Lapsuuden ruokatraumat
Kertokaas omianne.
Minulla on jäänyt suuri puistatus Gefilus-mehuun, koska sitä piti juoda aina jos oli oksennustauti. Gefilus assosioituu ja siten maistuu mielestäni oksennukselta.
Kommentit (45)
Maksalaatikko. Olen syönyt viimeksi 1984 koulussa. Sen jälkeen en ole edes haistanut. Nyt olen 40v
Kertokaa taustoja myös näille jutuille, ne kiinnostaa enemmän
Äityliini teki maksamakkarakeittoa. En nauttinut.
Peruskoulun kanaviillokki (vihreää limaa), tilliliha (harmaata limaa) ja sipatti (valkoista limaa).
Aikuisena äitini resepti "umpioitua lohta kookosmaidossa" veti noistakin ohi.
Koulun siskonmakkarakeitto, koulun kesäkeitto, koulun liisterimäinen, lautasesta irtoamaton "muusi", mustasilmäiset perunat, läskirustoiset lihakastikkeet ja keitot. Kouluruoka. Silloin oli vielä pakko syödä.
Pakasteseiti ja käytännössä muutenkin kaikki kala mitä peruskoulussa tarjottiin. Haju jo pisti etomaan ja se kuiva pala vaan pyöri suussa. Varsinkin sitruunaisen kalaleikkeen haju. Aina tiesin mitä on edessä kun listalla luki että kalaa. Siellä viimisten joukossa istuin. Joskus opettaja (rehtori) istu vastapäätä pöydässä ja vahti että söisin sen :/ En tiedä mitä järkeä oli väkisin istuttaa siellä lautasen ääressä. Keittäjä oli onneksi kiltti ja antoi heittää pois jos opettaja ei ollut näkemässä
Vierailija kirjoitti:
Lihapiirakka. Ala-asteella oli pakko syödä lautanen tyhjäksi, kesti siinä sitten vaikka koko ruokatunnin. En voinut sietää lihapiirakoita ja siinä sitten aina taistelin kolme varttia, että sain sen ällötyksen kurkustani alas. Tosin ihan viime vuosina (nyt olen 32) olen päässyt siitä eroon ja jopa pidän niistä aina toisinaan.
Minä taas assosioin maissinaksut oksennukseen.
Juustonaksut olivat myös noin kymmenen vuoden ajan jotain ihan traumaattisen kamalaa. Kerran mummolassa niitä syötiin ja setäni sanoi, että ne haisee ihan siltä, kun kaivaa persvakoa ja sitten haistaa sormiaan. 🤢
Korrekti ja hyvätapainen setä... Hän taitaa kirjoittaa palstamiehenä?
Kanaviillokki ja tilliliha, kuten aiemmalla kirjoittajalla.
Kanaviillokissa oli ällöttäviä kappaleita, joita en mieltänyt kanaksi ja kastike oli harmaata limaa. Tillilihassa oli sellaisia osia eläimestä, joita en ahneelle koirallekaan tarjoaisi ja koko annos haisi kuvottavalta. Kummankin kanssa tarjottiin nahkeita kumiperunoita.
Makkara. Aina makkaraa eri muodoissaan.
Viili päiväkodissa. Koko purkillinen piti syödä. Maistui ja haisi liimalle, venyi ja oli oksettavaa. Ei koskaan enää. Jos saan lapsia, en pakota koskaan syömään mitään.
Lapsuudessa joulukinkussa oli reilu parin sentin reuna ihan valkoista läskiä. Inhosin kaikkea läskiä ja jouluateria päättyi aina kyyneliin, kun isä pakotti syömään sen rasvankin. Mieluummin olisin syönyt pelkkiä laatikoita ilman kinkkua, mutta sitäkään ei saanut tehdä.
Toinen inhokki oli ruskea kastike, jota oli liki joka aterialla. Siitä selvisin sentään useimmmiten syömällä pelkkää perunaa, leipää ja salaattia.
Vierailija kirjoitti:
Lihapiirakka. Ala-asteella oli pakko syödä lautanen tyhjäksi, kesti siinä sitten vaikka koko ruokatunnin. En voinut sietää lihapiirakoita ja siinä sitten aina taistelin kolme varttia, että sain sen ällötyksen kurkustani alas. Tosin ihan viime vuosina (nyt olen 32) olen päässyt siitä eroon ja jopa pidän niistä aina toisinaan.
