Miksi köyhät eivät osaa suunnitella elämäänsä?

Siellä Eläminen on kallista ja kalatehtaalla työskentely haisevaista

Ei joulu ole mikään välttämättömyys. Jos ei ole rahaa joululahjoihin, ei osteta joululahjoja. Jos ei ole rahaa jouluruokiin, ei osteta jouluruokia vaan ruokia, joita syödään muulloinkin. Olen sairastunut vakavasti juuri joulun alla (ja se todellakin tuli yllätyksenä) eikä meillä vietetty joulua lainkaan. Ei ollut lahjoja, ei joulukuusta tai joulukoristeita eikä jouluruokia. Hengissä ollaan edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin tulot ovat niin pienet, että rahaa ei yksinkertaisesti jää yhtään yli. Silloin säästäminen on mahdoton temppu.

Sitten tuloja pitää yrittää kasvattaa tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun ei ole yksinkertaisesti yhtään mitään mistä säästää niin asiat eivät vain mene noin kuin Asian kuvailit. Se on aivan sama mitä jumalaa rukoilet iltaisin niin sinulla ei ole sen enempää rahaa tililläsi kun pakolliset menot on maksettu ja koko kuukausi edessä muutamalla satasella.

Opiskeluaikana joitain vuosia takaperin minulla jäi vajaa viisikymppiä pakollisten menojen jälkeen joka kuulle. Tätä jatkoin pikkutienesteillä kun kävin ennen tai jälkeen koulun siivoamassa ja ihmettelemmässä kun ihmiset katsoivat nenänvarttapitkin kun kuunasin paskaisia nurkkia. Mitä merkittävää muutosta olisi tapahtunut jos olisin saanut säästettyä.. sanotaan 20e kuussa...? Tuollaiset summat voivat nostaa pikkupulasta, mutta ne eivät todellakaan auta pääsemään pohjalta. En myöskään ollut niin hyväosainen, että vanhemmilta olisi herunut apua. Pelastukseni oli aikoinaan se päivä kun minut vietiin lastenkotiin nuorena.

Nykyään olen vakituisessa työsuhteessa valmistumisen jälkeen velattomassa asunnossa ja makselen 140e yhtiövastiketta kuussa. Vaikka nyt asiat ovat toisin ja  voisinkin ostaa mitä ikinä mieleen tuleekin niin pistää erittäin vihaksi lukea tälläistä jeesustelua. Tyhjästä on välillä erittäin paha nyhjäistä

20 e kuussa säästettynä, on se kuitenkin tyhjää parempi. Jos kolme vuotta säästää opiskelujen aikana niin kasassa on 720 €. Jos opiskelujen ohella on jo jonkinlainen työpaikka hankittuna, niin ei ole todellakaan tyhjän päällä, kun pieni on puskurirahasto ja työ, opiskelujen loputtua. Sitten tekee sitä siivousduunia ja etsii koko ajan parempaa duunia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsi sydämellä kuinka monta sellaista perhettä tiedät, joilla on tapahtunut nämä mainitsemasi "pesukone + jääkaappi hajoaa + jää työttömäksi + puoliso sairastuu vakavasti" asiat samaan aikaan?

Ei samaan aikaan, mutta muutaman vuoden sisään. Kyllä, olen ollut onnekas ja tehnyt aina töitä 14veestä lähtien koulun yms ohessa, säästöjäkin oli pitkään.

Perheestäni 2 sairastui, koulukiusaamisen vuoksi jouduimme muuttamaan, jäimme kahden asunnon loukkuun. Säästöjä kului. Tosiaan, auto hajosi ja heti perään pyykinpesukone. Viimeisenä nyt on menny työ. En onnistu säästämään yhtään tällä hetkellä. Joulu ei stressaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi asiaa. Ensimmäinen on, että tosi köyhällä ei juuri ole varaa varautua mihinkään isompaan. Kun ei jää mitään säästöön niin milläs varaudut?

Toinen juttu on henkinen puoli. Köyhyys on useimmille ahdistavaa, ja ahdistava elämäntilanne altistaa impulsiiviselle käytökselle, hakemaan hetken lohtua vaikka jostain pikku ostoksesta joka ei pidemmällä mittakaavalla ole ehkä kovin järkevä. 

