Mitä merkitystä lapsettomat voivat löytää elämäänsä?
En oikein ymmärrä mitä merkitystä lapsettomat voivat saada elämäänsä. Jos kuolinvuoteella toteaa, että ”tein kerran tosi hienon Exel-taulukon ja pomo antoi kehut”,niin aika kurjaa. Matkailu ym. on vain hetken viuhahduksia, ei pysyvää ja arvokasta.
Mutta kun on lapsi, niin voi ylpeästi todeta kasvattaneensa älykkään ihmisen, joka jatkaa matkaansa ilman minua. Tavallaan perintöni elää osittain lapsessa. Ei tunnu tyhjältä.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä mitä merkitystä lapsettomat voivat saada elämäänsä. Jos kuolinvuoteella toteaa, että ”tein kerran tosi hienon Exel-taulukon ja pomo antoi kehut”,niin aika kurjaa. Matkailu ym. on vain hetken viuhahduksia, ei pysyvää ja arvokasta.
Mutta kun on lapsi, niin voi ylpeästi todeta kasvattaneensa älykkään ihmisen, joka jatkaa matkaansa ilman minua. Tavallaan perintöni elää osittain lapsessa. Ei tunnu tyhjältä.
Näinhän se ei valitettavasti ja todistettavasti läheskään aina ole.
Törkeä aloitus. Todella egoistinen. Minä, minä ja minun lapseni. Jotkut älyävät elää itselleen, ja silloin on elänyt hyvän elämän. Lapset haittaavat elämää niin paljon, että on paljon helpompaa ja mielekkäämpää olla lapseton. Työ on erinomainen sisältö elämälle, sekä vapaa-aika. Lapsettomat ovat tehneet fiksun ratkaisun. Perheellisten pitää vain kestää se.
Tuntuisi aika tyhjältä jos ainoa mielekkyys tulisi toisen ihmisen kautta.
Miksi ei voisi tuntea kuolinvuoteellaan mielekkyyttä omasta elämästään. Että eli sen niin kuin oli tarkoitettu.
Eipä minua lohduttaisi kuolinvuoteella sekään, että kehuisin "tein kerran tosi hienon lapsen ja vanginvartija antoi kehut".
Hyvin kapeakatseinen maailma sinulla, miksi luulet, ettei elämässä ole muita vaihtoehtoja kuin joko lapset tai matkustelu? Joko-tai?
ps. en matkustele
Mitä jos kasvatatkin tyhmän narkkarin joka päätyy vankilaan murhattuaan vanhuspariskunnan kirveellä saadakseen rahaa huumeisiin?
Voi tsiisus, montako tämmöistäkin ketjua tänne on ilmestynyt viime kuukausina..? Ihmiset ovat erilaisia ja jokainen saa viettää oman ainutlaatuisen elämänsä tällä pallolla juuri niin kuin haluaa. Joillekin lapset tuovat merkitystä elämään, joillekin jokin ihan muu - vaikkapa sitten se työ tai matkailu. Eikä se ole yhtään vähempiarvoista tai huonompi juttu.
Itsekin haluan lapsia joskus, mutta en voi ymmärtää tätä väkinäistä vastakkainasettelua lapsettomien ja lapsellisten elämäntapojen ja elämän "hyvyyden" välillä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia lasten kanssa tai ilman.
Miksi tarvitset lapsen todentamaan elämääsi ja tekemisiäsi?
Itse saan elämääni miellekkyyttä lemmikeistäni.
Voin sanoa, että ihania kissoja kasvatin.
Lapseton voi tietää eläneensä joka päivä mielekästä elämää, ja sitähän elämä ei lasten kanssa ole. Lapseton voi töiden jälkeenkin tehdä kaikenlaista mukavaa, mielekästä ja järkevää ja käyttää päivänsä siten, että todellakin voi olla tyytyväinen. Perheellinen sen sijaan tuhlaa aikaansa perheeseensä, tuskailee turhuuteen meneviä päiviä ja vuosia eikä saa elämältä mitään.
jos elämän ainoa saavutus on lapset, niin on sulla surkea elämä. Elämästä voi nauttia oli lapsia tai ei.
Työ, harrastukset, matkailu, hyväntekeväisyys...
Myös lapsen on annettava itsenäistyä, et voi roikkua hänessä kiinni elämääsi. Lapsesi voi vaikka muuttaa aivan toiselle puolelle maapalloa.
Todella sairas aloitus
Perheellinen
Viimeisen henkäyksen jälkeen alkaakin se iankaikkinen osuus tästä elämästä. Se on tärkeämpää missä sen aikoo viettää. Silloin on ihan sama miten tämän elämän on täyttänyt.
Itse en lapsia tehnyt. Mukavampi matkustella ja reissata puolison kanssa. Tässä omassa elämässä on ihan elämistä. Matkustelu ja reissaaminen (myös tähän vähän lähemmäs) on elämäntapa ja kyllä se omalta osaltaan tuo sisältöä. Jotkut saavat tarkoituksen sitten jostain muusta tekemisestä, olemisesta tai toteuttamisesta, kuten edellä oleva ei matkusteleva toteaa.
Nyyh,snif nyyh nyyh...HUUTONAURUA.
Miksi joku yrittää tätä jatkuvaa vastakkainasettelua?
Olen omasta halustani lapseton ja oikein tyytyväinen valintaani.
Se sisältö on korvien välissä, jos on.
Taide antaa ainakin minulle paljon syvällisempiä kokemuksia kuin lasten kasvattaminen voisi koskaan antaa.
Voi olla esimerkiksi tyytyväinen ja onnellinen siitä että ei provosoidu kaltaisistasi, vaan kasvaa ihmisenä, ja ymmärtää että ihmisiä on erilaisia.
Mulle elämän sisältöä antaa se, että olen pelastanut monen eläimen hengen ja huolehtinut niistä. Ja voin ylpeänä todeta, että en tehnyt lisää ihmisiä tähän maailmaan tuhoamaan luontoa.
Jos kerran olet niin tyytyväinen omaan elämääsi niin miksi haluat käyttää aikaasi muiden valintojen pohtimiseen ja mitätöimiseen? Ja tää on sitäpaitsi NIIIN vanha aihe provolle...
Älä jaksa.