Muutettiin yhteen, nyt alkoivat riidat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisessä kodissa vieraiden tulosta kysytään toisen mielipidettä.

Jos toinen sanoo ei, niin silloin vieraita ei tule. So simple.

Jos kotieläin häiritseen jommankumman nukkumista, niin siihen haetaan yhdessä ratkaisua niin kauan kunnes toimiva löydetään. Vihonviimeinen keino on kotieläimestä luopuminen, ellei muuta ratkaisua nukkumiseen, allergiaan tai muuhun häiriöön löydy.

Jos mies pitää kavereitaan tai kissaansa arvokkaampana kuin sinua, olisi hyvä tehdä asioista oikeat johtopäätökset, pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja etsiä kumppani joka pitää sinua elämässään numero ykkösenä.

Jääköön mies seurustelemaan ystäviensä kanssa, rapsuttelemaan kissaansa ja muniaan.

Ei se toinen voi joka kerta sanoa ei. Eikä toinen voi oikein tuohonkaan asemaan laittaa, että se on joko minä tai lemmikki/kaverit.

Ei kai tarkoituksena olekaan joka kerta sanoa ei. Mutta jos on joskus tarve olla rauhassa omassa kodissaan, toisen osapuolen on tätä rauhan tarvetta kunnioitettava.

Yhdessä asuessa on aivan hyväksyttävää olettaa, että siellä kodissa saa nukkua rauhassa. Ellei toinen tällaista perustavaa laatua olevaa seikkaa ymmärrä, olisi ehkä parasta pysyä sinkkuna.

En oikein ymmärrä näkökantaa, että avo/aviopuolison pitää vain sietää eläimestä aiheutuneita haittoja mukisematta?

Voihan tuostakin tehdä jonkinlaisen valtataistelun ja ottaa itselleen sitten jonkun muun eläimen.

Jos ei saa nukuttua puolison kissan vuoksi, niin voisi itselleen ottaa lemmikiksi haisunäädän ja ihmetellä silmät hämmästyksestä ymmyrkäisenä, miksi sinä rakkaani et viihdy enää kodissamme niin hyvin.

Jos toista ihmistä ihan oikeasti rakastaa, niin ei ala pelleilemään toisen mielenterveydellä ja pakota toista valvomaan öitään kissan yöllisten leikkien vuoksi.

Olisihan tuollainen käytös aivan sairasta.

Ap:han on jo kovaa vauhtia tekemässä tästä valtataistelun eli joko kissa tai hän. Kissa tulee voittamaan tämän taistelun.

Jos minä en pystyisi nukkumaan omassa kodissani, vaikkapa sitten kissan yöllisen metelöinnin vuoksi, eikä puolisoni välittäisi asiasta, päätyisin eroon pikaisella aikataululla.

Ei olisi kissan omistajalla tarvetta miettiä kumpi hänen elämässään on arvokkaampi, ihminen vai lemmikki.

Jos soku valitsee lemmikin ihmissuhteen tilalla, niin eihän tuossa hommassa alunalkaenkaan ole ollut yhtään rakkautta mukana. Ehkä korkeintaan hetkellistä ihastumista.

Huoh kirjoitti:

Muutin hiljattain poikaystäväni kanssa yhteen. Asumme asunnossa, jossa hän asui aiemmin samanikäisen serkkunsa kanssa kämppiksinä usean vuoden ajan. Mies ei ole koskaan aiemmin asunut kumppanin kanssa. Olemme molemmat kolmekymppisiä.

Meille aiheutuu jatkuvia riitoja siitä, että jos pyydän tai esitän toiveen jostakin, mies suhtautuu siihen kuin haluaisin rajoittaa hänen elämäänsä tai alkaa esittää hänelle ehtoja.

Esim. Mies kertoi, että hänen kaverinsa saattavat tulla illalla kylään. Sanoin asian olevan OK, mutta pyysin, että voivatko he tulla vasta klo 19.30 kun tulen itse töistä noin 18.30. Sanoin, että haluaisin hieman hengähtää työpäivän jälkeen. Mies veti tästä herneen nenään, ja sanoi, etten minä voi alkaa sanella ehtoja sille, milloin ja miten hänen kaverinsa voivat tulla käymään, ja että hänellä on oikeus kutsua kavereitaan.

