Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä haluan vain kuolla pois...
19.12.2017 |
En tiedä varaksi, saako tänne kirjoittaa tällaisesta aiheesta, kuin otsikossa lukee.
Sairastan masennusta. Ja vaikka se onkin ns. hallinnassa, niin siitä huolimatta haluan kuolla pois.
Eläminen tuntuu tylsältä, eikä siinä ole enää mitään, mitä se voisi minulle antaa!
Ainut, että minulla on lapsi, jota en voisi hylätä sillä tavoin. Hänen vuoksi tällä vieläkin sinnittelen.
Ei minusta näe sitä ulos päin, että ajattelen näin joka ikinen päivä. Eikä kukaan koskaan osaisi sitä minusta kertoa, jos minut näkisi.
Olen yh. Lapsen isälle ei lapsi voisi milloinkaan mennä, silä hän ei ole kelvollinen huoltajaksi.
Elämäni on toki joidenkin mielestä hyvää, sillä olen töissä ja kasvattanut yksin lapseni, vaikeuksien kautta.
Ja on toki pieniäkin iloja elämässä, mutta siitä huolimatta haluan vain pois... kuolla pois.
Tätä elämäni on ollut teinistä asti ja olen jo li 40v.
Kommentit (44)
Mulla oli sama ekat 32v. Ja koska se alaviereinen mielentila oli aina niin kauan ollut, uskon sen olevan jotenkin mun ”perustila”. Kevyt masennuslääkitys auttoi. Nyt en ole yhtään oma itseni, vaan olen reipas ja sosiaalinen, aikaansaava, iloitsen asioista.
Sulla ei ole lääkitys kohdallaan jos edelleen masistelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
♡ Elämässä voi vieläkin käydä ihan hyvin ♡ Elämä osaa yllättää myös hyvällä tavalla ♡ Mieti, tuskin olosi tuosta ihan hirveästi huononee, joten todennäköisempää on, että asiat järjestyvät ♡ Olen ammatikseni tehnyt masentuneiden ja mielenterveysongelmista kärsivien parissa töitä, ja omakohtaistakin kokemusta on ♡ Voimia sinulle, ja kaikille samojen asioiden parissa taisteleville ♡
Miksi olet tehnyt lapsen, jos sulla on muka teinistä asti ollut tuollainen olo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on puolestaan ollut sellainen alakulo koko ajan elämässäni. Hyvinäkin aikoina on jotenkin tavallaan alakuloinen pohjavire elämässä. Terapeutin mukaan se johtuu siitä, etten lapsena uskaltanut olla iloinen ja luottaa vanhempiin. Isä oli jokaviikonloppuinen juoppo ja äiti alistuva. Isääni olen aina pelännyt hänen manipulointinsa sekä henkisen/fyysisen väkivaltaisuutensa vuoksi. En saanut iloista ja huoletonta lapsuutta. Jatkuvaa huolestumista.
Meditoit riittävästi ja tunkeudut ajatuksiisi, menet niiden "juurelle" kaikessa rauhassa pitäen niitä tietoisuudessa, niin ne muuttuvat vaarattomiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans yks ”ei toivottu” tapaus. Nähtävästi kun olin perheen toinen tytär (poikaa toivottu) niin epäkelpo heti aluksi.
Kasvatus syvältä. Äiti ei välittänyt pätkääkään ja isä ehkä vähän. Lapsuus väkivaltainen myös henkistä.
Just nyt mietin vielä sitä, että miehen suku täynnä ”täydellisiä” ihmisiä. Suvun naiset kaikki sellaisia koviksia, jotka haluavat määräillä ja ovat aina oikeassa.
Jotenkin vain on niin solmussa itsensä kanssa.
