Lue keskustelun säännöt.
Miksi köyhät eivät osaa suunnitella elämäänsä?
23.11.2017 |
Tiedän, että asiaa on käsitelty jo useaan otteeseen tällä palstalla, mutta siltikin ihmettelen asiaa. Törmäsin somessa tänään hyväntekeväisyydestä kertovaan postaukseen. Postaukseen oli kommentoinut sekä hyväntekeväisyyttä kehuvia ihmisiä että avun tarpeessa olevia. Kiinnitin huomiota muutamaan avun tarvitsijaan, jotka kommentoivat, että edessä on tiedossa ollut elämän muutos ja joulu. Tuo muutos sitten vie rahat ja eikä ole varaa järjestää joulua.
Jos itse tiedän joulun tulevan kerran vuodessa ja jonkin rahaa vievän muutoksen jo kuukausia ennen, niin varaudun. Näin minulle opetettiin jo lapsena ja hyvin on toiminut. Olen aina säästänyt ja se on ollut helppoa, kun en ole materian perään ja osaan suunnitella rahan käyttöä. Olen mennyt kesätöihin yläasteikäisenä, lukiossa tehnyt kesätyön ohella myös viikonlopputöitä. Nyt olen ollut työelämässä jo vuosia ja kiinteä omaisuus (velaton talo etc) hankittuna. Olen myös tehnyt lapia vain sen verran, että pystymme heidät elättämään, vaikka sekä mieheni että minä molemmat joutuisimme työttömiksi. Emme ostele turhia mutta esimerkiksi kunnon kodinkoneisiin ja ruokaan panostamme. Lasten vaatteita, leluja ja tavaroita kierrätämme ahkerasti ystäväpiirissä.
Nyt siis ihmettelen, että miten esim. joulu, lasten synttärit, muutto, teinin tai omat alkavat opiskelut, uusien renkaiden hankinta tai muu ennalta tiedetty juttu, näyttää aina tulevan joillekin yllätyksenä? Miksi näihin ei varauduta jo aikaisemmin (säästetä vähäsen, hankita tietoa etukäteen tai tarvittavia asioita)? Meillä joulu ei aiheuta kulutuksessa erityisen suurta piikkiä, kun tarpeellisia lahjoja on hankittu pitkin vuotta ja jouluruoka tehdään mahdollisimman pitkälti itse.
Sairastuminen vakavasti ei ole tarkoittamani tiedossa oleva muutos elämässä tai jos työssä käynnin kannalta tarpeellinen auto kosahtaa yhtäkkisesti ja siihen tulee todella kallis remontti.
Kommentit (227)
En jaksa edes kommentoida koska tekstistäsi näkee miten kaukana köyhän todellisuudessa elät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tulot on pienet, niin kaikkeen ei voi varautua säästämällä ennakkoon. Voi tietysti säästää siltä varalta, että pesukone hajoaa, mutta ei siihen, että pesukone + jääkaappi hajoaa + jää työttömäksi + puoliso sairastuu vakavasti.
Mikä on sinun syysi, ettet tätä tiedä, vaikka sanojesi mukaan olet lukenut täällä ketjuja aiemminkin? Minä en ole köyhä (joskaan en rikaskaan), mutta osaan sentään ajatella asioita muidenkin kuin itseni näkökulmasta.
Niin. Mietipä sitä.
Eiku oikeasti vastaus tulee omalla kohdallani tässä:
Elimme miehen, lasteni isän kanssa yhdessä. Hän maksoi kiinteitä kuluja, kahta autoa ja minä hoidin lasten tarhamaksut, ruuan ja vähän sitten sisustinkin. Erotessa hän vaan pyöritteli silmiään "mikset säästänyt?" - ja lähdin aloittamaan elämääni aika tyhjästä (ne keräämäni säästöt meni uuden asunnon hankintaan, huonekaluihin ja autoon).
Säästän koko ajan. Enkä hirveästi tuhlaa. Myyn sen, mikä jää tarpeettomaksi.
Aina, kun säästössä on jonkin verran, se menee siihen, mihin tavallaan olen varautunut - venytän auton korjaamista viimeiseen asti, uusin lasten vaatekerrat, kustannan uuden polkupyörän...
Minä en vaan saa säästöön niin paljon, että jatkuva huoli helpottaisi. Toisaalta en myöskään jaksa elää tätäkään elämänvaihetta niin, että järsisin vaan käpyjä ja ompelisin tilkuista uudet talvivaatteet.
