Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mä haluan vain kuolla pois...

Vierailija
19.12.2017 |

En tiedä varaksi, saako tänne kirjoittaa tällaisesta aiheesta, kuin otsikossa lukee.

Sairastan masennusta. Ja vaikka se onkin ns. hallinnassa, niin siitä huolimatta haluan kuolla pois.
Eläminen tuntuu tylsältä, eikä siinä ole enää mitään, mitä se voisi minulle antaa!

Ainut, että minulla on lapsi, jota en voisi hylätä sillä tavoin. Hänen vuoksi tällä vieläkin sinnittelen.

Ei minusta näe sitä ulos päin, että ajattelen näin joka ikinen päivä. Eikä kukaan koskaan osaisi sitä minusta kertoa, jos minut näkisi.

Olen yh. Lapsen isälle ei lapsi voisi milloinkaan mennä, silä hän ei ole kelvollinen huoltajaksi.

Elämäni on toki joidenkin mielestä hyvää, sillä olen töissä ja kasvattanut yksin lapseni, vaikeuksien kautta.
Ja on toki pieniäkin iloja elämässä, mutta siitä huolimatta haluan vain pois... kuolla pois.

Tätä elämäni on ollut teinistä asti ja olen jo li 40v.

Kommentit (44)

Vierailija
41/44 |
03.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nro 6.

Alakuloinen varmasti juuri nyt olenkin...

Tiedän, että tarkoitat hyvää, mutta ei se positiivinen ajattelu vie pois ajatusta kuolemasta. Se auttaa ehkä hetkellisesti, muttei tuo lopullista hyvän olon fiilistä.

En vain koe olevani tärkeä kenellekään, paitsi tietty lapselleni... joka on toki jo teini.

Useat ystävyys suhteetkin ovat katkenneet, enkä mmärrä miksi tai mitä olen tehnyt. En minä ole heille koskaan kertonut toiveestani  kuolla.  Täälläkin teen tämän nimettömästi.

Ei kukaan ymmärtäisi miksi haluan kuolla pois. 

Jeesukselle ainakin olet rakas, tärkeä ja arvokas!

Vierailija
42/44 |
06.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/44 |
07.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja paskan vitut jeesusta ole olemasSA

Vierailija
44/44 |
22.12.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä herään joka aamu ajatukseen että kunpakuolisin. Ja tietysti päivälläkin. Elämällä ei ole minulle mitään tarjottavaa. Senkin vielä hyväksyisin mutta kun pitää kestää surua, huolia, ankeutta ja pelkoa.

Kukaan ei jäisi minua kaipaamaan. Lähisukulaisia vain yksi sisar johon kohteliaat mutta etäiset välit. Olen myös ollut parisuhteessa 12 vuotta mutta siitä 9 etänä koska jouduin pois työelämästä, nyt sairaseläkkeellä, ja muuttamaan perimääni lapsuudenkotiin kauas. Suhde on sen kestänyt mutta tukeutua en tähän kumppaniin voi ajatuksineni. Sen tiedän. 

Olen ollut terapiassa, kävin siellä 3 vuotta, ennenkuin tuli nootti että hoitoni ei etene ja se lopetetaan jotta akuutimmille tapauksille vapautuu resursseja. Ymmärrän sen kyllä enkä terapiasta saanut apua kuin yhteen asiaan, siihen etten enää häpeä että leikin nukeilla ja nalleilla nelikymppisenä. Toki siitäkin kiitos.