Synnyttäisitkö uudestaan, jos tietäisit millaista se on?

Voisin synnyttää näillä tiedoilla vaikka kuinka monta kertaa, nyt tosin takana vain 3 synnytystä, ilman puudutuksia ja olivat helppoja ja nopeita. Lasten kasvattamista en kyllä jaksa yhtään enempää. Jos sijaissynnytys olisi Suomessa laillista, voisin harkita vakavasti.

No synnytin jo kerran uudestaan. Mielelläni synnyttäisin vielä kolmannenkin kerran, vaan kun en halua enkä varmasti saisikaan enää tämän ikäisenä kolmatta lasta. (:

Mutta synnytykset kaikkinensa ovat olleet elämäni hienoimpia kokemuksia. 

Kertaan jäi synnyttäminen. Odottaminen ensin 6 kuukautta pahoinvointia.

Synnärillä hoitajaltakin lipsahti, että ” jos vielä joskus synnytät”

Sen verta hirveetä touhua se oli, että koko synnärin väki siitä oli kuullut. Tosin pieni sairaala.

Jos olis kohtu niin saattaisin synnyttääkkin. Mutta kun ei ole enää niin en synnytä. Terveisiä vaan toisen lapsen kyselijöille ja kauhistelijoille kun lapsi on yksin eikä ole sisarusta.

Vain sektiolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin varmaan äiti, jos isä kantaisi, synnyttäisi ja imettäisi.

Näin viimeisillään raskaana olevan naisen uimastadikalla varmaan 15-vuotiaana. Sairaalloinen möhkälemäinen maha laihassa vartalossa, mahassa törrötti napa kuin tappi ja kiemurteli sininen verisuoni. Nainen liikkui vaappuen ja ähisten jalat harallaan, silmissä oli älytön lehmänkatse.

Oli vaikea ymmärtää miksi joku laittautuu tuohon jamaan kun ei ole pakko.

Sitten katselin naisia, jotka paimentavat kakaroitaan. He näyttivät vihaisilta ja kyllästyneiltä.

Nousin, kävelin altaan reunalle ja hyppäsin. Sukelsin. Mikä rauha, kauneus ja hiljaisuus.

Myöhemmin olin yhden kaverini kanssa uimassa. Hänellä oli kaksi lasta. Hän syötti lapsille keksejä, tarjoili mehua, saatteli heitä uimaan hätäili ampiaisista. Itse hän ei aikonut veteen (entinen innokas uimari...)

Kun palasimme heidän kotiinsa, lapset oli suihkutettava, vaatetettava, heti ruokaa, siis lapsille. Sitten piti vielä keksiä niille seuraava viihdenumero. Sen aikana äiti huolsi lasten uikkarit, pyyhkeet, lelut.

Hän ei ollut vielä itse käynyt edes suihkussa.

25 vuotta oli kulunut, mutta mikään ei ollut muuttunut. Elämä lasten kanssa näytti yhä olevan puhdasta helevettiä.

Avainlause on He näyttivät vihaisilta ja kyllästyneiltä. Äidit ovat vihaisia ja kyllästyneitä. Sen kun ihmiset tajuaisivat, he eivät hankkiutuisi raskaaksi. Äitiyden karmeudesta pitäisi varoittaa kaikkia rehellisesti, eikä syöttää jotain naurettavaa lässytystä vauva-arjen ihanuudesta. Kommentti kuvailee äitiyden erittäin hyvin.

Mikä sinä olet kieltämään minun subjektiivisen tuntemuksen siitä että nautin äitiydestä? Älä sinä hanki lapsia jos et halua, mutta elä ja anna elää. Se että ajattelet ja puhut noin halventavia "lehmän silmät", kostautuu lopulta itsellesi. Ei noin luoda aitoa pitkäkestoista onnea. Kaikesta huolimatta toivon sinulle kaikkea hyvää koko sydämestäni. Sain elää 30-vuotta ennen ainokaistani pelkästään itselleni, tiedän mitä se on siis, siinä ajassa oli myös todella rajuja haasteita, myös hyviä asioita sattui sinä aikana. Nyt äitinä voin todeta samoin, tässä on sekä hyviä, että huonoja puolia, ja niissä huonoissa puolissa näkee elämässä aina sen missä tulisi itse kehittyä, kärsivällisyys, empatia etc eli ne on välttämättömiä oman henkisen kasvun kannalta. Äitiys on raskasta mutta niin on minun kokemukseni mukaan koko elämä. Äitiys on minulle henkilökohtaisesti myös ihan parhainta aikaa ikinä (toki myös raskasta, mutta kohdallani enemmän se ehdottomasti antaa kuin ottaa). Alkuperäiseen aiheeseen palaten: Jos saisin palata aikaan ennen raskaaksi tuloa tietäen kuitenkin tämän nykyisen elämäni ja kokemukseni niin kyllä tekisin samat valinnat. Synnytyksestä en osaa sanoa mitään, lapseni tuli sektiolla joka oli suunniteltu ja sujui mukavasti, henkilökunta leikkaussalissa oli todella ihanaa ja toipumisessa ei tullut mitään ongelmaa. Vauvakin terve, ei koliikkia tms. Tehnyt hyvää tämä uudenlainen elämä tasapainoisuudellaan itselleenkin.