Hyvää Joulua kaikille kumminkin!! Ps. Teillä voi muuten olla myös neljänkympin kriisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuksesi kuulostaa krooniselta. Aloita SSRI lääkitys ja sinulla on suuri mahdollisuus palata elävien kirjoihin. Hävittäväähän ei oikeastaan edes ole. Auttaa monia. Voit kuunnella näitä lääkekriitikoita, mutta miksi niin tekisit? Ihmisen aivotoiminta on rakennettu siten, että sen olisi tarkoitus saada hyvänolontunnetta erilaista asioista säännöllisesti. Jos et saa, aivosi eivät toimi normaalisti ja lääkitys nimenomaan auttaa siihen. Onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voxra-kuuri nosti minut henkisestä katuojasta. ei tarvinnut syödä kuin 3kk niin mielhyvähormonit normalisoituivat aivoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän samaa. Koen olevani huono työssäni, huono äiti jne ja listaa voisi jatkaa. Huono siis kaikilla alueilla. Koen suurta häpeää liittyen itseeni. Voisin kuolla häpeästä on jokapäiväinen ajatukseni. Minullakin vuosien masennus historia. Lääkitys ja käyn juttelemassa. Silti hävettää itseni ja huonouteni. Lapsia löytyy kaksi ja mies ja työ. Kaikki periaatteessa hyvin paitsi tämä huonommuuden tunteeni ja kuolema ajatukset.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen, joka ymmärtää. Olen ollut masentunut koko ikäni (mitä en ole ikinä sanonut kenellekään, edes lääkärille). On "hyviä" päiviä ja sitten ihan liikaa niitä huonoja. Aivan sama onko päivä hyvä vai huono, haluan pois! En ole oikeasti elänyt päivääkään elämästäni. En ole läsnä. En kuulu tänne. Kaksi pientä lasta, mies ja työpaikka, mutta ei iloa mistään. Melkein nelikymppinen minäkin...
Serotoniinin selkeä vaje (vaikeus kokea mielihyvää,jne) ?
Onko sinun klipirauhaset tsekattu?
Minuun koskee tällä hetkellä niin paljon, että hiki valuu. Tiedän, että parin tunnin päästä ei koske enää. Sitten lähden lenkille ja elämä hymyilee taas :)
Mies32 kirjoitti:
Masennuksesi kuulostaa krooniselta. Aloita SSRI lääkitys ja sinulla on suuri mahdollisuus palata elävien kirjoihin. Hävittäväähän ei oikeastaan edes ole. Auttaa monia. Voit kuunnella näitä lääkekriitikoita, mutta miksi niin tekisit? Ihmisen aivotoiminta on rakennettu siten, että sen olisi tarkoitus saada hyvänolontunnetta erilaista asioista säännöllisesti. Jos et saa, aivosi eivät toimi normaalisti ja lääkitys nimenomaan auttaa siihen. Onnea.
Koska on parempi jos palauttaa sen muilla keinoin.
Et Halua. (Kai muuten olisit sen jo tehnyt) Haluat paremman elämän. Älä tee itsemurhaa. Helvettiin voit muuten joutua. Enkä sitä tahdo, siksi sua varoitan.. apua löytyy kun vain jaksat etsiä.. Tsemppiä!
Kokeile ensin edes mäkikuismaa, olen kuullut että auttaa masennukseen (itse olin ssri-myrkyillä ja lopetin, olo paheni entisestään) ja olen miettinyt että tuota voisin kokeilla.. oli myös toinen luontaistuotekaupasta saatava aine (oli jokin jännä nimi..) ja veljeni sanoi, että on hällä auttanut.
Vaikka nyt on vaikeaa, kyllä me tästä syvästä ojasta vielä ylös rämmitään, jos ei kaksin jaloin, niin sitten vaikka nelinkontin. Älä luovuta <3
Alue: Aihe vapaa
Ajattelethan sitäkin, että lapsesi saattaisi sitten poismenosi takia syyttää koko ikänsä itseään (ei se ole todellista, mutta niinkuitenkin tapahtuu monille).
Ei elämä ole kenellekään pelkkää auvoa, synkkiä ajatuksia ja hetkiä tulee ja menee. Ole kuitenkin utelias tulevaisuudesta, et voi tietää mitä varallesi on suunniteltu, jo et katso.
Kun alkaa hyvin epätoivoiselta tuntua, muista että hätänumero on sitä varten, että sinne hädässä soitetaan.
Keksi joku sijaistehtävä niiden huonojen ajatusten tullessa, pese tukkasi tai jotain muuta hyvin arkipäiväistä. Itse jostain syystä, kun vaikka kuulen hyvin surullisia uutisia läheisistäni, rupean siivoamaan. Olen kerran kantanut pihan betonilaatat pesutupaan ja hangannut ne puhtaaksi. Kyllä helpotti vähän.