Olen itse ihan hyvätuloinen enkä onneksi ole koskaan kokenut esim. työttömyyttä, mutta silti pystyn ymmärtämään sen että en mene tuomitsemaan yhtäkään köyhää joka ei aina, joka hetki käytä rahojaan järkevästi vaan saattaa ostaa joskus vaikka ei-välttämättömän vaatteen, meikin tai vaikka 6-packin kaljaa. Töissä joskus kuuntelin toisten hyvätuloisten asiantuntijoiden kauhistelua tuollaisesta, ja mietin hiljaa itsekseni, että siinä paassaatte toisten pienenpienistä iloista, joita te ette tarvitse siksi kun voitte täyttää mielihyvän tarpeitanne esim. ulkomaanmatkoilla, kulttuurilla, ravintolasyömisillä jne.

Pinoon vielä kolmas asia: jos elät toimeentulotuen varassa, varautuminen on yksinkertaisesti KIELLETTYÄ. Jos onnistut säästämään yhden kuukauden toimeentulotuesta (joka tosin on niin pieni että Suomi on saanut siitä EU:lta noottia), se vähennetään toisessa kuussa tulona. Tämä pätee myös harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen eli tukeen jota voidaan teoriassa myöntää yllättäviin menoihin myös niille pienituloisille joilla ei kuitenkaan ole oikeutta perustoimeentulotukeen. Sitä hakiessa ei katsota ainoastaan, onko varaa vai ei, vaan myös "pitäisikö" varaa olla. Käytännössä: säästöjä ei saa löytyä. Tämä tietysti ehkäisee sen ettei tukea myönnetä ihmisille jotka eivät ole täysin rahattomia, mutta toisaalta se ehkäisee myös tehokkaasti köyhyydestä nousemista kun missään vaiheessa ei pysty keräämään puskuria. Aina on jotakin mihin ne pienet säästöt kuluvat: hammaslääkärilasku, kodinkone hajoaa, tavallista enemmän matka- tai lääkekuluja jne. Jos pienistä tuloista saakin jotenkin säästettyä, ne säästöt on pakko käyttää seuraavasta kriisistä selviytymiseen eivätkä ne koskaan pääse karttumaan.  Samoin kaikki lisätulot huomioidaan hyvin herkästi tuloiksi jotka vähennetään tuesta, eli rehellistä työtä tekemälläkään et voi ansaita rahaa säästettäväksi.

Jos olet työttömyyskorvauksen varassa, varautuminen ei muuten vaan kannata koska tukien maksu voidaan aina katkaista "lisäselvitysten" hankkimisen ajaksi, siksi että olet unohtanut raksia oikean ruudun tai toimittaa vain kaksi kappaletta kopiota kolmen sijasta jne. Tai sitten voit joutua karenssille. Työttömyyskorvaus ei ole varmaa tuloa, ja vaikka tuki maksetaan takautuvasti, mahdolliset pienet säästöt voivat äkkiä huveta jos tukea ei jossain kuussa tulekaan.

Siis sama systeemi joka varmistelee huolella ettei kenellekään makseta senttiäkään  "ylimääräistä" tuottaa sen ettei tukien saaja pysty keräämään suojakseen säästöpuskuria, peräti kolmella mekanismilla:

1) tukien perustaso on niin alhainen ettei säästämiseen ole mahdollisuutta, päin vastoin leipäjonoon on pakko mennä jos elämä perusturvan varassa pitkittyy tai jos on välttämättömiä menoja (kuten korkea vuokra, ennen toimeentulovaikeuksiin joutumista otetun lainan maksut tms.) joita ei oteta laskelmissa huomioon.

2) pienistä tuloista ja säästöistä rokotetaan heti mutta jos on täysin varaton välttämättömyysmenot maksetaan, ei siis ole mitään järkeä yrittäkään kerryttää säästöjä isompia välttämättömyysmenoja varten

3) tulojen saaminen on epävarmaa mm. monimutkaisen byrokratian takia, etuuksien maksuun tulee helposti viivästyksiä ja katkoja. Suunnittele siinä sitten kun järjestelmä pitää huolen siitä että perusturvakin on epävarmaa tuloa jonka saamisesta voi olla varma vasta kun se on tilillä

Ratkaisu olisi perustulo sekä pienten lisätulojen verovapaus, mutta sehän ei kateellisille käy koska jokuhan voisi saada pari euroa "ylimääräistä" eikä köyhiä päästäisi nöyryyttämään prosessissa.

