Muutettiin yhteen, nyt alkoivat riidat

Vierailija kirjoitti:

Mistä te kaikki löydätte näin vatipäisiä kumppaneita? Olen ihan oikeasti tätä näitä juttuja lukiessa ihmetellyt. :D

Fakta myös on, että täällä on todella paljon keksittyjä juttuja..

Ei tietenkään miehen kavereita sinun kotiin silloin kun tarvitset omaa rauhaa! Menkööt miehesi jonkun kaverisi luo.

Ja olen asunut useaan otteeseen elämässäni kimppakämpissä, sekä jonkin aikaa yhdessä exäni kanssa. En ole ensimmäistä kertaa jakamassa asuntoa toisen kanssa.

Kun emme asuneet yhdessä, vietimme yhdessä useimmat viikonloput, sekä silloin tällöin arki-illat. Meille ei siis ennen juurikaan tullut tilannetta, että olisi pitänyt sovittaa yhteen minun työstätuloni ja miehen menot.

Mies ei anna sulkea huoneen ovea yöksi, sillä hänen mielestään se olisi julmaa kissalle.

Alan olla jo niin väsynyt, että se aiheuttaa fyysisiä oireita, ja vaikeuttaa työntekoa. :(

Alkup kirjoitti:

Olimme olleet vuoden yhdessä ennen muuttoa.

Tilanne on siinä mielessä itseään ruokkiva, että kun en saa yöllä tarpeeksi unta, olen väsynyt ja tarvitsisin hengähdystaukoa esim. lyhyiden torkkujen ottamiseen.

Minusta tuntuisi hieman kurjalta ajatus, etten voisi mennä kotiin lepäämään, vaan joutuisin hakemaan aikaa ja paikkaa sille työpäivän jälkeen kahvilasta.

Tunnen miehen kaverit hyvin, ja monet heistä tulevat kyläilemään tyttöystäviensä kanssa. Minusta tuntuu hieman epäkohteliaalta, että vetäytyisin heti omiin oloihini kun he ovat tulleet sen sijaan, että seurustelisin heidän kanssaan. Ja sitä mieskin minulta odottaa.

Minulla ei ole mitään intressejä rajoittaa miehen sosiaalista elämää, vaan pikemminkin päinvastoin, tai muutenkaan asettaa hänelle ehtoja.

Nyt minun on kuitenkin ollut pakko ottaa joitain asioita esiin, kun ne alkavat jo vaikuttaa hyvinvointiini paljon. Tuntuu kurjalta, että mies vastaa asiaan aggressiiviseen sävyyn.

Hän on esittänyt myös muita, minusta hieman hassuja vaatimuksia, kuin esim. että en saisi ottaa vuokranantajaan yhteyttä tarvittaessa itse, vaan kaikki asiat tulisi hoitaa hänen kauttaan. Vaikka minulla on siis nimi paperissa ja maksan puolet vuokrasta. Lisäksi hän ei pidä siitä, että siirrän puolet vuokrasta suoraan omalta tililtäni vuokranantajalle. Hänen mielestään minun pitäisi antaa ne ensin hänelle, ja hän siirtää ne sitten eteenpäin. Olen aina ollut asioideni hoitamisessa hyvin itsenäinen, joten tämä tuntuu minusta hieman hassulta.

Minusta tuntuu hieman hassulta maksaa vuokra kahdessa erässä vuokranantajalle.

Vierailija kirjoitti:

Miksei ne kaverit voi tila jo 18:30? Mun mielestä 18:30 on jo riittävän myöhäinen aika. Mies voi passata vieraat ja sinä voit olla rauhassaan kotiin tultua.

Kissat on yöeläjiä. Niille on vaikea sanella ehtoja, vaan joutuu hakemaan ja kokeilemaan sopivia tapoja. Mies ei pysty tuosta vaan laittamaan kissaa ojennukseen, vaan teidän pitää yhdessä miettiä, miten saatte systeemit toimimaan. Hyvää harjoitusta lapsia varten.

No koska ap itse tulee töistä kotiin klo 18.30. Kyllä se, että pyytää tunnin rauhassa oloa töiden jälkeen on ihan kohtuullista ennen vieraiden tuloa. 

Huoh kirjoitti:

Ja olen asunut useaan otteeseen elämässäni kimppakämpissä, sekä jonkin aikaa yhdessä exäni kanssa. En ole ensimmäistä kertaa jakamassa asuntoa toisen kanssa.

