Miten saada sukulaisten turhien lahjojen ostaminen loppumaan?
Ei ole kiva saada ylimääräistä turhaa tavaraa nurkkiin.
Kommentit (12)
Silleen että lykkäät ne niille samantien takas. Kyllä oppivat ettet ota niitä vastaan.
Aikuisten kesken on helppoa; niin ettei vaan laita ikinä näkyville niitä turhia tavaroita ja valittaa ääneen säilytystilan puutteesta.
Lasten kohdalla usein vaikeampaa, monet osoittavat materian avulla rakkautta ja lapsille osoitettuihin lahjoihin puuttuminen nähdään usein ilkeytenä tai kiittämättömyytenä.
Minä olisin ihan tyytyväinen jos lapsille ostettaisiin edes oikeaa kokoa vaatteita ja kysyttäisiin onko jollekin asialle tarvetta kun sitä ollaan ostamassa. Siis toki joulu- ja synttärilahjoissa saa yllättää, mutta näissä heräteostoksissa olisi kyllä ihan kohteliasta soittaa ja kysyä esimerkiksi kokoa ja tarvetta. Minä olen 1 ja 3 vuotiaiden kanssa ihan kotona, joten soittaa kyllä voisi. Meillä tuo 1-vuotias on jo saanut 5-vuotiaan kokoa olevia vaatteita, miettikääs sitä. Enkä ole saanut tätä tapaa loppumaan, välillä tuntuu että mummoilla ja muilla sukulaisilla on joku pakonomainen tarve osoittaa tietävänsä paremmin lastemme vaatekoot ja tarpeet.
Noh, tämä meni jo vähän ohi aiheen. Mutta sympatiani saat. Tuntuu ikävältä pyörittää kotikirppistä suurin piirtein muiden ostomanian vuoksi.
Mä ilmoitin, etten ota vastaan itselleni tarkoitettua lahjaa ja samalla sanoin, että jos tuotte jotain , niin saatte sen takaisin.
Tehosi. Osa on jo samaa käyttänyt itse. Moni on onnellinen.
Lapsille saa tuoda, en ala heiltä kieltämään lahjoja.
Meillä toimi se, että suututin anopin oikein kunnolla. Sen jälkeen on lakannut jatkuva tavaravirta. Anopilla vielä fiksaatio kaikkeen mikä on halpaa (miksi maksaa laadusta?). Lisäksi on hamsteri, ja tuo (tai toi) "aarteitaan" meidän riesaksi. Kantoi romua meille kyllä muutenkin kuin jouluna ja syntymäpäivinä. Nyt sitten nyyhkii, kun mulle ei mikään kelpaa. En vaan halua, että kotini on anopin kaatopaikka...
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimi se, että suututin anopin oikein kunnolla. Sen jälkeen on lakannut jatkuva tavaravirta. Anopilla vielä fiksaatio kaikkeen mikä on halpaa (miksi maksaa laadusta?). Lisäksi on hamsteri, ja tuo (tai toi) "aarteitaan" meidän riesaksi. Kantoi romua meille kyllä muutenkin kuin jouluna ja syntymäpäivinä. Nyt sitten nyyhkii, kun mulle ei mikään kelpaa. En vaan halua, että kotini on anopin kaatopaikka...
Meillå mies saa hoitaa tämän asian ja pian. Hyväntekeväisyys on erikseen, mutta minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta pyörittää kotonamme mitään kierrätyskeskusta. Aiemmin jaksoin kärrätä niitä tavaroita Hopelle (aika vähän edes sinne kelpasi) tai tekstiilikeräykseen, nykyään kannan sen enempää katsomatta suoraan roskikseen. Minä en halua pilata välejäni anoppiin tämän takia, se menee muuten helposti juuri siihen, miten kiittämättömälle miniälle mikään ei kelpaa.
