Lue keskustelun säännöt.
Mä haluan vain kuolla pois...
19.12.2017 |
En tiedä varaksi, saako tänne kirjoittaa tällaisesta aiheesta, kuin otsikossa lukee.
Sairastan masennusta. Ja vaikka se onkin ns. hallinnassa, niin siitä huolimatta haluan kuolla pois.
Eläminen tuntuu tylsältä, eikä siinä ole enää mitään, mitä se voisi minulle antaa!
Ainut, että minulla on lapsi, jota en voisi hylätä sillä tavoin. Hänen vuoksi tällä vieläkin sinnittelen.
Ei minusta näe sitä ulos päin, että ajattelen näin joka ikinen päivä. Eikä kukaan koskaan osaisi sitä minusta kertoa, jos minut näkisi.
Olen yh. Lapsen isälle ei lapsi voisi milloinkaan mennä, silä hän ei ole kelvollinen huoltajaksi.
Elämäni on toki joidenkin mielestä hyvää, sillä olen töissä ja kasvattanut yksin lapseni, vaikeuksien kautta.
Ja on toki pieniäkin iloja elämässä, mutta siitä huolimatta haluan vain pois... kuolla pois.
Tätä elämäni on ollut teinistä asti ja olen jo li 40v.
Kommentit (44)
Oletko hoidossa sairautesi vuoksi? Jos et niin hakeudu heti. Vaikka nyt tuntuu tuolta niin olotilasi voi kohentua tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus ei ole kontrollissa jos ajatuksesi ovat tuollaisia. Mene psykiatrille. Pian.
Nro. 2
En ole. En koe saavani apua siitä, että juttelen jollekin.
Ap
soita neuvolaan heti, että saat apua ajoissa. Tee tämä edes lapsen vuoksi.
Kuulostat alakuloiselta ja nälkäiseltä, syö jotain hyvää ja ajattele kivoja positiivisia asioita.
Hyvää Joulua ja parempaa uutta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema on ihmiselle petollinen vihollinen, mutta Jeesus on todellinen ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat alakuloiselta ja nälkäiseltä, syö jotain hyvää ja ajattele kivoja positiivisia asioita.
Hyvää Joulua ja parempaa uutta vuotta.
Niinpä 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisen elämän haluaisit, jos mikä vaan olisi mahdollista. Kerro siitä.
Nro 6.
Alakuloinen varmasti juuri nyt olenkin...
Tiedän, että tarkoitat hyvää, mutta ei se positiivinen ajattelu vie pois ajatusta kuolemasta. Se auttaa ehkä hetkellisesti, muttei tuo lopullista hyvän olon fiilistä.
En vain koe olevani tärkeä kenellekään, paitsi tietty lapselleni... joka on toki jo teini.
Useat ystävyys suhteetkin ovat katkenneet, enkä mmärrä miksi tai mitä olen tehnyt. En minä ole heille koskaan kertonut toiveestani kuolla. Täälläkin teen tämän nimettömästi.
Ei kukaan ymmärtäisi miksi haluan kuolla pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele jollekkin. Neuvola on yksi tai oma sairaanhoitaja toinen vaihtoehto. Pääasia olisi että puhut toiselle ihmiselle omasta pahasta olostasi eikä tarvitse olla ammattilainen mutta semmoinen joka osaa kuunnella.
Pimeä loppuvuosi lisää pahaa oloa. Väsymystä kun kaikenaikaa on pimeää. Hanki D vitamiinit. Tai kalanmaksaöljyä.
Ole armollinen itsellesi. Rakasta semmoisena kuin olet. Olet sen arvoinen. Oikeasti olet. Usko itseesi!
Haliterveisin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liity tinderiin! Se piristää ja uusi ihmissuhde muuttaa sun elämän. Varmasti lapsikin hyötyisi toisesta aikuisesta
No mitä on ne pienet onnen hetket ja tunteet, joita myös sanoit kokevasi? Hyvä kirja? Tietokonepeli? Lempisuklaa? Tv-sarja? Metsäkävely? Sukututkimus? Neulominen? Nää on vaan mun ehdotuksia, ovat siis mun ilon ja onnen hetkiä arjessa.
Kuule; aloita bullet journalin pitäminen.
Miksi haluaisit edes olla tärkeä kenellekään muulle? Ole sitä itsellesi. Hittoon muut ihmiset.
On totta, että mä en ymmärrä halua kuolla pois. Siksi olenkin vähän utelias ja haluaisin kuulla lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen, joka ymmärtää. Olen ollut masentunut koko ikäni (mitä en ole ikinä sanonut kenellekään, edes lääkärille). On "hyviä" päiviä ja sitten ihan liikaa niitä huonoja. Aivan sama onko päivä hyvä vai huono, haluan pois! En ole oikeasti elänyt päivääkään elämästäni. En ole läsnä. En kuulu tänne. Kaksi pientä lasta, mies ja työpaikka, mutta ei iloa mistään. Melkein nelikymppinen minäkin...
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei ole kontrollissa jos ajatuksesi ovat tuollaisia. Mene psykiatrille. Pian.
