Lue keskustelun säännöt.
Masennuin, kun täytin 40 ja olo vain pahenee
18.12.2017 |
Olen nyt 42. Kelloa ei saa käännettyä taaksepäin, enkä voi myöskään pysähtyä tähän ikään. Ahdistaa. En tunne oloani keski-ikäiseksi enkä hitto vie halua olla keski-ikäinen!
Kadehdin 14v tytärtäni jolla on nuoruus ja koko elämä edessä, oma elämäni.. on vitsi. Töistä kotiin, tee ruoka, odota miestä joka istuu loppuillan sohvalla persettä raapien ja valittaen miten väsyttää ja selkä on jumissa. Jos menen syliin ja koetan pussailla, työntää pois "äh lopeta" ! Kavereiden kanssa kahvitellaan pari kertaa kuussa, puheenaiheet pyörivät eri sairauksien ja kuolemien ympärillä kuin olisimme vanhoja mummoja! "lääkäri sanoi että mulla on korkea verenpaine" "Korhosen Ellun isä on näköjään kuollut". Ja
viihteellä käyminen on sitä että muutaman siiderin jälkeen yksi toisensa alkaa haukotella ja vihjailla kotiin lähtemisestä, lopulta päädyn yksin jorailemaan johonkin yökerhoon. ..
Tuntuu, että kaikesta on tullut niin pirun tylsää ja vanhoista ystävistä niin hemmetin kuivia keski-ikäisiä! :O
Kommentit (17)
I feel you. Olen 37-v ja paniikki lähestyvistä nelikymppisistä hirveä, tuntuu kuin tässä oli jokin kosminen virhe sillä enhän minä voi olla melkein neljääkymmentä! Vastahan pääsin ripiltä, kävin ammattikoulun, ajoin ajokortin...
SEND HELP!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat tunnelmat mullakin. Täytän 42 kuukauden päästä.
Onneksi mulla on yksi kaveri kenen kanssa päästään bilettämään sentään joskus! Mutta aika pitkälle elämä on just tuollaista.
Mietin onko tämä vain joku keski-iän kriisi, koska monet 50-60 on todella meneviä ja vetreitä ja iloisia höpsöttäjiä?
Tää nyt ehkä kuulostaa vähän karulta, mutta sinä itse olet ainoa, joka voi muuttaa elämääsi! Olen itse sinun kanssasi lähes samanikäinen, ja koska en tunne itseäni keski-ikäiseksi, en myöskään tee keski-ikäisten "hommia' tai hengaile tyyppien kanssa, jotka kokevat itsensä keski-ikäisiksi.
Hanki nuorempia kavereita....ja hanki rakastaja ;)
Biletyksen sijaan liikuntaa, terveysruokaa ja vitamiineja. Näin säilyy kroppa ja naama. Muutama olut kuukaudessa. Biletysvimmaset etsii kadonnutta nuoruutta kännissä hyi hitto, säälittävää katsottavaahan se on.
Olen 45, tytär 26 ja poika on siskoaan 10 v nuorempi. Tänä syksynä on ollut havaittavissa vauhdin hiljenemistä, mutta se tuntuu vain luonnolliselta. Se tuntuu nyt koskevan vähän jokaista. Ketään en kadehdi, koska pidän hauskaa kun siltä tuntuu ja rauhoitun kun on sen aika.
Viinaa en käytä. Menen fiiliksellä siellä missä on jotain itseäni kiinnostavaa.
Meillä on se etu, että voidaan mennä koko porukalla vaikka bändejä kuuntelemaan. Mies on vähän nuorempi, on hänelläkin väsymyksensä mutta osaa myös irrotella.
Onko oma miehesi jossain keski-iän kriisissä tai andropaussissa? Puhutteko työasioista, mikä niissä mättää, hoidatteko mitenkään itseänne? Meillä on äksyilyyn auttanut juurikin tuollaisista ärsytyksen aiheista avautuminen selä yhteisen ajan otto. Ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä. Vaikka jutella automatkalla tai käydä yhdessä kaupassa. Tai kysyä, saako hieroa sitä kipeää selkää.
16-tai 14-vuotias en tosiaan haluaisi olla. Mieluummin sen ikäinen kun oli meheni kanssa tavatessamme. Yritämme säilyttää sen keskinäisen fiiliksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kääk, itse masennuin myös. mutta siitä on vain puoli vuotta. Ajattelin että kyllä se tästä, kevät piristää aina. Toivottavasti en ole 42 vuotiaana enää tässä surkeassa tilassa.
Tosin itse en todellakaan halua mihinkään yökerhoon, vaan olen samaa mieltä #5:n kanssa. Kumpa jaksaisin vaan tehdä asioita, enkä vaan ajatella, murehtia.
Vierailija kirjoitti:
Biletyksen sijaan liikuntaa, terveysruokaa ja vitamiineja. Näin säilyy kroppa ja naama. Muutama olut kuukaudessa. Biletysvimmaset etsii kadonnutta nuoruutta kännissä hyi hitto, säälittävää katsottavaahan se on.
