Muita joita ahdistaa liian energiset ihmiset?
Sellaiset tomerat ja aikaansaavat käytännön ihmiset joilla kova kilpavietti ja jotka eivät anna tilaa toisille? Olen ehkä aika herkkä ja introvertti ja tuollaisten ihmisten seurassa tuntuu että koko oma energia ja persoona valuu viemäristä alas...
Kommentit (26)
Ja yleensä ovat vielä aika tyhmiä eivätkä ikinä mieti mitään toisten kannalta eli syvällisesti vaan kaikkea leimaa pinnallisuus ja typeryys.
Usein tällaiset ihmiset myös "mainostavat" tekemisiään ja menemisiään😖.
Hyvin paljon myös ihannoidaan tällaista "superihmisyyttä"...
Juu. En pidä vahvasti kilpailuvietillisistä ihmisistä parisuhteessa, ystävänä, työkaverina jos ovat sellaisia että heidän kanssaan pitää jatkuvasti kilpailla tai kilpailuttavat jatkuvasti. Ihan ok jos osaavat suunnata sen kilpailuviettinsä ja energiansa oikein mutta jotkut vaan härräävät ja haastavat jatkuvasti.
Kyllä. Ongelmana että olen itse juuri samanlainen, en vain siedä näitä piirteitä muissa. :´D No ainakaan en ole kova-ääninen enkä todellakaan lähde kilpailemaan sellaisen ihmisen kanssa joka ei pidä kilpailusta. Lähinnä puran tarmoani muihin tarmokkaisiin ihmisiin.
itse olen sellainen, että haluan miettiä asioita itsekseni ja pohdiskella kaikenlaista, annan toisille tilaa ja olen varovainen. En kestä kun töissä kollegat on sellaisia halkipoikkipinoon tyyppejä jotka tunkee itseänsä minunkin tontilleni ja kysyvät tunkeilevia kysymyksiä.
Tuota noin... ei energisyys välttämättä ole kyynärpäät ojossa kilpailua. Kaksi eri asiaa!
Minä ainakin olen hyvin aikaansaapa ilman, että tyrkkisin muita sivuun. Teen asiantuntija-työtä, epäsäännöllisissä vuoroissa, hoidan perhettä (2 lasta), teen kahta luottamustointa, opiskelen kieltä jne. Ja en mitenkään syö happea muilta. Kunhan vaan olen aktiivinen ja tehokas ja hyvä priorisoimaan.
Eli mieluummin olisin suonut sinun ap otsikoivan, että ketä ahdistaa kilpailuhenkiset ihmiset. Sellaiseen olisin itsekin nostanut käteni pystyyn. Pyrkyryys ja juonittelu eivät ketään kaunista.
Terveellä tavalla saa olla kunnianhimoinen eli kehittää itseään ja hakea avoinna olevia paikkoja, mutta se on mielenköyhyyttä, jos kaikki elämässä on ihmissuhteita myöden laskelmoitua sen eteen, että saisi enemmän liksaa ja hienomman tittelin.
Nykyään ahdistaa yhä vähemmän. Olen oppinut selviytymiskeinoja, joita voi käyttää tuollaisten ihmisten seurassa. Itseironia on yksi keinoista.
Olen itse aikaansaava. Teen päätöksiä nopeasti ja sitten alan hoitaa asiaa.
Minua ärsyttää sellaiset ihmiset, jotka vaan puhuu ja puhuu ja puhuu eivätkä saa mitään aikaiseksi. Erityisen paljon ärsyttää sellaiset, jotka valittaa koko ajan eikä edes yritä tehdä asialle mitään. Ryhdistäytykää!
Minuakin ärsyttää yliaktiiviset ihmiset. Tämä johtuu siitä, että en itse ole kovin liukasliikkeinen. Tykkään tehdä asiat rauhassa ja miettiä ennen kuin teen. Sellaisten superaktiivisten ihmisten seurassa tunnen itseni ihan kyvyttömäksi etanaksi. En ehdi mukaan heidän juttuihinsa.