Kun emme asuneet yhdessä, vietimme yhdessä useimmat viikonloput, sekä silloin tällöin arki-illat. Meille ei siis ennen juurikaan tullut tilannetta, että olisi pitänyt sovittaa yhteen minun työstätuloni ja miehen menot.

Mies ei anna sulkea huoneen ovea yöksi, sillä hänen mielestään se olisi julmaa kissalle.

Alan olla jo niin väsynyt, että se aiheuttaa fyysisiä oireita, ja vaikeuttaa työntekoa. :(

Lemmikit  on monelle tärkeämpi kuin toinen ihminen.

Ei miehen vertaus lapseen kaukaa haettua ole. Lemmikkien ja lasten kanssa joutuu sopeutumaan samalla tavalla.

Alkup kirjoitti:

Olimme olleet vuoden yhdessä ennen muuttoa.

Tilanne on siinä mielessä itseään ruokkiva, että kun en saa yöllä tarpeeksi unta, olen väsynyt ja tarvitsisin hengähdystaukoa esim. lyhyiden torkkujen ottamiseen.

Minusta tuntuisi hieman kurjalta ajatus, etten voisi mennä kotiin lepäämään, vaan joutuisin hakemaan aikaa ja paikkaa sille työpäivän jälkeen kahvilasta.

Tunnen miehen kaverit hyvin, ja monet heistä tulevat kyläilemään tyttöystäviensä kanssa. Minusta tuntuu hieman epäkohteliaalta, että vetäytyisin heti omiin oloihini kun he ovat tulleet sen sijaan, että seurustelisin heidän kanssaan. Ja sitä mieskin minulta odottaa.

Minulla ei ole mitään intressejä rajoittaa miehen sosiaalista elämää, vaan pikemminkin päinvastoin, tai muutenkaan asettaa hänelle ehtoja.

Nyt minun on kuitenkin ollut pakko ottaa joitain asioita esiin, kun ne alkavat jo vaikuttaa hyvinvointiini paljon. Tuntuu kurjalta, että mies vastaa asiaan aggressiiviseen sävyyn.

Hän on esittänyt myös muita, minusta hieman hassuja vaatimuksia, kuin esim. että en saisi ottaa vuokranantajaan yhteyttä tarvittaessa itse, vaan kaikki asiat tulisi hoitaa hänen kauttaan. Vaikka minulla on siis nimi paperissa ja maksan puolet vuokrasta. Lisäksi hän ei pidä siitä, että siirrän puolet vuokrasta suoraan omalta tililtäni vuokranantajalle. Hänen mielestään minun pitäisi antaa ne ensin hänelle, ja hän siirtää ne sitten eteenpäin. Olen aina ollut asioideni hoitamisessa hyvin itsenäinen, joten tämä tuntuu minusta hieman hassulta.

Toi on hassua. Jos sulla kerran on vuokrasopimuksessa nimi, niin hoida oma osuus erikseen. Joudut pian vielä vaikeuksiin, jos miehesi ei maksakaan ajallaan. Sinun ei tarvitse hänen egonsa takia siirtää erikseen rahoja aina hänen tilille, jotta mies voi esittää vuokranantajalle koko taloudesta huolta pitävää elättäjää.

Huoh kirjoitti:

Ja olen asunut useaan otteeseen elämässäni kimppakämpissä, sekä jonkin aikaa yhdessä exäni kanssa. En ole ensimmäistä kertaa jakamassa asuntoa toisen kanssa.

Kun emme asuneet yhdessä, vietimme yhdessä useimmat viikonloput, sekä silloin tällöin arki-illat. Meille ei siis ennen juurikaan tullut tilannetta, että olisi pitänyt sovittaa yhteen minun työstätuloni ja miehen menot.

Mies ei anna sulkea huoneen ovea yöksi, sillä hänen mielestään se olisi julmaa kissalle.

Alan olla jo niin väsynyt, että se aiheuttaa fyysisiä oireita, ja vaikeuttaa työntekoa. :(

Onhan se julmaa tuoda uusi ihminen reviirille ja alkaa rajoittaa kissan liikkumatilaa. Kissaa pitäisi pikku hiljaa totuttaa uuteen tilanteeseen,  ettei se ala rikkomaan paikkoja, hyökkäämään sinun päälle, jne. Lemmikeissä ja lapsissa on paljon samaa ja molemmat vaatii sopeutumista kaikilta.

