Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis onko oikeasti ihmisille OLENNAINEN miinus, jos toinen on ollut naimisissa?
29.11.2017 |
Ei ole tullut mieleenkään, että siksi jättäisin suhteen väliin, kun olin vielä naimaton. Nyt eronnut ja uudessa suhteessa, ei häirinnyt uutta puolisoa tai sitä ennen deittailemiani, kyllä ne suhteet muuhun kaatuivat.
Minkä ikäisiä ja missä asuvia ovat häiriintyjät? Ja ennen kaikkea, MIKSI?
Kommentit (128)
Ei ole, jokasella on mennyttä elämää takanaan. Joidenkin kohdalla olen hieman ollut yllättynyt siitä, että on ollut avioliitossakin, mutta ei se mikään este missään tapauksessa ole suhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Osoittaa heikkoa harkintakykyä, jos alle 30-vuotiaana on ehtinyt naimisiin ja eroamaan. Eihän tuollainen liitto ole voinut kestää kuin muutaman hassun vuoden!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Osoittaa heikkoa harkintakykyä, jos alle 30-vuotiaana on ehtinyt naimisiin ja eroamaan. Eihän tuollainen liitto ole voinut kestää kuin muutaman hassun vuoden!
Olen 40-vuotias.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Osoittaa heikkoa harkintakykyä, jos alle 30-vuotiaana on ehtinyt naimisiin ja eroamaan. Eihän tuollainen liitto ole voinut kestää kuin muutaman hassun vuoden!
Eli jos on naimisissa vaikkapa 28-38-vuotiaana, se on jees, mutta jos on naimisissa 19-29 -vuotiaana, kyseessä on heikko harkintakyky? Juuh elikkäs.
Jos on huono itsetunto niin voi olla, ettei hyväksy toisen aiempaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olennainen miinus. Kertoo ihmisen sitoutumiskyvystä, pitkäjänteisyydestä ja elämäntyylistä. Esimerkiksi isäni on ollut kolme kertaa aviossa ja ymmärrän miksi erot ovat tulleet. Omasta mielestään on täysin viaton eroihin, mutta muut saattavat olla tästä hieman eri mieltä.. Suureellisena kuvitelmana vielä että vaihtamalla paranee vaikka vika löytyisi peiliin katsomalla.
Ois se ainakin mulle, jos itse en ois ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ois se ainakin mulle, jos itse en ois ollut.
Ja miksi? Eniten varmaan tunnesyistä. Jos vain voin valita, niin en halua niitä tunteita mukaan liittooni jonkun kanssa, joita siihen tulisi, jos toinen ois jo ollut naimisissa ja mä en. Mitä hän tietää enemän, mistä ei enää siksi innostu, koska on jo toisella kierroksella, missä asioissa ensimmäinen vaimo oli minua arvostettavampi, olivatko ekat appivanhemmat jossain mukavampia kuin nykyiset..............list goes on and on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Osoittaa heikkoa harkintakykyä, jos alle 30-vuotiaana on ehtinyt naimisiin ja eroamaan. Eihän tuollainen liitto ole voinut kestää kuin muutaman hassun vuoden!
Eli jos on naimisissa vaikkapa 28-38-vuotiaana, se on jees, mutta jos on naimisissa 19-29 -vuotiaana, kyseessä on heikko harkintakyky? Juuh elikkäs.
Nyt sä tartuit epäolennaiseen, osoittaa heikkoa harkintakykyä oli se olennainen.
Riippuu vähän mistä roikkuu. Jos mies on ollut jo naimisissa, ja on sitä mieltä ettei koskaan enää kun on jo kokeiltu, eikä toiminut, ja ei "usko" enää avioliittoon, tai ei mene siksi enää naimisiin kun ei halua enää erota, niin sitten on este. Jos taas kykenee käsittelemään asian, oman eronsa, siihen johtaneet syyt yms. ja kykenee oppimaan virheistään, niin sitten on ihan sama onko ollut naimisissa vai ei. Minusta nyt tulee joka tapauksessa se loppuelämän suhde, niin ei ole mitään väliä naimisissa olemisella aiemmin. Jos taas takana on avioliittoja enemmän kuin yksi, eli erojakin siis enemmän kuin se yksi, niin sitten on este. En halua kumppania joka nai koko ajan, ja eroilee, eikä ilmeisesti opi mitään. En myös ottaisi miestä jolla on lapsia useamman kuin yhden naisen kanssa.