Minua ei haittaa yhtään, jos ihminen on perusystävällinen. Tulen toimeen vaikka hitlerien kanssa, jos ne antavat toisellekin tilaa. Veemäisimpiä on tavalliset suomalaiset itseään täynnä olevat oman elämänsä suorittajat ja raportoijat, joita ei muut ihmiset eikä muut mielipiteet kiinnosta tipan tippaa. Koko elämä näyttää olevan oman egon pönkittämistä.
Itse aistin ihmisistä energioita. Olen kai sellainen ns erityisherkkä. Joidenkin kanssa tulee sellainen tunne että happi loppuu eikä sitä pysty millään järkisyillä tai logiikalla analysoimaan mikä heissä tämän aiheuttaa.
Kertokaa introvertit selviytymiskeinoistanne - huomenna yo-juhlat ja siellä melkein kaikki sukulaiset " huutavat toistensa suuhun" kilpaa yrittäen saada kerrotuksi oman asiansa ilman keskeytystä. Miten selviän?? Ja muuten tarmokkuus sinänsä on hyvä juttu. Rajansa kyllä siinäkin.
Se ärsyttää, että energiset ihmiset pitävät vähemmän energistä ihmistä laiskana, tyhmänä tai saamattomana.
Äh, ei tarmokkuudessa mitään vikaa ole, paitsi kateellisen patalaiskan sohvapotun mielestä. Niin kuin joku jo ketjussa sanoikin, ei ahkeruus ja aikaansaavuus ole sama asia kuin pyrkyryys tai epäkohteliaisuus. Monet on ahkeria omassa elämässään ilman, että kohdistavat sitä muiden jyräämiseen. Ekstroverttiyskin on tyystin eri asia kuin ahkeruus. Minäkin olen ahkera ja aikaansaava ja täysi introvertti.
Eniten ärsyttää sellainen ylienerginen aamuvirkku kuka häslää ja höslää kun itse yrität herätä kaikessa rauhassa 😒
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa introvertit selviytymiskeinoistanne - huomenna yo-juhlat ja siellä melkein kaikki sukulaiset " huutavat toistensa suuhun" kilpaa yrittäen saada kerrotuksi oman asiansa ilman keskeytystä. Miten selviän?? Ja muuten tarmokkuus sinänsä on hyvä juttu. Rajansa kyllä siinäkin.
Pikkuisen noissa tilanteissa tulen vastaan, eli keskustelen kohteliaisuudesta myös tilanteissa, joissa mieluummin olisin hiljaa ja seuraisin sivusta. Istumapaikka kannattaa tietenkin valita jostain syrjäisestä pöydästä, niin saa varmimmin olla rauhassa. Leveä hymy katseiden kohdatessa kompensoi paljon. Ihmiset luulevat, että sinulla on hyvä fiilis, ja olet juonessa mukana. Kannattaa nyökytellä sopivissa tilanteissa ja nauttia kahvipöydän antimista e-rit-täin hitaasti. Siinä on hyvä tekosyy välttää keskustelua. Kakkua kannattaa tietenkin kehua, sillä pääsee eteenpäin keskusteluissa, jos jotain on pakko sanoa. Viikon sääennuste kannattaa katsoa ennen juhliin menoa, niin on jotain puheltavaa.
Todellinen energisyys ei häiritse, mutta en millään jaksaisi kuunnella niitä ihmisiä, joiden energia pursuilee ulos lähinnä omien kiireiden ja tekemisen kertomisena ja kertaamisena, hötkyilynä ja viime hetken paniikkina. Mulla on esimiehenä yksi tällainen, niin energinen ettei kaikelta energialtaan tahdo saada hommia kunnolla jaetuksi. Sitten on kaikilla kiire.
Mä oon tosta puolestavälistä, ja inhoan noita molempia ääripäitä, piimä&villasukka- ja kyynärpäät&kunnianhimo -tyyppejä.