Miksi sitä pidetään nykyään niin pahana, että aikuinen uhkailee lasta?

Olisikohan siksi, kun se on "julmaa" ja "rikkoo ihmisoikeuksia"?

Vierailija kirjoitti:

Ei lasta läheskään aina saa uskomaan selityksiä. Varsinkin kun lapsilla on sekä ymmärryskyky että empatiakyky paljon heikompi kuin aikuisilla. Lapsen palkitseminenkaan ei toimi kuin tietyissä tilanteissa.

Miten muuten silloin saa lapsen kunnolla tottelemaan kuin uhkailemalla, että jos et tee niin ja niin, niin tulee se ja se rangaistus?

Miksi pitää uhkailla? Miksi et vain sano ihan kauniisti, mutta lujasti, että tästä tulee rangaistus, ellei tuo lopu?

Ei vanhemman pidä uhkailla tai lahjoa. Vanhemman kuuluu olla auktoriteetti, jos hän ei kykene sitä olemaan, niin sitten sopii katsoa peiliin ja miettiä onko valmis olemaan vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lasta läheskään aina saa uskomaan selityksiä. Varsinkin kun lapsilla on sekä ymmärryskyky että empatiakyky paljon heikompi kuin aikuisilla. Lapsen palkitseminenkaan ei toimi kuin tietyissä tilanteissa.

Miten muuten silloin saa lapsen kunnolla tottelemaan kuin uhkailemalla, että jos et tee niin ja niin, niin tulee se ja se rangaistus?

Miksi pitää uhkailla? Miksi et vain sano ihan kauniisti, mutta lujasti, että tästä tulee rangaistus, ellei tuo lopu?

Mutta tuohan on juuri sitä uhkailua. Ei uhkailu tarkoita ainakaan lähtökohtaisesti sitä, että huudetaan naama punaisena.

Allu82 kirjoitti:

Ei vanhemman pidä uhkailla tai lahjoa. Vanhemman kuuluu olla auktoriteetti, jos hän ei kykene sitä olemaan, niin sitten sopii katsoa peiliin ja miettiä onko valmis olemaan vanhempi.

Näin juuri. Harmittaa, etten ennen äitiyttä tiennyt tätä, niin en ois ikinä äidiksi ryhtynyt. Luulin, että se, mitä itselleni tehtiin oli ainoa tapa vaikkakin väärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lasta läheskään aina saa uskomaan selityksiä. Varsinkin kun lapsilla on sekä ymmärryskyky että empatiakyky paljon heikompi kuin aikuisilla. Lapsen palkitseminenkaan ei toimi kuin tietyissä tilanteissa.

Miten muuten silloin saa lapsen kunnolla tottelemaan kuin uhkailemalla, että jos et tee niin ja niin, niin tulee se ja se rangaistus?

Miksi pitää uhkailla? Miksi et vain sano ihan kauniisti, mutta lujasti, että tästä tulee rangaistus, ellei tuo lopu?

Mutta tuohan on juuri sitä uhkailua. Ei uhkailu tarkoita ainakaan lähtökohtaisesti sitä, että huudetaan naama punaisena.

Mutta auktoriteetti on tuossa se, joka kasvattaa, ei uhkauksen toteuttamisen pelko.

Allu82 kirjoitti:

Ei vanhemman pidä uhkailla tai lahjoa. Vanhemman kuuluu olla auktoriteetti, jos hän ei kykene sitä olemaan, niin sitten sopii katsoa peiliin ja miettiä onko valmis olemaan vanhempi.

Miten se auktoriteetti luodaan jos lasta ei tarvittaessa voi painostaa tottelemaan? 

Ei poliiseillakaan olisi juuri auktoriteettia jos ei olisi tiedossa, että heidän käskyjensä noudattamatta jättäminen voi johtaa rangaistukseen tai muuhun seuraamukseen.

Vierailija kirjoitti:

Miten se auktoriteetti luodaan jos lasta ei tarvittaessa voi painostaa tottelemaan? 