T: Nainen joka on yhdessä eronneen miehen kanssa, jolla on liitostaan kaksi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi avioero ei ole miinus. Useampi avoero on.
Mieluummin ihminen joka on kerran uskaltanut sitoutua kunnolla vs. ihminen jolla on takana kirjava määrä suhteita joita ei virallistanut.
Jos tapaisin jonkun mukavan ihmisen, niin totta helvetissä ihmettelisin, että miksi se on eronnut, jos itse en olisi koskaan eronnut (ja ollut siis avioliitossa). Että pystyykö se minunkaan kanssani sitouumaan? Sitä, miten itse pystyn ois vaikea arvioida, koska mähän en ois eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän mistä roikkuu. Jos mies on ollut jo naimisissa, ja on sitä mieltä ettei koskaan enää kun on jo kokeiltu, eikä toiminut, ja ei "usko" enää avioliittoon, tai ei mene siksi enää naimisiin kun ei halua enää erota, niin sitten on este. Jos taas kykenee käsittelemään asian, oman eronsa, siihen johtaneet syyt yms. ja kykenee oppimaan virheistään, niin sitten on ihan sama onko ollut naimisissa vai ei. Minusta nyt tulee joka tapauksessa se loppuelämän suhde, niin ei ole mitään väliä naimisissa olemisella aiemmin. Jos taas takana on avioliittoja enemmän kuin yksi, eli erojakin siis enemmän kuin se yksi, niin sitten on este. En halua kumppania joka nai koko ajan, ja eroilee, eikä ilmeisesti opi mitään. En myös ottaisi miestä jolla on lapsia useamman kuin yhden naisen kanssa.
T: Nainen joka on yhdessä eronneen miehen kanssa, jolla on liitostaan kaksi lasta.
Ei eroaminen aina ole virhe tai se vanha suhdekaan. Ihmiset vain muuttuu. Siksi ei enää haluta olla sen valinnan kanssa, joka toimi joskus.
Nykäsen Mattikaan ei ole koskaan tehnyt virheitä vaan muuttunut ja kehittynyt ihmisenä :D
Osittain varmaan myös ikäkysymys. Näin viidenkympin korvilla olis suorastaan outoa, jos tapais jonkun, joka ei ole jo ollut naimisissa. Aiempi avioliitto toimii ikään kuin takeena siitä, että tää tyyppi ei ole ihan outo, kun on kelvannut muillekin. Ja tuleepahan kaupan päälle mukana myös aiemmassa aviovuoteessa hankittua kokemusta, mikä on pelkkää plussaa. Vasta-aloittelijan tapaaminen olis tässä elämänvaiheessa pelkästään rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
On olennainen miinus. Kertoo ihmisen sitoutumiskyvystä, pitkäjänteisyydestä ja elämäntyylistä. Esimerkiksi isäni on ollut kolme kertaa aviossa ja ymmärrän miksi erot ovat tulleet. Omasta mielestään on täysin viaton eroihin, mutta muut saattavat olla tästä hieman eri mieltä.. Suureellisena kuvitelmana vielä että vaihtamalla paranee vaikka vika löytyisi peiliin katsomalla.
Eli koska mulla on takana 20 vuoden avioliitto joka kaatui puolison alkoholismiin, niin olen viallinen sitoutumiskyvyltäni, pitkäjänteisyydeltäni, ja elämäntyylinikin on kyseenalainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois se ainakin mulle, jos itse en ois ollut.
Ja miksi? Eniten varmaan tunnesyistä. Jos vain voin valita, niin en halua niitä tunteita mukaan liittooni jonkun kanssa, joita siihen tulisi, jos toinen ois jo ollut naimisissa ja mä en. Mitä hän tietää enemän, mistä ei enää siksi innostu, koska on jo toisella kierroksella, missä asioissa ensimmäinen vaimo oli minua arvostettavampi, olivatko ekat appivanhemmat jossain mukavampia kuin nykyiset..............list goes on and on.
Hanki itsetunto. Normaalilla itsetunnolla varustetulle ihmiselle tuollaiset asiat eivät olisi kynnyskysymyksiä.
Alue: Aihe vapaa
Olisi ongelma. Kun ei ole itse ollut naimisissa ei tiedä mitä se on. Siis eri elämäntilanteet.