Koti on rauhoittumisen ja levon paikka. Jos mies haluaa viettää kavereidensa kanssa aikaa, hän voi mennä viettämään sitä aikaa heidän kanssaan jonnekin muualle, ja tulevat vaikka sitten myöhemmin paikalle. Tässä asiassa sen enemmän rauhoittumista ja omaa rauhaa vaativan sana painaa enemmän.

Henkeen ja vereen kissaihmisenä olen sitä mieltä, että myös kissat opetetaan tavoille. Vinkkejä kissan yöriehumisen hillitsemiseen löytyy netistä.

Vierailija kirjoitti:

Alkup kirjoitti:

Olimme olleet vuoden yhdessä ennen muuttoa.

Tilanne on siinä mielessä itseään ruokkiva, että kun en saa yöllä tarpeeksi unta, olen väsynyt ja tarvitsisin hengähdystaukoa esim. lyhyiden torkkujen ottamiseen.

Minusta tuntuisi hieman kurjalta ajatus, etten voisi mennä kotiin lepäämään, vaan joutuisin hakemaan aikaa ja paikkaa sille työpäivän jälkeen kahvilasta.

Tunnen miehen kaverit hyvin, ja monet heistä tulevat kyläilemään tyttöystäviensä kanssa. Minusta tuntuu hieman epäkohteliaalta, että vetäytyisin heti omiin oloihini kun he ovat tulleet sen sijaan, että seurustelisin heidän kanssaan. Ja sitä mieskin minulta odottaa.

Minulla ei ole mitään intressejä rajoittaa miehen sosiaalista elämää, vaan pikemminkin päinvastoin, tai muutenkaan asettaa hänelle ehtoja.

Nyt minun on kuitenkin ollut pakko ottaa joitain asioita esiin, kun ne alkavat jo vaikuttaa hyvinvointiini paljon. Tuntuu kurjalta, että mies vastaa asiaan aggressiiviseen sävyyn.

Hän on esittänyt myös muita, minusta hieman hassuja vaatimuksia, kuin esim. että en saisi ottaa vuokranantajaan yhteyttä tarvittaessa itse, vaan kaikki asiat tulisi hoitaa hänen kauttaan. Vaikka minulla on siis nimi paperissa ja maksan puolet vuokrasta. Lisäksi hän ei pidä siitä, että siirrän puolet vuokrasta suoraan omalta tililtäni vuokranantajalle. Hänen mielestään minun pitäisi antaa ne ensin hänelle, ja hän siirtää ne sitten eteenpäin. Olen aina ollut asioideni hoitamisessa hyvin itsenäinen, joten tämä tuntuu minusta hieman hassulta.

Minusta tuntuu hieman hassulta maksaa vuokra kahdessa erässä vuokranantajalle.

Ei ole. Eräässä kimppakämpässä tuli juuri sen takia vaikeuksia, että vuokraraha annettiin yhdelle kämppikselle, joka maksoi sitten koko summan vuokranantajalle omalta tililtään. Mutta eipä sitten ollutkaan hoitanut niitä vuokria ajallaan. Oli kiva sotku selvitellä jälkikäteen. Jos luotto toiseen ei ole täysin varma ja tyyliin tietää, että vuokra hoituu tililtä automaattisesti suoramaksuna, niin huolehtisin kyllä omasta osuudesta itse. 

Itse muutin yhteen neljä vuotta sitten, ja edelleen toivon että en olisi sitä tehnyt. Olisi ihanaa, jos olisi oma asunto, jonne voisi aina välillä mennä jos siltä tuntuu tai jossa voitaisiin välillä viettää aikaa ihan yhdessäkin.

Et suutu turhasta etkä mielestäni vaadi liikoja. Kun muutetaan yhteen, niin siinä kumpikin sitoutuu tavallaan ja on valmis ottamaan myös toisen tarpeet huomioon. Silloin toimisit väärin, jos sanoisit, ettei kavereita saa tulla ollenkaan. Jos pyydät nyt myös sinunkin omassa kodissasi hetken rauhaa töiden jälkeen, pyyntösi on kohtuullinen ja mielestäni mies on itsekäs jos ei ota sinua huomioon ollenkaan. Kun asutaan yhdessä, pitää kummankin tulla vastaan ja olla valmis tekemään kompromisseja. Ei tarvitse luopua mistään, mutta asiat pitää hoitaa niin, että kummankin on hyvä. Ehkä mies ei ainakaan vielä aivan tajua tätä, ja tavallaan kuvittelee vieläkin asuvansa yksin ja elää kuin sinkku - siis siinä mielessä että ei tajua että yhdessä asuminen muuttaa tietyissä määrin asioita. 