Vielä ehkä jotenkin menisi, jos edes osa tavarasta olisi ok, mutta kun oikeasti on jotain 5-15 vuotta vanhaa, kulunutta ja rikkinäistä tavaraa, vauvalle yritetään antaa n. 5-vuotiaalle sopivaa lelua ym., niin tuosta on vaan minulle kauhea homma.
Meillä toimi ihan sopiminen. Eli sovimme jo vuosia sitten esim. sisaruksieni kanssa, että lahjoja ostetaan vain lapsille. Onneksi on pysynyt tosi hyvin kohtuudessa, eli ostavat vain yhden lahjan jouluna - kun lapset olivat vielä pieniä, niitä tuli useampi, mikä on ihan turhaa. Jossain vaiheessa pojan kummitäti osti aina vaatetta, joka harvoin miellytti. Sanoin useampaan kertaan, ettei vaatetta kannata ostaa, koska ovat niin tarkkoja siitä mitä pistävät päällensä. Meillä poika ollut aina tosi tarkka.
Tänäkin jouluna paketteja tuli tosi kohtuudella ja kaikki oli tyytyväisiä. Kuopus sai yhdet liian pienet verkkarit, mutta muuten meni lahjat nappiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimi se, että suututin anopin oikein kunnolla. Sen jälkeen on lakannut jatkuva tavaravirta. Anopilla vielä fiksaatio kaikkeen mikä on halpaa (miksi maksaa laadusta?). Lisäksi on hamsteri, ja tuo (tai toi) "aarteitaan" meidän riesaksi. Kantoi romua meille kyllä muutenkin kuin jouluna ja syntymäpäivinä. Nyt sitten nyyhkii, kun mulle ei mikään kelpaa. En vaan halua, että kotini on anopin kaatopaikka...
Meillå mies saa hoitaa tämän asian ja pian. Hyväntekeväisyys on erikseen, mutta minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta pyörittää kotonamme mitään kierrätyskeskusta. Aiemmin jaksoin kärrätä niitä tavaroita Hopelle (aika vähän edes sinne kelpasi) tai tekstiilikeräykseen, nykyään kannan sen enempää katsomatta suoraan roskikseen. Minä en halua pilata välejäni anoppiin tämän takia, se menee muuten helposti juuri siihen, miten kiittämättömälle miniälle mikään ei kelpaa.
Vielä ehkä jotenkin menisi, jos edes osa tavarasta olisi ok, mutta kun oikeasti on jotain 5-15 vuotta vanhaa, kulunutta ja rikkinäistä tavaraa, vauvalle yritetään antaa n. 5-vuotiaalle sopivaa lelua ym., niin tuosta on vaan minulle kauhea homma.
Tämäpä se. Meillä anoppi harrastaa kirppishamstrausta. Parhaimmillaan tuonut 80cm lapselle 110cm vaatetta, kun oli niin "halpa" ja "ihana". Rikkinäisiä leluja, kirppispehmoleluja (vaikka pehmoleluja on varmaan 100kpl kotona). Ikinä ei kysy onko tarvetta. Koko sanotaan varmaan kerran kuussa, mutta kun hän ei usko. Sitten ihmettelee kun se 80cm tyttö ei pidäkään vuoteen 96cm mekkoansa yms, ei edes kuvaa tule vaate päällä jne.
Minä en halua loukata tällaisella asialla, mutta olen jo joutunut tiukasti sanomaan, ettei meidän lapsia tarvitse vaatettaa seuraavaksi viideksi vuodeksi. Osaan kyllä itsekin huolehtia lasteni vaatteista. Miestä hän ei usko ollenkaan, minun puhe hillitsee shoppailut ehkä kuukaudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimi se, että suututin anopin oikein kunnolla. Sen jälkeen on lakannut jatkuva tavaravirta. Anopilla vielä fiksaatio kaikkeen mikä on halpaa (miksi maksaa laadusta?). Lisäksi on hamsteri, ja tuo (tai toi) "aarteitaan" meidän riesaksi. Kantoi romua meille kyllä muutenkin kuin jouluna ja syntymäpäivinä. Nyt sitten nyyhkii, kun mulle ei mikään kelpaa. En vaan halua, että kotini on anopin kaatopaikka...