Ei tule yllätyksenä, mutta aina se on vaan kallista. Elämä.
Tietty voisin periä jonkun rikkaan sukulaisen, tai ehkä voittaa lotossa. Kenties jopa hyvätuloinen mies suostuisi muodostamaan kanssani parisuhteen.
-ttu tämä on kulunut aihe.
Joidenkin tulot ovat niin pienet, että rahaa ei yksinkertaisesti jää yhtään yli. Silloin säästäminen on mahdoton temppu.
Minua ärsytti, kun facebookissa brother christmas jakaa lidlin lahjakortteja. Siellä sit ihminen, jolla on ulkomaan reissukuvia omalla sivulla, on vailla lahjakorttia varattomuuden vuoksi. Antaisi todellisten tarvitsijoiden saada nuo avut. Ei niin, että itselle hamutaan yksinhuoltajuuttaan hyödyntäen asioita. Pyh.. ei ollut todellista köyhyyttä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen ihmetellyt minäkin.
Ei ne suuret tulot, vaan hallitut menot. Tämän opin jo pienenä pätkätyöläisten vanhempieni suuren lapsilauman jatkona. Rahaa oli niukasti, vaatteita saatiin isommilta serkuilta jne. Silti; en muista että joulut olisivat olleet erityisen ankeita. Okei, ei ehkä saatu niitä viimeisimpiä vitkuttimia ja niin monta pakettia, kuin moni muu, mutta ei se haitannut. Päällimmäisenä lapsuudesta jäi mieleen ihan hyvä fiilis ja muistikuva siitä, miten moni kaverikin tykkäsi tulla meille leikkimään, kun sanoivat että meidän äiti oli aina niin iloinen ja kiva. Kodissamme oli hyvä tunnelma.
Ja mitä tuohon vakavaan sairauteen tulee, niin voi siihenkin varautua. Kuten myös yllättävään kuolemaan tmv. Ottaa vaan vakuutuksen asiaa silmällä pitäen jo aiemmin.
Itse sain syöpädiagnoosin ja kyllä se helpotti, kun lääkärinlausunnon toimitettuani tuli vakavan sairauden varalle vuosia aiemmin otetusta vakuutuksesta 40 000e korvaus. Ei tarvinnut siinä sitten miettiä, että miten raha-asiat jos niin kurjasti olisi sattunut, että mies olisi kahden lapsen kanssa jäänyt yksin. Toivuin ja nyt kaikki näyttää hyvältä.
Joulu tulee joka vuosi. Ei sen pitäisi ketään yllättää. Eikä se, että kun lapsen tekee niin siitä myös tulee kuluja. Saati jos niitä tekee lauman.
Itseltäni ei sympatiaa näille avunvinkujille heru. Elämänhallinta, ennakoiminen ja tarpeen tullen pankin kanssa asioista sopiminen ei pitäisi olla ylivoimainen homma normaalille aikuiselle.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mietipä sitä.
Eiku oikeasti vastaus tulee omalla kohdallani tässä:
Elimme miehen, lasteni isän kanssa yhdessä. Hän maksoi kiinteitä kuluja, kahta autoa ja minä hoidin lasten tarhamaksut, ruuan ja vähän sitten sisustinkin. Erotessa hän vaan pyöritteli silmiään "mikset säästänyt?" - ja lähdin aloittamaan elämääni aika tyhjästä (ne keräämäni säästöt meni uuden asunnon hankintaan, huonekaluihin ja autoon).Säästän koko ajan. Enkä hirveästi tuhlaa. Myyn sen, mikä jää tarpeettomaksi.
Aina, kun säästössä on jonkin verran, se menee siihen, mihin tavallaan olen varautunut - venytän auton korjaamista viimeiseen asti, uusin lasten vaatekerrat, kustannan uuden polkupyörän...
Minä en vaan saa säästöön niin paljon, että jatkuva huoli helpottaisi. Toisaalta en myöskään jaksa elää tätäkään elämänvaihetta niin, että järsisin vaan käpyjä ja ompelisin tilkuista uudet talvivaatteet.
Ei tule yllätyksenä, mutta aina se on vaan kallista. Elämä.
Tietty voisin periä jonkun rikkaan sukulaisen, tai ehkä voittaa lotossa. Kenties jopa hyvätuloinen mies suostuisi muodostamaan kanssani parisuhteen.
-ttu tämä on kulunut aihe.
Olipa säästöjä uuden asunnon hankintaan? Kovin köyhältä et vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi asiaa. Ensimmäinen on, että tosi köyhällä ei juuri ole varaa varautua mihinkään isompaan. Kun ei jää mitään säästöön niin milläs varaudut?