Mä kuntoilen ja katson mitä pistän suuhuni. Silti tuntuu typerältä, että pitää syödä msm:ää päästäkseen sängystä ylös ja kollageenia saadakseen ihosta edes siedettävän.
Bilettäminen ei aina tarkoita sitä, että vedetään lärvit, ilman örvellystäkin voi bilettää, luulis sun ikäisen sen tietävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan annettiin muistaakseni kiikkutuoli lahjaksi 4-kymppiselle ja kävelykeppi 5-kymppiselle. Miltä kuullostaisi? :D
Minäkin olen ihan raihnainen ja lihava löllerö, keski-ikä on tullut. Ei enää palaa villit ajat nuoruuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se 42 joku uusi kriisinaihe. Odotin omaa 40-vuotispäivää, vuotta myöhemmin voin todella hyvin. Sittemmin olen voinut olla hiukan väsynyt, mutta onhan väsymyksellä monta syytä.
Mikä mättää?#7
Neljänkympin kriisi. Hetki kun tajuaa, että elämää on takana enemmän kuin edessä, ainakin laadullisesti. Hetki, kun mieli kysyy itseltä, että tässäkö tämä oli. Ja tätäkö tämä tulee olemaan. Nuoruus on vääjäämättä takana, miesten päät eivät enää käänny kuten vielä taannoin. Keski-ikäinen nainen alkaa olla näkymätön ennen kuin muuttuu ällöttäväksi vanhaksi naiseksi. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neljänkympin kriisi. Hetki kun tajuaa, että elämää on takana enemmän kuin edessä, ainakin laadullisesti. Hetki, kun mieli kysyy itseltä, että tässäkö tämä oli. Ja tätäkö tämä tulee olemaan. Nuoruus on vääjäämättä takana, miesten päät eivät enää käänny kuten vielä taannoin. Keski-ikäinen nainen alkaa olla näkymätön ennen kuin muuttuu ällöttäväksi vanhaksi naiseksi. Huoh.
Baskan marjat. Tästähän se elämä vasta alkaa!!!! :) Asennekysymys.
Hienoa olla viisas aikuinen nainen. Rakastan sitä, että en ole tässä kypsässä:), 47 vuoden iässä enää riippuvainen muiden hyväksynnästä, vaan teen itse päätökset asiasta kuin asiasta. Eikä sillä niin väliä, oliko ne ns. hyviä vai huonoja päätöksiä. Jokainen päätös omalla hetkellään vie jonnekin. Hyväksykää itsenne ihmisinä, nuorempia ymmärtävinä/ tukevina, lämpiminä aikuisina naisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on orastava kolmenkympin kriisi. Semmoinen olo et nytkö on aikuinen ja pitää alkaa jotai perhettä kaavailemaan. Suupieliin ja otsaan on jo juurtunut syvät uurteet. Voi kristus miltä näytän 15vuoden päästä. :(
N26
Itse taas nautin monista asioista mitä sinä kavahdat. On vaan ihanaa lähteä baarista aikaisin kotiin, en ole ikinä välittänyt bilettämisestä. Tosin olen ”vasta” 37, joten en ole vielä neljääkymmentä. Miesten päät ei ole kääntyneet ikinä joten ikääntyminen ei siltä osin haittaa, en ole tottunutkaan huomioon. Minusta elämä on aika ihanaa nyt: lapset on kivassa iässä (6,9), ei ole enää vauva-ajan valvomisia, parisuhde voi hyvin, taloudellinen tilanne on vakaa, voidaan matkustellakin ilman älytöntä vyön kiristystä. Oli nuoruusikäkin ihanaa, mutta jotenkin nautin tästä seesteisestä elämänvaiheesta, se ei ole aina niin itsestäänselvyys. Mutta kyllä kieltämättä välillä itsekin ihmettelen mihin aika katosi, juurihan kävin rippikoulun.
Varmaan tuo masentuminen riippuu siitä mitä elämältään haluaa. Olen 55 v ja elän parasta aikaa elämässäni. Lapset ovat aikuistuneet, lähellä mutta kuitenkin omillaan. Miehen kanssa eletään uutta kuherruskuukautta, oma pää on tasapainoinen ja selkeä, hyväksyn itseni paremmin kuin nuorempana, töissä on paljon haasteista mutta niistä selviää kokemuksella ja näkemuksellä jota talossakin tunnutaan arvostavan. Niin paljon helpompaa elämää kuin omilla lapsillani, nuorilla aikuisilla. En kadehdi heitä, toivon, että hekin löytävät omat juttunsa mitä haluavat elämäänsä ja ovat ikäisenäni samalla lailla onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä kuin minä nyt olen.
Aikaseen sua ahdistaa.Itse yli viisikymppisenä vasta alan ajatella moista kieltämättä ällöä asiaa. Onneksi ei ole tytärtä muistuttamassa nuoruudesta.