Miten pääsen itsetuhoisista ajatuksista eroon?
Olen nuori tyttö ja mulla on itsetuhoisia ajatuksia, jotka haittaavat päivittäistä elämääni. Olen viillellyt joitain vuosia sitten, yrittänyt joskus jopa riistää hengen itseltäni, suunnitellut hautajaisiani jo valmiiksi ja toivonut kuolevani. Haluaisin päästä näistä ajatuksista eroon, mutta en yhtään tiedä, miten sen tekisin. Saan kyllä keskusteluapua muihin ongelmiin, mutta näistä ajatuksista on vaikeaa ja hieman pelottavaa puhua. Ajattelen, että olen epäonnistunut elämässäni aivan täydellisesti, en tule koskaan saamaan mitään aikaiseksi enkä koskaan voi kouluttautua mihinkään ammattiin. Syitä tähän on mm. oppimisvaikeudet ja valtavan huono itsetunto. Kärsin myös jonkinlaisesta ahmimishäiriöstä, joskus myös oksennan, otan ulostuslääkettä ja liikun pakonomaisesti useita tunteja putkeen, koska kadun ahmimistani. Pidän itseäni vastenmielisenä, ruman, epäonnistuneena idioottina. Kuinka ottaa asia puheeksi miekkarin kanssa?
Kommentit (20)
Miten olet epäonnistunut?
Muista että elämän tarkoitus ei ole kouluttautua ja käydä töissä, vaikka moni niin kuvitteleekin.
Olen alaikäinen, vielä peruskoulussa. En uskalla puhua äidille tästä, koska pelkään hänen stressaantuvan.
Koen epäonnistuneeni, koska koulumenestykseni on niin heikkoa, olen yksinäinen, en saa oikein mitään aikaiseksi ja sosiaaliset taidot ovat vähän puutteelliset, se johtuu varmaankin yksinäisyydestä.
Ap
ei koulumenestykselä ole suurta merkitystä
käänny Jeesuksen puoleen
Koulutus on tärkeää ja toivon saavani jatko-opiskelupaikan. Nyt on sellainen tilanne, etten välttämättä pääse mihinkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen alaikäinen, vielä peruskoulussa. En uskalla puhua äidille tästä, koska pelkään hänen stressaantuvan.
Koen epäonnistuneeni, koska koulumenestykseni on niin heikkoa, olen yksinäinen, en saa oikein mitään aikaiseksi ja sosiaaliset taidot ovat vähän puutteelliset, se johtuu varmaankin yksinäisyydestä.
Ap
Olen yläkoulun äikänope ja tuon tekstin pohjalta voin sanoa, että joko olet varhaiskypsä ja varsin hyvä kirjoittaja tai sitten olet aikuinen provoilija. Mitään kaameita oppimisvaikeuksia tuon kirjoittajalla ei ainakaan ole. Ehkä sitten matikan erityisvaikeus?
Jos nyt sitten olet oikeasti itsetuhoinen nuori, niin neuvoni on seuraava. Et tule saamaan itsellesi apua ammattilaisilta, jos et kerro, mikä sinua vaivaa ja mitä todella ajattelet. Usko pois, he ovat kuulleet kaiken, ei sinun kertomasi heitä hätkäytä.
Toisekseen anna itsellesi ajatukset anteeksi. Ne ovat masennuksen oireita ja kertovat avun tarpeesta, mutta toisaalta ne ovat vain ajatuksia. Sinun ei tarvitse niitä hävetä tai välttämättä edes pelätä. Se, että jotain tulee mieleen, ei tarkoita, että teet niin.
Johtuu oppimisvaikeuksista, etten meinaa saada jatko-opiskelupaikkaa.
Ap
♡Et sä oo huono. Kirjoitatkin täysjärkisemmin kuin moni täällä. Arvosta itseäsi.
Ja on matikan oppimisvaikeus, kuulon kanssa vähän ongelmia ja käsityöt, kotitalous ja liikunta oikein suju.