Meillå mies saa hoitaa tämän asian ja pian. Hyväntekeväisyys on erikseen, mutta minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta pyörittää kotonamme mitään kierrätyskeskusta. Aiemmin jaksoin kärrätä niitä tavaroita Hopelle (aika vähän edes sinne kelpasi) tai tekstiilikeräykseen, nykyään kannan sen enempää katsomatta suoraan roskikseen. Minä en halua pilata välejäni anoppiin tämän takia, se menee muuten helposti juuri siihen, miten kiittämättömälle miniälle mikään ei kelpaa.
Vielä ehkä jotenkin menisi, jos edes osa tavarasta olisi ok, mutta kun oikeasti on jotain 5-15 vuotta vanhaa, kulunutta ja rikkinäistä tavaraa, vauvalle yritetään antaa n. 5-vuotiaalle sopivaa lelua ym., niin tuosta on vaan minulle kauhea homma.
Meillä kyllä ollut muitakin ongelmia anopin kanssa, välirikkoon toki vaikuttanut tavaravirtaa enemmän muun muassa jatkuva ilkeä kritiikki.
Mutta joo, kun toisella ei ole käsitystä laadusta, kunhan on halpa. Anopin mielestä lasteni isän lempipaita vuodelta 1982 on oikein sopiva poikani päälle. Ja mitä sitten että lapsi (eikä äitinsä) tykkää paidasta, ei ole ihan "tätä päivää" malliltaan, ja onhan tuo jo varsin kulahtanut. ja mitä sitä nyt uutta mattoa ostaa kaupasta, kun hänellä on joitakin vuosia kylmässä ulkovarastossa oleva pino, ihan itse saisi valita minkä koin syömän riekaleen sieltä vie mukanaan.
Ja lelut... Onhan lapsille tosi kivaa saada uusi lelu, joka on viimeistään puolen tunnin päästä rikki. On mun lapset toki kovakouraisia, mutta laadukkaammista leluista ehtivät kyllä nauttia pidempään. Lelujen sopivuudessa on toivomisen varaa. 1-vuotiaalle on tuotu vauvojen puuhamatto, ja 2-vuotiaalle jääkiekkopeli. Vaatteet aina liian isoja tai pieniä. Ja jos joskus vahingossa sopivan kokoisia, niin aina muuten vaan karseita. Ei, en todellakana pue lastani mihinkään "komiasta suvusta" tai "pikkuisäntä" -teksteillä varustettuihin paitoihin.
Vihaan sitä, että sukulaiset ostavat lahjoja. Oltiin sovittu, ettei osteta mitään. Silti oli ostanut kassikaupalla. Se ei ole edes huono vitsi, vaan se on todella masentavaa ja ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimi se, että suututin anopin oikein kunnolla. Sen jälkeen on lakannut jatkuva tavaravirta. Anopilla vielä fiksaatio kaikkeen mikä on halpaa (miksi maksaa laadusta?). Lisäksi on hamsteri, ja tuo (tai toi) "aarteitaan" meidän riesaksi. Kantoi romua meille kyllä muutenkin kuin jouluna ja syntymäpäivinä. Nyt sitten nyyhkii, kun mulle ei mikään kelpaa. En vaan halua, että kotini on anopin kaatopaikka...
Meillå mies saa hoitaa tämän asian ja pian. Hyväntekeväisyys on erikseen, mutta minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta pyörittää kotonamme mitään kierrätyskeskusta. Aiemmin jaksoin kärrätä niitä tavaroita Hopelle (aika vähän edes sinne kelpasi) tai tekstiilikeräykseen, nykyään kannan sen enempää katsomatta suoraan roskikseen. Minä en halua pilata välejäni anoppiin tämän takia, se menee muuten helposti juuri siihen, miten kiittämättömälle miniälle mikään ei kelpaa.