Siinä "suunnitteluun" ja "motivaatioon" todellakin menee se aika että mistä saa seuraavaan asti. Eli joudutaan joko pakosta pririsoimaan tahtomattaan vääriin asioihin kuten vähentämällä osaamistaan, koulutustaan(!), jne. Lisäksi media syyllistää yksilön vioiksi eikä systeemi"riskiksi" tai infran ja yhteiskunnan ongelmiksi.

Jokin tilastonyyrikki joka käsittelee ihmisiä prosenttien ja

Luokittelun kautta on realimaailmasta varsin pihalla. Ei ole kaukana resurssiajattelu.

Siinä "suunnitteluun" ja "motivaatioon" todellakin menee se aika että mistä saa seuraavaan asti. Eli joudutaan joko pakosta pririsoimaan tahtomattaan vääriin asioihin kuten vähentämällä osaamistaan, koulutustaan(!), jne. Lisäksi media syyllistää yksilön vioiksi eikä systeemi"riskiksi" tai infran ja yhteiskunnan ongelmiksi.

Jokin tilastonyyrikki joka käsittelee ihmisiä prosenttien ja

Luokittelun kautta on realimaailmasta varsin pihalla. Ei ole kaukana resurssiajattelu.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että asiaa on käsitelty jo useaan otteeseen tällä palstalla, mutta siltikin ihmettelen asiaa. Törmäsin somessa tänään hyväntekeväisyydestä kertovaan postaukseen. Postaukseen oli kommentoinut sekä hyväntekeväisyyttä kehuvia ihmisiä että avun tarpeessa olevia. Kiinnitin huomiota muutamaan avun tarvitsijaan, jotka kommentoivat, että edessä on tiedossa ollut elämän muutos ja joulu. Tuo muutos sitten vie rahat ja eikä ole varaa järjestää joulua.

Jos itse tiedän joulun tulevan kerran vuodessa ja jonkin rahaa vievän muutoksen jo kuukausia ennen, niin varaudun. Näin minulle opetettiin jo lapsena ja hyvin on toiminut. Olen aina säästänyt ja se on ollut helppoa, kun en ole materian perään ja osaan suunnitella rahan käyttöä. Olen mennyt kesätöihin yläasteikäisenä, lukiossa tehnyt kesätyön ohella myös viikonlopputöitä. Nyt olen ollut työelämässä jo vuosia ja kiinteä omaisuus (velaton talo etc) hankittuna. Olen myös tehnyt lapia vain sen verran, että pystymme heidät elättämään, vaikka sekä mieheni että minä molemmat joutuisimme työttömiksi. Emme ostele turhia mutta esimerkiksi kunnon kodinkoneisiin ja ruokaan panostamme. Lasten vaatteita, leluja ja tavaroita kierrätämme ahkerasti ystäväpiirissä.

Nyt siis ihmettelen, että miten esim. joulu, lasten synttärit, muutto, teinin tai omat alkavat opiskelut, uusien renkaiden hankinta tai muu ennalta tiedetty juttu, näyttää aina tulevan joillekin yllätyksenä? Miksi näihin ei varauduta jo aikaisemmin (säästetä vähäsen, hankita tietoa etukäteen tai tarvittavia asioita)? Meillä joulu ei aiheuta kulutuksessa erityisen suurta piikkiä, kun tarpeellisia lahjoja on hankittu pitkin vuotta ja jouluruoka tehdään mahdollisimman pitkälti itse.

Sairastuminen vakavasti ei ole tarkoittamani tiedossa oleva muutos elämässä tai jos työssä ikäynnin kannalta tarpeellinen auto kosahtaa yhtäkkisesti ja siihen tulee todella kallis remontti.

Tämä kaikki on itselleni itsestään ihan selvää, koska vanhempani ovat aina toimineet näin, mutta tunnen lukemattomia ihmisiä/perheitä, joilla tällainen taidollisuus on ihan utopiaa.

Ehdotankin, että tällainen elämäntaidon oppi tulisi lapsille jo pakolliseksi aineeksi koulussa ja olisi varmasti yksi hyödyllisimpiä oppeja oppia jo lapsesta pitäen rahan järkevää käsittelyä ja suunnitelmallisuutta elämäänsä.

järjen köyhyys lienee edelleen suurinta köyhyyttä. Mutta jotta huomenna ja kenties vielä Jouluakin saatan viettää ja hankkia jotain ekstraa, niin kyllä ainakin minä köyhänä tai sanoisin mieluummin tulorajoitteisena joudun suunnittelemaan elämääni, enkä vähiten rahan käyttöäni etukäteen. 

