Tuttavani ei "jotenkin koskaan oikein pidä" vähemmän viehättävistä ihmisistä
mutta hyvännäköisten ihmisten paskat teot ja asenteet hän kuittaa nauraen, yrittäen ymmärtää tai "särmikkäämpänä luonteena".
Aina, joka ainut kerta, kun hän puhuu jostain tapaamastaan ystävällisestä ihmisestä, jonka ulkonäkö on yleisten kriteerien mukaan epäviehättävä, hän sanoo "En mä tiedä. Jotain siinä on vaan sellaista, mistä en pidä." Jos tämä ihminen mokaa jotenkin, siitä seuraa armoton haukkuminen ja tuomitseminen eikä tuttavani koskaan anna sitä hänelle anteeksi.
Jos hän tapaa hyvännäköisen ihmisen, joka on tyly ja välinpitämätön, tuttavani selittää käytöksen hänen puolestaan "Hän taisi olla vähän stressaantunut." tms. Ja sitten jos hyvännäköinen vilauttaa joskus jonkun epäaidon hymyn puolikkaan, tuttavani ylistää hänen ystävällisyyttään maasta taivaaseen: "Hän on niin ihana ihminen. Muistan aina kun hän hymyili ja jotenkin siinä hymyssä tuli hänen sisimpänsä esiin ja valoisa luonteensa...".
Itse tuttavani on tavallisen näköinen tai ehkä vähemmän hyvännäköinen. Hänen miehensä ja lapsensakaan eivät ole ns. mallin näköisiä. Ajattelin vaan, mitä äidin asenne tekee heille, lapsille varsinkin.
Kommentit (8)
Voisiko se johtua siitä että kauniit laittautuneet naiset ovat hyvällä itsetunnolla varustettuja ja vahvoja ihmisiä mitenkään sen pahemmin yleistämättä kuitenkaan? Ja tulevat helposti kaikkien kanssa toimeen...
Ehkä hänellä on kovin huono itsetunto? Ja sen takia nostaa muut jalustalle?
Joo ärsyttävä ilmiö. Toinen kiroaa niin se on merkki sen sivistymättömyydestä ja toisella taas siitä kun se elää niin intohimoisesti täysillä. Jälkimmäiset on "yllättäen" niitä joilla on menestyvä firma, perintö, ura, esimiesasema, karisma, ulkonäkö ym
Lapsista en olisi huolissani, jos perhe on turvallinen. Fiksu lapsi kasvaessaan oppii näkemään vanhempiensa puutteet ja erityispiirteet. Jos huomaa esimerkin huonoksi, hän pyrkii välttämään omassa elämässään vanhempiensa virheiden toistamista.
Vierailija kirjoitti:
Pinnallisia ihmisiä on maailma pullollaan. Se on surullista, mutta eipä heille mitään mahda ja vahinkoa syntyy.
Näin valitettavasti on, ja kuvauksen perusteella ap:n tuttava on pinnallinen ilman, että tiedostaa sitä itse. Tämäkin on surullisen yleistä.
Yksi kaverini tapasi aina kertoa, kun oli joutunut tekemisiin "ruman ja lihavan" ihmisen kanssa. Tai jommankumman kaltaisen. Hän ei haukkunut karkeasti (yleensä), vaan säälitellen ja alentuvasti. Ja lopulta tuli aina kommentti "kun mä olen tällainen esteetikko". Aloin inhota esteetikko-sanaa ja kaikkea sen kaltaistakin. Ja mitä sitten, kun joku oli hänen mittapuunsa mukaan tyylikäs (eli taiteellinen, ei mikään tavis). Millään muulla ei ollut väliä.
Ja pelkuri kun olen, en koskaan saanut sanotuksi kuinka paljon tuo kaikki ärsytti.
Tuttavallasi on vain huono ihmituntemus. Tällaiset ihmiset ovat vähän surullisia tapauksia koska heidän ihmissuhteet menevät varsin usein mönkään juurikin sen vuoksi, että ei osata nähdä pinnallisen ensivaikutelman taakse.
Pinnallisia ihmisiä on maailma pullollaan. Se on surullista, mutta eipä heille mitään mahda ja vahinkoa syntyy.