Lue keskustelun säännöt.
Synnyttäisitkö uudestaan, jos tietäisit millaista se on?
Kommentit (48)
Kyllä sain 2. lapsen silti. Tosin se toka synnytys jännitti todella paljon. Ekalla kertaa jännitti lapsen kaa pärjääminen, toisella krt sen ulos puskeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No aika monet tekee, vieläpä hyvin (liian) lyhyellä aikavälillä, monta kertaa. Kylläpä sen tietää etukäteen että kauheaa se on, mutta se on vaan pakko kestää jos lapsen haluaa tehdä, sama juttu kuin hammaslääkärissä käynti.
Hölmö kysymys. En olisi synnyttänyt alunalkaenkaan,( jos ois voinut valita). Sen perusteella siis, millaista se on.
Jos tietäisit? No eikös sen tossa vaiheessa tiedä?
Mielummin hyppään vaikka kiukaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Oikeastaan synnyttäminen on sen luokan extreme-elämys, että kaikesta brutaalista tuskasta huolimatta olen todella onnellinen että olen saanut sen kokea. Voi että sitä tunnetta sitten kun kaikki on ohi ja saa oman vauvan syliin <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi synnyttänyt edes yhtä kertaa. Se oli vielä monin kerroin kamalampaa kuin osasin kuvitella. Asiaa ei parantanut se, että tuotos tuli kuolleena ulos, joten luvattu palkinto jäi saamatta. Jos olisin aavistanut tämän, olisin vaatinut sektion enkä antanut puhua itseäni ympäri millään lässynläällä,
Minulla on myös kolme elävää lasta. Heidän kohdallaan vaadin sektiot. Niitä kestäisin vaikka kuinka monta.
Synnytin kivunlievityksenä ilokaasu ja synnyttäisin vaikka viidesti jos ei tarvitsisi alkuraskauden pahoinvointia kärsiä.
Kahden äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen unohtaa, euforinen olo jälkeenpäin ja taas huijaa itseään ettei se niin kamalaa ollutkaan
Minä olen varmaan joku friikki, mutta synnytys on mielestäni ihanaa. Ne hormonit saavat mulle aivan euforisen olon. Ja se tunne, kun lapsi on maailmassa ja katsoo ekan kerran silmiin...
Eli voisin synnyttää vaikka tusinan, mutta kasvattaa jaksamme vain nämä kolme. Enkä rakasta raskaana olemistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua otsikkoa?
Tietenkin tietää, mitä se on, jos tekee päätöksen synnyttää uudestaan.
Silloinhan on jo synnyttänyt.
Mutta... se on yksi hetki elämästä. Ja omilla jaloillaan heti ilman mitään muisteloita. Toki oli varmaan kivulias, mutta en edes muista. Neljä lasta traumatisoitumatta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan joku friikki, mutta synnytys on mielestäni ihanaa. Ne hormonit saavat mulle aivan euforisen olon. Ja se tunne, kun lapsi on maailmassa ja katsoo ekan kerran silmiin...
Eli voisin synnyttää vaikka tusinan, mutta kasvattaa jaksamme vain nämä kolme. Enkä rakasta raskaana olemistakaan.
Et ole ainoa. Ihan innolla olen lähtenyt synnyttämään. Ihana kokemus.
Toisin kuin sinä olen rakastanut raskaana olemistakin paitsi ihan alussa pahoinvoinnin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin varmaan äiti, jos isä kantaisi, synnyttäisi ja imettäisi.
Näin viimeisillään raskaana olevan naisen uimastadikalla varmaan 15-vuotiaana. Sairaalloinen möhkälemäinen maha laihassa vartalossa, mahassa törrötti napa kuin tappi ja kiemurteli sininen verisuoni. Nainen liikkui vaappuen ja ähisten jalat harallaan, silmissä oli älytön lehmänkatse.
Oli vaikea ymmärtää miksi joku laittautuu tuohon jamaan kun ei ole pakko.
Sitten katselin naisia, jotka paimentavat kakaroitaan. He näyttivät vihaisilta ja kyllästyneiltä.
Nousin, kävelin altaan reunalle ja hyppäsin. Sukelsin. Mikä rauha, kauneus ja hiljaisuus.
Myöhemmin olin yhden kaverini kanssa uimassa. Hänellä oli kaksi lasta. Hän syötti lapsille keksejä, tarjoili mehua, saatteli heitä uimaan hätäili ampiaisista. Itse hän ei aikonut veteen (entinen innokas uimari...)
Kun palasimme heidän kotiinsa, lapset oli suihkutettava, vaatetettava, heti ruokaa, siis lapsille. Sitten piti vielä keksiä niille seuraava viihdenumero. Sen aikana äiti huolsi lasten uikkarit, pyyhkeet, lelut.
Hän ei ollut vielä itse käynyt edes suihkussa.
25 vuotta oli kulunut, mutta mikään ei ollut muuttunut. Elämä lasten kanssa näytti yhä olevan puhdasta helevettiä.
No kyllä neljä lasta olen synnyttänyt esikoisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olisin varmaan äiti, jos isä kantaisi, synnyttäisi ja imettäisi.
Näin viimeisillään raskaana olevan naisen uimastadikalla varmaan 15-vuotiaana. Sairaalloinen möhkälemäinen maha laihassa vartalossa, mahassa törrötti napa kuin tappi ja kiemurteli sininen verisuoni. Nainen liikkui vaappuen ja ähisten jalat harallaan, silmissä oli älytön lehmänkatse.
Oli vaikea ymmärtää miksi joku laittautuu tuohon jamaan kun ei ole pakko.