Monesti oon miettiny, että tekoripsiä ja  -kynsiä pitävät yleisimmin ne, joilla on pienimmät tulot. Jos siis katsotaan yli kolmekymppisiä. Yli 3 ke/kk tienaavilla harvemmin on näitä.

Monesti oon miettiny, että eikö monilapsisen työttömän yksinhuoltajaäidin rahoille olisi tärkeämpääkin käyttöä?

Nimim. 3 krt vuodessa 5€ ripsivärin ja kerran vuodessa 3 € kynsilakan ostava työssäkäyvä naimisissa oleva äiti, jonka perheen tulot ovat hyvät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi asiaa. Ensimmäinen on, että tosi köyhällä ei juuri ole varaa varautua mihinkään isompaan. Kun ei jää mitään säästöön niin milläs varaudut?

Toinen juttu on henkinen puoli. Köyhyys on useimmille ahdistavaa, ja ahdistava elämäntilanne altistaa impulsiiviselle käytökselle, hakemaan hetken lohtua vaikka jostain pikku ostoksesta joka ei pidemmällä mittakaavalla ole ehkä kovin järkevä. 

Olen itse ihan hyvätuloinen enkä onneksi ole koskaan kokenut esim. työttömyyttä, mutta silti pystyn ymmärtämään sen että en mene tuomitsemaan yhtäkään köyhää joka ei aina, joka hetki käytä rahojaan järkevästi vaan saattaa ostaa joskus vaikka ei-välttämättömän vaatteen, meikin tai vaikka 6-packin kaljaa. Töissä joskus kuuntelin toisten hyvätuloisten asiantuntijoiden kauhistelua tuollaisesta, ja mietin hiljaa itsekseni, että siinä paassaatte toisten pienenpienistä iloista, joita te ette tarvitse siksi kun voitte täyttää mielihyvän tarpeitanne esim. ulkomaanmatkoilla, kulttuurilla, ravintolasyömisillä jne.

Pinoon vielä kolmas asia: jos elät toimeentulotuen varassa, varautuminen on yksinkertaisesti KIELLETTYÄ. Jos onnistut säästämään yhden kuukauden toimeentulotuesta (joka tosin on niin pieni että Suomi on saanut siitä EU:lta noottia), se vähennetään toisessa kuussa tulona. Tämä pätee myös harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen eli tukeen jota voidaan teoriassa myöntää yllättäviin menoihin myös niille pienituloisille joilla ei kuitenkaan ole oikeutta perustoimeentulotukeen. Sitä hakiessa ei katsota ainoastaan, onko varaa vai ei, vaan myös "pitäisikö" varaa olla. Käytännössä: säästöjä ei saa löytyä. Tämä tietysti ehkäisee sen ettei tukea myönnetä ihmisille jotka eivät ole täysin rahattomia, mutta toisaalta se ehkäisee myös tehokkaasti köyhyydestä nousemista kun missään vaiheessa ei pysty keräämään puskuria. Aina on jotakin mihin ne pienet säästöt kuluvat: hammaslääkärilasku, kodinkone hajoaa, tavallista enemmän matka- tai lääkekuluja jne. Jos pienistä tuloista saakin jotenkin säästettyä, ne säästöt on pakko käyttää seuraavasta kriisistä selviytymiseen eivätkä ne koskaan pääse karttumaan.  Samoin kaikki lisätulot huomioidaan hyvin herkästi tuloiksi jotka vähennetään tuesta, eli rehellistä työtä tekemälläkään et voi ansaita rahaa säästettäväksi.

Jos olet työttömyyskorvauksen varassa, varautuminen ei muuten vaan kannata koska tukien maksu voidaan aina katkaista "lisäselvitysten" hankkimisen ajaksi, siksi että olet unohtanut raksia oikean ruudun tai toimittaa vain kaksi kappaletta kopiota kolmen sijasta jne. Tai sitten voit joutua karenssille. Työttömyyskorvaus ei ole varmaa tuloa, ja vaikka tuki maksetaan takautuvasti, mahdolliset pienet säästöt voivat äkkiä huveta jos tukea ei jossain kuussa tulekaan.