Itseäni tavallaan kaduttaa, että muutimme oman poikaystäväni kanssa niin pian yhteen. Hän siis muutti luokseni n. 3-4 kk sen jälkeen, kun suhteestamme tuli vakava. Olimme umpirakastuneita ja välimatkaa meillä oli useampi sata kilometriä, se oli rankkaa ja yhteistä aikaa oli vähän. Se oli varmasti painavin syy melko pikaiselle yhteenmuutolle.

Tuntuu, että tuo saattoi jopa osiltaan hankaloittaa suhdettamme, sillä meille on tässä vuoden aikana ilmaantunut ihan samanlaisia riitoja kuin teille. Hän ei ole koskaan vielä asunut kenenkään naisen kanssa yhdessä ja tuollainen kompromissien teko ja toisen huomioiminen on hänelle haastavaa. Hän edelleen haluaisi mennä ja tulla ja tehdä kuten sinkkuna - siis siinä mielessä että minulle ei tarvitsisi kertoa mistään tai kysyä, ja jos esitän mitään toiveita minkään suhteen, hän suuttuu ja syyttää juuri tuolla tavalla kuin sinunkin miehesi. Minulle sopii, että kavereita tulee kylään, mutta haluaisin tietää niistä pienellä varoitusajalla jotta voin itse kehittää itselleni tekemistä siksi aikaa, jos en juuri silloin halua olla kotona.

Jos hän on lähdössä pidemmälle reissulle, saattaa läväyttää tiedon ihan muutamaa minuuttia ennen lähtöään, ja tämä ärsyttää, koska toivoisin toisen kunnioitusta siinä määrin, että hän voisi kertoa minullekin suunnitelmistaan. Hänen mielestään tuollaisista asioista ei tarvitse ilmoittaa, ja hän on tottunut siihen että "kaikki vaan tulee ja menee miten huvittaa eikä kyläilystäkään tarvitse etukäteen ilmoittaa". Hän ei ymmärrä sitä, että tämä on minunkin kotini, ja minä haluan tietää jos joku tulee kylään, etten hillu täällä vähissä vaatteissa tai niin että minulla on esim. jokin tärkeä juttu kesken. Mielestäni olisi kai ihan kohteliasta ilmoittaa jos on tulossa jollekin kylään, mutta hänen mielestään ei tarvitse ja sitten saan paskaa niskaani kun kehtaan pyytää, että minutkin otettaisiin huomioon. 

Virhe tapahtui varmaan siinä kun muutit asuntoon jossa mies jo asui. Olisi pitänyt hommata oikeasti yhteinen, niin mies ei pitäisi sitä enemmän omanaan.

Itsekin olen muuttanut, tosin useamman vuoden kaukosuhteen jälkeen, yhteen miehen kanssa joka ei ollut ikinä asunut kenenkään naisen kanssa. Hänellä oli alkuun päinvastaiset ongelmat, koska minä työssäkäyvänä maksoin vuokran kokonaan ja ostin ruuat ym, niin hänellä kesti aikansa tottua siihen että asunto on hänenkin kotinsa ja ostamani ruuat hänenkin ruokiaan. Pikkuhiljaa siitä päästiin ohi ja nyt vuosia myöhemmin onkin tilanne toinen kun hän on työssä ja minä jatkoin opiskeluja. Nykyään olemme jo naimisissa eikä ole enää mitään ongelmaa sen suhteen että kaikki on tosiaan yhteistä.

Sinun ongelmasi taas kuulostaa pahalta. Mies kuulostaa kontrolloivalta muutenkin. Tuossa ei auta kun puhua suu puhtaaksi, ja ellei muutosta tule niin kannattaa tosiaan lähteä ennemmin kuin myöhemmin...

Vierailija kirjoitti:

Alkup kirjoitti:

Olimme olleet vuoden yhdessä ennen muuttoa.