Ap
Kirjoita niistä itsetuhoisista ajatuksistasi paperille, taittele se paperi taskuun ja ojenna se mielenterveyshoitajallesi seuraavalla tapaamisella.
Vierailija kirjoitti:
Koulutus on tärkeää ja toivon saavani jatko-opiskelupaikan. Nyt on sellainen tilanne, etten välttämättä pääse mihinkään.
Ap
Ensin mene koulupsykologille juttelemaan. Sinne irse varataan aika.
Terkkari ja koulukuraattori ovat myös hyviä. Kuka henkilönä tuntuu sellaiselta sinulle hyvältä, kenelle haluat jutella.
Jos sinulla keskiarvo on nyt heikko, niin käy suosiolla kymppiluokka. Sillä saat rauhassa korotella numeroita.
Olen aineenopettajana yläkouluissa ja olen törmännyt entisiin oppilaisiin... tyttöihin ja poikiin.”, jotka kävivät kymppiluokan.
Etenkin tytöt olivat todella iloisia siitä, että menivät kympillä. Kertoivat, että saivat siinä kasvaa rauhassa ja nostaa numeroita.
Se rauhoittaa mieltä ja antaa sinulle aikaa. Kaikki eivät ole siinä kouluputkessa omimmillaan.
Voi olla, että on masennusta ja erilaisia tapahtumia omass elämässä eikä saa keskityttyä koulutyöhön niin aktiivisesti kuin haluaisi.
Anna itsellesi mahdollisuus sillä kymppiluokalla.
Sinulla ei ole kiire mihinkään. Anna itsellesi aikaa.
Apuja hae nyt heti ensimmäiseksi.
Masennusta sinulla oletettavasti on ja se tekee sen mielen matalaksi.
Muista myös syödä, nukkua ja liikkua sopivasti. Söitkö tänään hyvän aamupalan?
Voimia sinulle. ..Ja iso halaus. Halaa itsekin itseäsi. Olet arvokas ja hieno. ..Juuri sinä.
...nii KAT olivat rauhoittuneet... ne kupin käyneet ja tyytyväisinä olivat saamiinsa jatko-opiskelupaikkoihin... tunsin tytöt paremmin ja he hehkuttivat kympin etuja..
...anteeksi virheet... POJAT... tarkoin
Koulu-psykologin puoleen kannattaa kääntyä pikimmiten, jos et ole aiemmin käynyt. Hän osaa tehdä kokonaisvaltaisen arvion tilanteestasi sekä oppimisesta että mielialastasi sekä tukea ja auttaa sinua.
Katso youtubesta teal swan:in videoita, mua auttoi nyt syksyllä, kun oli itsetuhoisia ajatuksia. Ja kerro vaikka kirjeellä ajatuksistasi, se voi tuntua muuten tosi vaikealta, kun et ole ääneen sitä sanonut. Helpottaa, kun saat kerrottua.
Yritä ajatella, että et vaan vielä näe tietäsi eteenpäin, mutta se oma tie löytyy kyllä. Eikä sun tarvii tehdä ja olla niin kuin muut, elät omalla tavalla. Pääset kyllä vielä pitkälle, vaikka se veisi kauemminkin. Sulla voi myös olla ihan oma erityislahja, taito tai herkkyys, jota ei voi löytää eikä saada opiskelemalla vaan etsimällä ja kokemalla maailmaa ainutlaatuisella tavallasi. Ehkä sitten voit käyttää vaikeuksiasi muiden hyväksi, koska ymmärrät niin paljon.
Voimia ja rohkeutta!
Muista ensinnäkin että olet ihana ja tärkeä! Ne ajatukset voi oppia hyväksymään. Minäkin opin! Sulla on aikaa murehtia jatko-opintoja vielä pitkään, älä stressaa niistä nyt liikaa. Aikasi tulee ja asiat selkiytyvät ajan myötä. Ammattiapu on minunkin neuvoni.
Tää on väärä foorumi sulle. Soita aika terveyskeskukseen. Valitettavasti me ei täällä voida sua oikeasti auttaa, ja jos AP ei ole provo niin varaudu siihen, että saat paljon asiattomia kommentteja.