Siis sama systeemi joka varmistelee huolella ettei kenellekään makseta senttiäkään  "ylimääräistä" tuottaa sen ettei tukien saaja pysty keräämään suojakseen säästöpuskuria, peräti kolmella mekanismilla:

1) tukien perustaso on niin alhainen ettei säästämiseen ole mahdollisuutta, päin vastoin leipäjonoon on pakko mennä jos elämä perusturvan varassa pitkittyy tai jos on välttämättömiä menoja (kuten korkea vuokra, ennen toimeentulovaikeuksiin joutumista otetun lainan maksut tms.) joita ei oteta laskelmissa huomioon.

2) pienistä tuloista ja säästöistä rokotetaan heti mutta jos on täysin varaton välttämättömyysmenot maksetaan, ei siis ole mitään järkeä yrittäkään kerryttää säästöjä isompia välttämättömyysmenoja varten

3) tulojen saaminen on epävarmaa mm. monimutkaisen byrokratian takia, etuuksien maksuun tulee helposti viivästyksiä ja katkoja. Suunnittele siinä sitten kun järjestelmä pitää huolen siitä että perusturvakin on epävarmaa tuloa jonka saamisesta voi olla varma vasta kun se on tilillä

Ratkaisu olisi perustulo sekä pienten lisätulojen verovapaus, mutta sehän ei kateellisille käy koska jokuhan voisi saada pari euroa "ylimääräistä" eikä köyhiä päästäisi nöyryyttämään prosessissa.

Toivon mukaan sillä toimeentulotuella ei ole tarkoitus elää vuosia eli olla tahallisesti elämänmtapatyötön. Toimeentulotukea saavaa ei kai ole estetty hakemasta töitä?

Jos toimeentulotuen saaja säästää pienen summan sivuun, niin neuvoisin säästämään sen kotilaatikoon enkä makuuttaamaan tilillä. Tiliotteelta näkyy heti mitä on käytettävissä. Muutamia satasia voi säästää kotona ja ostaa sitten jouluna tai synttäreinä vähän ektraa.

Vierailija kirjoitti:

Toivon mukaan sillä toimeentulotuella ei ole tarkoitus elää vuosia eli olla tahallisesti elämänmtapatyötön. Toimeentulotukea saavaa ei kai ole estetty hakemasta töitä?

Pelkästään työttömät eivät ole pienituloisia. Pienimmät eläkkeet ovat niin pieniä ettei niillä tule toimeen. Oletko sitä mieltä että myös vanhusten ja sairaiden pitää "mennä töihin? "

Työpaikkoja on avoimena noin kymmenesosa työttömien määrästä, jos mukaan lasketaan piilotyöttömät. Todennäköisesti vielä vähemmän jos työpaikoiksi lasketaan erilaisten provikka- ja osa-aikahommien lisäksi sellaiset työpaikat joissa on normaalit työehdot, täydet tunnit ja elämiseen riittävä peruspalkka.  Miten kehtaat puhua elämäntapatyöttömistä tilanteessa jossa töitä eivät saa läheskään kaikki niistä jotka yrittävät kaikkensa työllistyäkseen mutteivät onnistu? Kun vielä otetaan huomioon että työmarkkinoilla ihan todistetusti syrjitään iän, sukupuolen ja etnisen taustan perusteella, niin fakta on että aika monen työpanos ei vaan kelpaa työmarkkinoille. Yrittäjyyskään ei ole vaihtoehto sillä yrityksen perustaminen vaatii pääomaa ja erityisosaamista jota useimmilla ei ole.

Kasvukeskuksissa vuokrat ovat niin korkeita (halpoja vaihtoehtoja ei käytännössä ole) ettei pienellä palkalla tai osa-aikatyöstä saatavilla tuloilla riitä tulot elämiseen.

Yksinhuoltajan tulot voivat helposti jäädä niin pieniksi että on pakko hakea lisäksi tt-tukea. Pitäisikö yksinhuoltajien laittaa lapsensa töihin? Vai tehdä itse kahta työtä, jolloin tosin ulisisit siitä mikseivät vanhemmat ota vastuuta lapsistaan ja kasvata niitä?

Vierailija kirjoitti:

Monesti oon miettiny, että tekoripsiä ja  -kynsiä pitävät yleisimmin ne, joilla on pienimmät tulot. Jos siis katsotaan yli kolmekymppisiä. Yli 3 ke/kk tienaavilla harvemmin on näitä.