Tilanne on siinä mielessä itseään ruokkiva, että kun en saa yöllä tarpeeksi unta, olen väsynyt ja tarvitsisin hengähdystaukoa esim. lyhyiden torkkujen ottamiseen.

Minusta tuntuisi hieman kurjalta ajatus, etten voisi mennä kotiin lepäämään, vaan joutuisin hakemaan aikaa ja paikkaa sille työpäivän jälkeen kahvilasta.

Tunnen miehen kaverit hyvin, ja monet heistä tulevat kyläilemään tyttöystäviensä kanssa. Minusta tuntuu hieman epäkohteliaalta, että vetäytyisin heti omiin oloihini kun he ovat tulleet sen sijaan, että seurustelisin heidän kanssaan. Ja sitä mieskin minulta odottaa.

Minulla ei ole mitään intressejä rajoittaa miehen sosiaalista elämää, vaan pikemminkin päinvastoin, tai muutenkaan asettaa hänelle ehtoja.

Nyt minun on kuitenkin ollut pakko ottaa joitain asioita esiin, kun ne alkavat jo vaikuttaa hyvinvointiini paljon. Tuntuu kurjalta, että mies vastaa asiaan aggressiiviseen sävyyn.

Hän on esittänyt myös muita, minusta hieman hassuja vaatimuksia, kuin esim. että en saisi ottaa vuokranantajaan yhteyttä tarvittaessa itse, vaan kaikki asiat tulisi hoitaa hänen kauttaan. Vaikka minulla on siis nimi paperissa ja maksan puolet vuokrasta. Lisäksi hän ei pidä siitä, että siirrän puolet vuokrasta suoraan omalta tililtäni vuokranantajalle. Hänen mielestään minun pitäisi antaa ne ensin hänelle, ja hän siirtää ne sitten eteenpäin. Olen aina ollut asioideni hoitamisessa hyvin itsenäinen, joten tämä tuntuu minusta hieman hassulta.

Minusta tuntuu hieman hassulta maksaa vuokra kahdessa erässä vuokranantajalle.

Tuohon on helppo vaihtoehto, jos jostain syystä hassulta tuntuu: Yhteinen käyttötili, jonne molemmat tallettavat saman summan/kk ja josta menee automaattiveloituksella vuokra, sähkö ja muut mahdolliset säännölliset kulut.

Ymmärrän tuon arkipäivän vierailuajan, itsekin tykkään tulla kotiin niin, että saa rauhassa käydä vaikka vessassa (ilman että vieraat ovat paikalla) tai syödä jotain. Tai käydä vaikka suihkussa.

Alkup kirjoitti:

Olimme olleet vuoden yhdessä ennen muuttoa.

Tilanne on siinä mielessä itseään ruokkiva, että kun en saa yöllä tarpeeksi unta, olen väsynyt ja tarvitsisin hengähdystaukoa esim. lyhyiden torkkujen ottamiseen.

Minusta tuntuisi hieman kurjalta ajatus, etten voisi mennä kotiin lepäämään, vaan joutuisin hakemaan aikaa ja paikkaa sille työpäivän jälkeen kahvilasta.

Tunnen miehen kaverit hyvin, ja monet heistä tulevat kyläilemään tyttöystäviensä kanssa. Minusta tuntuu hieman epäkohteliaalta, että vetäytyisin heti omiin oloihini kun he ovat tulleet sen sijaan, että seurustelisin heidän kanssaan. Ja sitä mieskin minulta odottaa.

Minulla ei ole mitään intressejä rajoittaa miehen sosiaalista elämää, vaan pikemminkin päinvastoin, tai muutenkaan asettaa hänelle ehtoja.

Nyt minun on kuitenkin ollut pakko ottaa joitain asioita esiin, kun ne alkavat jo vaikuttaa hyvinvointiini paljon. Tuntuu kurjalta, että mies vastaa asiaan aggressiiviseen sävyyn.

Hän on esittänyt myös muita, minusta hieman hassuja vaatimuksia, kuin esim. että en saisi ottaa vuokranantajaan yhteyttä tarvittaessa itse, vaan kaikki asiat tulisi hoitaa hänen kauttaan. Vaikka minulla on siis nimi paperissa ja maksan puolet vuokrasta. Lisäksi hän ei pidä siitä, että siirrän puolet vuokrasta suoraan omalta tililtäni vuokranantajalle. Hänen mielestään minun pitäisi antaa ne ensin hänelle, ja hän siirtää ne sitten eteenpäin. Olen aina ollut asioideni hoitamisessa hyvin itsenäinen, joten tämä tuntuu minusta hieman hassulta.

