Uusi ystävä on ihana mutta niin puhelias että hermo menee välillä
Tulemme hyvin juttuun ja olemme siis samassa työpaikassa, sitä kautta tutustuttiin.
Olen itse hiukan introvertti ja hiljaisempi, kun taas hän on täysin vastakohta. Tulimme tänään bussilla 8 min yhdessä ja sen ajan oli ehkä
3 sekuntia hiljaisuutta: Heti kun joku juttu loppui niin se rupes selittää jotain uutta viimeistään silloin kun 3 sek oli kulunut edellisen jutun lopettamisesta. Ei siis puhuttu mistään syvällisestä vaan oli ihan small talk tason juttua. Ei siinä mitään mutta henkisesti väsyttävää minulle tuollainen että tuli melkein päänsärky :-( ja kun jatkuvasti oltava "skarppina" että kommentoi jotain sinne väliin
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Oletpa ilkeä!
Kuinka niin?
Koita kestää, meitä on joka junaan! Kuulostatte oikein hyvältä kaksikolta🤗
Ei siitä mitään tulis jos molemmat tuijottas eteensä tai vaihtoehtoisesti puhuis suu vaahdossa. Anteeks mua huvittaa toi tilanne, toinen läpättää tauotta ja toinen hengästyy jo kuuntelemisesta!
Ymmärrän hyvin!!
Minulla ihan vastaava tilanne, se on ihan hirveää kun toinen ei ole hetkeäkään hiljaa! Ja kun ei se toinen puhu edes mitään järkevää, kunhan puhuu vaan puhumisen "ilosta". Itse olen mieluummin hiljaa, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, ja toivoisin muilta samaa.
Ja kyseessä on uusi työkaveri, joten ei oikein voi välttää ko. henkilön seuraa.
Miten sen saisi kauniisti sanottua, etten ihan oikeasti jaksaisi kuunnella!?!
Kamalaa, miten joku pystyy puhumaan kokonaiset 8 MINUUTTIA?!
Tuttavapiirissa yksi samantapainen puhekone. Olen oppinut kiertamaan kaukaa.
En vaan jaksa!!
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, miten joku pystyy puhumaan kokonaiset 8 MINUUTTIA?!
Tämä oli vain esimerkki, kun tulimme bussilla töistä kotiin. Toinen esimerkki on se että Lounastauolla töissä hän piti 25 min monologin viikonlopustaan kun kysyin miten meni viikonloppu. Eikä kysynyt ollenkaan minulta mitään.
Ap
Vastavuoroisuus puuttuu siis. Jotkut on sellaisia että kääntää kaikki puheet itseen. Voi olla huomionhakuinen persoonallisuushäiriö kuten äidilläni. Äidillä ilmenee sillä että jatkuvasti joku vaiva mihin kaipaa hoitoa ja jos sulla on jotain riesaa niin hänellä vielä pahempi. Tarve hurmata uusia ihmisiä mutta suhteet ei syvene. Ei tule toimeen ikäistensä kanssa vaan paljon nuorempien (käyttää valtaa) ja vanhempien (ei tartte kilpailla enään) kanssa. Ole varovainen jos alussa jo tuntuu että toinen puhuu vain itsestä.
:)