Monesti oon miettiny, että eikö monilapsisen työttömän yksinhuoltajaäidin rahoille olisi tärkeämpääkin käyttöä?

Nimim. 3 krt vuodessa 5€ ripsivärin ja kerran vuodessa 3 € kynsilakan ostava työssäkäyvä naimisissa oleva äiti, jonka perheen tulot ovat hyvät

Olen kiinnittänyt samaan huomiota. On omanlaisensa köyhien naisten ryhmä, jolla tuntuu olevan tarve ostaa "merkkittavaroita", tekoripsiä ja -kynsiä sekä käydä kampaajalla ottamassa lisäkkeitä ja värjäämässä hiuksiansa vaikka näihin ei todellisuudessa ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon mukaan sillä toimeentulotuella ei ole tarkoitus elää vuosia eli olla tahallisesti elämänmtapatyötön. Toimeentulotukea saavaa ei kai ole estetty hakemasta töitä?

Pelkästään työttömät eivät ole pienituloisia. Pienimmät eläkkeet ovat niin pieniä ettei niillä tule toimeen. Oletko sitä mieltä että myös vanhusten ja sairaiden pitää "mennä töihin? "

Työpaikkoja on avoimena noin kymmenesosa työttömien määrästä, jos mukaan lasketaan piilotyöttömät. Todennäköisesti vielä vähemmän jos työpaikoiksi lasketaan erilaisten provikka- ja osa-aikahommien lisäksi sellaiset työpaikat joissa on normaalit työehdot, täydet tunnit ja elämiseen riittävä peruspalkka.  Miten kehtaat puhua elämäntapatyöttömistä tilanteessa jossa töitä eivät saa läheskään kaikki niistä jotka yrittävät kaikkensa työllistyäkseen mutteivät onnistu? Kun vielä otetaan huomioon että työmarkkinoilla ihan todistetusti syrjitään iän, sukupuolen ja etnisen taustan perusteella, niin fakta on että aika monen työpanos ei vaan kelpaa työmarkkinoille. Yrittäjyyskään ei ole vaihtoehto sillä yrityksen perustaminen vaatii pääomaa ja erityisosaamista jota useimmilla ei ole.

Kasvukeskuksissa vuokrat ovat niin korkeita (halpoja vaihtoehtoja ei käytännössä ole) ettei pienellä palkalla tai osa-aikatyöstä saatavilla tuloilla riitä tulot elämiseen.

Yksinhuoltajan tulot voivat helposti jäädä niin pieniksi että on pakko hakea lisäksi tt-tukea. Pitäisikö yksinhuoltajien laittaa lapsensa töihin? Vai tehdä itse kahta työtä, jolloin tosin ulisisit siitä mikseivät vanhemmat ota vastuuta lapsistaan ja kasvata niitä?

Uliuli. Jos ihminen on kykenemätön töihin sairauden vuoksi tai iän suomalla eläkkeellä, niin silloin hän ei tietääkseni ole työtön vaan mahdollisesti sairaseläkkeellä, kuntoutuksessa tai eläkkeellä. Elämäntapatyötön on ihminen, joka on fyysisesti ja psyykkisesti kykenevä käymään töissä ja työikäinen mutta hän ei työllisty vuosienkaan aikana omasta toiminnastaan johtuen.  

Työttömyys voi kohdata ketä tahansa mutta omasta toiminnasta se on aika pitkälti kiinni, että työllistyykö.

Itsekin olin työtön jonkin aikaa. Hakeuduin työkokeiluun firmaan, jonka taustat tutkit. Tein puoli vuotta ilmaista työtä heille ja tämän jälkeen minut palkattiin kunnon sopimuksella ja palkalla. Piti vain liikkua hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja olla nöyrä. En tee koulutustani tai aikaisempaa kokemusta vastaavaa työtä, joten hyppy uusiin hommiin oli hyppy tuntemattomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon mukaan sillä toimeentulotuella ei ole tarkoitus elää vuosia eli olla tahallisesti elämänmtapatyötön. Toimeentulotukea saavaa ei kai ole estetty hakemasta töitä?