Aika huolestuttavaa kontrollointia. On sinänsä ihan normaalia, että toinen puoliso maksaa vuokran kokonaisuudessaan ja toinen sitten toiselle, mutta tällainen vaatiminen herättäisi minussa ainakin kysymyksen siitä mitä mies niillä rahoilla tekee. Ehkä vuokrat jäisivät maksamatta? Teillä on aikamoinen sovittelu yhdessä asumisessa, mutta mä varmaankin muuttaisin pois jos en saisi nukkua ja levättyä omassa kodissa.

Hehheh. Joopa joo. Aloittaja kirjoitti taas novellin ja ylläpitää itse ketjua. Kirkkosiskokin ennätti, ei siinä mitään, tuli ihan hyviä neuvoja. Vaan aloittaja on ahkera ketjujen rustaaja ja aiheet on ihan omasta päästä.

Tossa vieraiden tulossa ap.n kanssa samaa mieltä.

Mutta mutta... itse olen sinkkunainen ja kahden koiran omistaja. Jos alkaisin seurustella miehen kanssa eikä hän vuoden aikana saa suutaan auki, jos jokin koirissani niin pitäköön suunsa kiinni jatkossakin😂 Ne asiat puhutaan jo seurusteluaikana eikä vasta yhteenmuuton jälkeen. Ei ne eläimen tavat muutu simsalabim.. miksi muuttaa yhteen jos jokin toisen kotona tapahtuva säännöllinen asia ärsyttää.

Jos mies alkaisi mulle vasta yhteenmuuton jälkeen esittää koirien suhteen vaatimuksia niin bye bye beibi, beibi good bye!!

Asian olisi voinut tuoda esiin viimeistään silloin kun yhteenmuuttoa suunnitellaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoisia kommentteja tuosta kavereiden kyläilystä oot ap saanut. Itse olen jakanut saman osoitteen kohta 30 vuotta miehen kanssa ja kyllä meillä alusta asti on ollut se tapa, että kun toinen haluaa kutsua vieraita YHTEISEEN kotiin, kysyy ennen kutsumista toisen mielipiteen. Ja jos toinen sanoo ei, oli syy mikä hyvänsä, sitä kunnioitetaan ja sitten katsotaan uusi ajankohta. Tuossa nyt ei ollut kuin kyse 1 tunnin viiveestä, miksi ihmeessä sitä ei voi kunnioittaa? Tuon kissan kohdalla mulla ei ole sulle neuvoa, heräisin tasan yhden kerran jonkun luontokappaleen takia, sen jälkeen lähtisin joko minä tai kissa ovesta lopullisesti. Ja lapsia meillä kyllä on, kolme, en tajua miten nuo kaksi asiaa liittyy toisiinsa mitenkään. 

Kokemusta on sekä kissoista ja kolmesta lapsesta. Kissan aiheuttamat yöheräilyt eivät ole mitään, jos sitä vertaa lapsiin. Muistan kyllä ajan ennen lapsia, jolloin kissan touhut aamuisin ennen klo viittä ottivat päähän.

Miehen kanssa pitäisi päästä yhteisymmärrykseen siitä, miten kissan kanssa menetellään. Sama tulee vastaan lasten kanssakin: otetaanko lapsi perhepetiin vai ei yms. Jos ap ei pääse miehen kanssa yhteisymmärrykseen siitä, miten kissan kanssa toimitaan, niin luulenpa, että sama tulee olemaan vastassa, kun mietitään lasten kasvatusta.

Yhdessä asuminen vaatii molemmilta joustamista ja toisen huomioon ottamista. Alussa pelisäännöt eivät ole vielä selvät. Esimerkiksi tuo kaverien pyytäminen kylään. Mies ei varmaan osannut arvata, että ap haluaa rauhoittumistunnin ja luultavasti yllättyi vaatimuksesta. Jatkossa mies tietänee, ettei kavereiden pyytäminen kylään siihen aikaan, kun toinen tulee töistä, ole toivottua.

Nainen koittaa sanella säännöt ja muuttaa miestä = palstamammojen mielestä mies on kontrolloiva alistaja.

Ette oikeasti ole tosissanne, ettehän?