin. Kuitenkin esim. tällä viikolla useimpina öinä yöuneni ovat jääneet vähiin kissan pitäessä hereillä. Se hyppii sänkyyn ja takaisin, kävelee päällä, kiipeilee tasojen päällä ja pudottelee tavaroita, vaatii ulos ja takaisin sisälle (huoneesta pääsee aidatulle pihalle), ja raapii pintoja. Mies herää öisin komentamaan kissaa ja availemaan sille ovia, joten herään viimeistään siihen. Olen ollut aamuisin kuolemanväsynyt. Kun sanoin miehelle, että jokin ratkaisu on löydyttävä, hän syytti minua sydämettömäksi eläinten vihaajaksi. Hänen mukaansa kämppä on kissankokoisin koti, ja sillä on siten oikeus tehdä mitä haluaa. Minä sanoin, että ei se ole vihaamista, että asettaa rajoja, ja ettei koirienkaan anneta pureskella ja kaivella sisällä mitä sattuu, vaikka ko. käytös on niille mitä luontaisinta. Mies on sitä mieltä, että koska kissa asui asunnossa ennen minua, en voi alkaa määräillä mitä se voi tehdä ja mitä ei. Mies käytti myös sitä argumenttia, että ”Ajattele, jos kissa olisi lapsi. Alkaisitko silloinkin nalkuttaa heräämisestä?” Minusta tällaista rinnastusta nyt ei vaan voi tehdä...

Vuokrasopimus on vuodeksi, eli vaikeaa olisi lähteä. Miehessä on paljon hyviä puolia, enhän muuten hänen kanssaan olisikaan.

Mutta onko tämä vain kokemattoman yhdessäasujan kiukuttelua?

Olenko minä kohtuuton, jos vaadin esim. hyviä yöunia tai rauhallista hetkeä työpäivän jälkeen?

Ap, maksatko siis puolet vuokrasta vai omistaako miehesi asunnon ja olet siinä vuokralla?

Olet pian maksukyvytön, jos et enää voi käydä töissä unenpuutteen ja/tai uupumuksen vuoksi. Riittävä lepo ja rentoutuminen, sekä oikeus yksityisyyteen (miehesi läsnäolo ei tätä rikkone) kuuluvat normaaliin kotirauhaan. Ymmärrän sinua hyvin.

Ongelmanne kuulostavat ihan ratkaistavilta, jos halua löytyy. Kissaa voi opettaa ja tunnin siirto ei ole sama kuin kokokielto! Hyvänen aika. Mies ei ole valmis yhteisasumiseen kanssasi tai sitten odotuksenne suhteeltanne ovat erilaiset.

Kaikki eivät sovi yhteen, sekin on yksi mahdollisuus, tai toinen teistä ei halua yhteiselämää yhtä paljon.

Tämä jostain Friends-saippuan aivopesemästä sukupolvesta kumpuava ajatus "ystävät ensin" joko tuhoaa parisuhteita tai on tekosyy niille, jotka eivät uskalla erota ja jatkaa sen oikean etsimistä. En tiedä, mutta tämä nykyinen ystävien palvonta on sama kuin ikuista teinielämää ihannoiva elämäntapa. Ei haluta kasvaa vastuullisiksi aikuisiksi, siinä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisessä kodissa vieraiden tulosta kysytään toisen mielipidettä.

Jos toinen sanoo ei, niin silloin vieraita ei tule. So simple.

Jos kotieläin häiritseen jommankumman nukkumista, niin siihen haetaan yhdessä ratkaisua niin kauan kunnes toimiva löydetään. Vihonviimeinen keino on kotieläimestä luopuminen, ellei muuta ratkaisua nukkumiseen, allergiaan tai muuhun häiriöön löydy.

Jos mies pitää kavereitaan tai kissaansa arvokkaampana kuin sinua, olisi hyvä tehdä asioista oikeat johtopäätökset, pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja etsiä kumppani joka pitää sinua elämässään numero ykkösenä.

Jääköön mies seurustelemaan ystäviensä kanssa, rapsuttelemaan kissaansa ja muniaan.

Mikä hiton kotitaudellinen valta sillä ein sanojalla on?

Kyllä koti on se rauhoittumisen paikka jossa on tärkeää saada taarpeen vaatiessa olla rauhassa ja ladata akkujaan tms. ja aina ei tarvitse jaksaa vieraita. Tämä on tärkeämpää kuin juuri silloin vieraiden tulo. Eri asia alkaa sitten olemaan jos mikään toinen päivä tai aika ei sovi. Toiset ihmiset tarvitsevat myös muuten enemmän tällaista rauhoittumista kun taas toiset olisivat aina menossa ja sosiaalisia. Voihan sellaisestakin ristiriitaa sitten tulla ja molempien tultava vähän vastaan ja etsitään toimivat pelisäännöt, yhdessä, eikä syytellen toista kontrolloivaksi tms. tyhmää. Mutten saanut kyllä sellaista kuvaa että tästä olisi ap:n tilanteessa kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisessä kodissa vieraiden tulosta kysytään toisen mielipidettä.

Jos toinen sanoo ei, niin silloin vieraita ei tule. So simple.

Jos kotieläin häiritseen jommankumman nukkumista, niin siihen haetaan yhdessä ratkaisua niin kauan kunnes toimiva löydetään. Vihonviimeinen keino on kotieläimestä luopuminen, ellei muuta ratkaisua nukkumiseen, allergiaan tai muuhun häiriöön löydy.

Jos mies pitää kavereitaan tai kissaansa arvokkaampana kuin sinua, olisi hyvä tehdä asioista oikeat johtopäätökset, pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja etsiä kumppani joka pitää sinua elämässään numero ykkösenä.

Jääköön mies seurustelemaan ystäviensä kanssa, rapsuttelemaan kissaansa ja muniaan.

Voi pyhä jeesus. Tässä se tulee ilmi, että miehen on palvottava naistaan lähes toisena päivätyönään ja tehtävä niin kuin nainen sanoo tai...

Pitkäänkö muuten sinun suhteesi ovat kestäneet? :D

Kyllä sen huomioonottamisen tulee toimia ihan sukupuolesta riippumatta molempiin suuntiin.

miehellä kissa :D kolmekymppinen äijä joka ei ole ollut liitossa ennen :D onnea vaan