Psykiatrit ovat lääkkeiden puskijoita ja pilleriautomaatteja, eivät he kuuntele potilasta välittääkseen tästä vaan patologisoidakseen hänet. Psykiatri potilaan huolia ja murheita kuunnellessaan alkaa jo mielessään miettiä mahdollista diagnoosia, ja tämä vain lyhyen konsultaation jälkeen. Kun se on tehty, määrää hän reseptin johonkin hirveään SNRI -tai SSRI-lääkkeeseen, joka aiheuttaa vain lisäongelmia. SSRI-lääkkeiden aiheuttamista pysyvistä vaurioista, kuten tunne-elämän surkastumisesta, seksuaalisesta toimintahäiriöstä ja lisääntyneestä ahdistuneisuudesta on lukuisasti tutkimustietoa olemassa. Ei kannata koskaan turvautua sellaisiin myrkkyihin, joiden haitoista eivät lääkärit mainitse halaistua sanaa. Itse olen sen tien läpikäynyt, ja toivon jokaikinen päivä, etten olisi koskenutkaan tuollaisiin pillereihin. Ne siirtävät ongelmat myöhempään elämänvaiheeseen, eivät poista niitä.
Näin ei saisi neuvoa, mutta tämä on auttanut minua joskus. Vahingossa.
Tee jotakin vaarallista! Ehkä joku hallitumpi vaara, kuten base-hyppy tai vuorikiipeily. Jossain kohtaa sitä huomaa koko kehonsa ja mielensä taistelevan elämänsä puolesta. Silloin sitä tavallaan herää siihen, ettei elämänhalu ole kiinni siitä miten elämän sisältö vastaa mielikuvia, vaan että elämä on itseisarvoisesti tärkeä jokaiselle solulle. Oli se sitten jonkun/itsen määrittelemänä hyvää, huonoa tai tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei ole kontrollissa jos ajatuksesi ovat tuollaisia. Mene psykiatrille. Pian.
Psykiatrit ovat lääkkeiden puskijoita ja pilleriautomaatteja, eivät he kuuntele potilasta välittääkseen tästä vaan patologisoidakseen hänet. Psykiatri potilaan huolia ja murheita kuunnellessaan alkaa jo mielessään miettiä mahdollista diagnoosia, ja tämä vain lyhyen konsultaation jälkeen. Kun se on tehty, määrää hän reseptin johonkin hirveään SNRI -tai SSRI-lääkkeeseen, joka aiheuttaa vain lisäongelmia. SSRI-lääkkeiden aiheuttamista pysyvistä vaurioista, kuten tunne-elämän surkastumisesta, seksuaalisesta toimintahäiriöstä ja lisääntyneestä ahdistuneisuudesta on lukuisasti tutkimustietoa olemassa. Ei kannata koskaan turvautua sellaisiin myrkkyihin, joiden haitoista eivät lääkärit mainitse halaistua sanaa. Itse olen sen tien läpikäynyt, ja toivon jokaikinen päivä, etten olisi koskenutkaan tuollaisiin pillereihin. Ne siirtävät ongelmat myöhempään elämänvaiheeseen, eivät poista niitä.
Tää. Nyt vasta tajuan että näinhän mulle kävi. 15v vaikea masennus ja nyt vasta oman elämän ohjakset käsissä.
4v seronil.
Toisaalta kiitän koska aikani oli mustaakin mustempi, elämässä ei mitään. Sain asiani järjestykseen mutta tunne puolen asiat ovat alkaneet aueta vasta noin 3v sitten.
Aplle jaksamista. Puhu ihmiset näännyksiin omasta pahasta olosta. Anna heidän auttaa!
Eikö tuo ole juuri terveen ihmisen normaalitila? Vähän pitää olla päästään sekaisin jos ei halua tästä elämästä pois. En minäkään tajua, miten ihmiset motivoituvat rahasta, tavarasta ja ulkomaanmatkoista. Tai edes hyvistä ihmissuhteista. Onhan ne kivoja, mutta kun ne on nähty, ne on nähty. Ainoa tapa, jolla olen itse saanut mielihyvää olemisestani (tai ainakaan en syyllisyyttä), on vegaanidieetillä ilman autoa ja lentomatkailua. Tätä olen nyt kokeillut noin vuoden, ja vaikkei se elämäntuskaa poistakaan, kyllä se sitä helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Nro 6.
Alakuloinen varmasti juuri nyt olenkin...
Tiedän, että tarkoitat hyvää, mutta ei se positiivinen ajattelu vie pois ajatusta kuolemasta. Se auttaa ehkä hetkellisesti, muttei tuo lopullista hyvän olon fiilistä.
En vain koe olevani tärkeä kenellekään, paitsi tietty lapselleni... joka on toki jo teini.
Useat ystävyys suhteetkin ovat katkenneet, enkä mmärrä miksi tai mitä olen tehnyt. En minä ole heille koskaan kertonut toiveestani kuolla. Täälläkin teen tämän nimettömästi.Ei kukaan ymmärtäisi miksi haluan kuolla pois.
Olet varmasti elämässäsi vielä monelle tärkeä :) Voit tavata sulle hyviä ihmisiä niin kauan kuin elät.
EIIIIIII