Lue keskustelun säännöt.
Minkäikäisen lapsen kanssa on ollut hankalinta?
10.05.2008 |
Entä helpointa?
Minun lapseni on vasta nelivuotias, eli pitkää kokemusta ei ole, mutta tähän mennessä vaikeinta 3-4 vuosien välissä, helpointa 2v.
Kommentit (13)
Vaikeinta oli, kun esikoinen oli vuoden ja kakkonen vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten tiedätte mikä on hankalinta.
tämä plus miinus 3 v. ihan jees
1-2-vuotiaana villillä lapsella fyysiset taidot on aika hyvät mutta ymmärrystä riskeistä ei, koko ajan sai olla varmistelemassa henki kurkussa + meidän lapsi oli kiukkuinen kuin mapiainen, ksoka olisi halunnut osata niin palon enemmän kaikkea muuta
Esikoisen kanssa 6-7v. oli haasteellisin, kakkosen kanssa vauvaikä, kolmosen kanssa (pian 4v.) ei ole ollut vielä kovin hankalaa ollenkaan (2v. oli pientä uhmaa, muttei raskasta), ei myöskään kuopuksen (1v.).
Lapsi hönöili ympäriinsä niin että piti koko ajan olla peloissaan että se satuttaisi itsensä. Kiipesi pöydille ja hyppäsi jne, kun ei vielä järki päätä pakottanut. Helpotti lähempänä kahta vuotta.
Ihan kaikkein helpoimmillaan oli ehkä se lyhyt vaihe 3-6kk, kun pystyi vielä nukkumaan missä hyvänsä, milloin hyvänsä ja eli pelkällä rintamaidolla, mutta ymmärsi jo yöunien päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttää jo nyt siltä, että vaikeudet on vasta alkamassa.. Pienet lapset, pienet murheet.
on minusta aina hankalinta. Varmaan vielä lapsen ollessa murrosikäinenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei esim monta kk kestävä öinen koliikki ole mikään pieni murhe, vaan vetää vanhempien jaksamisen fyysiselle ylärajalle
Puhun kasvatusongelmista, jotka tahtoo viedä mehut henkisesti.
t:12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun kasvatusongelmista, jotka tahtoo viedä mehut henkisesti.
t:12
eli vähän alle ja yli 2v. Omaa tahtoa hirmuusti ja keksivät kaikkea hullua, mutta eivät usko mitään, vaan saa sata kertaa samaan asiaan puuttua, niin että savu nousee korvista. Ja niitä raivokohtauksia, kun ei saa tehdä sitä mitä haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hankalinta on ehdottomasti ensimmäisen ikävuoden aikana, ja raskainta yleensäkin ekat neljä vuotta, jolloin lasta täytyy fyysisesti vahtia ja hän valvottaa sairaana ollessaan, ja on uhmaikää sun muuta. Murrosikäisten kanssa on minusta ihan helppoa, ja mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sen helpompaa on. Yläaste- ja lukioikäisten kanssa on oikeasti tosi mukavaa. Se, mikä heidän kanssaan on raskasta, on minusta vain se, että ei voi enää kahlita heitä kotiin tai olla tietoinen kaikesta mitä he tekevät, voi vain toivoa, että mitään ikävää ei tapahdu.
ihan järkkyä