Miehellä on kissa, ja aivan ihana kissa onkin. Kuitenkin esim. tällä viikolla useimpina öinä yöuneni ovat jääneet vähiin kissan pitäessä hereillä. Se hyppii sänkyyn ja takaisin, kävelee päällä, kiipeilee tasojen päällä ja pudottelee tavaroita, vaatii ulos ja takaisin sisälle (huoneesta pääsee aidatulle pihalle), ja raapii pintoja. Mies herää öisin komentamaan kissaa ja availemaan sille ovia, joten herään viimeistään siihen. Olen ollut aamuisin kuolemanväsynyt. Kun sanoin miehelle, että jokin ratkaisu on löydyttävä, hän syytti minua sydämettömäksi eläinten vihaajaksi. Hänen mukaansa kämppä on kissankokoisin koti, ja sillä on siten oikeus tehdä mitä haluaa. Minä sanoin, että ei se ole vihaamista, että asettaa rajoja, ja ettei koirienkaan anneta pureskella ja kaivella sisällä mitä sattuu, vaikka ko. käytös on niille mitä luontaisinta. Mies on sitä mieltä, että koska kissa asui asunnossa ennen minua, en voi alkaa määräillä mitä se voi tehdä ja mitä ei. Mies käytti myös sitä argumenttia, että ”Ajattele, jos kissa olisi lapsi. Alkaisitko silloinkin nalkuttaa heräämisestä?” Minusta tällaista rinnastusta nyt ei vaan voi tehdä...

Vuokrasopimus on vuodeksi, eli vaikeaa olisi lähteä. Miehessä on paljon hyviä puolia, enhän muuten hänen kanssaan olisikaan.

Mutta onko tämä vain kokemattoman yhdessäasujan kiukuttelua?

Olenko minä kohtuuton, jos vaadin esim. hyviä yöunia tai rauhallista hetkeä työpäivän jälkeen?

Että mitähän v*ttua. Tietenkin jos kissalla on hätä niin se on eri asia, niin kuin lapsenkin tapauksessa, mutta ei kukaan nyt lapsenkaan anna yöllä tuollain pompottaa. Vauva on vauva ja kissa pärjää ihan hyvin muissa huoneissa yön ilman teitäkin, ei se ole vauva. Jos mies ei anna sun asettaa rajoja kissalle, hän ei arvosta sinun hyvinvointiasi ja itse vetäisin siitä jo aika monta johtopäätöstä... onkohan hän nyt ollut ihanvalmis tähän yhteenmuuttoon?

Huoh kirjoitti:

Vuokrasopimus on vuodeksi, eli vaikeaa olisi lähteä.

Yleensä riittää, että toinen jää asumaan asuntoon niin ei tarvitse maksaa sopimussakkoa mikä muuten tulisi jos on sopimus vuodeksi ja se irtisanotaan ennen sitä.

Kissa eikä lapsi saa häiritä yöunia kuin hädän tullen. Ei sillä miehellä olisi asiaa päästää lastakaan ramppaamaan koko yötä edestakaisin, vaan lapsi pitää opettaa nukkumaan yksin. Sama asia kissan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisessä kodissa vieraiden tulosta kysytään toisen mielipidettä.

Jos toinen sanoo ei, niin silloin vieraita ei tule. So simple.

Jos kotieläin häiritseen jommankumman nukkumista, niin siihen haetaan yhdessä ratkaisua niin kauan kunnes toimiva löydetään. Vihonviimeinen keino on kotieläimestä luopuminen, ellei muuta ratkaisua nukkumiseen, allergiaan tai muuhun häiriöön löydy.

Jos mies pitää kavereitaan tai kissaansa arvokkaampana kuin sinua, olisi hyvä tehdä asioista oikeat johtopäätökset, pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja etsiä kumppani joka pitää sinua elämässään numero ykkösenä.

Jääköön mies seurustelemaan ystäviensä kanssa, rapsuttelemaan kissaansa ja muniaan.

Voi pyhä jeesus. Tässä se tulee ilmi, että miehen on palvottava naistaan lähes toisena päivätyönään ja tehtävä niin kuin nainen sanoo tai...