Sitten katselin naisia, jotka paimentavat kakaroitaan. He näyttivät vihaisilta ja kyllästyneiltä.Nousin, kävelin altaan reunalle ja hyppäsin. Sukelsin. Mikä rauha, kauneus ja hiljaisuus.
Myöhemmin olin yhden kaverini kanssa uimassa. Hänellä oli kaksi lasta. Hän syötti lapsille keksejä, tarjoili mehua, saatteli heitä uimaan hätäili ampiaisista. Itse hän ei aikonut veteen (entinen innokas uimari...)
Kun palasimme heidän kotiinsa, lapset oli suihkutettava, vaatetettava, heti ruokaa, siis lapsille. Sitten piti vielä keksiä niille seuraava viihdenumero. Sen aikana äiti huolsi lasten uikkarit, pyyhkeet, lelut.
Hän ei ollut vielä itse käynyt edes suihkussa.
25 vuotta oli kulunut, mutta mikään ei ollut muuttunut. Elämä lasten kanssa näytti yhä olevan puhdasta helevettiä.
Vau. oot ihanan syvällinen ihminen, oikein viisauden airut. Ootko mun Guru?
Vierailija kirjoitti:
Olisin varmaan äiti, jos isä kantaisi, synnyttäisi ja imettäisi.
Näin viimeisillään raskaana olevan naisen uimastadikalla varmaan 15-vuotiaana. Sairaalloinen möhkälemäinen maha laihassa vartalossa, mahassa törrötti napa kuin tappi ja kiemurteli sininen verisuoni. Nainen liikkui vaappuen ja ähisten jalat harallaan, silmissä oli älytön lehmänkatse.
Oli vaikea ymmärtää miksi joku laittautuu tuohon jamaan kun ei ole pakko.
Sitten katselin naisia, jotka paimentavat kakaroitaan. He näyttivät vihaisilta ja kyllästyneiltä.Nousin, kävelin altaan reunalle ja hyppäsin. Sukelsin. Mikä rauha, kauneus ja hiljaisuus.
Myöhemmin olin yhden kaverini kanssa uimassa. Hänellä oli kaksi lasta. Hän syötti lapsille keksejä, tarjoili mehua, saatteli heitä uimaan hätäili ampiaisista. Itse hän ei aikonut veteen (entinen innokas uimari...)
Kun palasimme heidän kotiinsa, lapset oli suihkutettava, vaatetettava, heti ruokaa, siis lapsille. Sitten piti vielä keksiä niille seuraava viihdenumero. Sen aikana äiti huolsi lasten uikkarit, pyyhkeet, lelut.
Hän ei ollut vielä itse käynyt edes suihkussa.
25 vuotta oli kulunut, mutta mikään ei ollut muuttunut. Elämä lasten kanssa näytti yhä olevan puhdasta helevettiä.
Avainlause on He näyttivät vihaisilta ja kyllästyneiltä. Äidit ovat vihaisia ja kyllästyneitä. Sen kun ihmiset tajuaisivat, he eivät hankkiutuisi raskaaksi. Äitiyden karmeudesta pitäisi varoittaa kaikkia rehellisesti, eikä syöttää jotain naurettavaa lässytystä vauva-arjen ihanuudesta. Kommentti kuvailee äitiyden erittäin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin varmaan äiti, jos isä kantaisi, synnyttäisi ja imettäisi.
Näin viimeisillään raskaana olevan naisen uimastadikalla varmaan 15-vuotiaana. Sairaalloinen möhkälemäinen maha laihassa vartalossa, mahassa törrötti napa kuin tappi ja kiemurteli sininen verisuoni. Nainen liikkui vaappuen ja ähisten jalat harallaan, silmissä oli älytön lehmänkatse.
Oli vaikea ymmärtää miksi joku laittautuu tuohon jamaan kun ei ole pakko.
Sitten katselin naisia, jotka paimentavat kakaroitaan. He näyttivät vihaisilta ja kyllästyneiltä.Nousin, kävelin altaan reunalle ja hyppäsin. Sukelsin. Mikä rauha, kauneus ja hiljaisuus.
Myöhemmin olin yhden kaverini kanssa uimassa. Hänellä oli kaksi lasta. Hän syötti lapsille keksejä, tarjoili mehua, saatteli heitä uimaan hätäili ampiaisista. Itse hän ei aikonut veteen (entinen innokas uimari...)
Kun palasimme heidän kotiinsa, lapset oli suihkutettava, vaatetettava, heti ruokaa, siis lapsille. Sitten piti vielä keksiä niille seuraava viihdenumero. Sen aikana äiti huolsi lasten uikkarit, pyyhkeet, lelut.
Hän ei ollut vielä itse käynyt edes suihkussa.
25 vuotta oli kulunut, mutta mikään ei ollut muuttunut. Elämä lasten kanssa näytti yhä olevan puhdasta helevettiä.Vau. oot ihanan syvällinen ihminen, oikein viisauden airut. Ootko mun Guru?
Siinä viisauden airut (miten niitä isoja alkukirjaimia oikein käytetään?) haukkuu ihmistä, joka kertoo miten asiat ovat.
En ole synnyttänyt kuin kerran. Viime kerrasta on aikaa 17 vuotta.
No, itselläni on takana vain käynnistysyritys, jonka aikana ehdin kokea vain hyvin vähän supistuksia. Kesken käynnistyksen mentiin kiireelliseen sektioon. Ja kyllä, tekisin sen kaiken uudestaan vaikka saman tien. Vaikka toivoisin seuraavalla kerralla tietysti ihan normaalia alatiesynnytystä.