Toivottavasti saatte selvän kirjoituksestani! Terveisin 26, 4 tunnin yöunet takana :D

Synnytykset hienoja kokemuksia? Erikoinen luonnehdinta.

Ei tarvinnut synnyttää, leikattiin.

Yhden synnytin ja se riitti. Kauheat tuskat, epiduraali ei toiminut kunnolla, eise kipuja vähentänyt. Lisäksi repesin suhteellisen pahasti, ja kolmeen viikkoon ei kärsinyt istua ollenkaan. Kiitos ei enää.

Ja aika ei kultaa muistoja, tässä 15 vuotta menny....

Milloin tahansa. Tekihän se kipeää ja aiheutti 3-4 asteen repeämät, mutta ei se silti niin kamalaa ollut kuin kuukautiskivut. En edes pyörtynyt tai oksentanut, toisin kuin pahimpina menkka-aamuina.

Lapsi täyttää 17. Ei ole missään vaiheessa käynyt mielessäkään aloittaa toista kierrosta.

Kyllä vaan, tein sen "mokan" neljä kertaa. Joka kerta oli aivan erilainen mutta yksikään ei ollut ihana voimaannuttava kokemus. Ja joka kerran jälkeen ajattelin, ettei enää ikinä. No, sektio oli lähinnä sitä..

Minulla on ollut 2 kivutonta synnytystä.  Voisin synnyttää vaikka toisen äidin puolesta, jos se kävisi päinsä Suomessa. Meillä suvun naisilla on vain ollut melko helppoja synnytyksiä muillakin.

En missään tapauksessa. Lonkkavikaisena alakautta synnyttämisen yrittäminen oli täyttä helvettiä. Jo paljon aiemmin vammautunut lonkkani lonksahti kivasti pois paikoiltaan. Kätilö ja lääkäri vaan, että oho! Lapsi syntyi lopulta sektiolla. Never again, not in my lifetime!

Mulla kolme niin lyhyttä ja helppoa sybnytystä että periaatteessa koska vaan. Lapsiluku on täynnä, mutta synnyttämisestä se ei jää kiinni.

Esikoinen syntyi ensiapuun, ei kai edes saatu aikaa tälle. Kakkonen oli vähän pidempi, n. 4 h ja kuopus syntyi käynnistettynä niin että juoksin synnytyssaliin ponnistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Milloin tahansa. Tekihän se kipeää ja aiheutti 3-4 asteen repeämät, mutta ei se silti niin kamalaa ollut kuin kuukautiskivut. En edes pyörtynyt tai oksentanut, toisin kuin pahimpina menkka-aamuina.

Lohduttavaa kuulla :D Olen itse kärsinyt samanlaisista kuukautiskivuista, joten jos synnytys on samaa luokkaa, niin selviän. Itse olen siis synnyttämässä ensimmäistä kertaa muutaman kuukauden päästä.

Juu-u, kahdesti olen synnyttämään lähtenyt. Ensimmäinen oli ilman kivunlievitystä (ei todellakaan omasta halusta!) mutta saatuani vauvan syliini katsahdin miestäni päin ja kysyin "koska tullaan uudestaan?".

Toiseen sainkin spinaalin viimeiselle puolituntiselle ja kokemus oli aivan toisenlainen. No oli se erilainen jo ennen spinaaliakin, mielestäni helpompi. Ensialkuun tallustelin portaita eestaas ja kun kivut kävivät sietämättömiksi, pääsin saliin ja loppuaika laulettiin "karaokea" radion tahtiin, minä, tukihenkilö ja kätilö :D.

Synnyttämään voisin lähteä vielä uudestaankin mutta kolmatta kertaa en enää halua olla raskaana. Vauvakuume olisi kova mutta varmuudeksi tuplaehkäisy käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin tahansa. Tekihän se kipeää ja aiheutti 3-4 asteen repeämät, mutta ei se silti niin kamalaa ollut kuin kuukautiskivut. En edes pyörtynyt tai oksentanut, toisin kuin pahimpina menkka-aamuina.

Lohduttavaa kuulla :D Olen itse kärsinyt samanlaisista kuukautiskivuista, joten jos synnytys on samaa luokkaa, niin selviän. Itse olen siis synnyttämässä ensimmäistä kertaa muutaman kuukauden päästä.

Synnyttäessä tiesin, että tämä tuska on ainutkertaista (sain ainokaiseni suhteellisen vanhana) ja oikeasti odotin koko ajan sitä vielä pahempaa kipua, jota ei tullut. Kuukautisten kohdalla taas tiesin, että kuukauden kuluttua joudun taas kärsimään. Ja muuten: minun kohdallani piti paikkansa se, että synnytyksen jälkeen kuukautiskivut helpottavat. Olen sen jälkeen maannut vain kerran puolitiedottomana vessan lattialla ja lapsi on jo kuusivuotias! Välillä en edes huomaa, että menkat alkavat. Tuon kun olisin tiennyt etukäteen, olisin jo parikymppisenä hankkiutunut raskaaksi.

.