Pitkäänkö muuten sinun suhteesi ovat kestäneet? :D

Nykyinen noin kahdeksan vuotta. Ei kodissaan pidä sietää mitä tahansa. Meillä käy yksi vieras jonka käyttäytymistä en siedä, mutta olemme ratkaisseet asian niin, että koska vieras on vaimolleni tärkeä, suostun poistumaan kodistamme muutamaksi tunniksi, kunhan ilmoittaa tulostaan muutamaa päivää aiemmin.

Vierailut melko harvinaisia.

Jokaisessa parisuhteessa täytyy tehdä kompromisseja ja ottaa toinen huomioon mahdollisisuuksien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisessä kodissa vieraiden tulosta kysytään toisen mielipidettä.

Jos toinen sanoo ei, niin silloin vieraita ei tule. So simple.

Jos kotieläin häiritseen jommankumman nukkumista, niin siihen haetaan yhdessä ratkaisua niin kauan kunnes toimiva löydetään. Vihonviimeinen keino on kotieläimestä luopuminen, ellei muuta ratkaisua nukkumiseen, allergiaan tai muuhun häiriöön löydy.

Jos mies pitää kavereitaan tai kissaansa arvokkaampana kuin sinua, olisi hyvä tehdä asioista oikeat johtopäätökset, pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja etsiä kumppani joka pitää sinua elämässään numero ykkösenä.

Jääköön mies seurustelemaan ystäviensä kanssa, rapsuttelemaan kissaansa ja muniaan.

Ei se toinen voi joka kerta sanoa ei. Eikä toinen voi oikein tuohonkaan asemaan laittaa, että se on joko minä tai lemmikki/kaverit.

Ei kai tarkoituksena olekaan joka kerta sanoa ei. Mutta jos on joskus tarve olla rauhassa omassa kodissaan, toisen osapuolen on tätä rauhan tarvetta kunnioitettava.

Yhdessä asuessa on aivan hyväksyttävää olettaa, että siellä kodissa saa nukkua rauhassa. Ellei toinen tällaista perustavaa laatua olevaa seikkaa ymmärrä, olisi ehkä parasta pysyä sinkkuna.

En oikein ymmärrä näkökantaa, että avo/aviopuolison pitää vain sietää eläimestä aiheutuneita haittoja mukisematta?

Voihan tuostakin tehdä jonkinlaisen valtataistelun ja ottaa itselleen sitten jonkun muun eläimen.

Jos ei saa nukuttua puolison kissan vuoksi, niin voisi itselleen ottaa lemmikiksi haisunäädän ja ihmetellä silmät hämmästyksestä ymmyrkäisenä, miksi sinä rakkaani et viihdy enää kodissamme niin hyvin.

Jos toista ihmistä ihan oikeasti rakastaa, niin ei ala pelleilemään toisen mielenterveydellä ja pakota toista valvomaan öitään kissan yöllisten leikkien vuoksi.

Olisihan tuollainen käytös aivan sairasta.

Ap:han on jo kovaa vauhtia tekemässä tästä valtataistelun eli joko kissa tai hän. Kissa tulee voittamaan tämän taistelun.

Jos minä en pystyisi nukkumaan omassa kodissani, vaikkapa sitten kissan yöllisen metelöinnin vuoksi, eikä puolisoni välittäisi asiasta, päätyisin eroon pikaisella aikataululla.

Ei olisi kissan omistajalla tarvetta miettiä kumpi hänen elämässään on arvokkaampi, ihminen vai lemmikki.

Jos soku valitsee lemmikin ihmissuhteen tilalla, niin eihän tuossa hommassa alunalkaenkaan ole ollut yhtään rakkautta mukana. Ehkä korkeintaan hetkellistä ihastumista.

Ap on kuitenkin muuttanut miehen kotiin tietäen, että miehellä on kissa. Jos joku mies muuttaisi minun kotiini ja valittaisi ettei saisi kissojen takia nukuttua niin morjens: miksi sitten halusi edes muuttaa yhteen! AP:llä ollut varmasti mahdollisuuksia yöpyä miehen luona lukuisia kertoja jo seurustelun aikana, kuinka kissa voi tulla yhtäkkiä yllätyksenä? Muutenkin, parhaiten yöt menee kun kissoihin ei kiinnitä huomiota. Yleensä kissat lähinnä katsovat ulos ja käyvät syömässä / vessassa ja palaavat sänkyyn. Kissa on kuitenkin yöeläin ja nuori kissa voi olla leikkisä, yleensä leikkivät yksikseen. Vieraiden osalta kuitenkin molempien mielipidettä kuultava ihan yhtälailla.