Pelkästään työttömät eivät ole pienituloisia. Pienimmät eläkkeet ovat niin pieniä ettei niillä tule toimeen. Oletko sitä mieltä että myös vanhusten ja sairaiden pitää "mennä töihin? "

Työpaikkoja on avoimena noin kymmenesosa työttömien määrästä, jos mukaan lasketaan piilotyöttömät. Todennäköisesti vielä vähemmän jos työpaikoiksi lasketaan erilaisten provikka- ja osa-aikahommien lisäksi sellaiset työpaikat joissa on normaalit työehdot, täydet tunnit ja elämiseen riittävä peruspalkka.  Miten kehtaat puhua elämäntapatyöttömistä tilanteessa jossa töitä eivät saa läheskään kaikki niistä jotka yrittävät kaikkensa työllistyäkseen mutteivät onnistu? Kun vielä otetaan huomioon että työmarkkinoilla ihan todistetusti syrjitään iän, sukupuolen ja etnisen taustan perusteella, niin fakta on että aika monen työpanos ei vaan kelpaa työmarkkinoille. Yrittäjyyskään ei ole vaihtoehto sillä yrityksen perustaminen vaatii pääomaa ja erityisosaamista jota useimmilla ei ole.

Kasvukeskuksissa vuokrat ovat niin korkeita (halpoja vaihtoehtoja ei käytännössä ole) ettei pienellä palkalla tai osa-aikatyöstä saatavilla tuloilla riitä tulot elämiseen.

Yksinhuoltajan tulot voivat helposti jäädä niin pieniksi että on pakko hakea lisäksi tt-tukea. Pitäisikö yksinhuoltajien laittaa lapsensa töihin? Vai tehdä itse kahta työtä, jolloin tosin ulisisit siitä mikseivät vanhemmat ota vastuuta lapsistaan ja kasvata niitä?

Uliuli. Jos ihminen on kykenemätön töihin sairauden vuoksi tai iän suomalla eläkkeellä, niin silloin hän ei tietääkseni ole työtön vaan mahdollisesti sairaseläkkeellä, kuntoutuksessa tai eläkkeellä. Elämäntapatyötön on ihminen, joka on fyysisesti ja psyykkisesti kykenevä käymään töissä ja työikäinen mutta hän ei työllisty vuosienkaan aikana omasta toiminnastaan johtuen.  

Työttömyys voi kohdata ketä tahansa mutta omasta toiminnasta se on aika pitkälti kiinni, että työllistyykö.

Itsekin olin työtön jonkin aikaa. Hakeuduin työkokeiluun firmaan, jonka taustat tutkit. Tein puoli vuotta ilmaista työtä heille ja tämän jälkeen minut palkattiin kunnon sopimuksella ja palkalla. Piti vain liikkua hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja olla nöyrä. En tee koulutustani tai aikaisempaa kokemusta vastaavaa työtä, joten hyppy uusiin hommiin oli hyppy tuntemattomaan.

Hyvin monenlaiset ihmiset joutuvat hakemaan sitä toimeentulotukea, vaikka eivät olisikaan työttöminä. Myöskään se, että käyt töissä, ei takaa sitä ettet joudu hakemaan toimeentulotukea. Ihan helvetin kulunut aihe.

Niin, en tosiaan osannut ajatella kohdalleni kaikkia näitä vastoinkäymisiä, koska näissä ei oikeesti oo enää mitään järkeä! Mieheltä meni ensin terveys ja sitten työ, mulle sattui vakava tapaturma ja siitä pitkä sairasloma enkä tiedä toivunko ennalleen, kotona sattui vesivahinko ( oli vakuutus, mutta tuli myös omia kuluja ), ainoassa autossa hajosi moottori ja monta tonnia korjauskulut, sitten vielä erään läheisen sukulaisen velkoja tuli meidän maksettavaksi. Menny säästöt, menny kaikki tavarat myyntiin, omia velkoja maksettu vaan korkoja, mitään muuta ei nykyään osteta kun ruokaa ja vähän bensaa + lääkkeet joihin sillä kertaa rahaa. Eikä vieläkään mitään toivoa paremmasta ja meidän joulu on nykyään tyyliin koristeet, pari kynttilää ja vähän joulusapuskaa. Ei lahjan lahjaa kenellekään. Ei ihan ole sellaista elämää mitä suunnittelin & on kieltämättä nykyään elämäni tarkoitus vähän hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, en tosiaan osannut ajatella kohdalleni kaikkia näitä vastoinkäymisiä, koska näissä ei oikeesti oo enää mitään järkeä! Mieheltä meni ensin terveys ja sitten työ, mulle sattui vakava tapaturma ja siitä pitkä sairasloma enkä tiedä toivunko ennalleen, kotona sattui vesivahinko ( oli vakuutus, mutta tuli myös omia kuluja ), ainoassa autossa hajosi moottori ja monta tonnia korjauskulut, sitten vielä erään läheisen sukulaisen velkoja tuli meidän maksettavaksi. Menny säästöt, menny kaikki tavarat myyntiin, omia velkoja maksettu vaan korkoja, mitään muuta ei nykyään osteta kun ruokaa ja vähän bensaa + lääkkeet joihin sillä kertaa rahaa. Eikä vieläkään mitään toivoa paremmasta ja meidän joulu on nykyään tyyliin koristeet, pari kynttilää ja vähän joulusapuskaa. Ei lahjan lahjaa kenellekään. Ei ihan ole sellaista elämää mitä suunnittelin & on kieltämättä nykyään elämäni tarkoitus vähän hukassa.