Toinen juttu on henkinen puoli. Köyhyys on useimmille ahdistavaa, ja ahdistava elämäntilanne altistaa impulsiiviselle käytökselle, hakemaan hetken lohtua vaikka jostain pikku ostoksesta joka ei pidemmällä mittakaavalla ole ehkä kovin järkevä.
Olen itse ihan hyvätuloinen enkä onneksi ole koskaan kokenut esim. työttömyyttä, mutta silti pystyn ymmärtämään sen että en mene tuomitsemaan yhtäkään köyhää joka ei aina, joka hetki käytä rahojaan järkevästi vaan saattaa ostaa joskus vaikka ei-välttämättömän vaatteen, meikin tai vaikka 6-packin kaljaa. Töissä joskus kuuntelin toisten hyvätuloisten asiantuntijoiden kauhistelua tuollaisesta, ja mietin hiljaa itsekseni, että siinä paassaatte toisten pienenpienistä iloista, joita te ette tarvitse siksi kun voitte täyttää mielihyvän tarpeitanne esim. ulkomaanmatkoilla, kulttuurilla, ravintolasyömisillä jne.
Syyt ja seuraukset on toisin päin - ihmiset jotka ei osaa suunnitella, ennakoida ja varautua pidemmällä tähtäimellä ovat köyhiä.
Paljon pienituloisemmillq saattaa sitten olla oma asunto ja melkoisesti vararahastoakin tuleviin menoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tulot on pienet, niin kaikkeen ei voi varautua säästämällä ennakkoon. Voi tietysti säästää siltä varalta, että pesukone hajoaa, mutta ei siihen, että pesukone + jääkaappi hajoaa + jää työttömäksi + puoliso sairastuu vakavasti.
Mikä on sinun syysi, ettet tätä tiedä, vaikka sanojesi mukaan olet lukenut täällä ketjuja aiemminkin? Minä en ole köyhä (joskaan en rikaskaan), mutta osaan sentään ajatella asioita muidenkin kuin itseni näkökulmasta.
Säästämisen voi aloittaa heti, kun saa rahaa esim. kesätöistä tai viikonloppu töistä. Näitä säästöjä voi nuori käyttää opiskeujensa tai omilleen muuttamisen kustannuksissa. Opiskelujen ohella tehdystä työstä voi alkaa kerryttää seuraavia säästöjä isompia tarpeita varten jne.
Käsi sydämellä kuinka monta sellaista perhettä tiedät, joilla on tapahtunut nämä mainitsemasi "pesukone + jääkaappi hajoaa + jää työttömäksi + puoliso sairastuu vakavasti" asiat samaan aikaan?
Kaikilla meillä on lähtökohtaisesti ihan samat mahdollisuudet. Ihan alkaen perusturvasta. Osa opiskelee, saa hyvän ammatin ja toimeentulon. Osa ei viitsi opiskella, tekee huonopalkkaista työtä, on työtön, pariutuu väärien kumppanien kanssa, jää yyhooksi. Jostain tulee vapaaehtoinen työtön, yhteiskunnan elätti, jostain alkoholisti, narkkari jne...
Nämä kaikki on pitkälti ihan omia valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyys ei ole aina oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mietipä sitä.
Eiku oikeasti vastaus tulee omalla kohdallani tässä:
Elimme miehen, lasteni isän kanssa yhdessä. Hän maksoi kiinteitä kuluja, kahta autoa ja minä hoidin lasten tarhamaksut, ruuan ja vähän sitten sisustinkin. Erotessa hän vaan pyöritteli silmiään "mikset säästänyt?" - ja lähdin aloittamaan elämääni aika tyhjästä (ne keräämäni säästöt meni uuden asunnon hankintaan, huonekaluihin ja autoon).Säästän koko ajan. Enkä hirveästi tuhlaa. Myyn sen, mikä jää tarpeettomaksi.
Aina, kun säästössä on jonkin verran, se menee siihen, mihin tavallaan olen varautunut - venytän auton korjaamista viimeiseen asti, uusin lasten vaatekerrat, kustannan uuden polkupyörän...
Minä en vaan saa säästöön niin paljon, että jatkuva huoli helpottaisi. Toisaalta en myöskään jaksa elää tätäkään elämänvaihetta niin, että järsisin vaan käpyjä ja ompelisin tilkuista uudet talvivaatteet.
Ei tule yllätyksenä, mutta aina se on vaan kallista. Elämä.