Jännää, meillä oli ehkä kaksi kertaa vuodessa lihapiirakkaa, sekin retkieväänä, kylmänä, joku grahampiirakka tms. Hyvää oli.
Viili minullakin päiväkodissa. Olenkin siitä tapauksesta jo joskus tänne kirjoittanut, kun meitä jäi joukko pöytään ja emme millään pystyneet sitä viiliä syömään ja se kaneli ei auttanut mitään. Sitten meinattiin jo myöhästyä, kun piti sen jälkeen bussilla retkelle lähteä. Minusta kamalaa, että se syöminen oli niin tärkeää, että kiire piti "tehdä" sen takia. Toinen ruoka on varmaan koulun kesäkeitto, jonka liemestä en tykännyt yhtään. Näitä en ole sen jälkeen syönyt. Liköörikarkit ovat myös vieläkin ehdoton ei ja niitä juuri lapsena ekaa kertaa maistoin.
Karjalanpaisti. Mulle on jäänyt traumat siitä, kun joskus suuhuni oli eksynyt iso pala läskiä. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihapiirakka. Ala-asteella oli pakko syödä lautanen tyhjäksi, kesti siinä sitten vaikka koko ruokatunnin. En voinut sietää lihapiirakoita ja siinä sitten aina taistelin kolme varttia, että sain sen ällötyksen kurkustani alas. Tosin ihan viime vuosina (nyt olen 32) olen päässyt siitä eroon ja jopa pidän niistä aina toisinaan.
Minä taas assosioin maissinaksut oksennukseen.
Juustonaksut olivat myös noin kymmenen vuoden ajan jotain ihan traumaattisen kamalaa. Kerran mummolassa niitä syötiin ja setäni sanoi, että ne haisee ihan siltä, kun kaivaa persvakoa ja sitten haistaa sormiaan. 🤢
Korrekti ja hyvätapainen setä... Hän taitaa kirjoittaa palstamiehenä?
En ihmettelisi lainkaan, vaikka kirjottaisi 😂
Sianlihakastike. Vanhemmat syntyivät sota-aikana ja jotenkin heille jäi kummallinen käsitys siitä, että ainoa oikea arkiruoka oli sianlihakastike perunoiden kanssa niin että sitä syötiin meillä melkein joka päivä. Jos äiti sitten joskus jotain muuta laittoi, niin hän valitti että eivät ne muut ruoat kunnon ruokaa ole ollenkaan ja ihmetteli, että miksi ruoka ei kelpaa, kun aina olisi pitänyt syödä vain sitä perunaa ja sianlihaa, josta en pitänyt ollenkaan varsinkin kun siinä oli läskiä mukana.
Päiväkodissa pakotettiin syömään mannapuuroa ja silakkapihvejä, niihin en ole sen koommin koskenut. Koulussa traumat jäi ainoastaan lipeäkalasta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas omianne.
Minulla on jäänyt suuri puistatus Gefilus-mehuun, koska sitä piti juoda aina jos oli oksennustauti. Gefilus assosioituu ja siten maistuu mielestäni oksennukselta.
Mulla sama jaffan kanssa. Ja juu: minustakin se maistuu oksennukselta suussa 😂
Kaikki keitot missä lillui lihaa. Liha oli limaista, sitkeää ja yleensä täys kinnakkeita tai rasvamöhkäleitä. Myös maitopohjainen kalakeitto ja kesäkeitto oli aivan kamalaa.
Hernekeittoa kieltäydyin tyystin syömästä koulussa sen jälkeen, kun hampaani osuivat päältä pehmenneeseen, mutta sisältä kovaan luunpalaan 😷
N27
Lihapiirakka. Ala-asteella oli pakko syödä lautanen tyhjäksi, kesti siinä sitten vaikka koko ruokatunnin. En voinut sietää lihapiirakoita ja siinä sitten aina taistelin kolme varttia, että sain sen ällötyksen kurkustani alas. Tosin ihan viime vuosina (nyt olen 32) olen päässyt siitä eroon ja jopa pidän niistä aina toisinaan.
Minä taas assosioin maissinaksut oksennukseen.
Juustonaksut olivat myös noin kymmenen vuoden ajan jotain ihan traumaattisen kamalaa. Kerran mummolassa niitä syötiin ja setäni sanoi, että ne haisee ihan siltä, kun kaivaa persvakoa ja sitten haistaa sormiaan. 🤢