Ei poliiseillakaan olisi juuri auktoriteettia jos ei olisi tiedossa, että heidän käskyjensä noudattamatta jättäminen voi johtaa rangaistukseen tai muuhun seuraamukseen.

Aivan, mutta erona onkin se, että lapsella ei ole mistään tietoa etukäteen. Lapsi kasvaa ja oppii vanhemman kautta ensisijaisesti. Jos vanhempi ei kykene olemaan lapselle vanhempi, ei lapsi myöskään näe häntä auktoriteettina.

Olen katsonut miten tuttavani kasvattaa lastaan. Hän ei sano lapselle mitä tänään syödään tms. Hän kysyy lapselta mitä tämä haluaisi syödä. Lapselta, joka on vasta juuri syntynyt. Ei tuollainen vanhempi ole auktoriteetti, eihän hän edes usko itseensä vanhempana.

Allu82 kirjoitti:

Aivan, mutta erona onkin se, että lapsella ei ole mistään tietoa etukäteen. Lapsi kasvaa ja oppii vanhemman kautta ensisijaisesti. Jos vanhempi ei kykene olemaan lapselle vanhempi, ei lapsi myöskään näe häntä auktoriteettina.

Olen katsonut miten tuttavani kasvattaa lastaan. Hän ei sano lapselle mitä tänään syödään tms. Hän kysyy lapselta mitä tämä haluaisi syödä. Lapselta, joka on vasta juuri syntynyt. Ei tuollainen vanhempi ole auktoriteetti, eihän hän edes usko itseensä vanhempana.

Lapsen olemukseen kuuluvat luontaisena uhma, testaaminen ja omat vahvat mielipiteet asioista. Kyseenalaistaminen ja tottelemattomuus tulevat aina vastaan jossain vaiheessa ja silloin vanhempi saa havaita, ettei hänen sanansa olekaan lapselle laki vaikka kuinka panostaisi lapsen ohjaukseen ja neuvomiseen.

Jos tuossa tilanteessa ei käytetä rangaistuksia, pakkoa ja niiden uhkaa lapsen painostamiseen tottelemaan, niin lapsi herkästi hoksaa, ettei vanhemman sanomisilla ole oikein mitään merkitystä. Määräysten huomiotta jättäminen kun ei johda mihinkään, kun vaan oppii päästämään torut yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen olemukseen kuuluvat luontaisena uhma, testaaminen ja omat vahvat mielipiteet asioista. Kyseenalaistaminen ja tottelemattomuus tulevat aina vastaan jossain vaiheessa ja silloin vanhempi saa havaita, ettei hänen sanansa olekaan lapselle laki vaikka kuinka panostaisi lapsen ohjaukseen ja neuvomiseen.

Jos tuossa tilanteessa ei käytetä rangaistuksia, pakkoa ja niiden uhkaa lapsen painostamiseen tottelemaan, niin lapsi herkästi hoksaa, ettei vanhemman sanomisilla ole oikein mitään merkitystä. Määräysten huomiotta jättäminen kun ei johda mihinkään, kun vaan oppii päästämään torut yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Edelleen puhut nyt ilmeisesti omasta kokemuksestasi. Miksi ihmeessä ainut keino tuoda asiansa kuuluville, on rangaistus tai lahjonta? 

Osaatko nähdä mitään muuta keinoa jos pysähdyt ja siirryt ikään kuin out of the box? Eli unohda oma kokemuksesi lapsuudesta ja hae normeistasi poikkeavia ratkaisuja.

Ei vanhemman lasta tarvitse kurittaa näyttääkseen auktoriteettinsa. Vanhemman tulee olla auktoriteetti lapselle. Kun hän sitä on, niin lapsi sen myös näkee. Kyllä pienikin lapsi kykenee ymmärtämään mikä on oikein ja mikä on väärin, ei häntä tarvitse piiskata.