Miksi siinä pitäisi vuosi asua jos mies asunut kämpässä jo ennestään ilmeisesti pidemmän aikaa?

Miehen ei kuitenkaan pitäisi öisin availla / sulkea mitään ovia / ikkunoita jos kissa pyytää ulos. Kesäisin ovet voi jättää auki jos ulkoa ei pääse karkuun, mutta muuten kissa tottuu että on vapaa kulku ja tottakai se silloin pyytää saada kulkea. Ehdottaisin ap:lle, että öisin kissaa ei päästetä ulos, ruokita tms., päivisin sitten. t. 67

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisessä kodissa vieraiden tulosta kysytään toisen mielipidettä.

Jos toinen sanoo ei, niin silloin vieraita ei tule. So simple.

Jos kotieläin häiritseen jommankumman nukkumista, niin siihen haetaan yhdessä ratkaisua niin kauan kunnes toimiva löydetään. Vihonviimeinen keino on kotieläimestä luopuminen, ellei muuta ratkaisua nukkumiseen, allergiaan tai muuhun häiriöön löydy.

Jos mies pitää kavereitaan tai kissaansa arvokkaampana kuin sinua, olisi hyvä tehdä asioista oikeat johtopäätökset, pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja etsiä kumppani joka pitää sinua elämässään numero ykkösenä.

Jääköön mies seurustelemaan ystäviensä kanssa, rapsuttelemaan kissaansa ja muniaan.

Ei se toinen voi joka kerta sanoa ei. Eikä toinen voi oikein tuohonkaan asemaan laittaa, että se on joko minä tai lemmikki/kaverit.

Ei kai tarkoituksena olekaan joka kerta sanoa ei. Mutta jos on joskus tarve olla rauhassa omassa kodissaan, toisen osapuolen on tätä rauhan tarvetta kunnioitettava.

Yhdessä asuessa on aivan hyväksyttävää olettaa, että siellä kodissa saa nukkua rauhassa. Ellei toinen tällaista perustavaa laatua olevaa seikkaa ymmärrä, olisi ehkä parasta pysyä sinkkuna.

En oikein ymmärrä näkökantaa, että avo/aviopuolison pitää vain sietää eläimestä aiheutuneita haittoja mukisematta?

Voihan tuostakin tehdä jonkinlaisen valtataistelun ja ottaa itselleen sitten jonkun muun eläimen.

Jos ei saa nukuttua puolison kissan vuoksi, niin voisi itselleen ottaa lemmikiksi haisunäädän ja ihmetellä silmät hämmästyksestä ymmyrkäisenä, miksi sinä rakkaani et viihdy enää kodissamme niin hyvin.

Jos toista ihmistä ihan oikeasti rakastaa, niin ei ala pelleilemään toisen mielenterveydellä ja pakota toista valvomaan öitään kissan yöllisten leikkien vuoksi.

Olisihan tuollainen käytös aivan sairasta.

Ap:han on jo kovaa vauhtia tekemässä tästä valtataistelun eli joko kissa tai hän. Kissa tulee voittamaan tämän taistelun.

Toivottavasti. Ei sen olemassaolo ap:lle yllätyksenä tullut.

Ongelma on se, että olet muuttanut miehen kotiin. Ette ole muuttaneet yhdessä yhteiseen kotiin. Olet vain vuokralainen, eikä se kämppä ole oikeasti sinun kotisi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi siinä pitäisi vuosi asua jos mies asunut kämpässä jo ennestään ilmeisesti pidemmän aikaa?

Porvoossa on sellaiset säännöt ;-)

Olisi kiva tietää millainen elämä on ihmisellä, joka tehtailee provoja päivät pitkät.