Aloittaja mainitsi, että sairastumiset ja auton hajoaminen ovat ymmärrettäviä syitä. Teillehän on sattunut molemmat. 

Mun on aivan pakko kommentoida näin köyhänä tähän keskusteluun. Mies on aika huonopalkkaisessa työssä ja itse oon kotihoidontuella kotona nuorimman lapsen kanssa. Lisäksi on kaksi vanhempaa lasta- jo koululaisia. Ollaan kaikilla mittareilla laskettuna köyhiä, oltais ehkä oikeutettuja toimeentulotukeenkin, mutten oo moista hakenut, koska me ei_oikeesti_olla_köyhiä. Meillä on koti (jossa neliöt ei toki kohtaa ehkä nykyihmisen vaatimuksia, mutta tällä_hetkellä ja tässä_taloustilanteessa tämä koti on nyt se, johon meillä on varaa), meillä on AINA ruokaa kaapissa, vaatteita, kaikki elämän perusedellytykset kunnossa niinsanotusti.

Meillä EI ole autoa, koska meillä ei ole moiseen varaa. Meillä on pyörät ja asumme keskustassa. Haluaisinko asua keskustassa? En. Haaveena on JOSKUS asua keskustan ulkopuolella- sitten kun siihen on varaa. Minä olen lapseni kanssa kotona ja se on valinta, jonka ME olemme tehneet ja näin ollen olemme ymmärtäneet, että jostain muusta on silloin säästettävä/luovuttava, jos moisen hienon etuoikeuden haluaa käyttää.

Teen jokainen kuukausi päiväbudjetin, sen jälkeen kun laskut on maksettu. Tämä budjetti kertoo kuinka paljon joka päivälle on käytettävissä. Eikä se tietenkään tarkoita, että se koko summa on käytettävä, vaan siitä pyritään säästämään.

Pari kuukautta sitten pohdin joulua ja lahjoihin liittyvää rahanmenoa. Mietin, mistä nipistän ylimääräistä lahjoihin, kun en säästötiliin halua kajota (kyllä, meidän tuloista jopa säästetään säästötilille). Huomasin taskussani avaimet joululahjoihin: tupakka-askin. Lopetin tupakoinnin ja edelleenkin on lopetus pitänyt. Sanoin itselleni etten ole äiti enkä mikään, jos en pidä lasteni joulua tärkeämpänä kuin tupakkaa.

Voihan olla että kaikilla muilla köyhillä sattuu jotain ihan käsittämätyömiä selkkauksia joka_ikinen päivä, mutta kyllä musta tuntuu näin ihan_aidosti_paperilla_köyhänä, että osa näistä jutuista on vaan omaa tyhmyyttä.

Ja mulle on turha tulla selittämään että miltä tuntuu etsiä 5 senttisiä maitopurkkiin, koska mä tiedän miltä se tuntuu. Ja joskus siinä tilanteessa olleena, en enää ikinä siihen tilanteeseen palaa. Piste.

Köyhän on suunniteltava, ennakoitava ja budjetoitava. Ja auto kannattaa heivata ensimmäisenä mäkeen. Mitä sillä ees tekee kun näiden tarinoiden mukaan kaikki on niin hemmetin sairaita ja työttömiä? Missä te oikein ajelette?