Vielä ehkä jotenkin menisi, jos edes osa tavarasta olisi ok, mutta kun oikeasti on jotain 5-15 vuotta vanhaa, kulunutta ja rikkinäistä tavaraa, vauvalle yritetään antaa n. 5-vuotiaalle sopivaa lelua ym., niin tuosta on vaan minulle kauhea homma.Meillä kyllä ollut muitakin ongelmia anopin kanssa, välirikkoon toki vaikuttanut tavaravirtaa enemmän muun muassa jatkuva ilkeä kritiikki.
Mutta joo, kun toisella ei ole käsitystä laadusta, kunhan on halpa. Anopin mielestä lasteni isän lempipaita vuodelta 1982 on oikein sopiva poikani päälle. Ja mitä sitten että lapsi (eikä äitinsä) tykkää paidasta, ei ole ihan "tätä päivää" malliltaan, ja onhan tuo jo varsin kulahtanut. ja mitä sitä nyt uutta mattoa ostaa kaupasta, kun hänellä on joitakin vuosia kylmässä ulkovarastossa oleva pino, ihan itse saisi valita minkä koin syömän riekaleen sieltä vie mukanaan.
Ja lelut... Onhan lapsille tosi kivaa saada uusi lelu, joka on viimeistään puolen tunnin päästä rikki. On mun lapset toki kovakouraisia, mutta laadukkaammista leluista ehtivät kyllä nauttia pidempään. Lelujen sopivuudessa on toivomisen varaa. 1-vuotiaalle on tuotu vauvojen puuhamatto, ja 2-vuotiaalle jääkiekkopeli. Vaatteet aina liian isoja tai pieniä. Ja jos joskus vahingossa sopivan kokoisia, niin aina muuten vaan karseita. Ei, en todellakana pue lastani mihinkään "komiasta suvusta" tai "pikkuisäntä" -teksteillä varustettuihin paitoihin.
😂 Melkein luulisi, että meillä on sama anoppi, mutta kun ei ole hänellä muita poikia kuin mieheni, on kyseessä vaan joku sielunsisko. Naurattaisi, jos ei ahdistaisi niin paljoa.
Ei minunkaan mielestäni kaiken tarvitse olla uutta ja ostan itsekin esim. lastenvaatteita kirppiksiltä, mutta haluan, että lapsellakin on vain tarpeellisia vaatteita ja sellaisia leluja, mitkä eivät ole homeessa ja mistä ei irtoa vaarallisia pikkuosia, ja niitäkin edes jotenkin rajalliset määrät. En halua, että kotiimme kannetaan mitään kysymättä säkkikaupalla sekalaista vaatetta ja lelua, tulee vastaan jo ihan säilytystilan rajallisuus, vaikka keskikokoisessa omakotitalossa asummekin.
Olemme vielä ihan hyvin toimeentulevia, niin ei ole kyse edes siitä, että menisi ilman näitä tavaratoimituksia kaikki rahat lapseen, mutta kun pula-ajan lapsena anoppi on sitä mieltä, että mitään ei saisi ostaa ja kaikki pitää säästää.
Voihan anopin syntymäpäivälahjaksi viedä niitä saatuja romuja. Ehkä ymmärtää vinkin.
Oman kokemukseni mukaan se on erittäin helppoa. Ilmoita suvulle, että ette osta enää itse osta aikuisille lahjoja, ettekä toivo niitä itsellennekään. Jos tästä huolimatta saatte jotain tarpeetonta, kiitätte ja hankkiudutte siitä eroon. Jos ei jaksa myydä tai kierrättää, roskiin vaan. Näin meillä ja on ihan parasta.