Uhmaaminen ja kyseenalaistaminen on osa pakollista kasvua. Ei kenenkään pidä kyseenalaistamatta hyväksyä mitään auktoriteettia. Oli sitten kyse lapsesta tai aukuisesta. Ja miten lapsi voisi löytää oikean polun ellei hän etsisi sen rajoja?

Ei se silti tarkoita etteikö auktoriteettia voisi olla. Se vaan pitää tuoda esiin viisaudella, ei koivunoksalla.

Jos lapselta kyselee mitä tämä haluaa syödä, mitä tämä haluaa laittaa päällensä tänään, miten eletään ja mihin käytetään rahaa, niin mitä hyötyä koko vanhemmasta edes lapselle on? Miten ihmeessä lapsi voi kasvaa mihinkään suuntaan jos ei ole mitään raameja? Nykyaikainen auktoriteetiton kasvattaminen tai vanhanaikainen auktoriteetilla (väkivallalla) kasvattaminen, ovat molemmat yhtä huonoja.

Allu82 kirjoitti:

Edelleen puhut nyt ilmeisesti omasta kokemuksestasi. Miksi ihmeessä ainut keino tuoda asiansa kuuluville, on rangaistus tai lahjonta? 

Osaatko nähdä mitään muuta keinoa jos pysähdyt ja siirryt ikään kuin out of the box? Eli unohda oma kokemuksesi lapsuudesta ja hae normeistasi poikkeavia ratkaisuja.

Ei vanhemman lasta tarvitse kurittaa näyttääkseen auktoriteettinsa. Vanhemman tulee olla auktoriteetti lapselle. Kun hän sitä on, niin lapsi sen myös näkee. Kyllä pienikin lapsi kykenee ymmärtämään mikä on oikein ja mikä on väärin, ei häntä tarvitse piiskata.

Uhmaaminen ja kyseenalaistaminen on osa pakollista kasvua. Ei kenenkään pidä kyseenalaistamatta hyväksyä mitään auktoriteettia. Oli sitten kyse lapsesta tai aukuisesta. Ja miten lapsi voisi löytää oikean polun ellei hän etsisi sen rajoja?

Ei se silti tarkoita etteikö auktoriteettia voisi olla. Se vaan pitää tuoda esiin viisaudella, ei koivunoksalla.

Jos lapselta kyselee mitä tämä haluaa syödä, mitä tämä haluaa laittaa päällensä tänään, miten eletään ja mihin käytetään rahaa, niin mitä hyötyä koko vanhemmasta edes lapselle on? Miten ihmeessä lapsi voi kasvaa mihinkään suuntaan jos ei ole mitään raameja? Nykyaikainen auktoriteetiton kasvattaminen tai vanhanaikainen auktoriteetilla (väkivallalla) kasvattaminen, ovat molemmat yhtä huonoja.

En puhu vain omasta lapsuudestani. Kuten jo aiemmin sanoin, niin olivat vanhemman neuvot kuinka viisaita tahansa, niin ei se takaa lapsen tottelemista. Lapsi ei esimerkiksi joko ymmärrä neuvojen viisautta tai sitten ei halua noudattaa niitä koska ei katso niiden palvelevan omaa etuaan.

Jos vanhempi jää vain viisaan neuvojan rooliin niin käytännössä se tarkoittaa myös sen vaatimuksen hylkäämistä, että lapsen tulee totella vanhempaansa.

Lapsi kun ei useimmissa tapauksissa pysy siinä raamissa jos raami on aidan sijaan pelkkä maahan piirretty viiva.

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan siksi, kun se on "julmaa" ja "rikkoo ihmisoikeuksia"?

Ainahan vanhemmat uhakilevat lasta

Rikkooko se todella ihmisoikeuksia, jos lapselta kieltää esim.tv:n katselun, koska tämä käyttäytyi huonosti? Ja eikö ole aika epäreilua, ettei lapselle kerrottu tästä aiemmin ja annettu mahdollisuus korjata käytöstään - eli uhkailtu?