Minulla on ollut useampia kissoja, tällä hetkellä on kaksi kissaa. Niitä ei voi kouluttaa koirien tavoin olemaan yöllä häiritsemättä. Meidän 16 vuotiaat kissat tulevat edelleen kaapimaan ja maukumaan oven taakse ja pomppimaan päälle sängyssä, jos ne jättää vapaasti huoneistoon seilaamaan. Siksipä laitankin kissat usein yöksi takkahuone-sauna-osastolle, jotta saisimme nukkua ehjät yöunet. Pienissä tiloissa tämä ei ole mahdollista, koska pieneen vessaan telkeäminen on eläinrääkkäystä.

Aloittajalle vinkkaan, että tuo kissojen herättely on hyvää harjoittelua vauva-aikaa varten.

Toki miehen pitäisi huomioida myös se, jos ap haluaa olla kotonaan rauhassa, ilman jatkuvaa vierasvirtaa, siitäkin huolimatta, ettei aloittajan tarvitse seurustella miehen kavereiden kanssa. Omassa kodissaa pitää saada olla rauhassa. Menkööt mies välillä kaveriensa luokse ja opetelkoot olemaan myös oman perheensä luona.

Huoh kirjoitti:

Ja olen asunut useaan otteeseen elämässäni kimppakämpissä, sekä jonkin aikaa yhdessä exäni kanssa. En ole ensimmäistä kertaa jakamassa asuntoa toisen kanssa.

Kun emme asuneet yhdessä, vietimme yhdessä useimmat viikonloput, sekä silloin tällöin arki-illat. Meille ei siis ennen juurikaan tullut tilannetta, että olisi pitänyt sovittaa yhteen minun työstätuloni ja miehen menot.

Mies ei anna sulkea huoneen ovea yöksi, sillä hänen mielestään se olisi julmaa kissalle.

Alan olla jo niin väsynyt, että se aiheuttaa fyysisiä oireita, ja vaikeuttaa työntekoa. :(

En sano että mieskään on pulmunen, mutta kuinka nämä eivät olleet ennen ongelmia? Kai kuitenkin olette tiiviisti seurustelleet?

Mies yrittää pomottaa sua. Ei ikinä kannata muuttaa toisen nykyiseen kämppään! Aina kannattaa hankkia uusi yhteinen koti niin ootte alusta asti tasapuolisia. T:kantapäänkautta oppinut

Toivottavasti mies jättää aloittajan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut useampia kissoja, tällä hetkellä on kaksi kissaa. Niitä ei voi kouluttaa koirien tavoin olemaan yöllä häiritsemättä. Meidän 16 vuotiaat kissat tulevat edelleen kaapimaan ja maukumaan oven taakse ja pomppimaan päälle sängyssä, jos ne jättää vapaasti huoneistoon seilaamaan. Siksipä laitankin kissat usein yöksi takkahuone-sauna-osastolle, jotta saisimme nukkua ehjät yöunet. Pienissä tiloissa tämä ei ole mahdollista, koska pieneen vessaan telkeäminen on eläinrääkkäystä.

Aloittajalle vinkkaan, että tuo kissojen herättely on hyvää harjoittelua vauva-aikaa varten.

Toki miehen pitäisi huomioida myös se, jos ap haluaa olla kotonaan rauhassa, ilman jatkuvaa vierasvirtaa, siitäkin huolimatta, ettei aloittajan tarvitse seurustella miehen kavereiden kanssa. Omassa kodissaa pitää saada olla rauhassa. Menkööt mies välillä kaveriensa luokse ja opetelkoot olemaan myös oman perheensä luona.

Mulla kissat saavat olla vapaasti missä lystää myös öisin eivätkä ole koskaan maukuneet tai kaapineet kun tarvetta sellaiseen ei ole. SUljettu ovi kyllä saisi nämäkin määkimään kuin lehmälauman.

Jos jotain positiivista tuosta nyt yrittää löytää, niin sitten kun teillä on vauva, niin mies on hyvä yöheräämisten kanssa kun on harjaantunut niihin kissan kanssa. Ja mies varmasti myös haluaa lapsia, koska kissa on jo nyt hänelle lapsi, vielä hyvin rakas lapsi, tärkeämpi kuin sinä.

Oikeasti nyt! Naisena mua hävettää ja veetuttaa tämä palstan miesviha!

