Jos ihmisellä tai hänen läheisellään on ongelma, jolle tämä ihminen ei voi mitään
Niin onko ihmisen velvollisuus yrittää silti ratkaista se, ja hävetä tai surra kun ei pysty. Vai onko ok yrittää vain ajatella jotain muuta?
Mulla on tämä tilanne, ahdistaa hirveästi ja en oikeasti tiedä, mikä mun velvollisuus olisi. En keksi, miten asian ratkaisisi, ja tekisi mieli vaan yrittää unohtaa koko juttu. Pelkään myös että murehtimiseni aiheuttaa lisää ongelmia niille, joita tämä ongelma enitn rasittaa. Toisaalta olen kiistatta lähipiirini älykköin ja sillä tavalla se, jolla olisi parhaat edellytykset keksiä joku ratkaisu, vaikka sellaista ei noin järjellä ajatellen olekaan.
Kommentit (5)
Kiistatta olet se terävin.. Mitä jos nyt antaisit jokaiselle oman tontin, äläkä mene kuseen sinne.
No... et kyllä anna kuvaa ainakaan tunne älykkäästä ihmisestä. Tuskinpa olisit "tilanteessa" jossa olet jos olisit. Taidat olla mies.
No keskittykää te nyt mun älyni pilkkaamiseen, joille se on olennainen asia.
Ottaisko joku kuitenkin kantaa tähän esittämääni moraalikysymykseen? Eli onko ihmisen velvollisuus yrittää kaikin keinoin auttaa, vaikka apua ei olisi, vai saako antaa olla, jos apua ei kerran ole?
Ei ole velvollisuutta yrittää mahdotonta. Voit myötäelää muuten. Tai jos ongelma vetää muitakin mukanaan ja aiheuttaa sinulle haittaa, voit katkaista yhteydenpidon.
Ei ainakan ole velvollisuus hävetä ja surra. Jos pystyy niin kannattaa ajatella jotain muuta vaan.