Mikä ammatti ujolle alanvaihtajalle?
Olen keittäjä ja tässä pidemmän aikaa on kypsynyt ajatus, että haluaisin vaihtaa alaa. En vaan tiedä, mitä lähtisin opiskelemaan. Olen aika ujo ja en tiedä, sovellunko oikein millekään alalle sen takia. Olen 30 v. ja tälle alalle en koskaan ajatellut päätyväni. Jotenkin vain ajauduin ja jämähdin näihin hommiin. Haluaisin sellaisen ammatin, joka työllistää aika varmasti.
- Töissä on mukavaa olla lasten kanssa tekemisissä ja joskus olen miettinyt, että joku sellainen työ voisi olla ehkä kiva.
- Lukiossa vielä suunnittelin, että lähtisin opiskelemaan historiaa tai maantiedettä, mutta en sitten enää tiedä. Olen kiinnostunut edelleen niistä, mutta jotenkin tuntuu vaikealta enää pyrkiä yliopistoon ja en edes tiedä, mitä niihin liittyvää voisin tehdä työkseni.
- Olen luonteeltani rauhallinen ja hillitty ja en menetä hermojani. Töissä olen oppinut selviämään kiireessä ja ongelmatilanteissa. Olen ujo ja vähän introvertti, mutta kaipaan kyllä ihmisten seuraa ja en haluaisi työskennellä yksin.
- Kärsin nuorempana todella vaikeasta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Jonkun verran ne vaivaa edelleen, mutta pärjään niiden kanssa. Se ei enää rajoita juurikaan elämääni. Olen kehittynyt paljon esim. 10 vuoden takaisesta. 15 vuotta sitten en puhunut mitään kenellekään ja vastasin kuiskaamalla korkeintaan yhdellä sanalla. Nykyään kyllä olen oppinut puhumaan, vaikka en edelleenkään ole porukan puhelian. Työelämässä pärjään hyvin, mutta eniten pelottaa ajatus kouluun palaamisesta. On jotenkin iskostunut päähän ajatusmalli, ettei tällaisesta ole mihinkään.
- Pidän käytännönläheisestä työstä. En välttämättä viihtyisi työssä, jossa pitää istua konttorissa tietokoneella koko päivä.
- Vapaa-ajalla tykkään harrastaa käsitöitä ja liikkua luonnossa.
Tässä nyt muutama asia, joka tuli mieleen. Tuleeko kenellekään mieleen mitään ammatteja, jotka sopisivat tällaiselle ihmisille?
Kommentit (11)
Minä olen aikalailla samanlainen ihminen, aika ujo ja introvertti, vetäytyvä, mutta en kuitenkaan erakkoluonne ja lähdin opiskelemaan puutarha-alaa. Tuli yllätyksenä kuinka paljon ainakin opiskellessa tehdään yhdessä ja joutuu sosialisoimaan ja kuulin, että tälle alalle tulee paljon hiljaisia opiskelijoita, koska kuvitellaan että tässä saa yksin puuhata ja touhuta ja sitten onkin ihan yhteisöllistä kimpassa tekemistä.
Jos ei pitkä koulutus ole se juttu, niin ryhdy linja-autonkuljettajaksi.
Kiitos ehdotuksista teille. Lähihoitajalla ainakin olisi varmaan hyvät työllisyysnäkymät ja siinä voisi suuntautua esim. lastenhoitoon. Välttämättä en haluaisi työskennellä sairaalassa, mutta päiväkoti tai ala-aste olisi enemmän minua kiinnostavia. En vain tiedä, soveltuuko ujompi henkilö sinne. Vai pitäisikö olla sellainen iloinen ja rempseä.
Bioanalyytikko muuten kuulostaa kiinnostavalta, mutta kemia ja matikka yms. eivät ole vahvuuksiani. Voisin tykätä tutkia näytteitä laboratoriossa, mutta näytteiden ottaminen olisi haasteellisempaa. Ainakin potilaana alkaa pyörryttää.
Puutarhurin työstä voisin tykätä. Kesäisin tykkään laittaa puutarhaa pienimuotoisesti ja joskus olen miettinyt, että voisi olla mukavaa olla kaupungilla viheralueiden hoitajana. Kasvihuoneviljely voisi olla mukavaa, mutta en osaa yhtään oikein taas suunnitella puutarhoja ja pihoja.
ap.
Koulutuksen pituudella ei ole väliä. Voi olla lyhyt kurssi tai minkä tahansa asteen koulu.
Linja-autonkuljettajassa esteenä on, ettei ole ajokorttia. Muutenkaan tekniset asiat ei oikein ole minulla hallussa. Hyvä ehdotus muuten kyllä.
ap.
Nostetaanpas, jos vielä löytyisi ideoita.
ap.
Tulee mieleen, että työ esim. Kelassa, etuuskäsittelijänä tai skannaajana tms. Toisaalta, se on nimenomaan konttorissa istumista. Jos pidät luonnosta, olisiko floristin, maaseutulomittajan, puutarhurin tms. työ ehkä mieluisaa?
No lähihoitaja tietenkin. Koulutus ja ammattiroolin sisäistäminen poistaa kyllä ylimääräisen ujouden.