Vastaukset riippuvat täysin siitä onko ap. nainen vai mies!

Jos tässäkin tapauksessa ap. olisi mies, olisi vastaukset suurimmalta osaltaan ’kyllä sun avokki saa kutsua vieraita silloin kuin tykkää ja kissa saa kotonaan tehdä mitä haluaa.’

Mutta kun ap. onkin nainen niin mies on väärässä, vieraista täytyy sopia tai ainakin tehdä kompromisseja. Kissa ei saa häiritä unta, ovi vaan kiinni miehen tahdosta huolimatta.

Koittakaas naiset nyt jo päästää irti katkeruudestanne ja miesvihastanne niin kas, elämänne onkin paljon helpompaa.

Terveisin N 36

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut useampia kissoja, tällä hetkellä on kaksi kissaa. Niitä ei voi kouluttaa koirien tavoin olemaan yöllä häiritsemättä. Meidän 16 vuotiaat kissat tulevat edelleen kaapimaan ja maukumaan oven taakse ja pomppimaan päälle sängyssä, jos ne jättää vapaasti huoneistoon seilaamaan. Siksipä laitankin kissat usein yöksi takkahuone-sauna-osastolle, jotta saisimme nukkua ehjät yöunet. Pienissä tiloissa tämä ei ole mahdollista, koska pieneen vessaan telkeäminen on eläinrääkkäystä.

Aloittajalle vinkkaan, että tuo kissojen herättely on hyvää harjoittelua vauva-aikaa varten.

Toki miehen pitäisi huomioida myös se, jos ap haluaa olla kotonaan rauhassa, ilman jatkuvaa vierasvirtaa, siitäkin huolimatta, ettei aloittajan tarvitse seurustella miehen kavereiden kanssa. Omassa kodissaa pitää saada olla rauhassa. Menkööt mies välillä kaveriensa luokse ja opetelkoot olemaan myös oman perheensä luona.

Anteeksi, mutta kissa-asiassa olet yksinkertaisesti väärässä. Kissojen kyvyttömyys oppia on harhaluulo. Jos jotain, niin AP:n mies on aina periksi antamalla opettanut kissalle, että tällainen toiminta on OK. Tähänkin lankaan on jätetty ideoita kissan opettamisesta yötavoille, ja netti tulvii oppaita aiheesta.

Minunkin miehelläni oli muuten yhteenmuuton aikaan paljon ongelmia kompromissien tekemisessä. Muuton jälkeisessä painekattilassa riitaa syntyi kaikesta mahdollisesta turhuudesta, esim. voipaketin liian rajusta käsittelystä tai kaapinoven auki unohtamisesta. Mutta mieheni oli valmis kuulemaan minunkin näkökulmani, ja minä hänen. Kompromisseista neuvoteltiin tehtiin kunnes ne aikanaan alkoivat syntyä itsestään, koska totuimme sitten toistemme läsnäoloon ja ymmärsimme toistemme tarpeita rautalangasta vääntämättä.

Voihan tässä vielä käydä niin, että AP:nkin mies tottuu tilanteeseen, mutta eihän sellaiseen tilanteeseen voi mitään vauvoja suunnitella kun mies ei kestä tilan jakamista edes naisen kanssa.

Meillä riitoja tulee luonteiden erilaisuuden vuoksi. Väärinkäsityksiä on paljon. Kun tarkastelen jotain asiaa kriittisesti, mies suuttuu ja valittaa miksi pidän asiaa niin huonona. Vaikka oikeasti pidän sitä hyvänä, mutta halusin ottaa esille myös negatiiviset puolet.

Itse taas suutun jos oletan miehen vihjailevan, etten kelpaa hänelle. Esim mies sanoo että tekee asian x tällä kertaa yksin. Luulen olevani niin epämiellyttävä että mies välttelee seuraani. Nämä tilanteet kuitenkin harvemmin riitaa aiheuttavat. Pidän tuntemukseni sisällä. Jos sanon ne ääneen, syttyy riita.

Onneksi riidat ovatkin tuollaisia tyhmiä eivätkä liity tärkeisiin arvoihin (ei riidellä siitä kumman on siivottava, miten kulut jaetaan jne).