Tietty voisin periä jonkun rikkaan sukulaisen, tai ehkä voittaa lotossa. Kenties jopa hyvätuloinen mies suostuisi muodostamaan kanssani parisuhteen.
-ttu tämä on kulunut aihe.
Niin, ongelma on siinä että jo liiton aikana tuli elettyä leveästi. Silloin olisi voinut säästää ellei olisi sisustellut. Minne ne edelliseen asuntoon ostamasi huonekalut menivät jos sinä olit sisustellut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun ei ole yksinkertaisesti yhtään mitään mistä säästää niin asiat eivät vain mene noin kuin Asian kuvailit. Se on aivan sama mitä jumalaa rukoilet iltaisin niin sinulla ei ole sen enempää rahaa tililläsi kun pakolliset menot on maksettu ja koko kuukausi edessä muutamalla satasella.
Opiskeluaikana joitain vuosia takaperin minulla jäi vajaa viisikymppiä pakollisten menojen jälkeen joka kuulle. Tätä jatkoin pikkutienesteillä kun kävin ennen tai jälkeen koulun siivoamassa ja ihmettelemmässä kun ihmiset katsoivat nenänvarttapitkin kun kuunasin paskaisia nurkkia. Mitä merkittävää muutosta olisi tapahtunut jos olisin saanut säästettyä.. sanotaan 20e kuussa...? Tuollaiset summat voivat nostaa pikkupulasta, mutta ne eivät todellakaan auta pääsemään pohjalta. En myöskään ollut niin hyväosainen, että vanhemmilta olisi herunut apua. Pelastukseni oli aikoinaan se päivä kun minut vietiin lastenkotiin nuorena.
Nykyään olen vakituisessa työsuhteessa valmistumisen jälkeen velattomassa asunnossa ja makselen 140e yhtiövastiketta kuussa. Vaikka nyt asiat ovat toisin ja voisinkin ostaa mitä ikinä mieleen tuleekin niin pistää erittäin vihaksi lukea tälläistä jeesustelua. Tyhjästä on välillä erittäin paha nyhjäistä
Laskettu on jopa 10 euron tarkkuudella budjetti. Viimeisenä kk päivänä söin viimeisen pakasteruoan.
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys ei ole aina oma valinta.
Jos ennen työttömyyttä on ollut töissä, niin on luultavasti ollut mahdollisuus säästää. Jos kulut ovat olleet jo töissä olessa liian korkeat, niin sitten pitää miettiä omia valintojaan.
Suomalaisia houkutellaan Norjaan hurjin palkkasummin, Helsingin Sanomat kertoo.
http://www.iltalehti.fi/tyoelama/201711232200553918_tb.shtml
Lähde Norjaan niin köyhyys katoaa.
Terho Paavilainen
Ei paljoakaan kalliimpi, puhutaan ja puhutaan että on kallista, kävin siellä 2014 autolla Lofootit ja Norjan lappi, bensa noin 10-15 senttä kalliimpaa, laivamatkat halvempia ruoka melkein sama kuin Suomessa, tie/silta maksut tuli muutaman kuukauden kuluttua postissa 2,15 € yhteensä. Tuoppeja en ostanut kun piti ajaa, yöpyminen pienessä mökissä (hella jääkaappi) max 4 henkeä 50 € vrk. Ennen matkaa kaikki sanoi ei kannata on niin kallista, kysyin koska olet käynyt, ei koskaan mutta hintatietoisuus oli. Jos olisin 30 vuotta nuorempi en epäröisi hetkeäkään lähteä.
Jukka Niemi
Itse olin Norjassa 2000 luvun alussa pitkän ajan asennustöissä palkka 145kr/h ja myös prosentit ylitöistä, niinkuin suomessakin
Ateriat on pakollisia norjan työehtosopimuksen mukaan, vaihdoimme ne yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa rahaan, ei sisälly tuntipalkkaan ja kun töitä oli tehty 240h (muuntamattomia tunteja) bussi- ja lentoliput edestakaisin työnantajalta!
Ja paljon tätä parempiakin palkkoja tiedän maksettu, mut näin meillä!
Varmaankin palkka on jo paljon parempi, joulukuun palkan sai vapaaehtoisesti ottaa pidätysvapaasti, joka tosin lopullisessa Verotuksessa huomioitiin ( yleinen sanontatapa oli, kunkun joululahja työntekijälle, vaikka sitten myöhemmin verot pitikin maksaa)
Jumala sinua siunatkoon, polo.